Lihakirstu > Ihminen lihana sanoistaan ulos

Kohtuaan lähti synnyttämään

2011-12-27T00:08:00.006+01:00

Pimeys.

Siunaava pimeys. Siunattu pimeys.

Sanovat joulua perhejuhlaksi. Läheisyyden. Talven taitteeksi. On siinä ladattu symbolismia ajankohdan taakaksi; mitä nyt Sattuma asetti taivaankappaleet sattumaan niin, että eräs niistä kohtaisi kierrossaan kääntymän kohti määritelmällista ajanjaksoa, joka kotvan verran kaataisi sen ylle annoksen eteläistä siskoaan valopitoisempia aikayksiköitä.

Homo Sapiens, syntyjään uteliais tai vain kontrollifriikki: laji, joka uteliaisuuttaan halusi mitata aikansa, rakentaa rituaalinsa. Ehkä antaakseen ajalle sisältöä. Kukaties katkomaan jatkumon käsiteltäviin osiin. (Kumpi olikaan ensin: sisältö vai yritys ymmärtää luomaansa?)

Samapa tuo. Joulumanteliksi ajatushampaisiin.

Takaisin pimeään.

Kaupunki kaukana. Toinen ulottuvuus. Kun taskulampun sammuttaa, pimeys tulee. Ojentaa käsivarren, eikä kämmentä näe. Tuuli. Taivaankaari. Ajatuksensirkama valon symboliikalle: jos yksi kirjasi tähdet kuolleiden leirituliksi ja toinen valoiksi taivaanlaen tiipiin kudoksen takana – miksi kolmas hautaa ne näkyvistä mainosvalojensa saasteeseen?

Kova tuuli. Norjassa kutsuivat sitä Dagmariksi. Minä taidan vain antaa sille pusun. Sähkö hengittää pätkittäin: haavoittuvaisen elintavan pehmeä kohta. (Olisikin, millä iskeä.)

Onnea vain, kretiineille, joilla oli riittämiin aivosolujen puutostilaa asettua suorasähkölämmityksen alaisuuteen. Lupaan kutsua kuoliaaksihyytymistänne evoluutioksi. Siinä kun sovittelen askeleeni liiterin ja tuvanrappujen väliin.

Tuuli takinhelmoissa. Hyvä kangas. Ei pure läpi. Puuskissa tuntee painonsa pienuuden. Huppu poskilla: alkukantainen turva. Tunne pesäluolasta, ehkä kapalosta. Huolenpidosta. Itse omana vanhempanaan.

Initaatioriitti sekin. Hartaus epähengekkäälle. Symbolismi paiskaa kättä käytännön kanssa.

Metsään ei mennyt, symbolisminkaipuussaan, kädellislaji. Riitti se on, pieni ja henkilökohtainenkin.

Kirjani näen lukea lyhdynkin valossa. Pattereitako tässä tuhlaamaan.

Joulukortteja pimeään: ja piltin synnytti Beetlehem

2011-12-25T11:52:00.000+01:00

Joulukortteja pimeään: Oh, thy Old Ones

2011-12-23T20:31:00.001+01:00

Joulukortteja pimeään: sesonkitaikaa maanollakohdassa

2011-12-22T13:57:00.001+01:00

Postikortteja pimeään: kun Hommaforum osui oikeaan

2011-11-11T00:06:00.002+01:00

Sillä Eurabia on tuleva, näkevä ja voittava.

Postikortteja pimeään: jostain se on aloitettava

2011-11-10T12:17:00.001+01:00

Ei se ole koskaan alkuun päässyt ennen kuin keskiluokan keskisinkin kerros on ärsyyntynyt riittämiin.

Muutos, meinaan.

Postikortteja pimeään: poliisin määrärahoista suhteellisuusteoriaan

2011-10-28T12:06:00.000+02:00

On se. Toisinaan halpaa. Toisinaan helppoa. Toisinaan hersyttävää.

Kuvarinnastukset, excelin prioriteettisarake ja todellisuuden poikkileikkautumat.

Postikortteja pimeään: Haavikon pojasta kertausharjoitteeseen

2011-10-23T10:50:00.000+02:00

"Kun kapitalistilla menee huonosti,
se huutaa apuun heti jotain yhteiskunnallista,
ja köyhiä.

Ja he eivät olisi tosia köyhiä jos he eivät kuulisi
tätä huutoa ja lemmenkutsua ja tulisi sankoin joukoin,
koko joukkovoimallansa, kapitalismia tukemaan.

Että se selviäisi, humalastansa, huulludestansa."

Paavo Haavikko: Runo kapitalismista

* * *

Homo Sapiensia voisi käydä säälikin. Tuota evoluution kädellistä kokeilua. Proteiinin kerryttämää aivopöhöä, muurahaistikun ja pähkinänsärkijäkiven uteliasta jatkajaa. Menikö jokin, logiikan reseptoreissa, vikaan mainitun aivopöhön kehityskaaren kulussa - vai koodattiinko se perimään jo janan alkumetreillä, lajin ominaisuudeksi, lajin käytöskaavain koukeroksi?

Voisi käydä säälikin. Edellytykset saanutta saman kehän kiertäjää. Mikset, pieni, kokeile kiertää kehästäsi? Geneettinen klikki tai kulttuurillinen periytys, kukaties sekasotku molempia: samat käytöskaavansa, samat virheensä, se uskollisesti toistaa. Kuin pihanperän pystykorva: en tiedä, koiranpäälläni, onko käskyssä järki. Mutta sanoivat, että totteleminen on hyvästä. Kai ne tietävät.

Mustasta maanantaista eurokriisiin, pankkituista menneisiin pakkasiin, SKOP:n osakkeet sytykkeinä. Takuut, on meillä. Reaalipolitiikkaa, yhdessä päätettyä. Tiedämme menneitä paremmin. Kyllä se siitä.

Ei oppinut, kerrasta, kahdesta tai kolmestakaan, tunnistamaan paskaa bisnestä.

Helppoa, sanoi taikuri viisivuotiaan synttärikemuissa. Yleisö haltioitunut, silmät säihkettä ja apposen avoimia luomia: miten se kolikko taas löytyikin korvastani?

Postikortteja pimeään: ekoterroristin itsereflektio

2011-10-15T13:02:00.001+02:00

Raps, sanoi henkinen postilaatikko. Naps, pisti naula mielen ilmoitustaululla.

Postikortteja pimeään: setä Orwell & sosiaalinen media

2011-10-10T13:23:00.000+02:00

Aivosähkökäyrän kehitys ja kulku. Puhun, siis olen. Ilmaisen, olen siis yhä.

Entä kun lakkaan tuottamasta sanoja?

Kuvapostikortteja, syksyn sateisiin. Pitkiin askeliin.

Kardemummaa & ritarinkannuksia

2011-10-04T16:37:00.000+02:00

Toisinaan otsikoiden tulva hengästyttää. Mainitsematta seikoista otsikoiden alla.

Wall Street sekosi. Jo kauan sitten. Tämän talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta etua siitä on.

Kreikan tilkkupeitto. Takuiksi liuta ties mitä. Sikäläisen SKOP:n osakkeita, kuitenkin.

Uraanimylly Simon tienoolle? Mitä nyt unohtivat, turvallisuuslaskelmissaan, ottaa lukuun ahtojäiden, jokavuotisen pohjoisen tsunamimme, vaikutteen meripinnan laskuun.

Säästetään. Kun me täällä tuloluokan yläpäässä haluamme hommistamme suurempia korvauksia, te siellä alarapuilla tahtonette tehdä omanne ilmaiseksi. Tjaa.

Valtion rautateillä mennä kolkotellaan. Mikä toimii lentoyhtiötematiikassa funkata saa meilläkin. Mitä nyt lentely pysytteli yhä huokeampana vaihtoehtona. Loogisesti.

Hallamiesten aholla uskotaan yhä, että jahka neekereistä päästään haihtuvat homekoulut, palaavat mummoloiden vaipat ja palleroiden päivähoitopaikat. Tukiaisistakin päästään. Niitä siskoksia ei Kreikkaan silti sovi lähettää. Olisi maahanmuuttoa.

Niin tai näin. Ihminen, elikko jolla on tietoisuuden lahja. Mahtava kyky harkita ja hahmottaa tekojensa seuraukset, järkeillä. Ja sitäkin kukkivaisempi abiliteetti evoluution lahjastaan viis veisata.

Aina ei jaksa. Toivoo äkkipelastusta. Sulkee silmät, korvat. Kaataa kardemummahileitä kahvipannunsa pohjalle. Nostaa jalat seinälle. Kirjaimellisesti. Verenpaine, tasaannu. Ota tunti lomaa.

Jatketaan taas huomenna.

Valkea ratsu, saavu ja pelasta. Minusta viis, mutta maailman kaali on kajahtanut.

MOT, ilmastodenialismi ja kirkkojen käry

2011-10-03T21:35:00.000+02:00

Yksi käyttää vuodenkierron ajanlaskuttamiseen syyspäiväntasausta tai kuunkiertoja. Itse tunnustan kalkuloivani puolivuotiskiertojani osin tahdista, jolla YLE:n MOT-sarjake lievästä ilmastodenialismista kärsivää, puolilegendaksi sopivissa piireissä muodostuneen hra Backmanin ilmavaivaista aivolasta pyörittää. Puolivuosittain, näemmä.

Muistattehan te Backmanin. Tuon nyttemmin eläköityneen missiotoimittajan, jolle journalistin vapaus merkitsi lähinnä faktojen luovaa taivutusta ja henkilökohtaista lähetysinnon paloa ilmastonsuojelua sekä metallimusiikkia kohtaan.

Samainen Backman, jonka hyppysissä osansa riemuidiotismista ilmastopolitiikan partikkelien ohella sai myös hevimeteli kestodokuhitti Saatanallisten Sävelien muodossa. Jeesusmarakattia ja pseudotutkijaa koko rahalla.

Juuri se dokkari, jossa wiccat, nuo "lystikkäät pikkunoidat" rustattiin yksöisveellä ja Anne Pönni mennä julisti joutuneensa "pahan kosketuksen" pauloihin luettuaan "tosi MYSTEERISII kirjoi, Stephen Kingiä ja muit" sekä vapautuneensa "Saatanan otteesta" pilkkoessaan bändipaitojaan seurakuntalaisten vapauttavassa rituaalissa.

Tuon Backmannin, jonka rautaisen journalistisen otteen mukaan Kaisaniemen Tuskafestareilla bailattiin "kuoleman, veren, koston ja väkivallan merkeissä" ja jossa festarikansan joukossa vaelteli "uusnatsien ja nationalistien" joukossa myös "sivareita, kasvissyöjiä ja muita ekoaktivisteja."

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ja kohti Backmannin ilmastomissiota.

Ilmastonmuutoksen Backman todistaa olemattomuudeksi. Kuplivaksi valheeksi. Ympäristöasiantuntija hän on muutenkin: Itämereen suuntautuvia ravinnepäästöjä ei ole syitä vähentää eivätkä ympäristömyrkytkään esimerkiksi elintarvikkeisiin kertyvinä jääminä ole sittenkään niin kovin ikäviä.

Journalistinen vapaus on suotava seikka ja vaalittava arvo, mutta paskanjauhanta yleisen tiedonvälityksen nimissä on seikka erikseen. Laatusertifiointeja sopisi lätkiä tällekin työnsaralle. Edes toisinaan.

Backman vaikuttaa työnjälkensä perusteella olevan niitä kynänpyörittäjiä, jotka ensin luovat käsikirjoituksen ja runnovat sisällön siihen - sopi se sitten totuuteen tahi ei. Aina jossakin klikkaa: lämpötilamittaukset on suoritettu kaupunkien kyljessä, kaikki johtuu auringosta, Tämä On Salaliitto.

Jääkausivaroitus pyöräyttää uudelle kierrokselle 90-luvulta peräisin olevan hypoteesin ilmakehän satelliittisuoritteisista lämpötilamittauksista. Dokumöhkäleessä pyöriteltävä ristiriita vaivasikin alaa tutkijoineen pitkään - ja lakkasi vaivaamasta, kun mittaustuloksista löytyikin selkeä ja yksiselitteinen virhe. Pähkinänkuoressa: oikeaksi arveltu mittaus olikin väärässä, foobikkojen parjaama ilmastomallitus oikeassa. Sellaista sattuu. Siksi tarkistuksia ja tarkistuksen tarkistuksia tehdään.

Salaliittoteoreetikoille ne, luonnollisesti, eivät tietenkään kelpaa.

Backmannin aivolapsessa puheenvuoroja viljelevät tutkijat joutuivatkin myöntämään sanansa vääriksi. Backmannille, postimerkkivaltion ilmastoritarille, Roy W. Spencer kuitenkin yhä kelpasi näkemyksiään esittelemään.

Taustoitus, lähdekritiikki, pyhä sylvi.

Jos kuuluisin tv-ruutua kortteerissani hallinnoivien kansalaisten heimoon, saattaisin tuntea tarvetta kummastella YLE:n tarvetta kusta laatujournalismin kysynnän ja kotimaisten ammattilaistuotantojen naamalle esittämällä tällaisia harrastelijavetoja valtakunnanverkossa. Ihan vaikka vain siksi, että tietyistä syistä sitä tv-lupamaksua peritään - ja tietyillä syillä sen perimisen oikeutusta perustellaan.

Laadusta voisi maksaa. Skörbääkkeli on tarina erikseen.

Radio Luxemburgilta. Kapinarakkaudella.

2011-09-23T15:30:00.000+02:00

Tuli muistojen yö, tuli rakkaudella Venäjältä. Menikin. Jätti mennessään pienen hymyn, jätti pohtimaan itseä. Kahvissa liikaa kanelia, repussa sovelias lukema runoutta. Junan ikkunassa Pohjanmaa. Latomeri. Liikkeessä taas koti.

Maailmanpelastaja. Miten minusta tuli maailmanpelastaja. Henkilökohtaisia hankauspintoja suhteessa järjestelmään sietävä, sakkolappuja kirjojensa väliin kerryttävä tulevan päivänkoiton soturi. Päivänkoiton, jonka koitosta ei takeita ole, ei Pirulla, Paavalilla eikä väliinjäävillä asteillakaan. Miksi annoin mennä, turvallisen uran ja miedon mediaanimielipiteen. Miksi valitsi turvattomuuden. Teki epävarmuudesta varmuuden.

Helppoa. Jos se on valinta, se voi olla vaikea. Jos se on sisällä huhuava etiikka, se on vain itsensä myöntämistä. Kompromisseja voi solmia moneen suuntaan. Kukaties laitonta. Silti oikein. Mitä maailmasta olisi tullut, jos jokainen olisi ajasta aikaan tyytynyt paheksumaan hiljaisuudessa tai riehumaan päätä, tavoitetta vailla.

Muutos ottaa uhrinsa. Joskus näyttävät, joskus unohtuvat. Joskus yritys kantaa hedelmää. Toisinaan ei. On niitäkin muutoksia, jotka kumuloituvat vasta kun alullepanijat, pyörän pyörittäjät ja epilogin pisteet jo pukkaavat maitohorsmaa.

Idealistien rotu. Ajasta aikaan. Siihen on hyvä kuulua.

”Miten sinä aina jaksat?” Helposti. Ei se ole jotakin sellaista mitä tekisi. Se on jotakin sellaista jota on.

Entä sinä? Jollet löydä sitä syntymämerkistä, katso syvemmälle. Agitaation huulet ovat silkkiä, samettia, kultaa ja mirhaa. Silti pieniä palkintoja verrattuna siihen mannaan, joka sisikunnasta itsestään virtaa.

* * *

Haudo vihaasi pitkään, unikeko.
Älä haaskaa sitä mellakointiin.
Älä sotke sitä aatteiden vyyhteen.
Paholainen ei salli minun puhua,
hän antaa ainoastaan vihjata sinun olevan orja.
Kurjuutesi on tietoinen menettelytapa niille
joiden orjuudessa kärsit
ja joita kannattelee sinun epäonnesi.

Julmuudet siellä, sisäinen lamaannus täällä -
tyydyttääkö jako?
Olet ruuvipihdeissä.
Sinut siitettiin tuskaan.
Paholainen sitoo kieleni kannat.

Minä puhun sinulle,
”raapustetun elämäni ystävä”.
Olet tullut niiden valloittamaksi
jotka osaavat valloittaa näkymättömästi.
Verhot liikkuvat niin kauniisti,
jonkin vanhan suloisen salajuonen pitsiuutimet:
Paholainen viekottelee minua
luopumaan aikeistani varoittaa siitä.

Minun on siis sanottava tämä nopeasti:
kaikki jotka kuuluvat elämääsi,
ne jotka vahingoittavat sinua,
ne jotka auttavat sinua,
ne jotka tunnet
ja ne joita et tunne -
päästä heidät pinteestä, auta heidät irti.
Tunnista ahdinko.

Kuuntelet vastarintaliikkeen radiota.

- Leonard Cohen: S.O.S 1995

Venäjältä, rakkaudella.

2011-09-22T22:21:00.001+02:00

Syystuuliin se palasi. Muiston konkretisoituma. Mikä kesään joskus katosi, Botevin juurikiviltä, Rilan poluilta löynyt. Kaatosateesta. Kulki. Slovenian vastaiselle rajalle sanoi hyvästit. Sellaisiksi ne tarkoitettiin. On satuja, joita ei tule altistaman todelle. Jättää jälkipolville kauniimpaa kerrottavaa. Hymyt ja rajavartijoiden polotuksen.

Toisena aikana. Toiselle ihmiselle. Se joka muuttumattomana pysyy, on jo jaloilleen kuollut. Itsensä pakenija ei koskaan synnykään.

Syksy on vekkuli vuodenaika. Jollekulle kuolema. Minulle elämä. Kypsyvissä omenoissa raskausvatsan kaari, aamun kuurassa talviuneen kääntyvä tuleva elämä. Terä niittää, luonto siementää. Huis, suih ja naks. Mennyt ja tuleva, kädet käsissä. Usva ja tuuli ja tummuva taivas. Hengityksen huuru: näkee, kerrankin, sanansa. En sano, etteikö kesä olisi kaunis. Mutta se on ylenpalttinen. Syksyssä on filosofin juonne, ja uurteenalut silmien alla. Sellaiset, jotka saa kun hymyilee harvoin - mutta syvään.

Internet, moderni maailma. Sattuma ja sanat ruudulla. Tulivat - ja menivät. Satuna näen. Mutta tervehdin tilaisuutta nähdä luvun loppupiste. Toiset ihmiset, entisistä itseistään syntyneet. Yhä kulkeneet. Jossain pala mennyttä. Ei enempää, ei vähempää. Pienuudessa suuruus. Sama käänteisenä.

Ikääntymisessä on seikkoja, joita vieroksun jo nyt. Ja sitten on se toinen taso. Ei nostalgia - mutta tasot. Omat menneet lukuni ja kirjoitetut sivut. Nimet marginaaleissa. Ja miten niitä ajan takaa katsoo. Uusin silmin. Toisin silmin. Ja oppii, miten joskus on hyvä siten kuten oli. Parempikin.

* * *

"Illalla nukkumaan käydessäni
luin vähän aikaa vuoteessa
vanhaa intialaista sukupuolitekniikkaa,
amerikkalaisen tutkimuksen
yksinäisyyden ongelmasta
sekä pakollisen ja vapaaehtoisen
pidättyvyyden seurauksista.

Sen jälkeen katselin värikuvia
sukuelinten rakenteesta, halkileikkauksia,
kaavakuvia ynnä muita.

Unessa minä puhuttelin sinua sanoen:
rakkaani, kuten huomaat, olen
maanisessa vaiheessa: älä hylkää
minua kun depressio tulee.

Sitten luovutin yksinäisyyteni käsiisi:
sinä otit sen hellästi,
rikoit sen kuin yksiöisen jään.

Todellisuudessa se oli moniöinen
ja aamulla jälleen aivan ehjä."

- E. Kilpi

SKOP, sano Kreikka

2011-09-21T08:26:00.000+02:00

Markkinataloudella on ongelma. Vakava ongelma.

Se kohtasi oman logiikkansa, ajautuen akuuttiin identiteettikriisiin. Jouhtenan sijasta näppyä nenänsä pielessä tuijottaa realiteetteihin törmätä tömpsähtänyt ankanpoika.

Kapitalismi on vanha sana, markkinatalous sen uudempi sisko. Vaihtovaate. Nimeke. Kapitalismissa on kivasti k-kirjainta, klangia ja kolahdusta - luonnetta. "Markkinatalous" soljuu ja huljuu, lipsahtaa ja läpsähtää turpavärkistä kuin eilispäivän hedelmäkarkki. Tiedättehän, niitä lötköjä joita kakaroilla on taipumusta teeskennellä tunkevansa nenuunsa. Siksi sanavalikoin "kapitalismin". Konservatiivisessa vanhanaikaisuudessa on kulmikasta uskottavuutta.

Kapitalismi on raaka laji. Sillä on logiikkansa. Toimintamekanismi rullaa niin kauan - ja vain niin kauan - kun hammasrattaan sallitaan pyöriä. Jauhaa. Kenenkään tunkematta jakoavainta hampaiston tukkeeksi. Markkinataloudella on vakava ongelma: mitä sitä nyt sanoisi, kun kapitalismi muodostelmakelluu itse itsestään rautapalikan hampaistonsa pyörimisen esteeksi?

Talouskavun ja tehokkuuden logiikka on aukoton: bisnes syntyy, bisnes nousee tai kaatuu. Bisnestä johdetaan. Epäviisas päätös kaataa bisneksen. Konkurssi on antibiootti ja kirurgin ihmeveitsi, joka leikkaa pahanlaatuisen kasvannaisen terveen kasvun kudoksesta. Prosessi ei jaa armoa eikä sitä pyydä. Järjestelmän oma rattaisto pyyhkii siinä epäonnistuneet jaloistaan. Liike jatkuu. Kunnes ratas pysähtyy.

Talouskriisi. Kreikan kriisi. Eurokriisi. Pankkikonsernit. Epäonnistunut bisnes: pankkikonsernin ja kahden työntekijän kommandiittiyhtiön konkurssin ero on lopulta vain kahdessa seikassa:
toisessa niistä ovat kiinni useamman ison pojan rahat. Imago. Klubihenki. Usko. Toista tuetaan sen bisneksen kaatuessa, pelastetaan persaukset ja varmistetaan tukirahat. Bisnekselle, joka on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa.

Arvatkaa, kumpi on kumpi.

Voi, kapitalismi. Jokaisen imperiumin fragmentaatiopiste löytyy aina ajankohdasta, jona se hylkää omat sääntönsä ja alkaa toimia logiikkaansa vastaan.

Kierrätyskaneettina loppulausekkeeksi muistutettakoon 90-luvusta ja vakuuksien muuttumattomasta kauneudesta:
on kaunista, että SDP - ja jokunen muukin - vaatii vakuuksia Kreikan tuen takeeksi. Että Suomi saisi omansa pois, tiedättehän. Vihjeeksi ja viitteeksi lähihistoriaan voisi yksi jos toinenkin romauttaa virkamiestiskeille SKOP:n osakkeita. Niitä 90-lukuisia. Suoraan vakuuksien kultakaudelta.

Rahallinen arvo hieman souti ja huopas, mutta kelpaavathan ne edelleen tapetiksi. Arvo on miten sen ottaa?

Hallainen aho ja avoimen webin siunaus

2011-09-14T18:04:00.000+02:00

Tankkeja Kreikkaan. Sotilasjuntan paluu.

Kiitos J. Halla-aho & avoin Facebook -profiili 2011.

"Mitä yhteistä on Soinilla ja jäänmurtajalla? Molemmat vetää perässä vaikka sata tonnia kuollutta painoa. Vaikka eduskuntaan asti."

Ensin ratsasti Jeesus aasilla. Sitten aasit Jeesuksella. Eduskuntaan asti. Osaa se näemmä kantaa, osaavaa ratsuttajaa, se kuollutkin paino. Mutta helpompaa olisi, jos se kuollut paino ei heittelisi kiviä rekeen ja kapulaa rattaaseen sekalaisella selektiolla amatööriyden ruumiillistumaa. Meni se näemmä Soininkin pinna. Sitten kuitenkin. Ainakin leikisti.

Ei sillä, etteikö interwebin ihmemaailmassa osattaisi muuallakin.

Lontoon kirjeenvaihtaja: kolmas luku

2011-08-29T13:14:00.000+02:00

Musiikki on kappaleita. Lyriikat sanoja. Holappa Holappaa. Runous sanomista.

Runo, sadepäivä ja reaalipolitiikan suhteellinen muuttumattomuus. Ihmiskasvoinen kapitalismi, markkinayhteiskunta ja kilpailumentaliteetin valuma, infektio, leviäminen alempiinkin kerroksiin. Kun maailman määrääväksi mentaliteetiksi kasvaa "nappaa parhaat ja juokse", ei sen ruumiillistuminen ostoskadulle ole tapahtumaketjuista yllättävimpiä. Kipi kipi. Optio. Halvemmalla kuin alennusmyynnistä. Erikoistarjous.

Siihen johtanut yhtälö - no. Sitä on, ihminen ja yhteiskuntarakenteensa, toistanut kerran jos toisenkin. Aina luomastaan lopputuloksesta lapsenomaisen hämmästyneenä.

Historiankirja ja lukutaito. Does not compute.

* * *
Teollinen kulttuuri voitti sotansa,
täit kuolivat sukupuuttoon, luteet loppuivat,
mutta hyvänen aika Moskovassa ja New Yorkissa
on torakoita mustina aaltoina käymälöissä,
keittiöissä ja komeroissa ne hyökyvät,
niihin tottuu jo lakanoiden ornamentteina.
Kumpi ideologia siis valita, kumpi hylätä,
vai olisiko meille tarjolla muita kriteereitä?
Kunhan ei puhuta aivojen syöpäläisistä.

Oi äiti, humanismi maistuu väljähtäneeltä
kuin lämmin kalja, ihmismäiseltä sosialismilta.
Nuoriso kaipaa jälleen verenmakua, aitoa,
raikasta kaaosta, puhdasta kapitalismia
tai psyykenlääleillä demokratisoitua sentralismia.
Minkä maailmanlopun testamenttaisi maailmalle?
Vaikkapa sopulilauman esimerkiksi ihmisille,
kunhan ei hävitetä aivojen syöpäläisiä,
jotka pohjimmiltaan suojelevat ympäristöä.

* * *

Satelliitit laulavat, joku puhuu avaruudessa,
lentokoneet pomppivat kaupungista toiseen
kuin sirkuskirput, mutta maata pitkin
valuu hahmotonta tahnaa, ihmisiä,
se jäytää autiomaitten reunoilta viimeisenkin ruohon,
ajelehtii mantereelta toiselle pelkällä aallonharjalla
ja tarttuu rannikoille, öljy ja terva.
Kaikkien rajojen läpi se imeytyy vastustamattomasti.

Pilvenpiirtäjissä, hallintorakennuksissa vapisevat miehet,
joilla on henkilöllisyys. Papit ja ideologit kyselevät,
onko kaikilla sittenkään sielua,
joten eikö jo tietyissä olosuhteissa
napalmi tai myrkky ole armeliain lääke.
Tahnaa pestään maanpinnalta
tulella, myrkyllä ja säteilyllä, mutta
se on saavuttanut lopullisen ylivallan,
lähestyy pohjoisia kaupunkeja,
huvilan portista ulos astuessa
täytyy kävellä puukengissä,
jotta ei tahrisi jalkojaan.
Tuomiopäivä lähestyy epäilemättä.

- Pentti Holappa

Lontoon kirjeenvaihtaja: toinen luku

2011-08-27T05:46:00.001+02:00

I Predict a Riot

Watching the people get lairy
Is not very pretty I tell thee/
Walking through town is quite scary/
And not very sensible either

A friend of a friend he got beaten/
He looked the wrong way at a policeman/
Would never have happened to Smeaton/
An old Leodensian

La-ah-ah, lalala la la la/
Ah-ah-ah, lalala la la la

I predict a riot, I predict a riot/
I predict a riot, I predict a riot

I tried to get to my taxi
A man in a tracksuit attacked me/
He said that he saw it before me
Wants to get things a bit gory

Girls scrabble around with no clothes on
To borrow a pound for a condom/
If it wasn't for chip fat, they'd be frozen
They're not very sensible

Watching the people get lairy/
Is not very pretty I tell thee/
Walking through town is quite scary/
And not very sensible

And if there's anybody left in here/
That doesn't want to be out there

I predict a riot, I predict a riot/
I predict a riot, I predict a riot

Lontoon kirjeenvaihtaja: ensimmäinen luku

2011-08-26T11:30:00.001+02:00

The Clash: Police On My Back

Well I'm running/ police on my back
I've been hiding/ police on my back
There was a shooting/ police on my back
And the victim - well, he won't come back

I've been running Monday Tuesday Wednesday
Thursday Friday Saturday Sunday/
Running Monday Tuesday Wednesday
Thursday Friday Saturday Sunday/

What have I done?
What have I done?

Yes, I'm running down the railway track/
Could you help me? Police on my back
They will catch me if I dare drop back/
Won't you give me all the speed I lack?

'Cos I'm running/ (police on my back)
Hiding/ (police on my back)

I'm running down the railway track
Could you help me?/ Police on my back
They will catch me if I dare drop back
They will kill me for the speed I lack

Valppain mielin muista sä aina/mummoja liikenteen

2011-08-16T10:08:00.001+02:00

Koulut alkavat. Peruskoulut. Isot koulut. Pienet koulut. Teillä ajetaan kuin Iivana Julman pellossa. Vanhemmat huolesta harmaina - päätyvätkö tenavat automobiilin keulakoristeeksi vai löytävätkö tiensä opinahjoon yhtenä kappaleena? Kas - pystyyn siis kampanja "Anna tietä alakoululaiselle".

Suomalainen liikennekulttuuri.

Annanhan minä. Mutten yläkoululaiselle. Enkä aikuiselle. En pyöräilijälle. En lapsensöpöydesä uloskasvaneelle jalankulkijalle. En kuskille, joka kehtaa tukkia tieosuudet ajamalla nopeusrajoitusten mukaisesti. Kurkin puskurissa kiinni saadakseni itse tietä. Ohitan, kun mieli tekee. Nopeudet ovat ohjeellisia - ei niillä Saksassakaan ole. Liikenne sujuu joutuisammin kun mennään kaikki vähän nopeammin. Nollatoleranssi on poliisivaltiota. Promilleissakin. Se on ajotaidosta kiinni osaako ajaa. Tasoristeyksestä ei tullut eilenkään ketään, en siis käännä päätäni tänäänkään. En oikeaan, en vasempaan.

Lapsia pitää suojella. Muista ei niin oteta. Ostetaan iltapäivälehdykän uusin vinkkinumero "ikävien sakkorysien" välttämiseksi paluu-, meno-, loma-, -työ ja vähän muussakin liikenteessä. Eikö poliiseilla ole tärkeämpää tekemistä, häh?

Epäloogista, tämä kotomaisen liikennekulttuurin lapsisöpöily. Muksuteemat kerryttävät luonnollisesti imagopisteitä ja kiillotusrättejä sille yhteisvastuun mannakilvelle, mutta epäloogisuutta moinen silti rakenteisiinsa kätkee: pienestä ihmisestähän jää peltiin pienempi kuhmu.

Priorisoikaa. Vapaa liikennekäytös uber alles.

"Falcon HTV-2 - what is it like out there?"

2011-08-13T09:41:00.000+02:00

Pidän Sattumasta. Se on, vastavuoroisesti, muodostanut minuun julmanhellän suhteen, jossa inhimillisen kestokyvyn rajojen koettelu kohtaavat britteinsaarille syntyperänsä sijoittavan mustan käytännön huumorin. Silti jaksan pitää siitä. Hänestä. Sattuman Jumaluudesta. Toisinaan Se - Hän - heittäytyy ystävällisemmäksi. Tulee hellitelleeksi, minua ja maailman tieteisviihdehörhöjä, salaliittoteoreetikoita tai vain kausaliteetin mahdollisuuksien janasta harrasteenaan pitäviä.

Yhdysvaltain asevoimain yliäänikone - tiedättehän, niitä Salaisista Kansioistakin meille ysäriteineille tuttuja lentokolmioita - katosi torstain testilennollaan jäljettömiin. Jätti maankamaran taakseen, suhahti ilmakerrostumiin joissa se kykenee taittamaan taivalta jopa 20-kertaisella äänennopeudella ja - puff. Yhteys komentokeskukseen katosi toisella testilennollaan. Päätepisteeseensä, Tyynen Valtameren aalloille, se ei koskaan saapunut.

Tämän verran Pentagon meille paljastaa.

Ja toivoo - epäilyksettä ja vuorenvarmasti - ettei Suuren Yleisön tai Vieraiden Valtojen parissa huomata tähtitaivaan toista suurilmiötä:

Perseidien tähdenlentoparven maksimi tulla koitti samaisena päivänä. 12. elokuuta. Kaiken kukkuraksi samalla taivaalla mollotti täysikuu. Tunnin aikana taivaankantta saattoi halkoa jopa 60 pikku perseidiä.

Sattuma ei anna armoa. Liian monesta yhteensattumasta muodostuu - kiistatta! - johdonmukainen päätelmä. Täysikuu. Yliäänikone. Perseidit. Suvilahden Flow. Humanoidit. Rinnakkaisulottuvuus. Abduktio. Suuri pan-galaktinen ihmissusi! Hyvää matkaa, Major Tom - lähetä postikortti sijainnistasi, jos suinkin kykenet. (Hipstereitä olenkin aina pitänyt hieman ufologisina ilmestyksinä täysiksi ihmisiksi. Päällyshousuina käytetyt pitkätkalsarit ja tv-pöllölasit saavat luonnollisen selityksen: perseidiporukan yritys maastoutua ihmiskunnan joukkoon tuottikin trendinharjan. No. Käy se niinkin.)

Falcon HTV-2:sta kehitetään "nopeaan maailmanlaajuiseen iskuun" sopivaa konetta, joka soveltuisi käyttämään "sekä tavallisia että ydinkärjellä varustettuja ohjuksia".

Lie kaikille parempi, että se helvetinkone kaapattiin Perseidiporukan maailmankaikkeuteen. Joka suhteessa.

Mellakoiva brittikunta: rakas videopäväkirja

2011-08-12T18:41:00.000+02:00

Lyhyestä virsi kaunis. Pseudoanalyysista mittavasta kahta kukkeampi. Tyydytään silti, ensin, internetin ihmemaan yhteenvetomahdollisuuksiin ja puheenvuoroihin, jotka sellaisenaan ovat liian kaunoisia käyttämättä jätettäviksi.

Aloitetaan, tarkkuusammunta.

- - - - - - - - -

Rasti nro 1:
Britannian kansantalouden kudelma kertoo omaa tarinaansa: maan hyvinvoivin 10% niittää tileilleen toimeentuloa, jonka kuukausikertymä muodostuu peräti 100% suuremmaksi kuin heikoimmin toimeentulevan 10% väestönosuus. OECD:n raporttiryhmän mukaan Yhdistyneiden Kuningaskuntien onnistuu napata kruunu entisiltä siirtomailtaan - siis kolmannen maailman valtiolta, tiedättehän, persköyhiltä kehitysmailta - yhdellä saralla: emämaa on onnistunut ajamaan itsensä tilaan, jossa tulo- ja sosiaaliluokkien välinen liikkuvuus ja nousu ovat surkeammassa jamassa kuin yhdessäkään toisessa teollisuusvaltiossa. Vaan annetaanpa Maggie Tatcherin, tämänkin taloisrymäkän esiäidin, muistuttaa miksi moinen on sittenkin vain hyvästä:

Väliohjelma matkalla rastille nro 2:
nopea kertausretki kotoisen Taru Tujusen näkemykseen markkinaorientoituneesta Kokoomushumanismista:

Rasti nro 2:

Darcus Howe, 1943 Trinidad & Tobagon sijaintialueella syntynyt agnlikaanipapin poika, kynänheiluttaja ja TV-sektion mediatyöläinen, jakaa Maggian kanssa vain yhden aspektin: kyvyn ottaa ilon irti suoran lähetyksen eduista ja talentin olla sortumatta turhaan korulauselmakiertelyyn. Antaa papan soittaa:
"I don't call it rioting, I call it an insurrection... of the masses of the people. It is happening in Syria, it is happening in Clapham, it's happening in Liverpool, it's happening in Port-au-Spain, Trinidad, and that is the nature of the historical moment."

Rasti nro 3:

“[What] you are seeing at the moment [in the UK] is the first outpourings of distress and disorder of a system which is fundamentally flawed. The protesters are young people who have no prospects whatsoever,” Rodney Shakespeare, a professor of Binary Economics from London, told Press TV."

Tuhannessa uloskirjoituksessa ja analyysissa aukileikattu faktatykitys tuloerojen kovin konkreettisista seuraamuksista komppautuu Press TV:n iltakatsannossa. Tämän videoruudun välkkeen saatte iloksenne valitettavasti vain linkin klikketi-klikkauksen takaa.

Rasti nro 4:

Hengästyttääkö? Istahda hetkeksi klassisen musisoinnin pariin ennen jatkumoa rastille numero puoli kymmenen.

Rasti nro 5:

Värivammaisille katsojille suositellaan silmien sulkemista tai aurinkolasien taa kätkeytymistä. Näin puhujan lievä maitokahvinsävy pitäytyy poissa häiriöasteikolta ja ehkäisee pakkoliikkeenomaisen loggautumisen lähimmälle ihmisvih... korjaan, maahanmuuttokriittiselle forumille.http://www.blogger.com/img/blank.gif

http://www.blogger.com/img/blank.gif

Rasti nro 6:

Hallintoportaan valikoitujen jäsenten onnistuessa viittaamaan kintaalla pienille detaljeille yleisen hulinoinnin osasyistä - sosiaalinen eriarvoistuminen, kasvaneet tuloerot ja muuta sen sorttista humanistidadaa - ja heittäessä tiskiin sen sijaan maalaisjärkeä purskuttavan ehdotelman mellakointiin tai ryöstelyyn syyllisiksi havaittujen tuomitsemisesta kaikkien tukipohjaisten toimeentulomahdollisuuksien ulkopuolelle on jokaisen syytä ryhtyä hiomaan kykyjään epäilyttävän naapurin ilmiantamiseksi:

Ja mikäli se ei auta, voidaan kaupunkialueilta aina sulkea matkapuhelinverkot ja blokata pääsy sosiaalista mediaa edustaville sivustoille. Tiedättehän. Kuten nyt vaikka Syyriassa. Tai Kiinassa.

Kotkanpesä kuittaa - ja palaa asiaan.

Yhden kuvan Slutwalk

2011-08-08T12:05:00.000+02:00

Ympäri käydään, yhteen tullaan.

Ole nätti. Ole nätti oikealla tapaa. Jos et ole, rikot rajan. Lakkaat olemasta oikea nainen. Oikealla tapaa nainen. Seurausten synnyttymä jälki ei aina ole kaunista.

Poliisi sanoo, että varo itseäsi. Katso mitä laitat ylle. Älä ole humalassa. Vältä puistoja. Älä aja autoa. Liiku kaupungilla vain miespuolisen sukulaisen luvalla. Eiku.

Poliisia pitäisi uskoa, sanovat.

Miksi se ei siis sano "älä raiskaa"?

Laiskan naisen Halla-ahomatinea ja piilomonarkistin kruunupääkaipuu

2011-08-07T11:14:00.000+02:00

Tunnustan. Syvällä sisimmässäni on aina asunut piilorojalisti. Valikoiva, laatutietoinen salamonarkkinen viihteenselaaja. Kannan salatuimmissa syövereissäni vankkumatonta näkemystä siitä, miten Väinö I:n tanssimatta jääneet kruunajaiset kuuluvat kansakuntamme suurimpiin pienoistragedian tiivistymiin.

Valikoin, piilomonarkkisuudessani. Englannin jylhäin rantain hörökorvan luomukeksitehtailu miellyttää valikoivaa laatuharavaani. Länsinaapurin sokeripullakokoelmassa on samanlaista kieroonkasvanutta viehätystä kuin kesämökin keittiönseinää somistavassa Silvian muotokuvalla sminkatussa matkamuistokakkuvadissa. Monaco on turhan rahvaanomainen nousukas, mutta Tanskan Margareetassa soveliasta nikotiininhuuruista asenneaspektia.

Yhtä kaikki. Kuninkaallisten kaipuutani selittävät pragmaattiset tekijät: toki, vaatisihan hovin ylläpito veronmaksajain lompakkokunnalta vuosittaisen investoinnin. Vaan vaativat ne Hakkaraisen taksisetelitkin. Silikoni-Janitoista ja BB-tyrkimöistä poiketen kuningashuone kuitenkin edustaisi viihde-elämän kestoinvestointia kukkeimmillaan: pienellä vuosimaksulla se tuottaisi viihdejulkaisujen hyödynnettäviksi syntymästään saakka rooliinsa kasvatettuja ammattijulkkiksia, joiden ainoa toimi on - tuottaa viihdemateriaalia. Kestävää, vaihtelevaa ja laadukasta viihdemateriaalia, jonka myyntikate kestää isältä pojalle.

Yhtä kaikki. Rukoukseni on osin kuultu: Väinö I ei geneettistä linjaansa huvituksenkaipuisten kansalaisten pariin saanut jalkautettua - vaan onneksi valtakuntaamme on viimein hemmoteltu ikiomalla prinsessalla. (Assi Koivisto, voit viimein levätä rauhassa.)

Jussi Halla-aho. Mikä jalkaa polkeva, patjanalusherneistä kitisevä kultakutri. Posket punehtuvat ruusutertun sävyissä moukkamaisen toimittajalauman kyvyttömyydestä kunnioittaa Mestarin asuvalintoja. Kutrit kihartuvat raivonkihinästä rahvaan ollessa liian - rahvaanomaista? - ymmärtääkseen, että tulee toimia kuten setä sanoo, ei kuten setä tekee?

Jusban sanoja ei ole koskaan siteerattu suoraan. Se, että siteerataan jotakin hänen kirjoittamaansa ei ole suoraan siteeraamista. Ettäs tiedätte.

Ei ole vihapuhetta se, että kehotetaan raiskaamaan väärämielisyyteen hairahtuneet naiset tai nähdään viherstalinisteja sänkyjen alla sellaisella vimmalla, että leirille ne tulisi viedä ja lukita, ei uskalla pian aamutossuja enää lattialta tavoittaa. Purevat varpaisiin. Mieti, kuinka islamia. Se pureminen.

On eri asia toimia correspondenttina kirjeenvaihtajan sijaan. Siinä on aste-ero, jota emme tarkemmin avaa tai selitä. Sillä tarkentavat kysymykset ovat ajojahtia ja ajojahti vuorostaan islamia.

Tjaa. Leikki leikkinä. Halla-ahosta on helppo pahastua, mutta itselleni hän edustaa lähinnä ruumiillistumaa huolesta, jota eri sarkojen terveysviranomaiset ovat vuosien saatossa osoittaneet sulkeutuneisuuteen taipuvaisia, internetiin eristäytyviä nuoria - ja vähän vähemmän nuoria - miehiä kohtaan. Ei tee hyvää, suljettu laatikko. Kun päivänsä istuu näppäimistön rapinassa, eristäytyen huolella rajatun samanmielisen vähemmistön forumympäristöön jossa epämiellyttävä lauseke poistuu napinpainalluksella ja jokaista sanasta seuraa itse poimitun seurakunnan myötämielinen suitsutus, voi sopeutuma takaisin reaaliympäristöön sosiaalisine kudelmineen olla kivulias. Ympäristöön, jossa tarkentavat kysymykset ja kriittiset kommentaarit eivät poistukaan moderaattorin apuunkutsulla.

Se voi olla ikävää. Tiedä sitten, aste-eroista ja niiden suhteellisesta olemattomuudesta: asettuuko kuuppa uskomaan WoW-velhon persoonan arkeentuloon vai maansa avuksi rientävään Rotutohtoriin. Vaaransa molemmissa. Tsapuf, alakazam.

Ulkoilmassa piilee virkistyksen vihje ja alkupiste. Vähemmän kirkkoslaavia, tutkijankammiota ja Hommalla nyyköttämistä, enemmän lenkkipolkuja ja uusia harrasteita.

Ehkä lähetän kansanedustajalle vielä kävelysauvat ja oppaan lintujen äänten tunnistamiseen. Ehkä en.

Sitä odotellessa voidaan sadesunnuntaita viettää vanhan sadun äärellä. Klikkaavimmat löytävät lehtileikkeen linkin takaa, rullaavammat skrollaamalla. Vanha tarina, tunnustan - vaan eivätkö pohjimmiltaan lie kaikki perinnelaarin tarinat? Kulissit vaihtuvat, hahmot pysyvät.

- - - - - - - - - -

Satu väärästä Mestarista

Alussa oli rasistinen nationalistijärjestö, jota kutsutaan Suomen Sisuksi. Tämä järjestö vastustaa“kansojen luonnotonta sekoittumista keskenään”. Viranomaisarvion mukaan Suomen Sisu on natsihenkinen järjestö.

Ammoisina aikoina Suomen Sisulla oli keskustelupalsta, jonka arkistot on nyt poistettu, koska ne muodostaisivat imago-ongelman Perussuomalaisissa ja Muutos 2011 -puolueessa toimiville suomensisulaisille. Keskustelupalsta oli kuitenkin kymmenisen vuotta sitten varsin viriili ja viihdyttävä samaan tapaan kuin “sananvapausaktivisti” Seppo Lehdon tuotokset: vaikka sisältö olikin synkkää fasismia ja puhdasta rasismia, oli kirjoittajien älyllinen regressio niin suurta, että palstan lukemista saattoi pitää jopa viihdyttävänä.

Tälle Suomen Sisun palstalle saapui trollailemaan eräs filologi Jussi Halla-aho, joka oli tuolloin vielä vihreiden äänestäjä ja oli päättänyt opettaa rasisteille totuuden. Toisin kuitenkin kävi. Oman kertomuksensa mukaan Halla-aho vakuuttui Suomen Sisun keskustelupalstasta ja ryhtyi maahanmuuttokriitikoksi. Tosin noina aikoina maahanmuuttokriittisiä kutsuttiin vielä kansallismielisiksi.

Miten akateemisesti koulutettu henkilö saattoi vakuuttua palstasta, joka sisälsi lähinnä Seppo Lehto -tyylistä keskustelua ja oli omiaan tappamaan nauruun kaikki muut paitsi äärimmäisimmät kansallissosialistit, on suuri mysteeri. Uskokaamme kuitenkin Halla-ahon sanaa.

Halla-aho alkoi vuonna 2003 kirjoittamaan Scripta-blogiinsa. Blogi keräsi samanhenkisiä kommentoijia vieraskirjaansa ja lopulta sen pohjalta perustettiin Homma-foorumi, jossa varsin vihaiset miehet purkavat maailmantuskaansa kommentoimalla esimerkiksi tiedotusvälineissä olleita mielipidekirjoituksia ja niiden kirjoittajia.

Hommalaisille Halla-aho on Mestari - osittain kyse on ironiasta, mutta aivan aito henkilökultti on selvästi voimakkaasti olemassa. Halla-ahon satiiriset mielipidekirjoitukset ovat näiden miesten pyhä kirja. Ja jos joku rienaa tätä Mestaria - silloin alkaa pyhään sotaan verrattava nettispämmääminen ja jopa nettiuhkailu.

Mestarin varapuolue

Halla-aholaisuuden taustalla olevaa poliittista kuviota on vaikea hahmottaa. Olennaisinta on ymmärtää, että Suomen Sisu vaikuttaa kaikkialla: Halla-aho on Suomen Sisusta, samoin hänen ympärillään oleva perussuomalainen klikki ja monet Muutos 2011 -toimijat ja Homman puuhamiehet.

Muutos 2011 on käytännössä hommalaisten puoluehanke, jolla yritettiin varmistaa Halla-ahon vaaliehdokkuus eduskuntavaaleissa, mikäli Timo Soini jättää Halla-ahon ilman perussuomalaisten ehdokkuutta. Hankkeen puuhamiehenä toimi Juha Mäki-Ketelä, joka kuitenkin erosi yhtäkkiä puolueesta. Mäki-Ketelä ymmärsi vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa, että puolue on vääjäämättä sekaantunut rasismiin. Entinen päällikkö onkin varoitellut varsinkin puolueen Suomen Sisu -klikistä. Puolueen tulevaisuus näyttää kuitenkin täysin toivottomalle Mestarin ajauduttua perussuomalaisten ehdokkaaksi.

Halla-aho on perussuomalaisten ehdokkaana eduskuntavaaleissa ja hänen ympärillään näyttää olevan perussuomalaisessa puolueessa maahanmuuttokriittinen klikki, joka on allekirjoittanut Nuivan vaalimanifestin. Tästä joukosta ainakin espoolainen kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtinen on toiminut myös Suomen Sisun puheenjohtajana. Ulkopäin tilanne näyttää lähes Halla-ahon johtaman Suomen Sisu -klikin vallankaappaukselta perussuomalaisten sisällä.

Perussuomalaisten SS-suuntauksen julkaiseman Nuivan vaalimanifestin sisältöä on kritisoitu. Se sisältää ehdollisen kansalaisuuden, jossa maahan muuttanut ja kansalaisuuden jo kertaalleen saanut henkilö voisi menettää kansalaisuutensa menetettyään työpaikkansa. Manifestissa ei tietenkään selitetä mitä epäkansalaiselle tämän jälkeen tapahtuisi.

Mestari analyysin kohteena

Mestari on päässyt jopa kirjan aiheeksi: Savukeidas on julkaissut Ville Hytösen toimittaman kirjan Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa. Kirjan kirjoittajista pari puolustaa Halla-ahoa, muut vastustavat. Halla-ahon puolustajien koko ajatusrakennelma paljastuu uskonasiaksi ja salaliittoteoriaksi: jos ei usko islamin olevan valloitusretkellä, joka johtaa muutamassa vuosikymmenessä Euroopan muuttumiseen islamilaiseksi Eurabiaksi, on mahdotonta ymmärtää mamukriitikoiden ajattelua.

Euroopan muuttumisen Eurabiaksi voi tietenkin johtaa tilastollisista trendeistä - jos muslimiväestö lisääntyy muuta väestöä nopeammin, voi se jonain tulevaisuuden ajankohtana ylittää paikallisväestön määrältään - jos väestönkasvu ja muuttoliike jatkuvat saman suuntaisina, väestöryhmät eivät sekoitu tai uskonnolliset ryhmät maallistu ja niin edelleen. Esimerkiksi vuosi 2160 on mainittu.

2160 edustaa kuitenkin nykyisestä perspektiivistä jo niin kaukaista tulevaisuutta, että miltei mikä tahansa on mahdollista. Olemme samassa tilanteessa kuin henkilö, jonka olisi pitänyt ennustaa nykytilanne vuodesta 1860 käsin. Lisäksi keskittyminen juuri maahanmuuton kritisoimiseen sellaisessa maailmassa, jossa tunnetaan kasvihuoneilmiön ja ydinsodan kaltaisia käsitteitä, paljastaa kriitikosta melko epäilyttäviä luonteenpiirteitä.

Useimmat Halla-ahon tarkoitusta pohtivan kirjan kirjoittajista tarttuivat kuitenkin Halla-ahon totalitaristiseen määritelmään ihmisarvosta, jota lainattakoon tässäkin: “Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.”

Halla-ahon näkemykset ihmisarvosta ovat totalitaristisia. Hän on blogissaan kirjoitellut raiskausfantasioita “Afrikan sarven ihmissaastoista” ja unelmoinut poliisin ampuvan mielenosoituksissa “vasemmistohuligaaneja” päähän. Hän on äärioikeistolaisen järjestön pitkäaikainen jäsen, Suomeen Yhdysvalloista tuodun National Rifle Associationin tyylinen asehullu ja syytteessä uskonrauhan rikkomisesta sekä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Valkoisen HeteroMiehen identiteettipolitiikka

Hommalaisuuden taustalla näyttää olevan jonkinlainen Valkoisen HeteroMiehen identiteettipolitiikka. Valkoinen HeteroMies on menettänyt asemiaan erilaisten vähemmistöjen taistellessa oikeuksiensa puolesta, nyt on vastaiskun aika! Hommalaisten mielestä Valkoinen HeteroMies on sorrettu enemmistö, jota kaikki mahdolliset vähemmistöt sortavat.

Ja tämän sorron mahdollistaa kaikenkattava punavihreä salaliitto, joka ulottuu kaikkialle. Huomaamatta jää, että yhteiskunnassa valtaa ovat käyttäneet yleensä Kokoomus, Keskusta ja SDP, mutta mitäpä siitä - punavihreät ovat syypäitä ihan kaikkeen. Punavihreät ovat syypäitä jopa ennen koko termin punavihreä syntymistä tehtyihin päätöksiin.

Valkoinen HeteroMies kokee kaiken identiteettiään edes etäisesti sivuavan kritiikin uhkana. Esimerkiksi kasvissyönti voi olla tällainen uhkatekijä, minkä vuoksi Valkoinen HeteroMies julistaa mielellään olevansa vakaumuksellinen lihansyöjä. Feminismi on uhka, maahanmuuttajat ovat uhka, seksuaalivähemmistöt ovat uhka. Oikeastaan ihan mikä tahansa poikkeavalta vaikuttava asia voi olla uhka. Erilaiset paranoidit riidat näyttävätkin olevan mamukriitikkojengeissä lähes päivittäisiä.

Vihanlietsonnan seuraukset alkavat näkyä. Nettiuhkailu on jo vanha vitsi, nyt siirrytään katutasolle. Patriootti.com levittelee maahanmuuttokriittisiä rasistitarrojaan eri kaupungeissa. Palautus.org -niminen sivusto tarjoaa käsikirjaa terroristioperaatioon, jossa on tavoitteena surmata tuhansia maahanmuuttajia ja monikulttuurin kannattajia. Helsingin Pride-kulkueen kaasuiskijät olivat poliisin mukaan äärioikeistolaisia.

Halla-aho odottelee hovioikeuden päätöstä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Hän on liittynyt kolmen kovan “sananvapaussankarin” joukkoon yhdessä Seppo Lehdon ja Mikko Ellilän kanssa. Samaan aikaan Timo Soini on luvannut potkaista puolueestaan rikoksiin syyllistyneet - tuskinpa kuitenkaan potkaisee Halla-ahoa, joka lienee kuitenkin aika monen äänen arvoinen.

Achtung, dumkopfskansa - kohti todellista kansallissosialismia

2011-07-30T09:22:00.000+02:00

Kofeiiniyliherkkyys, kehittynyt lähihistorian detaljistiikantuntemus sekä patriootti.comin kokooma takapenkin poikien villeimpiä kouluainekyhäelmiä saattavat olla vahingollinen yhdistelmä. Eivät mielenterveydelleni - se on monissa liemissä keitetty ja jalustaltaan kestäväksi havaittu - mutta yleisen huumorintajun se toisinaan altistaa peltivaurioita suuremmille osumille. Unohtakaa Elviksen verilinjastot suoraan Jeesukseen Kristukseen ja ne ontot maapallot - täältä paukkaa salaliittoa täyslaidallisen edestä.

Patriootti.comin tarrakolonna painaa kypärät korvilleen ja antaa soittaa armotta. Kansallissosialismi ei ole äärioikeistoa. Breivik todistetaan aukotta "rasismia vastustavaksi ja äärijuutalaisuutta kannattavaksi kapitalistiseksi vapaamuurariksi." Kansallismielinen tai oikeistolainen? "Ehdottomasti ei!" Viherstalinistinen media taas toimittaa gulagperinnettään "valjastamalla terrori-iskut osaksi valkoisten pohjoismaalaisten vastaista kampanjaa". (Onneksi Vienan porteilla sentään poikas valveil' on.)

Tunnustan viihtyneeni paremmin Pekka Siitoimen natsilarpin parissa. Siinä menossa sentään kukki aito showmiehen perinne ja takametsien luova surrealismi. Arjalaistakin lupasi olla ampumatta.

Yhtä kaikki ja poikki ja poikkaisusta asiaan. Mitä se Lakatkaa nyt, perkeleet, solvaamasta äärioikeiston saavutushistorian kukkeinta ruusua. Vihapolitiikan kruununjalokiven ohella kansallissosialismi oli kasvissyöntiä, päihteettömyyttä, Hugo Bossin nahkatakkeja, miesatleettisia kuvakokoelmia ja muuta yleistä homostelua.

Joka itsensä kieltää, se itseään vihaa?

Lopun esteettisen bonuspisteen raati langettaa sivuleiskaa somistavalle vaalealle tyttölapselle EU-rahoitteisella viljapellolla. Paradoksaalisuudessaan se pääsee miltei samoihin lukemiin Suomen Sisun viikinkikilpeä heiluttavan elovenaladyn kanssa.

Hipaisusta ei oteta. Mitäs siitä, ettei Suomenniemen väestössä liiemmin viikinkiyhteyksiä podettu ja kansallissosialistitkin rotuluokittavat väestön slaavilaisiksi pallopäiksi ja seka-avioliittoihin kelpaamattomaksi geenijätteeksi.

Byhyy, sanoi Halla-aho

2011-07-29T09:11:00.000+02:00

Kahdeksan kohtaa legginseistä

2011-07-19T12:52:00.000+02:00

Legginsit. Nuo mukavuuden tekosyyllä ratsastaen muodin harjalle uudelleen nostetut pitkät alushousut, joiden lanseeraamista päällysvaatteeksi voidaan hyvällä syyllä järkiperäistää tai puolustella korkeintaan vinoon kasvaneena kiihkofeministisenä suoran toiminnan iskuna miesten rumiksi kategorisoitujen pitkien kalsareiden olemassaoloa vastaan.

Legginsit. Kasarikakarana opin tuntemaan ne jumppatrikoina. 90-luvulle tultaessa ne saivat nimen "pitkikset" ja palvelivat farkkujen alla tyttölöiden pitkinä kalsareina, ettei pylly jäätynyt siinä teinivuosien hyistä pussikaljaa myöhäissyksyisen puiston nurkalla kiskoessa.

Legginsit. Joiden käyttöä perustellaan muutamin perusväittämin - ja joiden käyttöperusteiden alasammunta on helppoa - ja nautinnollista, jos sanoa näin saa - kuin tikkarin nappaaminen pikkumukulan kourasta.

Kahdeksen perusväittämää

1. Ne ovat mukavia ja käytännöllisiä

Niin on tuulipukukin. 'naff said.

2. Käytän legginsejä, sillä ne ovat kätevämmät kuin sukkikset: niitä ei tarvitse pestä yhtä usein kun ei ole sitä sukkaosaa hikoamassa

Kummin se on: eikö legginskansa käytä legginsien kanssa sukkia vai eikö niitä vain pestä? Jos vastaukseksi valikoituu ensimmäinen vaihtoehto, toivon legginskansan sentään kuulleen kengänpohjallisista ja niiden tarvittavasta vaihtovälistä.

3. Käytän legginsejä koska haluan käyttää hametta ilman että kaikki näkyy

Eikö legginskansa käytä alushousuja? Ja jos ei, eikö väitteeseen sisälly roima paradoksi: eikö kommandona kulkemisen olennaisin idea olekaan siinä, ettei pientä vilahtamista arastella? Helman pituus on myötäsyntyisesti asenne- ja tottumuskysymys: jos asenne ei anna periksi lyhyttä helmaa, vedä ylle maksi. Tai housut. Mutta älä pitkiä kalsareita minihameen alle.
Se soveltuu vain elämäntapataiteilijoille ja avohoitopotilaille, joiden voidaan sallia keskittävänsä rajoitettu päivittäinen energiansa pukeutumusratkaisuja olennaisempien kysymysten käsittelyyn.

4. Käytän legginsejä, koska ilman niitä reiteni liimautuvat inhasti yhteen.

Kaivan kaapistani vaatetusalan rautaisen ammattilaisen paperit ja niitä heiluttaen kysyn, onko maamme naispuolinen väestö kuullut antiperspiranteista. Siis antiperspiranteista, ei deodoranteista: kätevästi iholle siipaistavista valmisteista, saatavilla roll on- ja suihkemuodoissa. Triple dry'ta, Lumenea, apteekkibrändejä. Muutamalla eurolla.

Luuletteko, että reisien hikoilusta huolissaan olevaa morsiota tai Itsenäisyyspäivän kättelymaratoniin valmistautuvaa neuvotaan vetämään mekon alle pitkät kalsarit? Miesväestön puolesta olen fyysisesti astetta estyneempi kommentoimaan, mutta esitän rohkean epäilykseni siitä ettei kivestenkään ei-toivottua hikoilua pyritä vähentämään ainakaan kietomalla ne entistä paksumpiin vaatekerroksiin.

5. Käytän legginsejä, koska ne ovat oikeastaan ihan sama juttu kuin sukkikset

Itsensäkumoava paradoksi, joka muodostaa selkeän ristiriidan astetta yleisempien, kohdissa 2, 3 ja 4 esitettyjen legginsvalintaa puoltavien perustelujen kanssa.

6. Käytän legginsejä, koska ne oikeastaan ihan sama juttu kuin housut

Itsensäkumoava paradoksi, joka muodostaa selkeän ristiriidan astetta yleisemmän, kohdassa 5 esitetyn legginsvalintaa puoltavan perustelun kanssa. Tämä väite tosin saattaa osaltaan selittää sen, miksi katuja kansoittaa tätä nykyä kelpo lukema lyhykäisissä paitavalinnoissa sekä sukkahousunpaksuisissa legginseissään kankut ja pikkuhousut päilyen vaeltavia naisenpuolia, joita ennen leggins -muodin lanseeraamista ei kuitenkaan nähty kuljeskelemassa samoja reittejä pelkissä sukkahousuissa. Ei se denierilukema, vaan se nimitys? Peili on kätevä, mutta toisinaan karvas keksintö.

7. Käytän legginsejä sillä ne ovat kätevämpiä kuin sukkahousut: niitä ei tarvitse heittää pois sukkaosan hajotessa

Runsas havainnemateriaali siitä miten kätevää on olla heittämättä pois persaussaumastaan tai haarakiilastaan repeämisen voimille periksiantaneita legginsejä kertoo ihailtavasta sitkeydestä käyttää vaatekappale loppuun aina viimeiseen rihmaan. Revenneet saumat intiimialueella haastavat kuitenkin kiusallisesti kohdassa 3 esitetyn väittään kaiken näkymisen estämisestä.

Poisheiton teemasta huolestuneille muistutan parsinlangan olemassaolosta sekä siitä, että tällä asteikolla tarkasteltuina ylivoimaisesti kätevimmän pukineen kruunun nappaavat stay up- ja sukkanauhamallin sukat: jalkaterän repsahtaessa joudut heittämään pois vain 50% tuotteesta ja jokainen uusi pari tuo muassaan yhden identtisen varakappaleen. Kätevää.

8. Käytän legginsejä, koska sukkikset riippuvat niin ikävästi haaroista mutta legginsit eivät

Hyvä jumala. Jos on kyvykäs kävelemään tekstiilejä myyvään liikkeenharjoittajapisteeseen ja selviytymään vaatekappaleen lunastuksen vaatimasta ostotapahtumasta maksusuorituksineen kaikkineen, on lienee syytä olettaa samaisen henkilön olevan kyvykäs myös tarkistamaan sukkahousupakkauksessa mainitun kokoluokituksen:

liian pienillä sukkabyysilla on taipumusta valua haarukan tietämiltä. Sen voi välttää suorittamalla oikeankokoiseen pukineeseen suuntautuvan ostotapahtuman. Sukkahousuista löytyy eri reidenpituuksia. Sovittaminenkin on sallittua.

Bonusraita

Kohdan 8 inspiroimana lahjoitan luettavaksi vielä kokoluokitusteemaa käsittelevän bonusraidan:
sama sovittamisen sallivaisuus ja kokomerkintöihin tutustuminen on sallittu toimenpide myös legginseihin suuntautuvan ostopäätöksen saralla. Argumentit kiristävistä tai epämukavista sukka- tai sukkahousuvaihtoehdoista kilpistyvät kummasti siihen paidan alla pingottavaan liian piukkaan, kasarilapsuuden kuminauhavyötäröstä muistuttavaan vyötärökaitaleeseen.

Armo oikeudesta

Estetiikkanatsina annan armon käydä oikeudesta yhden, valikoidun kansanryhmän kohdalla: vakaumukselliset vanhan koulukunnan punkkarit - joiden koulukuntaluokitus ei siis tottele ikämäärettä - saakoot vastaisuudessakin kaikessa rauhassa sompailla pitkiksissään juuri niin julkisilla paikoilla kuin ikinä mielivät.

Monacon Charlenesta saudiprinsessaan

2011-07-11T17:13:00.000+02:00

Saudi-Arabia. Tiedättehän. Niitä vihattavia rättipäämaita, joissa akat pysyvät poissa autonratista, eivät pistäydy shoppaamassa ilman miespuolisen lähimmäisen lupalappua tai harjouta juuri muitakaan länsimaisen hapatuksen muotoja. Se sellainen rättipäämaa, jonka alueella sattuu sijaitsemaan kohtalainen sirkama maailman öljyvaroista ja joka siihen pohjaavan länsidiplomatiansa turvin saa, niistä hitusen toisen keskimääräisen tuloluokan rättipäämaista poiketen, harjoittaa suhteidensa turvaamana juuri sellaista ihmisoikeuspolitiikkaa ja tasa-arvokulttuuria kuin sattuu nappaamaan.

Monaco. Tiedättehän. Se sellainen länsimainen, Eurooppaan sijaitsemaan läntyttäy postimerkkivaltio, jonka veropolitiikka on vetänyt puoleensa kelpo kokoelman ökyisän rikasta veropakolaisväkeä Häkkisen Mikasta aina oikeasti ison liigan pelaajiin. Sellainen hassu valtio, jossa edelleen on turistiproggiksia edistävä kuningashuone ruhtinaallisine perimysjärjestyksineen ja kommervenkkeineen. Ja se ruhtinas Albert, jona ruhtinaalliseen moloon kondomi ei juuri sovi, mutta joka suureksi epäonnekseen ei ole kyennyt tuikkaamaan raskaaksi yhtäkään sellaista onnenonkijaa, joka olisi kantanut onnellisesti sertifioitua asemaa virallisen perijän maailmaansaattamiseksi.

Perinteet ovat hassu juttu. Ja Euroopan mantereen kuninkaalliset häät iso bisnes, mittasi sitä sitten turistituloilla, myydyillä lööpeillä tai matkamuistomukeilla. (Pun intended. Se muumiläppä, tiedättehän.)

Charlene Wittstock. Nätti tyttö, jonka into avioitui viralliseksi ruhtinasgallerian osaksi ja siitoslehmäksi alkoi vaikuttaa hippusen kyseenalaiselta viimeistään sen kolmannen karkuunpyrkimysyrityksen jälkeen. Soveliaan elintason takaaminen loppuelämäkseen soveliaalla naimakaupalla on toki tällä(kin) mantereella tuttua kauraa ja sitä yleisempää, mitä korkeampaan tuloluokkaan toinen sopimuksen osapuolista asettuu - mutta jalkojen levittäminen, silmien sulkeminen ja isänmaan ajatteleminen soveltuu, yhä ja edelleen, lähinnä niille joiden psyyke on riittävissä kantimissa ja pokka riittävä tosiaan pitämään ne simmut kiinni vaaditun ajan: kaikelta ja kaikilta.

Jos ahdistuskäyrä poksahtaa nousuun tai diilin pieni präntti paljastuu askeleen liian myöhään, sillä saattaa olla vaikutuksensa halukkuuteen vetää homma maaliin saakka. Ympäristön paine on vekkuli tekijä: "meinaatko sä oikeasti kusta nämä miljoonien eurojen häät ja ryssiä suorastaan ruhtinaallisesti koko brändikonsulttitiimin matkailunedistämisduunin seuraavaksi sadaksi vuodeksi ja puoleksi valtakunnaksi?"

Tuloksellis-taloudellisesti kun armaalla Monacolla ei mene kuluvana aikana kovinkaan ruhtinaallisesti. Veroteknistä ongelmaa pukkaa ja isotuloista väestönosaa pitäisi houkutella lisää. Siinä hommassa ei paljoa sekoileva morsmaikku auta, mutta söpöt saippuahäät kyllä. Takavarikoidaan siis se passi, ettei leidi liidä lentokentältä ja jätä jälkeensä bad publicityn pölypilveä.

Mediamössötystä aiheen tiimoilta on ollut valaisevaa seurata.

Vielä valaisempaa tosin on lukea sitä ajatusleikkisilmin: miten olisivatkaan erinäiset julkaisut ja valkoisen kristillisvallan kotikontuina toitottavat hommailufoorumit täyttyneet tutusta jupinasta, jos karkailevan morsiamen kengissä olisikin sipsuttanut se saudiprinsessa. Tiedättehän: sellainen sopimusavioliittoon lähipiirinsä pakottamana asteleva raharikkaan ylimyssuvun alistettu kaapuakka, jonka mielipdettä ei paljoa kysellä, tähän tai tuohon.

Katolisen postimerkin suhteelliseen morsianahdinkoon kommenteerataan kovin toiseen sävyyn.

Tule apuun, Vickan.

Poistakaa varmistin - vittuiluvuorossa hipsterit

2011-07-06T10:14:00.000+02:00

Olen tasapuolinen kansalainen. Tasa-arvon asialla. Ihmisiä kaikki tyynni.

Asetetaanpa, tasapuolisuuden nimissä, meemikettuvuoroon uusnatsien, junttien ja anarkistien jälkeen nuo uusmedian tv-pöllölasitallaajat ja kaulahuiviwannabeet.

Being a Dickhead's Cool

Got on the train from Cambridgeshire
Moved down to an East London flat /
Got a moustache and a low cut vest
Some purple leggings and a sailor tat (twat) /
Just one gear on my fixie bike
Got a +1 here for my gig tonight /
I play synth...
...We all play synth!

20-20 vision, just a pair of empty frames
Dressing like a nerd although I never got the grades (fail) /
I remember when the kids at school would call me names (tramp balls)
Now we're taking over their estates!
Woo-oo-oooo!

I love my live as a dickhead!
All my friends are dickheads too (two)
Come with me let's be dickheads (Haven't you heard?)
Being a dickhead's cool-cool-cooo-oo-oool!

Polaroid app on my iPhone /
Taking pictures on London Fields
Up on the blog so everyone knows
We're having NEW AGE FUN with a VINTAGE FEEL! /
Coolest kids in a warehouse rave
Exclusive list, look there's my name /
I got in...
... You couldn't get in (na na na naa naaaa)

Never bought a pack of fags
I only roll my own /
Plugging in my laptop at the Starbucks down the road
Say I work in media, I'm really on the dole /
I'm the coolest guy you'll ever know!
Woo-oo-oooo!

I love my live as a dickhead...

Loafers with no socks
Electropop meets southern hip-hop /
Indeterminate sexual preference
Something retro on my necklace

"Basically I'm a part-time blogger and I design my own jewellery line. It's like a mix of religious iconography, kind of with a Save By The Bell vibe"

"I organise a vegan crunk night"

"Er, yeah, I'm, err, currently writing my own magazine and it's all about my balls"

Ihmislihan polttamisesta

2011-07-05T16:41:00.000+02:00

Se ei ole kaunista katsottavaa. Perusihmisyys harvoin on. Tästä itsestäänselvyydestä huolimatta varoitan niitä, joille graafinen väkivalta on, syystä tai toisesta, vaikeaa seurattavaa.

Se. Kahden ihmisen tuikkaaminen tuleen perunasäkkivarkaudesta.

Tai - laajemmasta näkökulmasta - se päätepiste, johon perusihmisyys soveliaissa olosuhteissa usein itsensä jahtaa.

Rötökset rangaistaan "kovemmilla rangaistuksilla". Tuomioasteikon tulee noudatella "kansan oikeustajua". "Lievät rangaistukset" eivät riitä palvelemaan "riittävänä pelotteena".

Kansan oikeustaju. Riittävä pelote. Kovempi rangaistus. Ei pienestä opi.

Mentaliteetti, jonka päätepiste ja kehityskaari on ihmiskunnan historiassa - kaukaisessa siinä missä hitusen läheisemmässäkin - nähty jokunen kerta.

"Don't do the crime if you can't do the time", kuten toisaalla kommenteerattiin. Senkö sitten pitäisi oikeuttaa, kansan lynkkaystajun laillistamisen?

Lajitoverin tuleentuikkaaminen vaatii kykyä riisua kohde kaikesta teon estämiseen tarvittavasta ihmisyydestä. Kohde lakkaa olemasta ihminen. Varsinkaan tasaveroinen ihminen.

Kampissa tuleen tuikataan pysäkillä nukkuva alkoholisti. Kansainvälinen trendi länsimaisista suurkaupungeista rantautui siis Helsinkiinkin.

Kun eläinlaji etääntyy liian kauksi luontaisesta elinympäristöstään ja luonnon määrittelemistä elinoloistaan, sen parissa alkaa esiintyä häiriökäytöstä. Pätee tarhaminkkien ohella homo sapiensiinkin.

Kaukomaita matkatessa olen kiinnittänyt huomioni ryhmissä nukkuviin ja vahtikoiria piteleviin kodittomiin. Muut nukkuvat, joku valvoo unta.

Maalaisjärkensä siinä, että kasvavien tuloerojen maailmassa ja yhteiskunnissa varakas saa suojata omaisuutensa sitä enemmän tarvitsevilta. Toisenlainen kylmä pohjavirta siinä, että ne vähemmän onnekkaat käyvät toistensa kurkkuihin. Saati enemmän onnekkaat alempiensa. Ajan kuva.

Kenialainen kylä, New York tai Helsinki. Kaikissa taustalla, pohjimmiltaan, saman ketjun lopputuote. Kun ensin eriarvoistutaan ja sitten eriarvoistutaan kahta rujommin, lakkaa joku kansanryhmä aina olemasta se tasaveroinen kanssaihminen. Muuttuu roskaksi, menoeräksi, riskitekijäksi, loiseksi. Jollekulle kohteeksi Kunnon Ihmisen vähät ruoat varastava, toiselle yäksikseltä haiseva, inhottava ja vähän hassu koditon.

Lyhyen kaavan anarkistinootti

2011-06-16T17:12:00.000+02:00

I'm a better anarchist than you

I don't drive a car
'cause they run on gas /
But if I did
it'd run on biomass /
I ride a bike
or sometimes a skateboard /
So fuck off all you drivers
and your yuppie hordes /
Sitting all day
in the traffic queues /
I'm a better anarchist than you

I don't eat meat
I just live on moldy chives /
or the donuts that I found
in last week's dumpster dives /
Look at you people in that restaurant
I think you are so sad /
When you coulda been eating bagels
like the ones that I just had /
I think it is a shame
all the bourgeois things you do /
I'm a better anarchist than you

I don't wear leather
and I like my clothes in black /
And I made a really cool hammock
from a moldy coffee sack /
I like to hop on freight trains
I think that is so cool /
It's so much funnier doing this
than being stuck in school /
I can't believe you're wearing
those brand new shiny shoes /
I'm a better anarchist than you

I don't have sex
and there will be no sequel /
Because heterosexual relationships
are inherently unequal /
I'll just keep moshing
to Rancid and the Clash /
Until there are no differences
in gender, race or class /
All you brainwashed breeders
you just haven't got a clue /
I'm a better anarchist than you

I am not a pacifist
I like throwing bricks /
And when the cops have caught me
and i've taken a few licks /
I always feel lucky
if I get a bloody nose /
'cause I feel so militant
and everybody knows /
By the time
the riot is all through /
I'm a better anarchist than you

I don't believe in leaders
I think consensus is the key /
I don't believe in stupid notions
like representative democracy /
Whether or not it works
I know it is the case /
That only direct action
can save the human race /
So when I see you in your voting booths
then I know it's true /
I'm a better anarchist than you

Heilaa helluntaina

2011-06-12T09:48:00.001+02:00

Itsereflektoijan kuolinvuodekysymys

2011-06-05T10:31:00.000+02:00

Kuva-arkistojen vanha otos ja muutama kysymyksenasettelullinen heitto sunnuntaimatinean palanpainikkeeksi.

* Elitkó elämäsi itsellesi - vai niille muille?
Itsekkyydestá sakottaa karman seuraava kierto, mutta rehellisyyttá edustaa aiheellinen peiliinkatsomispohjainen arvio siitá, tekeekó valintansa arvojensa vai ulkopuolisten odotusten perusteella - tai sortaako elinkaarensa kompromisseihin, joissa silkkaa pelokkuuttaan asettaa itsensá lapsipuolen asemaan pedatessaan láhipiirilleen vaihtoehtoja, joita ajattelee ja punnitsee náiden mukavina pitáván. Rehellinen itsereflektio on kivuliasta hommaa. Siksi tássá multiversumissa tuotetaankin luvuttomia hyllymetrejá itsetutkiskeluun kannustavaa helppoheikkikirjallisuutta ja webbimaailman gurukursseja: on helpompi ulkoistaa vastuu itsestá ja keskittyá tehtávákirjan táyttámiseen sen sijaan, ettá kasvattaisi alleen kaksi jalkaa. Ihmisyyden perusparadoksi?

Itseen kohdistettu epárehellisyys on pelkuruuksista suurinta. Muutamat purkavat sen materian haalintaan. Osa ihmisiin, joita materian lailla káyttáá. Toiset hokevat mantran lailla tyytyváisyyttáán vallitseviin olosuhteisiin. En miná tátá koskaan halunnut, mutta onhan támá nyt taloudellisesti fiksu ratkaisu ja kun on námá lapsetkin.

* Kunpa olisin tehnyt muutakin kuin duunia

Materia tai esimiestyón kurssi; kun káytát sitá váárin, on sen funktio tyhján tyhjáná táytteená melko sama. Been there, done that, bought the T-shirt, didn't wear it: klisheitá en jaksa heitellá, mutta loppuunpalamisen alhot kontattuaan ja kalenteriuskovaisten seurakunnan intomielisimpien jásenten ajan ja arvon kaarta katsasteltuaan katsoo muutamia seikkoja toisin. Taas kerran. Epátuottavuus on suhteellinen mááre.

* Olisinpa ilmaissut itseni, tunnustanut tunteeni ja sanonut sanani silloin, kun niiden hetki syntyá oli

Miten moni játtáákáán sanomatta, ilmaisematta tuntonsa pysytellákseen keskinkertaisessa rauhassa ympáristónsá kanssa. Ja voi katkeruutta, melkankoliaa ja pimeitá tuntoja, kun pehmeánsoljuvan mukavuuden sijaan tuloksenaan hiljaisuus tuottaakin ainoastaan asettumisen keskinkertaisen olemassaolon kenkálaatikkoon, olomuotoon, jossa ihminen ei koskaan kehity siksi mihin hánen todellinen kapasiteettinsa riittáisi. Kysyá sopii, millaisin luvuin lánsimaissa niin yleinen henkinen pahoinvointi erilaisin oireyhtymin juontaa juurensa náiltá alkuláhteiltá.

* Mihin kadotin kaikki ihmiseni

Tiedátkó, ensi kuussa olis aikaa. Keskiviikkona mulla olis kaks tuntia, tossa viimesen palaverin ja akvarellikerhon válissá.

Miká kullekin eniten painaa: status, menestyvá talous - vai henkiló, jolle kasvosi olivat tutut jo ennen juonteiden piirtymistá.

* Kun olisi sallinut itsensá tuntea onnea.

Hipihtává lausahdus, mutta avataan jatkoselitteelle.

Tilaa voidaan kutsua usein nimityksin. Useimmat niistá minulle vieraita, tunnustan; tyóváenaate ei tunne tyóntekiján oikeuksia eiká suutari pue lapselleen kenkiá. Ulkopuolinen tarkkailija tekee silti havaintonsa:

suurimmaksi kroonisten negaatioiden tuottajaksi kisassa náyttáá selviáván valinta toimia omia haluja, haasteita ja tarpeita vastaan - uskalluksen puutteesta. Itsensá haastamisen, uusien mahdollisuuksien ja uskaltamisen sijaan pitáydytáán vanhassa. Kierretáán vanhojen tapojen ja rakenteiden kehássá. Kerrotaan itselle, ettá voisi támá huonomminkin olla.

Voisi toki.

Ja paremminkin.

Vaan uskallatko yrittáá?

Tutun ja totutun suhteellinen mukavuus ja váitetty turva on, páiván páátteeksi, kylmá alttari itsensá kuolettaa. Muutoksen pelko pitáá kiinni teeskentelyssá, saa suupielet vuotamaan valeita tyytyváisyydestá. Muille, toki. Mutta ennen kaikkea omalle itselle. Sisimmálle.

"Ole se muutos, jonka haluat náhdá."

Vaan kuka mitáán muuttaa, maailman kohtaa ja haastaa, jos omaa itseáánkáán ei arvaa?

Lyhyt populaarikulttuuriotos hallitusneuvotteluihin

2011-06-02T18:57:00.000+02:00

Elámme mielenkiintoisia aikoja, tri Livingstone. Otetaanpa anaalintiukan Sáátytaloanalyysin sijaan aiheeseen keventává populaarikulttuurinen otanta. Jos emme muusta syystá, niin kukaties todentaaksemme ihmisolentojen perimmáistá taipumusta taittaa vakavimmatkin seikat - tai oikeaa terminologiaa káyttááksemme, juuri ne vakavimmat seikat - soveliaaksi sirkukseksi, jonka viihteellisyydessá unohtaa paitsi vakavammat pohjavirtaukset, myós se, miten politiikkaa tehdessá olisi toisinaan syytá muodostaa mielipide ja pitáytyá siiná.

Edes muodon vuoksi.

"Me ennen kimpassa kuljettiin /
mutta sinä pääsit parempaan kyytiin /
Sinä lähdit ja unohdit minut kokonaan /
Multa ovet rautaiset suljettiin /
sinä sekosit johonkin lyytiin /
Nyt sä minua herjaat ja sinut uudet /
kaverit mua pitää pilkkanaan /

Jyrki, Anni tássá. Edelliset neljá vuotta on menny ihan kivasti. Me kannatettiin sitä yliopistouudistusta ja vastustettiin sitá opintotuen indeksiin sitomista ja puollettiin Lex Nokiaa ja oltiin sitá mieltá, ettá se alle kaksviitosten minitoimeentulon pudottaminen 40% on ihan ok juttu. Miten sá nyt voit káántáá sun katsees siihen verkkosukkaleidiin, vaikka se sanoo ettá verotuspohjan pitáis olla ennemmin progressiivinen kun tasaveromallia? Meille riittáá, jos saadaan taas ryhmávapaasti játtáytyá pois niistá áánestyksistá, joita meidán ois váhán hankala perustella meidán kenttaváelle. Mut se on vaan stilistiikkaa. Soittele kun ehdit, hei.

Jyrki Jyrki, älä tyrki /
Jyrki tee joskus miehen työ /
Jyrki Jyrki; älä sanojasi syö

Jyrki, Jutta tássá. tánhán piti olla tán Portugalin jálkeen ihan selvá juttu. Mitá sá nyt rupeet hankaamaan parista veroteknisestá yksityiskohdasta, kun me jo suostuttiin váhán rukkaamaan náitá esityksiá siitá vakausmekanismista?

"Sitten minäkin rupesin rokkaamaan /
sitä sinä et huomannut lainkaan /
Sinä diggailit muita ja minua et ollenkaan /
Kun en suostunut sinulle pokkaamaan /
minkä kirouksen niskaani sainkaan /
Mulle selvis, on Elvis sun suosikki /
ja kaverisi mua pitää pilkkanaan /

Jyrki, Mari tássá. Sun verolinjaukset meni váhán hankaliksi. Saattaisit muuten taas tarvita pienta backupia. Soittele, kun ehdit.

"Jyrki-Boy, Jyrki-Boy /
Tyylis sun, vain uppoo mun pikkusiskoon"

Jyrki, Osmo tássá. Mitá má sanoin siitá, ettei akkojen kanssa pidä ruveta leikkimáán. Má tiedán námá sinivihreát jutut, vaikka auta armias, jos joku ulkopuolinen menee ja sanoo sen ááneen.. Soittele, jos pari vinkkiá kelpaa.

Sun kanssan pääse mä diskoon en /
etkä vie mua San Franciscoon /
Mulle selvis, on Elvis sun suosikki /
ja kaverisi mua pitää pilkkanaan /

Jyrki, Timo tässä. Má luulin, ettá meillá oli ihan hyvä svengi jos vaan saadaan pitáá toi Jussi tossa huutamassa, lippalakit meloneilla ja saadaan se neekeriministerin paikka.

Jyrki Jyrki, älä tyrki /
Jyrki tee joskus miehen työ /
Jyrki Jyrki; älä sanojasi syö

EK siellá, Sitra táállá. Se on kova puserrus, jos tállá palapelilla meinaat ne pitáá tyytyváisiná.

Hakkaraisen neekeriukko ja tulenteon ABC

2011-05-23T19:06:00.001+02:00

Aluksi esitettakoon uusulkosuomalaisen kielelliset pahoittelut: hapaisen jaloa Aidin kieltamme suoltamalla sita ilmoille ilman pisteellisten aakkosten pohjoista voimaa. Juhlallisesti kuitenkin vakuutan, etta kaytanto ja proseduuri vallitsevat vain tekstuaalisessa muodossa - etelan vetelat eivat vetelyyttaan rotupuhtaiden nappaimistojen paalle ymmarra, mutta tentatessani puhutulla selkosuomella lahimman makkarabaarin tai Alkon siirtomaamyymalan sijaintia lupaan sorautella vastaisuudessakin sujuvia pistepaallyskirjasimia.

Hakkarainen. Teuvo Hakkarainen, tuo lihaksi astunut meemi, jonka suurimmiksi ansioiksi voitaneen lukea salaliittopohjaisen viihteen - kukapa meista olisi arvannut Kimmo Sasin muodostaneen Sharia-lakia Suomeen ajavan illuminaatin suurmiftipyramidin huipun - tuottamisen, kravatinsolminnan kirjekurssin lapaisemisen peruskoulun paastotodistusta sujuvammin arvosanoin seka kotisaunan ohella onnistuneen sahatoiminnallisen laitoksen toistuvaluontoisen lammityksen ilmiliekkiin saakka.

Ansioituneesti viihdetoimintansa aloittanut Hakkarainen ei kuitenkaan ole kyennyt uudistamaan repertuaariaan nykymaailman hektista vaatimustasoa miellyttavalla tavalla. Yhden meemin elinkaari on perin lyhyt: jos bileet minareetin tolpan nokassa sen neekeriukon kanssa viime viikolla naurattivatkin, ovat ne tanaan jo eilisen virtuaalikalan kaaretta.

Kuluvan vuorokauden Jamsan seudussa Hakkarainen toivottelee neekeriukkoja vaihteeksi metsia raivaamaan, vaikka metsateollisuuden uudistukset ja alan yksityisyrittajien taloudelliset vaatimukset palkkatasosta ovat ajaneet jo suomalaisenkin tyovaeston kauas vesaikkojen kantamilta.

(Samaan hengenvetoon Hakkarainen muistuttaa "maaseudun olevan täynnä tyhjilleen jääneitä pika-asutustiloja" joihin "mahtuu asumaan pakolaisperheitä" huomaamatta lainkaan,etta kantavaeston joukkopaolle maaseudun piirista saattaa loytya konkreettisiakin kotikulttuurillisia syita. Kukapa ikansa kukoistusta juhliva kansalainen jattaisi muuttamatta seudulta, jonka sahalaitos brennaa harva se paiva ja tyonantajan kasityksen mukaan talousmetsan harvennukset tehdaan rantasateilla - mutta se lienee tarina erikseen.)

Hakkaraisen Teuvo. Aloitit lupaavasti. Oletin saavani lukukokemuksiani elahdyttamaan rehellista, tuoretta ja ajankohtaisiin kysymyksiin aitojuntillisesti reagoivaa puskahuumoria luiskaotsien matalimmasta paasta.

Sen sijaan sain vasyneen neekeriukon.

Hakkaraisen Teuvo. Vanha vitsi ei lampene uuteen miljooseen sijoittamalla. Neekeriukko ei enaa hymahdyta, vaikka ensi viikolla sijoittaisit sen Bulevardia tallaamaan, Eduskuntatalon puistoon (suomalaisilta ryostetyn) naisensa kanssa tai vaikka Kalajoen hiekkoja tallaamaan - taysilla lomakorvauksilla, toki.

Uudistuisit.

Saisimmeko vaikkapa kattauksen sakkaraposkijutkuja, pedofiilipaavinuskoisia tai vaikkapa tataareille reippaan uusnimikkeen "muslimiryssa"?

Suomalaisuuden suurimmaksi voimavaraksi mainostetaan innovointia.

Pliis, Teuvo. Toteuta sita hieman kaytannossa.

PS: yhdessa detaljissa Hakkaraisen herra onnistuu kuitenkin naulan kantaan kopauttamaan: "Ne tulee Afrikan sarvesta ja tuo ne karkeat tapansa tänne."

Se on perin totta. Sieltahan me, ihmislaji, kadellishaaramme, maailmalle maahanmuutti.

Hakkaraista silmaillessa vaikuttaa silta, ettei integraatia Afrikan ulkopuoliseen maailmaan ja pystykavelyn haasteisiin ole muodostunut vallan ongelmattomaksi.

Poliittisen vapauden subjektioanarko

2011-05-13T20:51:00.000+02:00

Vapaus. Tuo määreistä puhtain.

Vai liekö niinkään. Katsojan silmässä, kokijan subjektissa, sekin vapaus?

Vaihtoehtokansalaisena en väsy - vaan en enää yllätykään - kohdatessani toistuvasti samaisen abnormin, joka on tuoksinassaan taivuttanut itsestään normin. Tarkasti määritellyn normin.

Radikaaliuden määrittelevän normin. Oikeansorttisen radikaliteetin. Oikeansorttisen tiedostavan heräämisen. Oikean tavan asettua ulkopuolelle ja harjoittaa sitä, jota vaihtoehdoksi tai kyseenalaistamiseksi kutsutaan.

Kannatettavaa toimintaa. Hedelmällistäkin. Niin kauan - ja vain niin kauan - kun pysyy uskollisena saarnaamalleen periaatteelle: ole vapaa, kunnioita, älä pakota, ahda raameihin, sanele, määrittele.

Abnormi jakaa saman virhetaipumuksen kuin jokainen itsensäsynnyttänyt normi: määritellessään mitä se on, se samalla määrittää mitä se ei ole.

Ja auta armias, jos abnormin normin kyseenalaistaa.

On ympäristöjä, joissa pieni ravistelu on sallittua ja monimuotoisuus kukkii. Aidosti. Sille sydämeni sykkii.

Vastapainona myös lokaatioita, ajassa ja tilassa, vuosien varrelta ja tulevilta turuilta, joissa abnormi on kääntynyt kauniisti päälaelleen: ole meidän puolellamme tai ole meitä vastaan.

Jos jotakin, abnormille suotavaa on itsetutkiskelu, peiliinkin suuntautuva kyseenalaistaminen. Se on lopulta ainoa tie, joka estää abnormia lukitsemasta itseään samoihin kahleihiin, joita vastaan se kovin saarnaa.

Loppusanoiksi toimitus huomauttaa, ettei saarnaa ole kohdistettu tietyille aatesuunnille, fyysisille sijainneille tai vuosikymmenille.

Korkeintaan ihmislajikkeille ja lajimme myötäsyntyisille käytöskaavoille.

Inhottava luonto

2011-05-10T07:55:00.000+02:00

Se on vaarallinen paikka. Epähygieeninen. Käytöstavaton. Vaatteisiinkin tarttuu roskia. Eivätkä muurahaisetkaan usko, kun niitä komentaa suksimaan helvettiin eväistä. Ampua pitäisi.

Onneksi Ruotsissa on tämäkin asia huonommin. Suomenniemellä lentelevät paarmat päin näköä, muurahaiset suorittavat joukkoitsemurhan kevätjuhlan mehukannuun ja merimetsot syövät kesämökit saarista, mutta Ruotsissa - siellä nämä hyväkkäät hyökkäävät täydellä laidalla!

Katsokaa nyt tätäkin - miten hirvennenäsaivartaja roiskaisi toukkia naisen silmään.

Vaihtelevia maaseutupitäjiä kansoittaneena ja hygieenisen kaupunkielämänkin puolet nähneenä esitänkin tapauksen johdosta nyt seuraavia argumentteja. On vain ajan kysymys, koska debantti aiheesta on aiheellinen lahden tälläkin puolen.

1. Siis tapahtuuko tällaista oikeasti nykyaikana? Aikuisten oikeasti? Siis että hyönteiset rupeaa roiskimaan päälle ja ties mitä? Eiks nyt olekaan 2000-luku? Siis eikö näitä loisia ookaan hävitetty? Kai Partioaitta myy näille jotain karkotetta? Emmä tienny että näin voi vielä käydä. Hyi helvetti, en kyllä enää mene mökille. Vai voiks sen ympärille laittaa vaikka jonkun verkon?

2. Miksi päättäjät eivät tee mitään?!

3. Juuri tätähän ne viherpiipertäjät haluavat. Kohta nämä elukat jo syövät lapset kouluteiltä ja mun EU-tuet viedään, kun en noudata jotain ötökänsuojeludirektiiviä. Kyllä heti pistän OFFia naamalle jos minun metsiin uskaltautuu. Tai sitten kaadan sen metsän, niin ei tuokaan elukka enää kukkoile.

4. Helsingin herrat eivät ymmärrä näiden metsästyslupakysymysten päälle. Helppo se on siellä Kehä ykkösen sisällä. Tässä ei auta kuin yksi asia: hirvien kaatolupia on lisättävä. Hirvet levittävät näitä elukoita ja sitten nämä elukat käyvät ihmisten päälle. Tämä on kuulkaa turvallisuuskysymys.

5. Haha, siis se saivartaja luuli sen naisen silmää hirven sieraimeksi? No ei hei ihme että svedut on sellasta homojengiä, kai se nyt näkyy jos akat näyttää hirviltä, ha ha.

6. Oliko kyseessä varmasti pohjoismaista perua oleva hyönteinen eikä etelästä muuttanut tai siirtolaisten mukana tullut vieraslaji? Maahanmuuton riskeistä on puhuttava avoimesti.

Persukumous ja Waltari -paran unhoitus

2011-04-24T10:23:00.001+02:00

Vaalianalyysiä on vellotettu laidalta toiselle. Tuotettu sanoja, pohdittu painotuksia. "Mitä vittua oikein tapahtui?"

TV-shop on menestyvä konsepti. Kansaan uppoava, sano. Ei se sen kummempaa rakettitiedettä ole.

Allekirjoittanutta ei kevään korvalla houkuta syväanalyysi yhden sloganin kampanjasta, populistipuolueen sisäisen sananvapauden sopimusluonteisuudesta tai nurkan takana odottavan hallitusneuvottelurupeaman väistämättömästä herkkuviihdearvosta. Uhraan kappaleen aikaani Waltari -paralle, jonka Perussuomalainen kulttuurieetos ja rappiotaiteen vastainen rintama kylmästi unohti. Posteripoika Gallen-Kallela ja oinoslaisen viiksekäs Sibelius jäivät vaille vertaistaan kynänheiluttajaa. Vaan miksi?

Varautukaa pseudosivistyneeseen sunnuntaispekulointiin Somalian rannikkovesille sopivan pohjanmaalaisen täyslaidallisen edestä.

Gallen-Kallela. Helppo lähestyä, ja tyhmempikin tuntee - jos peruskoulunsa on läpi sahannut, on veteen karkaavan Ainon tissit selautettu läpi tarmolla, joka syövyttää ne luisimpaankin otsaan, sinne Taistelevien metsojen ja äitiyspakkauksen ensikirjan hymynaaman viereen. Hyvän taiteen epitooma: sillä tapaa esittävä ettei tarvitse tulkita, katsoa toiseen kertaan. Kalle -raasu, ja kaikki kertavilkaisijalta piiloon jäävä symboliikka. Hoksaako Tuonelan joutsenen punasävyn syvyyttä sellainen, jonka ainoa kontakti linnustoon on kylmälaarin broileri eikä silmällä aavistustakaan siitä, millä sävyllä laskeva aurinko valkoisen linnun maalaa?
Voi kutsua kansallisromanttiseksi tai pakahduttavan suomalaiseksi, kunhan ei katso ämpärin alta herrojen Lönnrot ja Gallen-Kallela kansalliskulttuurista taustaa ja sitä, kuinka nopeasti karelianismi putosi muodista kun tarinain bysanttilainen peru kiipesi esiin.

Suomalaisuuden syntytragedia: kun suomalaista yrittävät olla, päätyvätkin olemaan venäläisempiä kuin venäläiset itse.

Sibelius, haki oppinsa kaukomailta. Vahaviiksinen kosmopoliitti nuoren kaartin kärjestä. Ryyppäsi ja riiteli, kypsyi kelvollista jälkeä tuottamaan vasta vanhemmiten. Trendien likistely sai jäädä. Hyvään saumaan, tuli, ruotsinkielisen yläluokan tarjoama fennomanian noste: kelpo tilaisuus tehdä se, mitä nykykielessä kutsuttaisiin brändin luomiseksi. Tiedä sitten, kuinka tahallisesti tai tahattomasti, innokkuuttaan.
Kosmopolitismin sijaan Sibbestä taidettiin bongata lähinnä Finlandiahymni, joka - Luojan kiitos - on toistaiseksi välttynyt kansallislaulun asemalta: Paciuksen pöytälaatikkomarssi vielä kestää jurrisen jääkiekkoyleisön mölisemäksi tulon, hymnistä sen sijaan tehtäisiin selvää jälkeä.

Tietynlaista kansalliskuvausta toisaalta sekin.

Mutta se Waltari. Kirjailijaparka, jonka kulttuurikelkasta taisivat pudottaa piilevä inhorealismi ja olemassaolon päänkääntöä vaativan monitahoinen pohdiskelu.

Kiroava Kullervo on kertavilkaisulla sisäistetty. Jos tarvis. Fuck the monitahoisuus, turhautunut vaalea urho koivikossa voidaan laittaa huutamaan vaikka EU:lle. Waltarin hahmot - sitten kun niihin ensin parin tiiliskiven ajan tutustuttu - puhuvat pienemmällä äänellä, kukin tavallaan kyynisinä, pohtimassa teologiaa ja eksistenssiä. Jääräpäisiä idealisteja, joille oman parhaan näkeminen ei aina lankea luonnostaan. Järjen ääni sekin yleensä näennäisen yksinkertaisen sivuhahmon suussa, keskushenkilön sijaan - Sinuhelle Kaptah, Mikaelille Antti.

Opportunismiakaan eivät inhimillisenä piirteenä kaihda. Ihmisen halu ajaa omaa etuaan - keinoja kaihtamatta - ei tule siloitelluksi. Ihmiskuva romantisoidun sankarin sijaan jopa surullinen, mutta surussaan todenmukainen.

Ei inhimillisyys sovi ihanteelle. Ihanne on alabasterinsileä objekti, vailla särmiä ja kaksoismerkityksiä. Waltariin on hankala tarttua, vaikea kääntää kansalliskirjailijaksi. Monitahoinen, rönsyävä. Uskollisempi ihmisen kuvalle kuin kansallisten tuntojen tulkkaamiselle. Teksti ei taita ihmistä yhteiskunnalliseen tai kansalliseen kehykseen: se kehystää tämän ihmisyyden olemassaolon suurta taustaa vasten. Kuta vanhemmaksi Waltari käy, sitä lukuisampia ovat tuotannon anekdootit, tarinat, viittaukset. Piirtämässä kuvaa särkyneestä, hajanaisestakin taiteilijasta.

Se joka joskus on oman luomisensa tuskaa huutanut, tunnistaa kyllä.

Eikä sillä. Ei Mannerheiminkään idolikuvaan kelpuutettu niitä viimeisiä päiväkirjoja ja kuolemaansa jo silmiin katsovan miehen itseraastoa. Ei se sovi: kertoa verestä käsissä ja pohtia ääneen, mitä tekisi toisin jos olisi omannut sen ikuisesti saavuttamattoman viisasten kiven - "jos olisin tiennyt tuolloin sen, minkä tiedän nyt".

Ihanne on alabasterinsileä ja yksinkertainen. Kritiikki ei kuulu sen olomuotoon.

Ja kuka vittu jaksaa lukea läpi yli viittä sivua, jos saman homman voi ajaa yhdellä väriprintillä tai YouTubelinkillä?

Jytky tulee

2011-04-17T23:53:00.000+02:00

"Jytkyt on ekspressionistisen taidemaalari Tyko Sallisen öljyvärimaalaus vuodelta 1918. Kooltaan 114,5x138 cm oleva suuri sommitelma on raskain liikkein toteutettu ilottoman suomalaisen maalaistanssin muistomerkki, joka kuvaa arkista hurmosta.

Työtä pidetään Sallisen toisena suurena kansanelämän ja ekstaasin kuvauksena samana vuonna valmistuneen uskonnollista hurmosta kuvaavan Hihhulit -maalauksen ohella. Jytkyt on Hihhuleiden ohella Sallisen tunnetuin maalaus.

Jytkyt kuvaa työväentalon tansseja ja malli on luultavasti otettu Mutilan työväentalolta.

Teos kuuluu nykyään Ateneumin kokoelmiin."

Hihhulismi, jytkyt, ilottoman maalaistanssin raskas liike, arkinen hurmos ja Mutilan työväentalo.

Onko Maalaisliiton kuolleistanousulle osuvampaakaan kuvausta.

Jyt-jyt-jytkyleikki alkaa. Postmodernistit, korva kuulolle ja silmät sikkaralle: edessä neljän vuoden putki sellaista dadaa, ettei siihen pysty edes Palmun Juhani.

Kokoomus ja persoonapronominin määritelmä

2011-04-11T13:02:00.000+02:00

Poliittinen jukeboksi: usko, toivo, katkeruus ja sitten vitutus

2011-04-08T13:37:00.000+02:00

Lähihistorian häpeä, suomalainen kotoutuminen ja alkoholin sikamainen paine

2011-04-05T13:06:00.000+02:00

60- ja 70- lukujen taitteessa Suomen työvoimallisella kentällä eivät juhlaviirit liehuneet. Töitä ei ollut - tai sitten ne olivat ojankaivuun ja käpyjen keruun henkisinä perillisinä toteutettuja työllistämistöitä, pääosin kompassin oikealla laidalla sijainneiden puolueiden urheita mutta todellisuudesta vieraantuneita pyrkimyksiä kansakunnan pelastamiseksi pakkotöiden voimalla.

Samaa mentaliteettia voidaan nähdä 2000-luvun Suomenkin työharjoittelu-, kurssitus- ja perusturvaleikkuupolitiikassa, mutta se on jo toinen tarina.

Tämän kertomuksen pääosaa kun näyttelevät ne suomalaiset, jotka töiden puutteessa muuttivat maasta. Pakkasivat kimpsunsa, kampsunsa ja kakaransa ja suksivat Ruotsiin leveämmän leivän toivossa.

Kaikilla kotoutuminen uuteen yhteiskuntaan ei uponnut voittoputkeen. Alkoholismista tuli suomalaispainotteisten lähiöiden kansantauti, sen sivuvaikutuksista ja oheisoireista ruotsalaisten sosiaalityöntekijöiden ja järjestyspoliisin arkipäivää. Kantaväestö valitti asutusalueiden arvon laskusta. Suomalaislähiöille vakiintui se kuulu nimikin: sikalat. Svinalängorna.

Spekuloida voidaan sillä, mikä tähänkin johti. Kukaties se oli juurettomuuden tunne, huonona jatkunut taloudellinen tilanne, toiveiden särkymisestä kasvanut, lasipohjaisesta astiasta virrannut korvikemaailma. Ehkä Ruotsissa ei osattu kotouttaa. Osa lähtijöistä oli niitäkin, joille kotimaasta ei töitä löytynyt jo olemassaolevien ongelmien vuoksi; juopon hitsarin liian monet potkut ajoivat uusille apajille.

Susanna Alakoski raapaisi kasaan ajanjaksoa fiktiivisen tarinan kautta kuvaavaan, pystinkin napanneen ja nyt Sovinto -nimikkeellä elokuvaksi kääntyneen romaaninsa Sikalat. Miljöönä se käsittelee Ystadilaiseen Fridhem -lähiöön 1960- ja 70-lukujen taitteessa suurin toivein ja promillehuuruisin tuloksin asettuvaa suomalaissiirtolaisten perheyksikköä ja sen vetisistä lähtökohdista luokkaretken, klassresan, kautta ponnistavan siirtolaisten tyttären sinuiksi tuloa menneisyytensä kanssa. Tarina on rankemmalla puolella, mutta enemmän luotaava kuin ahdistava.

Tässä itsessään ei ole mitään erikoista. Kansallista menneisyyttä on ennenkin peilattu henkilökohtaisten tarinoiden kautta ja niistä on keitetty monenlaista fiktiota.

Mielenkiintoisinta oli elokuvan tiimoilta selailemani keskustelupalstojen kansalaispalaute.

"Ihmettelen, miksei tätä elokuvaa kutsuta rasistiseksi. Eikös tällaiset stereotypiat ole sitä aina?"

"Valitettavasti ruotsalaisille suomalainen kelpaa vain väkivaltaisena juoppona. Tuskin Ruotsissa olisi roolia tasapainoisesta suomalaisesta pidetty kovinkaan uskottavana."

"Alakoski tietää, mistä narusta vetää. Hän tietää, että ruotsalaiset katsovat mielellään rappiokuvauksia juuri suomalaisista. Omistaan ei niinkään."

"Inhoan tällaisia leffoja. Annetaan vanhan kuvan antamista ja tylytystä."

"Miksi teokset joissa on paha suomalaisen looseri saavat aina näin paljon huomiota?!"

Ja tämä oli kilteimmästä päästä. HS:n palstoilla nyt kuitenkiin surffailtiin.

Miten tätä sitten tulkita. Maahanmuuton parjaamisen kulta-aikoina muistutus suomalaisten kuonolleen menneestä kotoutumisesta saattavat olla joillekin ikäviä yksityiskohtia kansakunnan lähihistoriasta. Yleinen häpeä, savisaappaisen ja savutupaisen Suomen kansallistauti kuvitteellisen sivistys-Euroopan edessä se toinen; "mitä ne tämänkin jälkeen meistä ajattelee?" Nuorilla kansakunnilla on usein tarve kiillottaa kylkiään ja piilotella historiansa harvahampaisemmat hetket liiterin taakse; siitähän se kummunnee, tälläkin kertaa.

Vai eikö omaa historiaa toisaalta tunneta riittävän hyvin, jotta siihen osattaisiin suhtautua edes parahultaisen objektiivisesti?

Olennaisin ero lienee kahden mainitun kansakunnan tavassa katsoa ja painottaa. Heitän loppuun arveluun ja analysointiin pohjaavan pohdintokotin:
svenski katsoo alkoholismia kaikessa rujoudessaan, ilmiönä, tautina - vaan ei automaattisena kansallispiirteenä. Lähiöalueiden kokoisena osa-aikaruttona se antaa tilaisuuden itseruoskinnalle ja peilaamiselle; missä sosiaalityöntekijämme ja järjestelmälle meni vikaan, oli kyvytön ratkomaan ja auttamaan. Kun svenski katsoo yhteiskunnan vastuuta, näkee suomalainen konttaavan yksilön.

Nykyäänhän on jälleen perin muodikasta muistuttaa yksilön "vastuusta itsestään" ja kutsua mitä rujoimpia perusturvaleikkauksia "kannustimiksi".

Kaikkien pelkojen yhteinen jakojäännös

2011-03-16T01:06:00.001+01:00

Poliisilaki se pulputtaa tsunamin alta

2011-03-15T00:15:00.000+01:00

Joku hurraa. Tälläkin hetkellä. Jossakin sattumanpalvonnan syövereissä. Riemuitsee hävyttömästi kätevästä tsunamista ja huomiotutkan harhautumisesta kaukomaiden kriisin.

Ja epäkivaa se onkin. Ei kivaa sitten millään mittarilla. En minä sitä vähättele: possahtelevia reaktoreita, inhimillistä hätää, hukkuvia kissoja jotka eivät alunperinkään saaneet loistoideaa rakentaa Tyynenmerenvastaista tsunamiarkaa rannikkoa täyteen ydinmiiluja.

Sen alta suhahtaa kuitenkin eduskunnan tahvosordiinon ja minkään maailman huomiotutkan havaitsematta poliisi- ja pakkokeinolain uudistus. Se, jonka yli tuhannen sivun Sinuhenpaksuinen dadamuotoon nakutettu DDR-perintö avaa - krhm, korjaus, avaa siis vasta kuluvan tiistain jälkeen - sinunkin datapäätteesi sinitakkien mellastukselle ja velvoittaa teleoperaattorit lain voimalla tässä puuhassa auttamaan.

Iran, Nokia, anyone?

Vaikka mitäpä se Supo itsekseen osaisikaan.

Paitsi hermostua lievästi Piraattipuolueen - jonka olisi jatkossakin syytä pysyä lestissään ja olla kaivamatta omaa hautaansa ulvomalla ydinvoiman vastustuksen tappavan lapsia - jaksaessa sittenkin tavata järkäleen läpi ja huomauttaa sen sisältävän esimerkiksi poliisin oikeudet kaivaa tunnelinsa tietokoneellesi, asentaa sen täyteen sellaisia tiedonkalastimia kuin sattuu huvittamaan ja perustella toimensa sanaparilla "syytä epäilyyn" ja kansakunnan lainsäädäntöön sanaparin "salaiset pakkokeinot" lisäävän pukstaavin.

Salaisten pakkokeinojen sisältöä ei luonnollisesti kuvailla. Eiväthän ne olisi salaisia, jos niiden sisältö paljastettaisiin taholle joka niiden käyttöönotosta päättää.

Eeppisen loogista.

Samaan Sinuheen on koodattu 92 muutakin pikku fiksausta esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakiin.

Oman turvallisuutenne vuoksi.

Luottamusta herättävää elettäessä maassa, joka Lipposen kultaisten 90-luvun päivien aikaan teleuudistusta tehdessään osoitti teknistä osaamistaan myymällä epähuomiossa kaukomaille myös viranomaisverkkonsa. Sitä tosin onnistuttiin peittelemään pitkään Virve-verkon pystyttämisenä lanseerattuna uudistuksena.

Entinen oikeusministeri Jacob Söderman tylytti lakuudistuksen sisältävän ainakin seitsemästä kahdeksaan avointa perustuslain vastaista kohtaa.

Paljonpa kiinnosti, kansanedustajaa; ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä - 11.3.2011 - pienen suomalaisen puolta pitivät erityisesti Perussuomalaiset jättäytymällä pois käsittelystä koko eduskuntaryhmänsä vahvuudella. Pullakahveille unohtuivat myös Kristillisdemokraatit. Jumala valvoo, niin mekin?

Ensimäisessä äänestyksessä kahdestasadasta vallanvääntäjästä poissaolollaan loisti kaikkiaan 71 kipaletta. Punaista nappia painoi - kuinka ollakaan - galaktinen 42 henkeä.

Tulkintoja jäänee kaksi: joko ei jaksa kiinnostaa - tai sitten oma poliittinen persaus turvataan hyväksymällä uudistus hiljaisesta vihreän napin avoimen painalluksen sijaan.

Äiti, Töölönlahden tsunami, joku. Puuttukaa nyt tähän. Tule apuun, Anja.

Ja pian.

Toiseen käsittelyyn DDR-Raamattu menee tänään. Puoliltapäivin. Luonnollisesti tässä vaiheessa lakiin ei ole mahdollista enää muutoksia nakutella.

Söpön ponnen voi kuitenkin esittää.

Tai herätä, vetää pään perseestään ja äänestää uudistus kumoon.

Positiivinen ajatus.

Mutta hippasen utopistinen.

Tiistaina 15.3. läsnäolevien luvusta voinemme vetää omat johtopäätöksemme.

Jokainen on syyllinen kunnes toisin päätetään.

(Töölönlahden tsunami - sinulla alkaa olla kiire.)

Tanssivat vauvat ja palpapullon parasiitti

2011-03-10T22:45:00.001+01:00

Tekeekö mielesi unohtaa yöunet? Podetko tarvetta venyttää vuorokautta tenttiinluvun merkeissä, paukkuvatko duunin kuolinviivat - selvittäkääpä huviksenne tämäkin anglismi - vai vaivaavatko painajaiset ja tulevan päivän stressitapahtumat?

Ei huolta. Paina playta oheisen mainosvatsahapon kohdalla.

Jos Evian aiheuttaa näitä tuntoja, on minun lisättävä listaani jälleen yksi hyvä lisäsyy olla pullovettä juomatta.

Sepitteellisen kansalliseepoksen henkilökohtaisempi juhlaviisu

2011-02-28T21:55:00.000+01:00

Kaikelle on vuosipäivänsä. Sillekin, kun eräs liehutukka vaelsi muistiinpanovälineet kainalossaan pitkin itäistä Suomea ja Venäjän Karjalaa keräten sekalaisia sointuja ja sanan säkeitä, joista suurin osa niitti kulttuuriperua suoraan Bysantin ajan tarinoista.

On sille syynsä, miksi itsenäisyyttä janoavassa, vasta kansallistunteen ja yhtenäiskulttuurin poliittisten etujensa ajohevoseksi tehtaileman fennomanian ja kansallisromantiikan liekittämässä maassa karelianismi meni perin nopeasti pois muodista.

Olihan se vähän noloa; yrittää olla suomalaistakin suomalaisempaa ja päätyä olemaan venäläisempiä kuin venäläiset itse.

Eikä viitsitä puhua siitäkään, miten Kalevala tarjoilee seikkaperäiset ohjeistukset siitä, miten vaimo tulee piestä; kehotetaan viemään sisätiloihin tai niin syvälle lepikkoon, ettei huuto ja mäiske häiritse naapureita.

Tässä suhteessa ei pojasta juuri polvi ole parannut.

Mutta annetaan sen nyt olla - ja päätetään Kalevalan päivä pieneen henkilökohtaiseen postikortinomaiseen poimintoon;

Luo'pa luoja luotuhuni,
Elä mielisuotuhuni;
Luotu luoksensa vetävi,
Mielisuotu survoavi.
Tuo Jumala tuota miestä,
Jonka sormukset sopisi,
Jonka kihlat kelpoaisi;
Joka naia nappajaisi,
Kotihinsa koppajaisi;
Jok' ei veisi viertämähän,
Panisi palontekohon.

The Trick Is To Keep Breathing

2011-01-28T02:01:00.000+01:00

The Trick Is To Keep Breathing

She's not the kind of girl
Who likes to tell the world
About the way she feels about herself
She takes a little time in making up her mind
She doesn't want to fight against the tide

And lately I'm not the only one
I say never trust anyone

Always the one who has to drag her down
Maybe you'll get what you want this time around

Can't bear to face the truth
So sick he cannot move
And when it hurts he takes it out on you

And lately I'm not the only one
I say never trust anyone

Always the one who has to drag her down
Maybe you'll get what you want this time around

The trick is to keep breathing
The trick is to keep breathing

She knows the human heart
And how to read the stars
Now everything's about to fall apart
I won't be the one who's going to let you down
Maybe you'll get what you want this time around
I won't be the one who's going to let you down
Maybe you'll get what you want this time around

The trick is to keep breathing

Agraariyhteisö - ja vastarintaliikkeen tummuneet silmät

2011-01-24T00:50:00.000+01:00

Minä en koskaan valvo liian myöhään.

Se on vain luovaa kansalaistottelemattomuutta agraariyhteiskunnan ahdistavaa aikatauluperintöä kohtaan.

Talvitumman tunnelmapala

2011-01-19T23:06:00.000+01:00

Kertoisi joku senkin logiikan ja matematiikan, analyysin ja yhtälön, joka saa etsivän löytämään itsensä aina vanhenevien miesten sanoista.

Ei se, että takana on elämää; elettynä, ei vietettynä.

Vain se, miten se sanoiksi sanotaan.

Vailla Dorian Grayn muotokuvaa elänyt monen mailin ei enää kaunistele. Naiset sievistelevät, liian usein. Näkevät syitä siellä, missä niitä ei ole. Harmaita sävyjä maailmassa, jossa asiat lopulta joko ovat - tai eivät ole. Mustaa ja valkoista, arvoisat sievistelijät; sitä tämä elämä on.

Väitä muuta, ja - ystävä hyvä - taidat teeskennellä. Mitä sinä pakenet kutsumalla sitä harmaaksi alueeksi - sen sijaan, että uskaltaisit lausua itsellesi ääneen sen nimen?

Pidemmittä puheitta - jätän areenan Mike Nessille.

Cheating at solitaire

You can lie to yourself, you can lie to the world
You can lie to the one you call your girl
You can humble yourself to the hearts that you stole
Wondering who's gonna love you when you grow old?

With a fistful of courage and a heart full of rage
I realized I'd locked myself in a cage
I'll be the one standing there with the watery eyes
I'll be the fool in the mirror asking you - why asking why

When I got to the end of my dirty rainbow
And I found that there was no pot of gold
Well, I learned that I was empty and not quite as strong
For I had robbed my heart and cheated my soul

Look for the one with the watery eyes
I'll be the fool in the mirror asking you why
Cursing lovers in a warm tender embrace
Scoffing at the world and the whole human race

You can run, you can hide
You can feed your foolish pride
You can use and abuse
In the end you'll always lose at the game

You can run, you can hide
You can feed your foolish pride
With the hearts that you stole
And an empty pot of gold
And the lover's warm embrace
And the whole damned human race
You can use and abuse
In the end you'll always lose at the game

Kuka vahtii vartijan kameraa?

2011-01-18T17:26:00.000+01:00

Kukaan ei väitä, että Suomenmaan jokainen vartija hiipii partioalueensa hämärissä teleskooppipatukkaa hypistellen ja koulupudokkaan hullunkiilto silmissään mätkittäväksi soveliasta maalia etsien.

Terveen kriittinen taho sen sijaan ei tule kieltäneeksi sitä, etteikö maassa, jossa yksityisten vartijoiden luku jo ylittää poliisihenkilöstön määrän, mukaan mahtuisi mätiäkin omenoita.

Yksityinen vartiointibisnes on ison rahan toimintaa. Pelkästään Helsingin keskustaa valvoo 2000-3000 kameran armada, josta noin 60 linssiluteen arvioidaan kuuluvan poliisille.

Epäkohta-altis detalji sekin, että useimmiten aluetta partioivat vartijat ja sitä zoomaavat kamerat kuuluvat saman yrityksen valvontaan. Tilaisuus saattaa tehdä varkaan, vaikka aie alunperin hyvä olisikin.

Vuoden 2003 järjestyslakimuutoksen jälkeen yksityisiä vartiointifirmoja on siinnyt kuin sieniä sateella. Ala on verrattain nuori, eikä sen tarkoitettua pyrkimystä korvata katukuvassa vähenevien poliisien tointa ole kovinkaan kattavasti valvottu.

Olisiko aika riisua viranomaisuskolta sen turha gloria ja muistaa, ettei mikään ala vapaa väärinkäytöksistä? Kokonaiskuvaahan vartijoiden väärinkäytökset - ja vieläkin enemmän niiden painaminen villaisella - syö: jos kohtaa, kuulee tai olettaa kohtaavansa stevarin kuvaan astuessa asiatonta, ammattitaidotonta ja mielivaltaista toimintaa, tulee harva kunnioittaneeksi sitäkään joukkoon eksyvää, joka hoitaa toimensa moitteetta.

Kiitos vain, pätemistarvetta kokevat nutipäät; teidän ansiotanne se on, ettei alan maine kaikkialla niin ruusuinen ole.

CMX, ihmepillerimantra ja räyhäkäs nostalgia

2011-01-06T21:11:00.000+01:00

Kuulkaas, te kaikki kotiemme pikku sokeriturvat, balladinkuluttajat, teinigootit ja muut pseudoälykästä kirjallisuusviitteiden tuntijaa teeskentelevät, kotimaisen rockin sentimentaalisimpia tuntoja kuluttavat pikku söpöstelijät.

On bändejä, jotka ansaitsevat tulla kouludiskojen hitaiden kaulannuolentakappaleiden ja edelläparjattujen pikku psudoälykköjen parrankasvatusyritysten leimaamaksi. Ja on niitä, jotka saavat kohtalonsa leiman syyttä suotta. Tai vähintään puolivahingossa.

Ja kyllä: CMX, myöhempine tuotantoineen, osin tämän leiman ansaitsee.

Vaan vieläkin ansaitummin se on, totuuden nimissä, iskettävä näiden risupartaisten Sartren koottujen teosten takakansitekstin lukeneiden samettitakkien ja nettikauppaketjun sifonkiriekaleiden maailmantuskaan hirttäytyvien pikkulikkojen otsiin. Ihan vaikka vain siksi, että saan tuntea pientä - ja hieman epäreilua - ylemmyydentuntoa luukuttaessani näille mustahuulille Johannes Kastajaa tai Mattia, joka mökissä asuu ja syöpää joka Matissa asuu.

Nostalgiaa illanlämpimiksi poteva ylemmyydentuntoisa bloginrustaaja kelailee levollisin ottein vanhoja, ajan kultaamia C-kasettejaan, radiojuontajien välihuutoineen ja suloisine häpeäpilkkuineen.

Vaan osuviakin otteita löytyy. Kappaleita, jotka aika on elänyt korkeintaan ajankohtaisemmiksi.

Kuten se CMX:n Päänsärkijä.

Jäävät kakkoseksi, Ruosteen pseudogootilliset tunnemaalailut ja Siivekkään vaahdot maailmanväsymyksen rannoilla.

Seroquel naamaan, diapam taskuun, tienviitta pätkätöistä ja kulutuksesta kultainen vasikka.

CMX: Päänsärkijä

Meille on laulettu tuhansin lausein
kauniita asioita, kauniita asioita
lemmenlupauksia, kuisketta kaihon
pyydetty lipevin kielin ja anoen
tanssimaan sielumme pohjalla
väärien profeettojen seireenilaulun tahtiin

Maailman kudetta eestaas uiden
langaksi siihen tahtoisimme
eksyneet, pienet, tahtonsa myyneet
vähäänsä tyytyvät kuluttajapiruparat
osinkolaivueen paraatilippujen
värien loistossa sokeina itkemme
kädessä ei edes puulusikkaa

Tahdon elää, tahdon kuolla
niin kuin olisi paikka tuolla
hämärätaipaleen takana tuolla
tähtien välissä, mahdoton saavuttaa

Mikä alkemistien paja on siellä
missä tyhjyys muutetaan jokaisen unissa
haaveilemaksi täydeksi elämäksi
auringon loistossa, kasvojen edessä
hyväntahtoisen kaikkivallan
joka ei lyö, joka ei herjaa
paimen kaitsee kultaista karjaa
niityillä joilla ei varjoja näy

Rakkaat ystävät, meitä on kusetettu
ja ahdistukseemme otamme lääkkeet
niitä on kaikkia laatuja riittämiin
takaamaan tytöt ja pojat niin hyödylliset
tuotantovälineiden kannalta
joissa ei muuta outoa lienekään
kuin että kukaan ei elä ja potki
kun hampaita vedetään suusta ulos

Minä tulen hulluksi näistä sanoista
Minä tulen hulluksi näistä sanoista

Turkikset, tehosika ja miksi Monty Python vetäytyi eläkkeelle

2011-01-03T11:48:00.000+01:00

Olipa kerran britannialainen huumoriryhmä, joka päätti pistää pillit pussiin ja vetäytyä sinne, minne pikkuilkeät ja yhteiskunnallisesti tarkkasilmäiset huumorinrustaajat sitten vetäytyvätkään.

Puhun tietenkin Monty Pythonista.

Aikansa muuttuvaa maailmaa silmäiltyään ryhmä päätti laittaa lipun uransa luukulle todeten, ettei fiktio enää kykene kilpailemaan todellisuuden absurditeettien kanssa - totuus oli elänyt tarun kuoliaaksi. Ja on päiviä, epäuskoisen nauruntyrskinnän täyttämiä lukuhetkiä, joiden aikana ei lainkaan ihmettele käytettyjä perusteita.

Joulun absurditeettipinnat veti kotiin Tanskan sikatuottajien johtaja Henrik Mortensen, joka maansa eläinsuojelujärjestöjen tapaan oli syvästi huolissaan lahtiporsaiden suurista kuolleisuusluvuista: 30% niistä kun kuoleen ennen teurasikään ehtimistä.

"Me teemme valtavasti töitä pitääksemme eläimet elossa; jokainen kuollut porsas on liikaa", hän sanoo. Way to go, John Cleese.

Vuodenvaihteen kotimaisen perseilypommin taas kirjaa kontolleen Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton toiminnanjohtaja Tuula Dahlman.

Turkistuotanto on laillinen elinkeino, sanoo liitto. Viis siitä, että se on räikeässä ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa ja menisi kollektiiviseen konkurssiin, mikäli valtion sille syytämä tukirahoituksen virta ohjattaisiin toisaalle. Mutta mitäs pienistä: ei näissä asioissa ole ennenkään tässä maassa maalaisjärkeä toteltu.

Yhtä kaikki. Sanomalehti Sunnuntaisuomalainen raportoi sunnuntain 2.1.2011 numerossaan turkistuottajien liiton suorittaneen sensurointi-iskun lehden sekä tarhuri Kent Nygårdin väliin.

Sunnuntaisuomalainen seurasi kahdeksan kuukauden ajan elämää turkistarhalla keinosiemennyksestä turkishuutokauppoihin. Marraskuun 2010 puolessavälissä uusikaarlepyyläisen Kent Nygårdin tarhalla alkoi 1300 siniketun nahkominen. Tarhurin kanssa oli sovittu, että Sunnuntaisuomalainen seuraa urakkaa. Nahkomista edeltävänä päivänä toimittajan puhelin soi. (- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton toiminnanjohtaja Kristian Bengt ilmoitti Tuula Dahlmanin kieltäneen nahkonnan seuraamisen. Toimittaja vastasi sopineensa asiasta Nygårdin kanssa ja ettei asia siten kuulunut liitolle. (- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Vaan kotimaista turkkuriveljeskuntaa ei sovi ärsyttää. Sen näytti tietävän myös don Dahlmanilta puhelun saanut tarhuri Nygård.

Parinkymmenen minuutin kuluttua Nygård soitti toimittajalle sanoen, ettei aio asettua liiton johtajia vastaan, vaan kieltää pääsyn tarhalle. Nygård lisäsi, ettei hän halua veristen kuvien päätyvän lehteen lasten ja nuorten nähtäväksi.
- Veriset kuvat voivat vaikuttaa hyvin voimakkaasti ihmisiin, jotka eivät ole tottuneet niihin eivätkä tiedä, mistä on kyse, hän sanoo.
(- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Dahlman perusteli kuvauskieltoa sillä, että kuvilla voisi olla vaikutusta turkisalan hyväksyttävyyteen.
- Kun ihminen näkee, että kettuja kuolee, hän ajattelee, ettei kettuturkkeja tarvita. Tuntuu, että tekisin itsemurhan, jos suostuisin kuvaamiseen. Se on ikävää katsottavaa. Ei siitä saa kuin ikäviä kuvia. Vaikka olen koulutukseltani agronomi, on ketun lopettaminen niin surullinen ja kielteinen asia, ettei siitä saa myönteistä kuvaa."
(- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Nahkominen jäi kuvaamatta. Seuraavan kerran toimittaja oli tervetullut tarhalle turkiksia kammattaessa.
(- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Miten se vanha perustelu taas menikään? "Sillä, joka ei ole mitään kiellettyä tehnyt, ei ole mitään salattavaa"?

Nämä traagisuudessaan huvittavat tapaukset kertovat turkisalan pelosta alansa, tarpeettomaksi käyneen tekohengitettävän reliikin puolesta. Huoli imagosta on ilmeinen: ei auta, vaikka pelastajiksi on pykätty söpöjä joulupukkimainoksia, brändikampanjoita ja yleviä puheita siitä, miten suomalaiset turkistuottajat ovat eläinten hyvinvoinnin asialla - ilman heitä kun turkikset ostettaisiin Kiinasta ja muista vinkuintioista, joissa, voi pojat, olot kuulkaas vasta huonot ovatkin.

Samalla perusteella voisimme tosin ottaa lapsityövoiman käyttöön Suomessakin - paremmat työolothan lapsosilla täällä olisi kuin jossain Vietnamin peräpusikoissa.

Mutta mitäs pienistä. Eihän näissä asioissa ennenkään ole logiikalla sijaa ollut.

Palautetta Dahlmanille voitte muuten lähettää osoitteella tuula.dahlman@stkl-fpf.fi Julkisena virkamiehenä hän vastannee mielellään toimenkuvaansa kuuluviin kysymyksiin.

Uudenvuoden tervehdys - itse kullekin säädylleen

2010-12-31T13:31:00.000+01:00

Pakollinen tunnelmapala

2010-12-30T00:47:00.000+01:00

Monster Magnet; Your Lies Become You

"How did I get here without you?
It's a miracle we're all sane
We're kinda like sucked in a vacuume
Of booking a flight on a doomed plane
Well you claimed you could read the future
And I'd say that you've nailed that down

You still want everyone to love you
Well here's a tip of my hat to you, Big Brain:
Do you really believe they can't see through
A circus punk playing a foul game?
Let me cast you a light, one that's natural
And with me you can strike that pose yeah
And you melt for the camera
'Cause your lies become you
Yes, your lies become you
Yes, your lies become you after all

How am I living without you?
Mmm I'm not even sure now that I'm sane
But this little dog's got enough sense
To know not to sleep in the cold rain
Yeah yeah yeah

How are you doing without me?
I'm sure you've found some new game
I never wanted to miss you
But then I never thought I could take pain
Hope it's warmer for you, princess
I in fact hope it's hot as hell
And you get what you asked for
'Cause your lies become you
Yes, your lies become you
Yes, your lies become you after all"

Joulupotpuri - tuplabasareita ja kumisia kameleita

2010-12-26T11:57:00.001+01:00

Tunnustetaan: kaikissa meissä asuu pieni tiskijukka.

Vähintään sellainen tiskijukka, joka kokee tarpeelliseksi tärvellä, kyseenalaistaa, kohottaa tai sarkastisesti kommentoida kulloinkin ohitse soljuvan illanvieton, sesonkijuhlan, peruskoulun aamunavauksen tai maljankohotuksen yleistunnelmaa lykkäämällä musiikkimasiinasta ulos edellämainittuun tarkoitukseen sopivan kappaleen.

Sesonkijuhlien kappalevalintakuninkaana tällaiselle tiskarinkaapua soveliaan kyseenalaistamisen, herjanheiton tai suoranaisen luovan vittuilun tekosyynä käyttävälle näyttäytyy - ylioppilasjuhlien ja ristiäisten ohella - joulu.

Tietenkin.

Tapanintanssien puukkohippatilastoja odotellessa DJ-wannabe inspiroituu lueskellessaan pelastuslaitoksen ja poliisitoimen toistaiseksi ilmoittamaa pyhäpäivien keikkakertymää - millaisen sesonkijuhlan karvaan kääntöpuolen ja turpa-kiinni-meillä-on-nyt-kivaa -mentaliteetin manifestaatiokokooman korrekti sanamuoto "kotihälytys" taakseen kätkeekään! Oman elämänsa tiskijukka hypistelee mentaalisia levyvarantojaan Klamydian ramokäännösten kohdalla - sen verran somaan pähkinänkuoreen kappale Hyvää Joulua (Mä en haluu tänään lyödä sua) perhejuhlan perimmäisen pyhyyden tiivistää. "Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ näin sen pitää tapahtua/Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ miks ei voi aina olla joulua?" - voiko sen enää kauniimmin sanoa?

Sama tilastoja tavaava ilonpilaaja ihmettelee syvästi sitäkin, miten Kumikameli -klassikko Jorman joulu voi yhä puuttua YouTube näennäisesti rajattomasta valikoimasta. Aivan - juuri se kipale, jossa Jorma-poika sai lahjoja rekka-autollisen ja isänkin joulu on tavallinen - juhlimisen myötä kaatuu joulukuusi, hajoaa väritelkkari ja lopussa voi äiti vaikeroi/ kun isä kotona mellakoi/ja pihalla poliisin pillit soi/ ja radiossa laulava kinkku. (/Ja joulua jatketaan kaksistaan/ kun isä on viety putkaan.)

Joko on pilkattu ydinperhettä riittämiin? Kukaties.

Siirrytään kiusaamaan piiloporvarilliseen - tai avoimen tunnustukselliseen - todellisuuspakoon kääriytyviä luttanoita, joille todellisinta todellisuutta tapaavat edustaa Täydellisten naisten DVD-ekstrojen vertailu ja debatointi BB-pudotusten siis ihan totaalisesta epäreiluudesta.

Ok, myönnetään: John Lennonin ja missuksen Happy Xmas (War Is Over) on rahtusen sentimentaalinen, hitusen tarkoitushakuinen ja aavistuksellisen sokerinen, mutta sen päivitetyllä videolla on yhtä kaikki todennettu vaikutus saada ns. tavallisten kansalaisten syvät rivit kiemurtelemaan sohvillaan, vääntelemään suupieliään ja toteamaan että vaihda kanavaa, mua ahdistaa kun tollasia juttuja näytetään.

On se hyvä, että se asioiden näkeminen ahdistaa.

Eikä niiden olemassaolo?

Historian tasainen toistuvuus todentuu joululauluissakin; jos koppakuoriaismiehen joulumessu saattaakin soida radiossa (vaan ei näkyä telkkarissa), on hiljaisuuteen vajonnut samoja teemoja toisteleva Woody Guthrien 1913 Massacre'kin

Ja sen seuranneen sodan piti sentään olla "the war to end all wars".

Paha maailma. Ei lahjoja tänä jouluna, laulaa Kuningas Timantti. (Eikä pätkätyötonttujakaan kiinnosta aina duunia painaa.)

Joko on kiusattu riittämiin mukavuudenhaluisia todellisuuspakolaisia?

Ehkäpä.

Siirrytään ruotimaan vitun valoletkuja ja muita jouluun liitettäviä mauttomuuden universaaleja tiivistymiä. Jos alkaa hatuttaa, tingentangelikoristeita, Karita Mattilan joululaulu-ulinoita ja vilkkuvaloilla somistettuja tonttuhattuja ei mikään haasta yhtä tehokkaasti kuin Twisted Sisterin uran komeasti päättänyt joululevy - suositellaan soitettavaksi kokonaisuudessaan, volyymit yhdellätoista ja repeat -nappula päälle viimeistään Let it Snow'n tai White Christmas'in kohdalla.

Se osuus tingentangelimauttomuudesta joka vielä on pystyssä tämän tukkahevikeskityksen jälkeen todella ansaitsee osansa joulukattauksessa.

Nyt on tullut aika kaapia kuusenhavut hiuksista, sulkea sanomalehdet, jättää väestö hetkeksi rauhaan ja leikkiä rauhan ja lämmöntunteiden toisintamista.

Tehtäköön se ehkä parhaimman Suomessa koskaan levytetyn joulukappaleen voimin.

Areena on teidän, Hassisen Kone.

Joulusaarna mellakoista, knihdeistä ja viekkaista varkaista

2010-12-23T23:15:00.000+01:00

Joulu.

Yhtäällä laitetaan kovat kaulaan, pyhänutut niskaan, korjataan ilmeet korrekteiksi ja varustaudutaan hymyilemään sukulaisille, joita normaalioloissa katselisi enintään kiikaritähtäimen ristikon läpi. Meillä on nyt kivaa, vittu.

Toisaalla paiskataan kakaroille parit paketit, käsketään olla kiljumatta kun aikuiset nyt kerran vuodessa haluavat vähän rentoutua ja olla rauhassa (ja on se nyt perkele kun ei sullekaan koskaan mikään kelpaa), vittu.

Kolmannella ei jakseta enää pelleillä, vaan kiskaistaan köysi kurkihirren yli. Ei väkisin, vittu.

Siinä jossain välissä muistetaan vielä unohtaa oma pakanallinen, Uralin takaa vaeltanut kulttuuriperu kotijumalineen ja keskitalven juhlineen ja sotketaan oman historian viimeisetkin sirpaleet tunnistamattomaksi mössöksi ymppäämällä niihin joko Lähi-Idästä vaeltanut paimentolaisusko tai Skandinaavisia hirsipuujumalia simatuoppeineen.

Yhtä kaikki - pääasia että saadaan päästellä tynkähistorian luoman häpeäntunteen höyryjä hetkisen verran ulvomalla, että kurjuus, kuolema ja heinäsirkat perivät maan, jos ne perkeleen mamut saavat romuttaa demokratian lisäksi vielä peruskoulujärjestelmänkin estämällä kollektiivisen Enkeli taivaan nuotin vierestä veisuun ja ehdottamalla, että joulujuhlanäytelmä sisältäisi muutakin kuin pyyheliinapäisiä lapsia imitoimassa itämaisia paimenia ja teiniäitejä.

Joulu.

Jeesuksen synnyinsijoilla asiat ovat sentään kutakuinkin ennallaan. Nuoria arabiäitejä nääntyy tasaisella tahdilla tiesulkujen pieliin Pyhän Pietarin innolla Länsirannan - ja alueen sairaaloiden - portteja vahtivien israelilaisnuorukaisten hypistellessä rynkkyjään jouluisen tähtitaivaan loisteessa. Jo olemassaolevilta kakaroilta muistetaan välillä lykätä varmuuden vuoksi kotikatot kumoon iloisenkeltaisilla puskutraktoreilla.

Murjaanien kuninkaat eivät vieläkään ole päässeet ylös polvikoukustaan: sen verran rautaisella otteella länsimaiset yritysherrat edelleen pitelevät kiinni Mustan mantereen luonnonrikkauksista, kaivostoiminnoista, kalavesistä ja sisämarkkinoista - kun kolonialismi kerran halvat raaka-ainemarkkinat syliin pudotti, ei uusliberalismin messiaaninen sanoma näe niistä aiheelliseksi luopuakaan.

Knihti on vaihtanut hevosensa panssaroituun automobiiliin, tankkiin tai hävittäjään, mutta käy kuuliaisena husaarina yhä sotaansa kevlarin ja mellakkakypäräin suojista - muistaen miten että siihen on meitä opetettu/ että totella keisaria/ ja kuunnella pyhää lakia.

Vaikka sitten tappaen ja virtaan heittäen kaikki Petlehemin kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset.

Niin kauan kun WikiLeaks ei sitä huomaa, se on ihan ok. Herodeskin sanoi.

Kullan, mirhan ja suitsukkeen sijaan selaan maailman uutisten ruudinkäryä, murtuneita luita, pahaa tahtoa ja husaarin palveluksesta jaeltuja ristejä.

Hyvää joulua, Minskissä hakatut. Hyvää joulua, Chilen - ja vähän muidenkin - vankiloiden nälkälakkoilijat solidaarisuuspommittajineen. Hyvää joulua, Tshetshenia, jossa rauhaa ei nähdä eikä juuri odotetakaan. Hyvää joulua, Aasia ja itäinen Eurooppa, ja sadat tuhannet ihmiskaupan vastahakoisina joululahjoina nääntyvät mantelisilmät ja tatjanat.

Hyvää joulua, sinä työsi kunnialla ja velvollisuudentunnolla hoitava knihdinkuvatus, joka sormet syyhyten seulot internetin ihmemaasta kiinni niitä, joita herrasi väärinajattelijoiksi kutsuu.

Hyvää joulua, sinä BBC:n uutisiin raahattu ekonomisti, joka maasi kymppitonnin lukukausimaksujen rampauttaman tulevaisuuden sijaan kannoit huolta mellakoiden vaikutuksesta Lontoon keskustaliikkeiden joulumyyntiin. Hyvää joulua, te Suomen hallituksen talipäät, joiden kuningasidea oli pudottaa alle 25 -vuotiaat 250 euron toimeentulotuen varaan. Hyvää joulua, te samat saatanan hallitustaunot, verouudistuksesta, joka lykkää palkkaan lisää pari euroa ja kerää sen kymppeinä pois nousevina ruoka-, liikenne- ja terveydenhuoltomaksuina.

Joku vielä ihmettelee, miksi ne vapahtajaa tervehtivät viisaat miehet luikkivat paikalle valtaapitävien katseita vältellen, peitenimien ja öiden pimeän suojissa.

Luuleeko joku, että tämän päivän väärinajattelijalla on eriäviä vaihtoehtoja?

Kun viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ovat eksyneet valtionhallintoon, ei kansalainen juuri onnesta huokaa.

Täällä, Minskissä tai muuallakkaan.

Tavarataivaaseensa hukkuneille - tai sieltä jo pois löytäneille - jätän loppusanoiksi Göstan sävelet.

Joulutervehdys virkavallalle

2010-12-19T20:20:00.000+01:00

Suomalais-luterilaisen, kärsimysmentaliteetin sävyttämän jouluperinteen olennainen osa on tunnetun historian hämäristä saakka ollut joulusiivous. Savuisimmatkin pirtit ja turvekattoisimmatkin majat on kuurattu nurkasta nurkkaan, järjestelty kulhot ja kaulimet ja valmistauduttu vapahtajan, joulu-ukon, valon synnyn juhlan tai minkä milloinkin tuloon - riippuen siitä, onko edetty aikakautta ennen kristinuskon miekan voimalla maahan ajamista vai sen jälkeen.

Tänä jouluna matalan majani siivoustoimenpiteissä auttavan kätensä pyrki parhaansa mukaan ojentamaan vapahtajan tai joulu-ukon sijasta astetta sinisempi taho - Suomen poliisi. Asuntooni ystävällisesti suoritettu kotietsintä jätti jälkeensä muun muassa (tuuletussyistä?) aukimyllätyn sängyn, säntillisestä vuosikertajärjestyksestään (arkistointisyistä?) sekoitetun Judge Dredd -kokoelman, kokoelman (koristelusyistä?) lattialle taputeltuja rapaisia kengänjälkiä ja uuteen uskoon plarattuja kirjahyllyn täytteitä.

Tahdonkin täten omistaa seuraavan (valo)kuvallisen joulutervehdykseni valtiomme huomaamattomasti toimivalle, ammattimaiselle ja tehokkaalle (not) virkavallalle. Tervehdyksen ensimmäisenä osuutena toimikoon taannoisen Ruotsin kruunupääparin, Victorian ja Danielin, yleisöstä bongattu siviilipoliisipari. Arvoisille lukijoille esitänkin jouluisen vekkulin kuva-arvoituksen: löydättekö mainitut viranomaiset oheisesta kuvasta? (Vihje: mikäli tehtävä tuntuu vaikealta, toimii toisen vyötäisilleen unohtama varustevyö hyvänä tuntomerkkinä.)

- - - - - -

Löytyikö?

Onnistuneille esitettäköön palkinnoksi samaisen vierailun lehdistökorokkeelta bongattu Suojelupoliisin edustaja, jonka naamioitumisyritys toimittajakollegojen pariin edustaa jo astetta edistyneempää mallia:

- - - - - -

Ja ihan vallan sinisiä veikkosia jatkotervehtiäkseni isketäänpä tänne vielä sama veikkonen elokuisen Olkiluoto Blockaden yhteydestä bongattuna:

- - - - - -

Näissä ystävällismielisissä merkeissä kelpaa meidän jatkaa kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Ja mikäli joku nyt keksisi ryhtyä ipisemään yksityisyyden vaarantamisesta - tai yksilöiden saattamisesta naurunalaisiksi - joutunen vastaamaan vetoon toimittamalla vapaavalintaiseen viranomaisosoitteeseen pesulalaskun eteiseni lattialle pudotetuista ja ikävän rapaiseksi tallotuista säärystimistä.

Nottas tiedättä.

Pommipoikia ja pohjoismaista terrorismia

2010-12-13T21:48:00.000+01:00

Näin siinä sitten kävi.

Ruotsiinkin eksyi joku, joka pohjoismaalaiseen tapaan piti itseenkohdistettua väkivallantekoa validina mielipiteenilmaisun välineenä. Epäpohjoismaalaiseen tapaan tekijä vain valitsi köyden tai kotikaapissa nököttäneen metsästysaseen sijasta pommin.

Pohjoismainen äärioikeisto luonnollisesti kiittää tapahtuneesta päät painuksissa, polvillaan ja kädet vaaditussa muodostelmassa luojaansa, Hitlerin haamua, Timo Soinin syntymäpäivää tai mitä nämä veikkoset nyt pyhinään pitävätkin.

Yhtä uskonnollisesti oikeassa tahollaan on samassa matalaotsaisten fanaatikkokerhossa painiva pommipoika. Islamin yksinkertaiseen kanssaeläjien kunnioitukseen, hengelliseen nöyryyteen ja almunantoon vähäosaisemmille nojaava peruskoodisto toteutuu Tukholman pommileikissä yhtä mainiosti kuin kristilliset arvot Päivi Räsäsen seurakunnassa.

Tästä vähäisestä yksityiskohdasta oma fanaatikkokerhostomme ei luonnollisesti välitä. Sille ei riitä, että Tukholman imaami, Ruotsin islamilainen yhteisö ja vähän muukin muslimien enemmistö tuomitsee nähdynkaltaiset tempaukset; kun yleistäminen ja faktojen kaihtaminen on elämäntavaksi kerran valittu, ei saavutetuista ajatusurista hevin luovuteta.

Samanlainen yleinen verenjanon herätysjuhla maahanmuuttokriittisten keskuudessä nähtiin Tampereen murhapolton yhteydessä. Tulipaloon liittynyt irakilainen pizzayrittäjä räjäytti potin: Hommaforumin keskustelukerho repesi spekulaatioiden riemujuhlaan, jota ei näyttänyt hävettävän avoimesti iloita kolmen (kanta)suomalaisen kuolemasta. Yrittäjän maahanmuuttajataustan lisäksi muita perusteita ajatusleikeille ei kaivattu. Miksi olisikaan? Liian monet nappulat pelilaudalla olisivat vain sotkeneet maahanmuuttokriittisen matalaotsan pahimman pelon manifestoimisen. Enitenhän kerhomme pelkää sitä, ettei ulkomaalainen olisikaan se lapsia syövä ja koteja polttava hirviö, jona heidät pyritään esittämään.

Jollakin niiden pahuus on perusteltava.

Toimikoon yleistäminen siis kerhomme pääasiallisena argumentoinnin keinona. Se - ja jo mainitsemani faktojen unohtaminen. Vedetään peliin esimerkiksi Europolin - the European Law Enforcement Organisation - terrorismitilastot:

Europolin tilastot terroriteoista Euroopassa 2006-2009:
- Total number: 1770
- Islamic: 6 (0.34%)
- Right Wing Ethno-Nationalist and Separatist: 1596 (90.17%)
- Left Wing: 106 (5.99%)
- Other/Not Specified: 62 (3.50%)

Näyttää siltä, että kotto-Suomessa sianpäitä lähettelevät ja naispuolisia väärinajattelijoita "yllätyshalaamisella" uhkailevat nutipäät ovat tuottaneet itsensä sellaiseen aktiivisuuden tilaan, josta peljätty islamilainen terrorismi voi korkeintaan uneksia.

Mutta mitäs niistä yksityiskohdista.

Samaa mieltä on myös nimimerkki Kaunainen Työtön, joka muistuttaa myös että “liibatilaabati töttöröttötötötöö sivilisaatioiden törmäys gettoutuminen ja muutamia muita sanoja jotka kopioin wikipediasta lalla-lalla” [kirjoitusvirheet korjattu]., kommentoi pommiuutisen kommenttiosastoa tökkivä sarkastinen Lehti -julkaisu.

Yleisesti ottaen keskustelijat pitävät parhaana vaihtoehtona, että iskun takia kehitysapu lopetetaan, vähemmistöjen asemaa heikennetään, työttömyysturvaa karsitaan, irtisanomissuoja ja lakko-oikeus poistetaan, humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus lakkautetaan ja vanhustenhoidon määrärahoja lisätään tuntuvasti. Myös faktojen tarkastamisesta ja mielipiteiden perustamisesta niihin olisi pikimmiten luovuttava, se jatkaa, säästäen minulta kirjoittamisen vaivan.

Mihin Tukholman pommimies sitten tähtäsi? Luultavasti samaan kuin tunnetun maailmankaikkeuden aiemmatkin terroristit: antamaan pökköä pesään demokratian vastaisille toimijoille, luomaan pelon ilmapiiriä ja ajamaan erinäisten valtioiden lauman maalaamaan itsensä yhä tiukemmin nurkkaan, johon niitä usutetaankin: tilaan, jossa sanan-, kansalais- ja yksilönvapauden rajoittaminen kansallisen turvallisuuden nimissä on isänmaallinen velvollisuus, kansalaisia ryhdytään luokittelemaan A-, B- ja Ö-luokkaan uskonnollisin sekä etnisin perustein ja kansalaisyhteiskunnan kriittisen äänenpainot nuijitaan hiljaisiksi lainsäädännön voimin - pois keikuttamasta venettä ja yhden johtajan yhtä oikeaa mielipidettä.

Tässä hän, surullista kyllä, luultavammin onnistuukin. Tästä pitävät Hommakerholaiset - sekä heitä äänestäviä perseääliötä kosiskelevat valtapuolueet - huolen.

On hetkiä, jolloin ymmärrän täydellisesti Monty Python -ryhmän perustelut ilmoitukselleen päätöksestä lopettaa komedian teko: nykytodellisuuden absurdiuden kanssa ei vain ole enää mahdollista kilpailla fiktiivisen huumoren keinoin. Todellisuus pesaisee fiktion mennen ja tullen - lingoten kaupan päälle.

Assange, vapaa sana ja vuodollinen interventio

2010-12-12T13:10:00.000+01:00

Lex Soininvaara, perustulo ja astetta uudempi Suomi

2010-12-08T12:23:00.000+01:00

Harvoin osuu mainoskampanjan lanseerausajankohta yhtä nappiin kuin vihreiden itsenäisyyspäivänä ilmoille lykkäämä vihreästi virkeämpää uutta Suomea kuvaillut imagopläjäys. Herlinin hermostumiselle Uusi Suomi -brändin lokaamisesta en jaksa korvaani lotkauttaa, mutta vihreiden uudemman Suomen sävy pistää silmään; kovin pilkistää riveiltä kokoomuksellisen sinisiä sanoja, vaikka vihreää päälle koetetaankin sutia.

Älkää peljästykö; en aio blogioksentaa vanhavasemmistolaista vihreäallergikon lausuntoa. Kunhan listaan kasan kirjoihin ja kansiin dokumentoituja tosiasioita.

Vihreämpi uusi Suomi lupaa tekstisisällössään oikeastaan vain yhden konkreettisen asian: perustulon. Sitä vihreät lupaavat ajaa jatkossakin. Mutta millä keinoin?

Köyhyyttä vähentääkseen on hallitus päättänyt ryhtyä oivallisiin toimiin:
vastaisuudessa opintonsa keskeyttävän, 18-25 -vuoden ikähaitariin osuvan nuoren toimeentuloturvaa voidaan uuden lain turvin leikata jopa 40 prosenttia. Väärän opiskelualan valinnut jää kiikkiin valintaansa ja opiskelukyvyn syystä tai toisesta menettäneet päätyvät nätisti leikkuupöydälle - parempi siis pitää mielenterveydestä kiinni ja olla poksahtamatta perheelliseksi. Epätoivottavaksi toiminnaksi laki määrittää myös opintojen keskeyttämisen töihin hakeutumisen vuoksi.

Suunniteltu toimeentulotuen leikkely vaeltaa hallintokoneiston käytävillä Lex Soininvaaran nimikkeellä - esitys siitä kun tulla tupsahti Osmo Soininvaaran johtamasta SATA-komitean perusturvajaostosta.

Kokoomusministeri Risikon suulla lain yhteydessä on - luonnollisesti - toisteltu myös totuttua mantraa siitä, miten se toimeentulon ulkopuolelle leikkaamisen sijaan paimentaa syrjäytymisvaaraan ajautuneet nuorukaiset isällisen kurinpidollisesti takaisin yhteiskunnan turviin. Huomaamatta on jäänyt, miten valtion tuottavuusohjelma - jonka toimimattomuus ja tuottavuuden vähentäminen sen lisäämisen sijaan on jo eduskunnan tarkastusvaliokunnnassakin pistetty merkille - on onnistuneesti poistanut osaavaa työvoimaa sosiaalitoimen ja työhallinnon toimipisteistä. Jäljelläolevat painavat pitkää ja ylikuormittunutta päivää. Millä resurssein näihin uuden lain syrjäyttämiin lie on aie puuttua - se jää Risikoltakin huolellisesti määrittelemättä.

Valiokunnan ratkaisevassa äänestyksessä vihreiden edustajaa ei näkynyt. Kun samasta kuluvana keskiviikkona äänestetään isojen poikien puolella, painavatko vihreät hyväksyntänsä lain sinetöimiselle - vai hyväksyvätkö sen hiljaisesti jättämällä saapumatta paikalle?

Kokoomukselta heruvien suosiopisteiden ylläpito vaatii rivakkaa hännänheilutusta: hallituspaikasta kiinni pidettäessä ei periaatteiden myymisellä vaikuta olevan rajoja.

Itsenäisyyspäivästä - Kiitos Lenin 1917

2010-12-07T21:25:00.000+01:00

Propsit vain kaikille; palasiksi menneille tai palasina palanneille, kaukopartiovärväyksestä tunnustukseksi saadun opiaattiriippuvuuden harhamaan eksyneille, alkoholiin psyykensä myöhemmin haudanneille, perheensä sen rintamamiestalon ohella vasaroineille - elämänsä, nuoruutensa, kaiken kaikkisen terveytensä parin metalliprenikan tai nätisti värjätyn nauhanpalan edestä menemään laittaneille.

Toisaalla se on sanottu jo riittävän osuvasti - ei minun enää tarvitse sen ylitystä yrittää. Voin vain toisten sanat toistaen sanoa, ettei sota ole rikos ainoastaan sen jalkoihin jäävää siviiliväestöä, niitä naisia, lapsia ja vanhuksia kohtaan - se on rikos myös niitä univormuun puettuja ja poliittisten etuuksien nimissä lahdattuja yksinkertaisia nuorukaisia kohtaan, joiden virta vuosisadasta toiseen on valitettavan loputon.

Sanottakoon ääneen seuraavakin:
ennen fennomanian ja kansallistunteen keksimistä - ja silloinkin se keksittiin palvelemaan silloisen yhteiskuntamallin yläluokan poliittisia intressejä - Suomen alueella sotaan suhtauduttiin siten, kuten siihen suhtautua pitää. Värväreiden tulosta kuultaessa nostettiin reput selkään, ravattiin metsään ja sanottiin, ettei tässä kylässä kuulkaas ole sotaväkeen kelpaavia. Menkää muualle.

Ei paljoa kiinnostanut, kuninkaiden lippujen alla vaeltelu. Eivät vaikuttaneet talonpojan tai kengittäjän arkeen, rajanvedot jossain kaukomailla. Tai lähempänäkään. Ja mistäs sen tiesi, jos uusi herra vaikka olisi edellistä parempi - laittaisi vaikka pienemmät verot? Kannatti yrittää, ja pitää itsensä elossa sen nähdäkseen.

Kauas on tultu niistä päivistä. Vaan periaate se vain pysyy samana: isänmaallisin mahdollinen asia jonka sotilas missä tahansa saattaisi näinäkin päivinä tehdä, olisi heittää pysänderi olan yli, kehoittaa herroja komentajia ja päättäjiä vetämään vitun päähänsä ja juoksemaan vuorille sekä todeta, että on tässä elämässä parempaakin tekemistä kuin kuolla ennen aikojaan.

Vaikka jäädä kotirintamalle naimaan sitä vaimoketta. Make love, not war.

Mikä mies se on, joka valitsee boobsien sijasta pommit?

Epäisänmaallisuudesta äkämystyneille sisällytettäköön tähän kohtaan selventävä sanallinen paragrafi. Mikäkö tekee linjanmittaisesta ja rajat ylittävästä pysänderin olan yli heittämisen ajatuksesta niin isänmaallisen?

Silkka käytännön matematiikka: yksinään on paha sotia.

Ilman puskurivyöhykkeenä ja tykinruokana välissä huseeravia sotilaskuntia arvon päättäjät - vuosisadasta toiseen - olisivat yllättävän tilanteen edessä: on luotu ongelma, ja nyt se pitää selvittää. Ihan itse. Kääriä hihat ja käydä kurkkuun kiinni. Jos uskaltaa.

Näihin kauniisiin sanoihin päätettäköön pari vuorokautta myöhässä syntynyt itsenäisyyspäivän messu. Tai melkein: lähiöidemme pilottitakeille ja hallintovallan piilonutipäille omistettakoon Yrjö Kallisen vanhat sanat:

Kyllä vielä sotilaiden kanssa voi keskustella sodastakin ja rauhan asiasta. Sotilaiden, jotka ovat nähneet, mitä sota on. Mutta taivas varjelkoon meitä tavallisilta siviileiltä, jotka ovat isiltä perittyä sotaintoa täynnä. Näiden kanssa on helisemässä"

Siinä teille, Natottajat.

Matkasanoja, pieniä loitsuja, pieniä unia

2010-11-28T23:58:00.000+01:00

Usein se on sanottu, vaan lausuttakoon yhä uudelleen;
matka tuo kappaleen likemmäksi itseä.

Ei kaukomaa vie kauas, ei maailmaa toiseksi taio.

Itsen se vain tuo likemmäs. Oikoo pois, arjen verhot, peittämästä. Näyttää selkeämmin; tarkemmin kuin kodin peili koskaan voisi.

Joskus liiankin.

Vaatii sisua, katsoa takaisin. Suoraan ja räpyttelemättä.

Siinäpä maailman enemmistön pelko. Ei murtovaras tai tuhotulva, tulipalo tai tuntematon murhamies. Vaan itse.

Kysymyksiä, joiden vastaukset mieli tietää, mutta pienuuteensa pakenee; ei uskalla myöntää, vielä vähemmän toimia. Peittää korvat, kun yö huutaa vastaan. Väittää, ettei kuule. Elää muille, kun ei itselleen uskalla.

Mukavuudenhalusta. Miellyttämisenhalusta. Kun on ollut tapana. Älä keikuta venettä; pienet aallot voi teeskennellä pois, isommista jo tulisi märkä syli.
Meillä on kaikki hyvin. Ei puhuta siitä nyt. Tähänkin asti tämä on toiminut.

Halveksittavaa.

Pystypäin ja yksin; itsensä, mieluummin. Itsensä myynyt tietää aina huoraavansa. Vaikka silmät kiinni teeskentelisikin.

* * * *

Mieli tuo. Kutoo, kehrää, kokoaa. Yön laskeutuessa, vuorovesien laskiessa, jättäessä merenpohjan tummaksi kävellä. Maailman nukkuessa sykkeen kuulee selkeämmin.

Kun melkein taittaa niskansa, louhikkoa kiivetessään, aaltojen rajaa tavoittaessaan, majakan hahmon valvoessa yllä. Euroopan läntisin kärki - kuin hakisi mielelle rajoja kartan viivoilta.

Sitä tervehtii Atlanttia, kylmää jättiläistä; toista samanlaista. Hiukset, aina säntilliset, tuulen uudelleen solmimina. Puhuri iholla kuin kosketus, kauan sitten.

Kyky kadehtia - pari käytännön ratkaisua romaniongelmiin

2010-11-26T13:45:00.000+01:00

Kaksi Helsingin kaupungin johtavista virkamiehistä, kaupungin hallintokeskukseen kuuluvan turvallisuus- ja valmiusosaston päällikkö Hannu Hakala ja sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä, herättivät ansaittua huomiota esiintymällä sopivassa humalassa virkamatkallaan Romaniassa. Marraskuun puolivälissä maahan matkannut suomalaisryhmä oli aikeissa pohtia yhetistyössä paikallisten viranomaisten kanssa sitö, miten hillitä romanikerjäläisten tuloa Helsinkiin ja vihjata moista matkaa suunnitteleville, että parempi olisi jättää välistä.

Pussikaljoittelemaan äityneet herrat ovat kaupunginjohtaja Jussi Pajusen nimittämän romanityöryhmän keskeisissä rooleissa Helsingin niin sanottua kerjäläisongelmaa ratkaistaessa.

Somaksi lisämausteeksi Jarmo Räihä on parhaillaan myös syytettynä kahdesta avunannosta virkarikokseen.

Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan Sosiaalikeskus Sataman pihalla sijainneen romanikerjäläisten leirissä tapahtuneen tulipalon jälkeen kaupunki kieltäytyi järjestämästä romaneille hätämajoitusta. Pulaan jääneiden EU-kansalaisten - joita Romanian romanitkin pienestä värivirheisyydestään huolimatta ovat - avuksi tulivat viranomaisten sijaan Sosiaalikeskuksen väki, joka majoitti pakkasyöhön jätetyt romaanit Kalasataman keskuksen tiloihin.

Kaupunki ei innostunut kolmannen sektorin väliintulosta, vaikka erilaisia hyvinvointivaltiolle kuuluvia, perusoikeuksien toteutumisesta huolehtivia toimenpiteitä sille on viime vuosina yritetty sälyttää, aina lastenhoidosta vanhushuoltoon.

Ratkaisuksi ongelmaan kaupunki tarjoaa romanien karkoittamista takaisin Romaniaan. EU-maa Romanian rakenteellisen rasismin luoma ongelma pyritään lakaisemaan maton alle toimittamalla romanit takaisin lähtöpaikkaansa 300 euron yhtä autokuntaa kohti myönnettävällä "muuttoavustuksella". Kylkiäisenä heille kustannetaan noin 25 euron lauttaliput.

Ihmisoikeusongelman olemassaolon sijaan keskustelupalstojen vakiokävijöissä herätti aggressiota päätös muuttoavustuksesta. Helsingin Sanomien ja muutamien muiden julkaisujen keskustelufoorumit täyttyivät vihaisista kysymyksistä siitä, mistä oikeamielinen kantasuomalainen voisi noutaa itselleen moisen pröystäilevän avustussumman.

Räihän suomimisen sijaan lähetänkin terveiseni foorumien taulapäille - tarjoten ilmaiseksi muutaman hyväätarkoittavan neuvon ja helpon käytännön vinkin siitä, miten päästä tasoihin kadehdittujen kerjäläisten ja muuttoavustustensa kanssa:

a) hankkiudu eroon työstäsi. Pääsyy esimerkiksi Romanian romanien kansainvaellukselle Euroopan kadunkulmiin on tasaisen tappava työttömyys kotimaassa: rakenteellisen rasismin maassa ei vääränvärisiä töihin juuri palkata.

b) hankkiudu eroon henkilöllisyyspapreistasi. Eritoten Romania, Slovakia ja Bulgaria ovat profiloituneet maina, joissa syntyville romaneille ei myönnetä virallisia henkilöllisyystodistuksia. Muistathan passisi polttaessasi ja ajokortin koiralle syöttäessäsi päätyväsi samalla yhteiskunnan jäsenilleen tuottamien palvelujen ulkopuolelle: sano hyvästit peruskoululle, julkiselle terveydenhuollolle, päivähoitopaikoille ja vakuutuksille.

c) muuta asumukseen - asuntovaunuun, kaupungin ghetto-osastoon tai hökkelikylään - vailla juoksevaa vettä, lämmitystä ja turvallista sähköä. Passien ja päivähoitopaikkojen tapaan romaneja ei edellämainituissa maissa kelpuuteta julkisten tai yksityisten markkinoiden vuokra-asuntoihin tai asuntolainan saajien piiriin, joten asumisen toteuttamiseen tarvitset reipasta tee-se-itse -henkeä.

d) yleisen valituksen aiheen muodostavat "romanimafioiden" tai "järjestäytyneen rikollisuuden" kerjäämisellä takovat taloudelliset jättivoitot. Sano siis hyvästit köyhyydelle, ota kuppi kauniiseen käteen ja istahda lumiseen kadunkulmaan - johan alkaa ropista kuin Veikkauksen voittolaarissa.

e) jätä valtaväestön rasistisiset nimittelyt, kokemasi väkivalta ja "mene töihin" -huomautukset omaan arvoonsa. He eivät tiedä mistä puhuvat; kadunkulman voittajalle, salaiselle miljonäärille.

Kyky kadehtia saattaa olla koodattu suomalaiseen geeniperimään syvemmälle kuin arvaankaan.

Muutakaan selitystä en keskustelupalstojen valitusvirsille keksi.

Vähän viitseliäisyyttä, ja kas - olet liittynyt samaan menestyjien kerhoon.

Nato, Lissabon ja kuinka Tohtori Outolempi palasi maailmanpolitiikkaan

2010-11-24T02:43:00.001+01:00

Matkailu avartaa. Tai sitten ei.

Tällä kertaa se tarjosi visiitin militarismiin niksahtaneen Euroopan reunavaltion pääkaupunkiin tarjoten matkamuistoiksi passiin lyödyn käännytysmerkinnän, rajaviranomaisten huiputtamisen onnistuneen kakkosyrityksen - ja rajanylityksen - muodossa sekä toimittajan toimessa Naton huippukokouksen sydämessä sompailua - aikana, jona sitä passiani somisti paitsi maahantulokielto, myös maassaolokielto.

Tarkempi sihti ensi kerralla, pojat.

Loppuraportti sopii lukea täältä - kerran kirjoitettua kun on ilo levittää.

Perussuomalaiset teekutsut ja äänestävät perseääliöt

2010-11-07T16:06:00.000+01:00

Sanoja, sanoja, kauniita sanoja. Sitä kauniimpia, mitä populistisempaan - vai tulisiko sanoa kansaan uppoavampaan? - sävyyn niitä käyttää, kuta vähemmän faktapohjaa niille latoo ja mitä enemmän ikäviä tosiasioita yksinkertaisten mainosfraasien taakse piilottaa.

Isossa maailmassa yksinkertaisia lauseita yksinkertaisille kansalaisille latoo vaihteeksi Amerikan maan Teekutsuliike. Itseilmaisultaan ja agendaltaan se ei juuri poikkea Eurooppalaisista hengensisaristaan: valkoisen keskiluokan konservatiivis-populistisista yhden sloganin liikkeistä, joiden maailmassa homot pitävät päänsä kiinni, akat pysyvät keittiössä, rauha tehdään sotimalla ja söpöjen lasten päivähoitopaikat, vanhusten vaipat ja tavallisen kansalaisen palkankorotukset ovat vähissä Pahan Maahanmuuttajamafian vuoksi.

Yhteistä näille yhden sloganin liikkeille on myös se, mistä kansanosasta iso lohko niiden äänestäjäkuntaa koostuu:
pienituloisista, työttömistä, eläkeläisistä, itsensä rahtusen verran enemmän isänmaallisiksi tai muuten "kunnon kansalaisiksi" mieltävistä alemman keskiluokan ja sitä alempien tasojen eläjistä, joiden mukaan on "hyvä että joku sanoo asiat kuten ne ovat" ja on "pienen ihmisen puolella".

Kyvyttömyys ymmärtää luettua tekstiä on sekin äänestäjäkunnan mainitussa lohkossa huikeissa lukemissa.

Kuulkaas nyt. On ihan ymmärrettävää äänestää intressiensa mukaan: on vain loogista, että nallewahlroosit äänestävät Kokoomusta ja maakunnan isotilallinen Keskustaa - näin tehden he huolehtivat omista eduistaan. Mutta kun se pienituloinen lähiötallaaja menee ja äänestää "Soinia kun se on niin reilu mies" tai Kokoomusta voidakseen tuntea olevansa osa niitä Hiukan Parempia Ihmisiä, ollaan paradoksin äärellä. Kyse on joko vakavasta ontumisesta luetun ymmärtämisen alueella tai sellaisesta masokismin muodosta, jossa toivotaan mahdollisimman suurta taloudellista kurjuutta itselle ja muille.

Mainiona esimerkkinä kuuluisan pienen ihmisen kusettamisesta toimii vaihteeksi Perussuomalaisten Täysmuutos -ryhmä, jotka pistää paatuneimmankin skeptikon vetämään henkeä.

Täysmuutos koostuu Perussuomalaisista yrittäjistä. Naama peruslukemilla se esittää, että 60 vuotta täyttäneitä eivät enää työehtosopimukset koskisi - eli 60 täytettyään työntekijä voisi ”vapaaehtoisesti sopia” työnantajan kanssa pienemmästä palkasta, joka suurimmillaankin jäisi alle 1500 euron.

Eläkkeet muuten lasketaan viimeisen 10 vuoden työhistorian perusteella.

Eli toisin sanoen: Perussuomalaiset pidentäisivät työuria laskemalla paitsi palkkoja, myös eläkkeitä.

Mutta kyllä se Soini on reilu mies.

Lukijalle jää aiheesta kaksi kehäpäätelmää: joko tämä köyhän miehen Kokoomus tyystin pihalla työelämästä ja valtion talouden mekaniikasta - tai sitten lupaukset pienen ihmisen puolella seisomisesta ovat kauniilla hutulla kuorutettua paskapuhetta.

En tiedä, kumpi skenaarioista on pelottavampi. Yhtä kaikki, tunkua työväen unohtaneen työväenpuolueen ykköspaikalle alkaa olla pelottavissa määrin - oli se sitten tahallista tai tahatonta. Malli, kuusikymmentä täyttäneet tekisivät orjapalkalla entistä suuremman osan töistä muiden sätkiessä yhä samojen pätkätyöllisyyden ihanuuksien parissa ja ollessa uuden halpatyövoimareservin ansiosta vieläkin huonommossa asemassa ei kerro kovinkaan humaanista poliittisesta maailmankuvasta.

Suurten tuloluokkien hegemonian haastamisen sijaan Perussuomalaiset kääntää esiin todellisen karvansa ja astuu - kaikessa hiljaisuudessa - mukaan leikkiin, jossa työntekijöiden oikeudet edustavat vanhan maailmanajan jäämistöä, josta on pikimmiten päästävä eroon.

Ei se eroa olennaisella tapaa Teekutsuliikkeestä, joka argumentoi muslimi-Obaman ajavan maahan sosialistista järjestelmää ja terveydenhoidon rakennemuutoksellaan kaikkia takaisin Britti-imperiumin aikaiseen orjuuteen.

Halleaamen. Populisti on puhunut. Älkääkä hyvät Perussuomalaiset jaksako avautua, miten tämä ja tuo eivät ole Soinin tai puolueen omia kannanottoja: se jippo on nähty - mutta hämmästyttävän moneen se edelleen uppoaa.

Silmä käteen, äänestävä perseääliö. Se masokismi voi olla ihan kiva juttu omassa kamarissa, mutta älä pakota sitä meidän muidenkin päälle.

"Have a penny for the Guy?"

2010-11-05T20:23:00.000+01:00

"Remember, remember / the Fifth of November / the Gunpowder Treason and Plot / I know of no reason why the Gunpowder Treason / should ever be forgot..."

Penni miehelle - pyhäinpäivän pimeyteen, salaliittojen, sabotaasien ja arvoituksellisten hymyjen iäisesti elävään perimään.

Työväenluokan politiikkapalapeli

2010-10-31T18:08:00.000+01:00

Timo Soini lupaa "työväenpuolueen ilman sosialismia".

Se mitä tekemistä sosialismilla on vasemmistopolitiikan suhteen maassa, joka todistettavasti on - ainakin kalenterin sivuilla - liikkunut 70 -luvulta jo muutamia vuosikymmeniä vapaavalintaiseen suuntaan, jää hämäräksi. Mutta niin se Soini yhtä kaikki lupaa.

Olkoonkin sitten - se työväenpuolueisuus, siis - miten pahassa ristiriidassa tahansa Perussuomalaisten esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa vetämän Kokoomuksen apupuolue -linjan kanssa.

Paavo Arhinmäki taas vastaa vetoon tarjoamalla "työväenpuolueen ilman rasismia".

Tässä ollaan jo lähempänä arkirealismia - vaikka puolen internetin bloginrustaajat epäilemättä heräävätkin huutamaan, että se on populismia, ei rasismia, ja populismi on oikein jees.

Isänmaallisuus ilman rasismia saattaisi jo maistua kattauksessa sekin. Katsotaan, mitä kevään ruokalista tarjoaa.

Mutta palapelistä on unohtumassa erän tärkeä pala, sopasta olennainen mauste.

Kansallinen Kokoomus.

Se kun tarjoaa vaihtoehtonaan työväenpuolueen ilman työväkeä.

Kansalaisaloite: pimppiä Henry Laasaselle

2010-10-28T11:45:00.000+02:00

Pahoittelen alatyylistä otsikointiani. Menkööt se modernin huomiohakuisuuden ja BB-estetiikan vaalimisen piikkiin. (Tai jos sitä loukkaavaksi sanotte, kommentoin korkeintaan toteamalla Teidän yrittävän rajoittaa tuota veteraanien minulle kunniakkaasti tuomaa ja takamaa sananvapauttani.)

Henry Laasanen, tuo valtakuntamme virallinen itkijänainen, on jälleen noussut soisista syvyyksistään valistamaan meitä feministien uhasta.

Laasasen miehisiä klisheitä onnistuneesti kierrättänyt teos Naisten seksuaalinen valta julisti muutama vuodenkierto sitten esimerkiksi naisten alempien palkkojen olevan oikeutettu osa yhteiskuntarakennetta, sillä biologisen sukupuolensa ansiosta naiset pitävät hallussaan salaista asetta, "seksuaalista valtaa", jolla kiristää ja ansaita itselleen etuuksia tavalla, johon miehet eivät kykene. Näin ollen Laasanen näki aiheelliseksi tasa-arvoistaa yhteiskuntaa jättämällä naiset laillisissa rakenteissa kakkosriviin - wanhan hyvän ajan tapaan - sillä seksuaalisia palveluksiaan pihtaamalla he kuitenkin voisivat uiskennella sujuvasti urakehityksen ja muiden bonusten maailmaan.

Teoksensa sivuja Laasanen täytti hurjilla, miehet ja naiset 1-10 -numeroarvosanoin eri ryhmiin jakavilla talukoille todistellen siten, että seiskatyypin miehet saavat liian harvoin kympin naisia. (Mitä tekemistä tällä oli tasa-arvon kanssa, jäi valitettavasti tarkentamatta.)

Mutta silloin oli silloin ja nyt on nyt. Laasanen sanailee Aamulehdessä uuden annoksen kelpo salaliittoteoriaa aihealueen vinkeimmästä päästä. Tällä kertaa asia koskee Tanssii tähtien kanssa -formaattiin osallistuvaa, Vuoden pakolaisnaista Nasima Razmyaria, tämän afgaaniyhteisöltä saamaa negatiivista palautetta ja tasa-arvoministeri Wallinin hiljaisuutta Rasmyarin saaman negatiivisen palautteen edessä.

"- Feministien tavoitteena on saada valtaa Suomessa. He saavat valtaa luomalla kuvan, että suomalainen mies on väkivaltainen ja huono. Jos feministit hyökkäisivät maahanmuuttajaryhmiä vastaan, se korostaisi
suomalaisen miehen paremmuutta ja sitä, kuinka heillä on mukava suomalainen mies."

"- Joku logiikka pettää. Kun audimies Esko Kiesi sanoi humoristisia kommentteja naisista, tasa-arvoministeri Wallin ja johtavat feministit tuomitsivat hänet sovinistisiaksi."

Siinä pari kappaletta ehtaa ajankohtais-Laasasta.

Niin kiehtovaa kuin parhaimmillaan 50 -luvun USA:n kukkeinta kommunistiparanoiaa muistuttavaa Laasastelua onkaan lukea, ehdotan silti aloitettavaksi seuraavaa kansalaisliikettä:

antakaa nyt joku viimein tuolle miehelle pillua. Jos se siitä edes vähän rauhoittuisi.

Nainen - pue ja riisu!

2010-10-26T16:02:00.000+02:00

Ranska heurekekkasi taannoin kieltää naisiltaan burkaan sekä kasvot peittävään niqab -huntuun sonnustautumisen julkisilla paikoilla.

Samansuuntainen lakialoite on vireillä muutamassa muussakin vapaan läntisen Euroopan maissa, esimerkiksi suklaisen siirtomaahistorian Belgiassa.

Uusimpana pelurina naisten pukeutumisen säätelyyn lain ja asetuksin kentälle astuu italialainen Castellammare di Stabian rannikkokaupunki. Se suunnittelee minihameiden ja muiden paljastavien vaatteiden kieltoa perustellen kieltoa soveliaisuudella ja säädyllisyyden palauttamisella kaupunkikuvaan. Minihameiden lisäksi kieltolistalle lisättäisiin matalavyötäröiset farkut, jalkapallon peluu kaupunginkialueella sekä jumalanpilkka.

Kaikkien maiden konservatiivit: liittykää jo yhteen ja päättääkää, tuleeko maailman naisten tasa-arvon ja säädyllisyyden nimissä pukeutua vai riisuutua.

Mikäli yhteismielipidettä ei saada aikaan, laatikaa edes globaali aikataulu siitä, kumpaa versiota missäkin kuussa tulee suosia.

Sitä odotellessa jumalanpilkka voitaisiin ihan Räsäsen mieliksi kaivaa keskustelun aiheeksi täälläkin. Kuivakkaa kulttuurielämää saattaisi kummasti piristää pieni uutuusversiointi case Hannu Salamasta.

Nainen vaietkoon seurakunnassa

2010-10-18T13:46:00.001+02:00

Päivi Räsänen.

Tuo kuohkeakampauksinen Jumalan sanansaattaja.

Ainakin mikäli häneltä itseltään kysytte.

TV2:n Homoillassa Räsänen mennä lasketteli sellaista valkohehkuista saarnastulta, että korviaan lienee olisi pidellyt jo Jeesus itsekin; hengailihan tämä aikoinaan lepratautisten, huorien, veronkiskureiden ja muun pohjasakan seurassa, tullen samalla suututtaneeksi pyhiin kirjoituksiin elämän sijasta takertuvat fariseukset ja kaataneeksi jokusen muunkin aikanaan hyvällä silmällä katsotun pöydän.

Huvittumiseni Räsäsen saarnastulvaan ei kuitenkaan liity tähän sisäiseen paradoksiin Jeesuksen opetusten hylkäämisestä.

Huvittumiseni kasvaa kasvamistaan, aina sitä myöten mitä enemmän Raamatun vastaisia metodeja Räsänen tulee käyttäneeksi.

Eikö hän ole huomannut käskyä siitä, että naisen tulee vaieta seurakunnassa? Vai rikkooko hän tietoisesti tätä Raamatun ohjetta, uhraten mahdollisesti jopa kuolemattoman sielunsa sen edestä, että ehtisi puheillaan mahdollisimman monet tavoittaa ja pelastaa?

Kuka tietää.

Ja se muhkea kampaus?
"Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden."
- (1.Kor. 11:7-10)

Pidä huivistas kiinni, Tatjana.

Ja ne korut? Kultaväri vaikuttaa ainakin naistenlehtihaastatteluiden perusteella olevan Räsäselle mieluinen valinta. Vaan mitä sanookaan 1. Pietarin kirje kohdassaan kolme?
"Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis."

Entä rouva puheenjohtajan usein suosimat siistit ja hyvinistuvat housupuvut? Vaatetusalan ammattilainen kiittelee valintaa, mutta pyhä kirja sen kun
pauhaa:
"Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi."
- (5.Moos. 22:5)

Toivottavasti sillä vaatekaappien, laihdutuskuurien ja poikansa hiustenleikkuiden estämisyrityksillä on jokunen sielu pelastettu - olisihan se nyt ikävää, jos Jumalan sanaa vastaan oltaisiin rikottu turhaan.

Rouva puheenjohtajan keikkakalenterin laadinnan perusteet ja muun kalenterisisällön aikataulutuksen pohtiminen on jo lipsahtaa inhorealismin puolelle, mutta tehdään se nyt silti:
"Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti... Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti..."
- (3.Moos. 15:19-30)

Näihin kuviin ja tunnelmiin on lie soveliasta lopettaa tämä saivartelun, synkän huumorin ja sanataiteen rajoja koetteleva tekele.

Muistakaatten rakastaa lähimmäistänne kuten itseänne ja tehdä toisille siten, kuten soisitte itsellenne tehtävän.

Burkista, bitcheista ja naisen itsemääräämisoikeudesta

2010-10-12T12:34:00.000+02:00

Naisten vaatetus.

Niin pieni asia - ja silti se mitä naisihminen ylleen valitsee, muodostuu kerta toisensa jälkeen tulikivenkatkuisen poliittisen väännön kohteeksi.

Pääasia lyhyesti: kun saavutetaan piste, jossa valtio ryhtyy lain voimin sanelemaan mitä nainen saa tai ei saa pukea ylleen julkisella paikalla, ollaan vakavan tasa-arvo-ongelman edessä. Ranskasta Afganistaniin.

Ranskan parlamentin ylähuone on täten hyväksynyt burkakiellon. Laki tulee voimaan puolen vuoden kuluessa - ellei se satu kaatumaan perustuslakituomioistuimessa.

Äänestyksessä vain yksi ylähuoneen edustajista vastusti burkakiellon kirjaamista lakiin.

"Tässä ei ole kyse turvallisuudesta tai uskonnosta vaan tasavaltalaisten periaatteidemme kunnioittamisesta", lausui oikeusministeri Michele Alliot-Marie. Alliot-Marien mukaan kasvojen peittämistä hunnulla ei voida sallia - vaikka kyseessä olisikin naisen oma valinta.

Mielenkiintoinen paradoksi: suojella vapautta pakolla?

Lain mukaan burkaa tai niqabia käyttävä nainen saisi 150 euron sakot. Tähän asti länsimainen kulttuuri on ladannut naistensa niskaan ainoastaan paineet sanattomasti säädetyn kauneusihanteensa saavuttamisesta ja ylläpidosta: riittävän hoikka painoindeksi, riittävän isot tissit, sopivat pusuhuulet, tekotukkaa tilkkeeksi jos ei omassa tuuheus tai pituus riitä. Ja vaatteet - jopa Helsingin Sokos kauppaa push up -liivejä 8 -vuotiaille. "Suuren kysynnän vuoksi", vastasi markkinointipäällikkönsä syytä moiseen kysyttäessä.

Tämän päälle puututaan siis vielä vaatteisiinkin. Yhtäällä länsimainen oikeuskäytäntö katsoo paljastavanpinkeän vaatetuksen kelpaavan raiskaustapauksissa tuomiota alentavaksi syyksi - ja toisaalla kertoo, ettei omaehtoinen kasvojen tai vartalon peittäminenkään kelpaa.

Yhteiskunta kuin yhteiskunta: nainen pysyy rivien väleissä objektina, jonka ulkomuotoa katsotaan tarpeelliseksi hallita. Ihan niinku naisten omaksi parhaaksi, tajuuks?

Ranskassa burkakiellon skitsofreenisuus ei jäänyt kommentoimatta. "Niqabitcheiksi" itseään kutsuva kaksikko marssi pikkuruisissa hot pantseissa ja niqabeissa pitkin katuja, poseeraten eri ministeriöiden ovilla. Pikku esitykseen tiivistyy paljon; peitä tai paljasta, mikään ei kelpaa. Peitä tai paljasta; joku sen soveliaisuuden kuitenkin kyseenalaistaa.

Tuntuvien sakkojen lisäksi tuomitut voitaisiin passittaa ranskalaista kulttuuria opettaville kursseille. Ainoa kompastuskohta ovatkin syntyperäiset ranskalaiset, jotka ovat hunnun pukineekseen valinneet.

Samanlaisia lakeja on vireillä muun muassa Belgiassa ja Espanjassa. Belgian parlamentin alahuone äänesti burkakiellon puolesta viime keväänä. Espanja alkoi harkita kieltoa sen jälkeen kun burkien käyttöä oli rajoitettu Barcelonassa.

Mitä seuraavaksi?

Säädetöönkö se raiskaustuomiota alentava minihameasenne seuraavaksi omaksi lainkohdakseen?

Illan Israel -pätkä suomalaisen aseviennin autuudesta

2010-09-29T23:18:00.000+02:00

ICAHD Finlandin koostama koko perheen videoesitys Suomen kahdesta israelilaisesta asekauppakumppanista, Elbit Systemsistä ja Rafael Advanced Defence Systemsistä.

Suomen armeija - käytetään nyt tätä sanamuotoa; puolustusvoimiksi kun niitä siellä Somalian rannikolla ja Afganistanin vuorilla on enää hiukan vaikea hahmottaa - sekä suomalaiset aseyhtiöt käyvät mittavaa kauppaa Israelin suurimpiin kuuluvien, edellä mainittujen aseyhtiöiden kanssa. Israelin toimia arvostelevan kansainvälisen ICAHD-järjestön mielestä asekauppa taas simppelisti tarkoittaa, että Suomi tukee samalla Israelin tekemiä sotarikoksia; vaikea on toisenlaistakaan tuomiota lukea, aseiden lopullinen käyttötarkoitus ja -osoite kun on ehtinyt tulla tutuksi jokaiselle sanomalehdestään muutkin osiot kuin sarjakuvat selaavalle.

Yhtiöstä Rafaelin arvellaan olevan myös osallisena Israelin ydinaseohjelmassa. Vahvistamaan tätä arviota ei pystytä - Israel kun ei suostu virallisesti ohjelman olemassaoloa vahvistamaan ja lisäksi maa kuuluu niihin hyvisten kerhon etuoikeutettuihin, joita moiseen ei yritetä pakotaakaan. Pahat rättipäävaltiot sun muut saakoot talouspakotteet jos toisetkin niskaansa moisesta salailusta, mutta Israel - sillä on kansainvälinen VIP-korttinsa, jolla livetä satimesta.

Hys-hys -politiikka on toimiva taktiikka, kun bisnestä tehdään. Suomen puolustusministeriö ei suostu suoraan sanomaan, tarkistaako Suomi, mihin täältä viedyt laitteet lopulta menevät. Suomen asevientiä tutkinut Jarmo Pykälä hiljattain julkaistussa selvityksessään Suomen ja Israelin asekaupoista vuosina 1950–2009 taas toteaa, ettei Suomi tee minkään sortin tarkistuksia valvoakseen, onko ostetun tulivoiman loppukäyttäjätodistuksia noudatettu.

Gazan ja Länsirannan alueella muutamakin siviili on tullut tahtomattaan suosineeksi suomalaista: Elbit on muun muassa toimittanut Israelin armeijalle laserohjattavia pommeja, jonka kaltaisten osia Amnesty International löysi joka puolelta Gazaa – myös siviilikohteista – Israelin jouluna 2008 aloittaman sotilasoperaation jälkeen.

Suomen puolustusministeriössä Elbitin kanssa tehtyä kauppaa ei pidetä ongelmallisena.
– Israelin puolustusteollisuudella on korkeatasoista osaamista. Tästä syystä hankintojen kilpailutustilanteessa voidaan päätyä israelilaista alkuperää oleviin tuotteisiin, ministeriön hallitusneuvos Jouko Tuloisela vastaa.

Norjassa siviilirohkeutta sentään piisaa.
Maa ilmoitti viime vuonna, että sen öljyrahasto vetää sijoituksensa Elbitistä vastalauseena yhtiön toimille.
– Me emme halua rahoittaa yrityksiä, jotka näin suoraan ovat mukana rikkomassa kansainvälisiä humanitaarisia lakeja, valtiovarainministeri Kristin Halvorsen sanoi.

Koko Taloussanomien artikkelin Suomen ja Israelin asekaupoista sekä Suomen osuudesta humanitääriseen kriisiin löydät täältä.

"Halpistissit vaaransivat terveyteni!"

2010-09-26T18:18:00.000+02:00

Jopa 50 000 brittinaista on hankkinut edulliset, mutta vaaralliset rintaimplantit, kertoo The Sun.

Vielä muutama vuosi sitten Easeman iloitsi kauneusleikkauksesta, jossa hänen b-kupin poveaan suurennettiin dd-mittoihin. 27-vuotias yhden lapsen äiti maksoi operaatiosta yli neljä tuhatta euroa, joka on kuitenkin vain puolet kalliimpiin operaatioihin verrattuna.
Vain neljä vuotta operaation jälkeen Easeman tunsi pistävää kipua rinnassaan. Käynti lääkärillä paljasti, että oikea rinta oli revennyt ja implantin geeli oli valunut ulos.
Easeman halusi poistattaa vialliset implantit heti. Muiden kohtalotovereiden tavoin hän taistelee saadakseen korvausta kärsimyksistään. Toistaiseksi hänellä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin palata täysipäiväisesti töihin ja maksaa korjausleikkaus itse.

- - - - - - -

Olen kylmä ja kammottava yksilö. Oikea ihmishirviö. Miksikö? Tunnustan täten erään opinkappaleistani:
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Kaipuun pornotähdeksi katson astetta vähemmän nenää pitkin katsottavaksi syyksi silikonipumppaamiselle kuin taviksen pinnallisuuden ja itsensä myymisen markkinamaailman naiskuvalle - itsensä myyminen rahaa tarjoavalle busineksellehan lähinnä vain huokuu aikamme arvoja käytännössä.

Tätä - ihmisen paranneltavana ja sellaisenaan epätäydellisenä esineenä näkevää - osaa maailmasta ei yksilö korjaa, mutta päänsä fiksaaminen uuteen uskoon on huomattavasti vähemmän vahingollista kuin muovisten lisäosien asentaminen itsetunnon kuoppien peitteeksi. Halu ruveta rahanansaintipuuhiin ottamalla kyrpää vähän joka ruumiinaukkoon sentään vielä etäisesti ymmärrän - mutta nämä "itsetuntoni parani silikonien myötä" -kansalaiset passittaisin pakolliselle hoitojaksolle. Laadultaan psykiatriselle.

Miksikö?

Lyhyt ja yksinkertainen perustelu, jonka kanssa kukin saa olla juuri niin eri mieltä kuin mielii:
ulkonäkökeskeisessä maailmassa et koskaan tavoita sitä itsetuntoa ja korkeamman tason onnellisuutta tuunaamalla varttasi lisäosa lisäosalta. Vaikka hankkisit kaikki tarjolle työnnettävät hiuslisät, huuliruiskeet ja pumpattavat tissiliivit, et ole vieläkään voittajan osassa - samat markkinat työntävät kyllä uutta tavaraa tarjolle. Markkinamaailman asettamaa ihannetta et tavoita koskaan - aina siihen päivitetään jotakin hieman suurempaa, muhkeampaa ja valkaistumpaa. Niinpä henkilökohtaisen onnen ja itsetunnon kultakruunun tavoittelu ulkoisin keinoin on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu ajatus.

Mutta markkinoille toki sitäkin kannattavampi.

Maailma, jossa jo puberteettiaan starttaavat tytöt ovat omaksuneet ajatusmallin siitä, että ilman geelitissiliivejä, tuuhentavaa mascaraa, kainalot kauniimmiksi siloittavaa dödöä ja persettä kohottavia sukkiksia he vain eivät voi olla kauniita - aikuisten oikeasti kauniita - on saavuttanut sellaisen hitlerjugendin ja markkinallisen voitontavoittelun avioliiton, että Orwell kusisi hunajaa jo pelkästä vihjeestä. Muutama vuosituhat historiankulkua ja aina vain nainen on - pohjimmiltaan - trendin mukaan tuunattava seksilelu. Veikkaanpa, että jokainen ulkonäkönormista tavalla tai toisella ulos astunut eukko on saanut tämän tuta.

Oikaiskaa pois, jos havaintoni on osoitettavissa tavalla tai toisella vääräksi.

Homo Sapiens, jolla on kyky lentää vieraille taivaankappaleille, säteilyttää syöpiä tiehensä, korjata jokainen tekemänsä teknologinen moka ja muuttaa maailma yltäkylläiseksi paratiisiksi kaikille tasa-arvoisille jäsenilleen.

Samainen Homo Sapiens, joka edellämainitun sijaan keskittyy pumppaamaan kumia naaraspuolisten jäsentensä tisseihin, operoittamaan plastiikkakirurgilla häpyhuuliaan somempaan muottiin ja valkaisemaan peräreikiään erotiikkateollisuuden rohkaisemalla tavalla.

Ja sitten joku vielä vaivautuu kysymään, että miksi tämä maailma on perseellään.

Sananen rättipäistä, suomalaisesta kulttuurista ja "ei erityisen törkeistä" seksuaalirikoksista

2010-09-24T15:42:00.001+02:00

Upseerin tuomio hyväksikäytöstä aleni

Ikaalisten käräjäoikeus tuomitsi viime vuonna miehen kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus lyhensi vankeuden kahteen ja puoleen vuoteen.
Hyväksikäyttö alkoi pojan ollessa 12-vuotias ja jatkui noin viisi vuotta. Pojan täytettyä 13 vuotta upseeri alkoi maksaa hänelle seksuaalipalveluista 3–6 euroa kerralta. Mies oli pojan perheen tuttava.

Hovioikeuden mukaan rikos oli törkeä, mutta hyväksikäyttöön ei liittynyt fyysistä väkivaltaa eikä tekotapa ollut erityisen nöyryyttävä. Hovioikeus pienensi rikoksen uhrille maksettavat korvaukset 17 000:sta 10 000 euroon. Käräjäoikeuden tuomitsema sotilasarvon menetys jää voimaan.

- - - - - - - - - - -

Muutamia vuosia sitten - Turkin mahdollisen tai mahdottoman EU-jäsenyyden noustessa vakavasti otettavaksi uutisoinnin aiheeksi - sanaili aiheesta myös Helsingin Sanomien NYT-liite sarkastis-humoristisessa NytTen - nousussa ja laskussa -listallaan. Lista kommentoi Turkin jäsenyyden olevan toistaiseksi mahdoton esimerkiksi maan naisten kaltoinkohtelun vuoksi - ja totesi Turkin aikovankin opetella oikeaoppisia naisten oikeuksien kunnioittamista Itä-Suomen hovioikeudelta.

Suomalainen oikeuskäytäntö tuomioperusteineen on naisiin ja lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa - saatika perheväkivallan suhteen - surrealistisuudessaan häkellyttävää. Sellaisenaan se lähettää ikävää viestiä kulttuurimme pimeistä puolista ja salassa sallituista rivinväleistä.
Taannoin julkaistiin tutkimus, joka kylmästi osoitti naisiin kohdistuvan perheväkivallan olevan Suomessa hiukan Euroopan unionin maiden keskitasoa yleisempää: joka kolmas suomalainen tuntee naisen, jota on pahoinpidelty kotona. EU-komission julkaisemassa tutkimuksessa kysyttiin EU-maiden kansalaisten näkemyksiä perheväkivallasta. 84% vastaajista piti perheväkivaltaa lakisääteisesti rangaistavana tekona.

Suomalaisten kohdalla vastaava luku oli 67%.

Tutkimus on osa EU-komission tiistaina julkaisemaa strategiaa, jolla pyritään parantamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa EU-alueella.

Tekemistä taitaa riittää.Syystä tai toisesta kulttuurimme tabuihin kuuluu - rattijuoppojen salaisen ihannoinnin ja maanpuolustuksen kritisointikiellon ohella - tilastollinen totuus siitä, että lasta täällä useimmiten lyö nainen, naista mies ja miestä toinen mies. Ja mies joka ei osaa tai halua puolustautua nyrkein, on akka tai joku muu ihme homo.

Kehitä tässä sitten tasa-arvoa.

Älkääkä vain kysykö, miksi ne pekkaericauviset painavat liipasinta kuraattorin tai psykologin kanslian ovenkahvan sijaan.

Mutta palataanpa niihin seksuaalirikoksiin.

Vielä 70 -luvulla laki piti insestin uhria osasyyllisenä rikokseen. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vasta 1994: Sulo Aittoniemen - entisen poliisin - sitkeästä vastustuksesta huolimatta.
Pojasta ei ole polvi juuri parannut: 2000-luvulla Vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen poliisista löi tiskiin väitöskirjansa. "- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla," Hahl ilmoitti.

Eli burkha päähän ja pysy kotona, akka - äläkä valita siitä, että suurin osa naisiin kohdistuvista väkivaltarikoksista tehdään juuri siellä ja raiskaajakin yleensä tuntee uhrinsa etukäteen? Meillä ei kuulu kulttuuriin sanoa, että 100% raiskauksista olisi vältettävissä rikoksen tekijän hienoisella käytösmuutoksella.

Kun jo esivalta lähettää seksuaalirikosten suhteen piiloviestiä uhrin perimmäisestä vastuusta, ei liene syytä ihmetellä tilastoarvioita, joiden mukaan esimerkiksi raiskausten enemmistö jää yhä ilmoittamatta poliisille.
Blogissa "Elävältä tapetun päiväkirja" raiskatuksi tullut nainen kävi koskettavalla tavalla läpi tuntojaan sekä raiskauksesta että siihen liittyneestä oikeusprosessista, jossa koko järjestelmä tuntuu suojelevan tekijää, raiskaajaa. Nainen julkaisi blogissaan myös oikeuden julkiseksi julistamaa materiaalia oikeudenkäynnistään. Raiskaaja ei tästä pitänyt: nainen sai haasteen kunnianloukkauksesta. Lopulta raiskattu tuomittiin suorittamaan raiskaajalleen nelinumeroisen korvaussumman.

Raiskaaja selvisi kolminumeroisella.

Tapaus ei ole poikkeuksellinen. Hovioikeuksien ansiolistoilta löytyy jo mitä kirjavampia perusteluja raiskaustuomioiden alentamiselle.

Itä-Suomen hovioikeus alensi Tohmajärvellä 15 -vuotiaan joukkoraiskanneiden viiden miehen tuomiot "seksuaaliseksi hyväksikäytöksi" Oikeuden mielestä miehet eivät olleet syyllistyneet raiskaukseen tai raiskauksen yritykseen: uhrilta kun jäi toteen näyttämättä, että hänet olisi saatettu alkoholilla puolustuskyvyttömään tilaan ja sidottu sängyn tolppiin.

Suonejoella hovioikeus alensi 55-vuotiaan poliisikonstaapelin käräjäoikeudessa raiskauksesta ja alle 16-vuotiaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saaman 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi, koetusaika päättyen 30.6.2011.
Rangaistusseuraamuksen perusteluissa hovioikeus lakonisesti toteaa, että raiskauksen osalta poliisimiehen uhriin "kohdistama väkivalta on ollut ladultaan verrattain lievää" ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, että "uhri oli jo täyttänyt 15 vuotta."

Tuomioiden alentamissyiden valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin: raiskaajan vakituisesta työpaikasta raiskaajan tuoreeseen perheenlisäykseen ja haluun olla "viemättä perheeltä isää". Raiskauksen lyhyestä kestosta uhrn tuntemiseen ennalta. Uhrin vaatetuksesta tai humalatilasta siihen, ettei teolle "ole osattu nimetä muita silminnäkijöitä".

Perustelujen surrealistisuutta lisää yleensä se, etteivät oikeusistuimet juuri julkista perusteita valinnoilleen. Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan seksuaalirikosten salauskäytäntö on vesittänyt rangaistukset. Hän kertoo yllättyneensä tutkimuksessaam esiin tulleiden tekojen raakuudesta ja siitä, miten useat ei-törkeinä tuomitut raiskaukset täyttävät törkeän raiskauksen määritelmän.

Eikä oikeuskäyntimateriaalin tullessa julistetuksi salassapidettäväksi jälkipyykille juuri sijaa jää.

Tätä vasten itku ja poru muslimi- tai arabinaisten alisteisesta asemasta asettuu paradoksaaliseen valoon. Malka silmässä ei juuri kelpaisi puhua - ja kukaties tästä syystä erityisesti Perussuomalaiset, Halla-aholaiset ja muu yleinen Hommaväki sulkee suunsa tiukasti suomalaisnaisten ja -lasten kohtelun tullessa puheeksi. Raiskaustuomioista pysytään hissunkissunhiljaa, vaikka islamin naisille langettamista kauheuksista jaksetaan huutaa suuta sitäkin suuremmalla.

Onko se vallan niin, ettei rättipäillä ole naisten kohtelun suhteen sanottavaa - luterilainen kulttuuri se vasta tietää, miten akkoja tulee pidellä?

Kukaties.

Koraani sentään tuomitsee raiskaajan kivitettäväksi.

Maailmamme kuva - eli kappale keventävää dadaismia

2010-09-15T13:45:00.000+02:00

Sähköpostit tukkivan roskapostivyöryn harvoja hyviä puolia lienee sen otsakkeiden toisinaan sattumanvaraisesti muodostama, tahaton mutta osuva mainoslauseiden ja kehotusten virta - arkipäivän tahatonta ja käskemättä muotoutunutta dada -runoutta, joka toisinaan iskevyydessään peittoaa virallisesti synnytetyt sisarensa.

Sama pätee (uutis)sivustojen laitoja koristaviin uutisotsikoiden listoihin. Toisinaan niiden tahaton järjestäytyminen tuottaa ajasta, maailmasta, maailman tilasta ja sen sellaisista virallista uutissisältöä kuvaavamman esityksen.

Kuten tänään;
- Suomalaismies pidätettiin alaikäiseen sekaantumisesta Pattayalla
- Gynekologille syyte - kirjoitti naisen nimen poistettuun kohtuun
- Tämä mainos raivostutti McDonald’sin - katso video!
- Tanskalaissotilaalla kidutuskuvia - ”kuin Abu Ghraib”
- Venäjä määräsi joukon kansalaisjärjestöjä tutkittavaksi
- Ranskan parlamentti äänestää eläkeiän nostosta
- Yhdysvaltojen seksikkäin kaupunki löytyy Teksasista

Kiitos inspiraatiosta, sinä nimetön keltainen iltapäiväjulkaisu. Ei lisättävää.

Olkiluodon Don Quijote

2010-09-09T18:00:00.000+02:00

Aamuhetkinä ja iltojen pimeillä peilistäni tuijottaa naamataulu, jonka ulkopuolisen määritelmän, henkilökohtaisen kieliopin sekä käytännön politiikan tajun vuoksi - tai ansiosta - saan, saatan tahi joudun lukemaan kuuluvaksi hahmolle nimeltä aktivisti.

Pysäytä kadulla pari tusinaa tallaajaa, pyydä näitä määrittelemään ilmaisu tai nimike "aktivisti" - ja saanet soveliaan kirjavan otannan.

Osalle väestöstä olen sietämätön ituhippi, todellisuudesta vieraantunut herranterttu ja hyvinvointipentu, jolla ei ole elämässään tärkeämpää tekemistä kuin roikkua ikuisesti yliopistolla - tai kortistossa - ja kivittää siinä sivussa turkisliikkeiden ikkunoita, paasata suu vaahdossa veganismin autuaaksitekevästä vaikutuksesta ja matkustaa ympäri maailmaa laukussa aatteen tai ajatusmallin sijaan lähinnä pari polttopulloa, hupparia ja määrittelemätön halu riehua ja rällästää siksi, että mellakointi nyt vaan on niin siistiä.

Toiselle lohkolle taas edustan jotakin, johon suhtaudutaan varovaisen positiivisesti, mutta sopivasti varoen - oma selusta varmistaen; ettei nyt vaan luulla että minä olen niitä - sanoen, että enhän minä periaatteessa laittomuuksia hyväksy ja sillä lailla ja onhan niiden joukossa tietysti monenlaista väkeä, mutta periaatteessa ainakin osa on kyllä ihan hyvälläkin asialla. Että eihän se ilmastonmuutos nyt kai niin kiva asia ole ja kyllä jonkun pitää lapsiakin ajatella, kai se siis on hyvä että joku tekee jotakin, kunhan tekee sillä lailla mukavasti.

Kolmannelle joukkiolle lienen pääasiassa joku, joka sanoo ja tekee sen ja sellaisia asioita joita itsekin haluaisi, muttei syystä tahi toisesta voi tai tohdi. Joku, jolle kerrotaan monin sanoin, miten hyvä on että joku jaksaa, joku viitsii, joku uskaltaa - meidän kaikkien puolesta ja meidän kaikkien asialla. Yrittää, vaikka yritys olisi jo alkumetreillä tuhoon tuomittu. Joku, joka poimitaan tien varresta kyytiin ja ajetaan mielenosoituspaikalle syytäen saatteeksi kannustuksen sanoja, jolle näytetään peukaloa ohiajavan auton ikkunasta, kuiskataan sukukokouksessa että hyvää työtä teet, mutta eikö sinua koskaan pelota.

Ja se lämmittää; kannustus. Ituhippiä huutavan kansanosan lienee vaikea uskoa, miten usein ja yllättävissäkin yhteyksissä sitä kohtaa; suorina sanoina tai varovaisena hyväksyntänä. Lopettaminen - ajattelun, toiminnan, aktiivisuuden - ei ole minulle vaihtoehto. Se merkitsisi minuuden loppua; persoonan kuolemaa.

Siksi kannustava sana siellä, toinen täällä lämmittää. Kun moraalinen selkäranka ja henkilökohtainen etiikka pakottavat jatkamaan, antaa lisäpontta tietää, ettei toimi yksin, ei itselleen - vaan suuremman joukon äänitorvena. Suuremman hyvän puolesta. Muista en tiedä - mutta omassa aktivismissani egotrippailulle tai individualismille ei juuri ole tilaa. Olen, loppujen lopuksi - vain sanomani välikappale.

Aktivismin historia on pitkä. Eritoten ituhippiä ja kommarimokuttajaa huutavia haluankin muistuttaa sanan suomalaisesta etymologiasta: aktivisti tarkoittaa toki yhä suoran toiminnan kannattajaa ja/tai suoraa toimijaa - mutta täällä pohjoisessa käsite yhdistyi alunperin 1900-luvun alussa venäläistämistä vastustaneeseen liikkeeseen, jonka parista karattiin Saksaan sotilasoppiin ja muotouduttiin lopulta jääkäriliikkeeksi. Aktivistiksi kutsuttaessa kannan siis harteillani monenlaisten sukupolvien perua - valkoisesta jääkäristä 60-luvun Amerikan yliopistokampuksilla parempaa maailmaa vaatineisiin rakkauden lapsiin, kivääriin tarttuneesta rotuerottelun vastustajasta 90-luvun minkkihäkkien avaajiin.

Miettikääpä sitä.

Entäpä se Olkiluoto, jonka otsikossa mainitsen? Siirrytäänpä jo siihen.

Olkiluoto Blockade, ydinvoiman vastaisten kansanliikkeiden synnyttämä kokeilu ulkomailta tutusta joukkosaarron metodin käyttämisestä mielenilmaisun välineenä. En minä sinne riehumaan mennyt. En siksi, että poliisia on kiva kiusata ja sakkolaputkin kasvattavat mukavasti skeneuskottavuutta.

Menin, koska se mainittu moraalinen selkäranka niin vaati. Menin, sillä tiesin puhuvani yhä useamman suulla: neljässä vuodessa ydinvoiman kannatus on romahtanut 62%:sta 53%:n - ja tämä mittaus on ajalta ennen kahden uuden ydinvoimalaluvan rakentamista, ennen tietoja rakenteilla olevan Olkiluoto 3:n jätteen seitsenkertaisesta vaarallisuudesta suhteessa edellisiin voimaloihin, ennen Olkiluoto 3:n neljän vuoden myöhästymistä ja - toistaiseksi - kolmen miljardin euron lisälaskua, ennen voimalatyömaalta löydettyä runsasta tuhatta rakennusvirhettä ja vikaa.

Menin, Venäjän maastopalojen yhä riehuessa Chernobylin laskeuma-alueella. Menin, sillä en usko rakennusluvat myöntäneen hallituksen omistavan kristallipalloa, joka kykenisi takaamaan ettei Suomessa esiinny seuraavan 100 000 vuoden aikana maanjäristyksiä, maasto,- metsä- tai kiinteistöpaloja, tulvia, luonnonmullistuksia, poliittisen kentän painotusmuutoksia, ulkoisia tai sisäisiä konflikteja, geopoliittisen aseman muutoksia, rakennusmokia, inhimillisiä virheitä tai muunkaan sortin fiboja.

100 000 vuotta on pitkä lasku siitä hyvästä, että TVO tuli myyneensä taulunsa oikeille tahoille, joiden päitä eivät käännä uraanin maailmanmarkkinahinnan nousu, Arevan ansiot uraanilietevuotojen saralla tai äänestäjäkunnan vastustus suunnitella uraaniakaivantaa Natura-alueillemme.

Siksi menin. Ja mitä kohtasinkaan?

Ei riittänyt, että joukkoamme vahtimaan oli köyrätty puolen Satakunnan poliisit. Paikalle oli vihelletty myös rajavartiolaitos sekä Puolustusvoimat. Näiden vihreiden veikkosten mönkijät risteilivät maastossa ja miehittämätön tiedustelulennokki huristeli ilmatilaa valvomassa. Rauman poliisin tiedottaja Lars Grönroos vahvistaa lennokin paikallaolon - rauhanomainen mielenilmaus keski-ikäisine naisineen oli sille kuulemma sovelias testikenttä.

Sitä, kuka vihreät veikkoset lennokeineen paikalle kutsui, ei enää kerrottukaan: Olkiluodon voimala-aluetta hallinnoiva Teollisuuden Voima Oyj - tuttavallisemmin TVO - sanaili vastuun olevan poliisilla, poliisi TVO:lla. Yhtä kaikki - puolustusvoimain virka-apupyynnöstä Finavia sulki Porin ilmatilan. Vain muutaman hipin tähden.

Asetelma on silmiini suorastaan hellyttävä; puolen Satakunnan poliisit vellovat Olkiluotoon johtavilla teillä, joku isoksi kasvanut pikkupoika leikkii lennokillaan ja rajavartiolaitoksen kopteri lappaa lisäväkeä paikalle - ja kaikesta tästä huolimatta pieni, tässä nimettömäksi jätettävä autonominen aktiivisolu sai kaikessa rauhassa sompailla kahden kilometrin päähän voimalasta ja siirtyä vapaaehtoisesti maantielle odottelemaan poliisia.

Sinällään turvallisuuslapsuksessa ei ole mitään uutta - esimerkiksi Greenpeacen aktivistit vierailivat voimala-alueella viimeksi menneenä keväänä. Mutta jättää se aktiiviselle toimijalle ristiriitaisen tunteen poliisioperaation onnistumisesta: millä tolalla lie voimala-alueen turvallisuus tavallisena arkipäivänä?

Niitä kun mahtuu 100 000 vuoteen melko monta.

- - - - - - -
- Blogin kuvat: Indymedia
- Olkiluoto Blockade
- Blokkaus kuvissa

Mekin olemme vasemmisto - sanon minä

2010-09-04T11:22:00.000+02:00

Toisinaan suollan tekstiä toisaallekin kuin tyttöjen päiväkirjoihin joita tyynyn alla pidetään, ajatuspurskahduksina etenevään leikekirjablogiin tai muihin piskuisiin, henkilökohtaisiin lokeroihin.

Toisinaan - tyrkyttäen tai pyynnöstä - rustaan sanoja muillekin. Lehtiin, lippusiin, lappusiin; erilaisiin medioihin vaihtelevalla menestyksellä, levikillä ja kohderyhmällä. Tällä kertaa pyynnöstä.

Olkaa hyvä; osuuteni löydätte kolumnin keskivaiheilta, itsekkäästi sitatoituna:

- - - - - - - - - - - - - - -
Mekin olemme vasemmisto

”Vasemmisto tarkoittaa yhteiskunnallisissa kysymyksissä jyrkkää uudistustoimintaa kannattavia poliittisia ryhmittymiä”, määrittää Wikipedia.Me kolme – anarkisti, sitoutumaton, kommunisti – miellämme itsemme kuuluvaksi vasemmistoon Wikipedian ja vuosisataisen historian määrittelemällä tavalla, vaikka Vasemmistoliitto juhlikin keväällä 20-vuotista olemassaoloaan lyhentämällä puolueen kutsumanimen muotoon Vasemmisto.Yksi puolue ei voi omia suomen kielen yleistermiä. Siksi haluamme perustella, miksi mekin määritämme itsemme kuuluvaksi vasemmistoon.

* * *

Jos jokin yksittäinen ryhmittymä omii termin vasemmisto, mihin se jättää meidät kaikki loput? Vasemmistoa eivät ole ainoastaan puoluekartalla punaisen lipun alla marssivat joukot, vaan myös me puoluepolitiikan ulkopuolelle jättäytyvät poliittiset toimijat. Anarkistit ja autonomit olemme myös yhtä lailla vasemmistoa, vaikka lippumme olisivat mustat tai emme sellaisia tunnustaisi. Ympäri eurooppaa meidät tunnetaan ”radikaalivasemmistona”, mutta vasemmistona yhtä lailla. Me olemme jo marginaalissa: mitään ei voiteta sillä, että aiheutamme hajaannusta pienen joukkomme kesken. Minä liputan yhtenäisyyden puolesta.

* * *

Sitoutumaton vasemmistolaisuuteni ei löydy oppikirjoista, jäsenkorteista tai piirileikeistä. Se on henkilökohtainen etiikka, jonka on synnyttänyt elämä itse. Omakohtaiset kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta, epätasa-arvosta, vääryyksistä; moraalinen selkäranka, jolla epäkohtia kohdatessaan on vain yksi vaihtoehto – reagoida.Se selkäranka ei ymmärrä tapaa etsiä eriävyyksiä yhteneväisyyksien sijaan. Se selkäranka halveksii piileskelyä poliittisten sanaleikkien takana; vääryyksiä ei tänäänkään voiteta makeiskorein tai korulausein. Epäoikeudenmukaisuuden haastaminen – saatika selättäminen – vaatii rohkeutta ottaa riskejä, puhua suoraan, puhua totta – asioista niiden oikeilla nimillä. Se on haaste, joka menestyäkseen vaatii tuekseen yhtenäisyyttä.

* * *

Kommunismi on minulle tietoisuutta siitä, että kapistalismissa elämme luokkayhteiskunnassa, johon kuuluu sisäänrakennettuna riisto. Me kommunistit emme nojaa ”vastuulliseen markkinatalouteen” vaan sosialismiin. Myös tämä on syvää vasemmistolaisuutta.Ymmärrämme, ettei maailma ole parannettavissa vain hyvällä tahdolla tai vain parlamentaarisin keinoin. Tarvitsemme rakenteellisia yhteiskunnallisia muutoksia, suunnitelmallista toimintaa ja todellista taistelua kapitalismia vastaan. Niinpä olemmekin esittäneet keskusteluja yhteisistä tavoitteista ja yhteistoimintaa sosialidemokraateille, vasemmistoliittolaisille ja muille politiikan suunnan muutosta haluaville.

* * *

Oikeistovoimat on voitettava ja kapistalismin tilalle sytyttävä ihmisyyden valo. Siihen tarvitaan yhteistyötä, ei hajaannusta tai sanaleikkejä. Ollaan yhdessä vasemmisto!

Suvi Auvinen, Riia Colliander & Juha Säijälä

- Kolumni Tiedonantajassa 3.9: Mekin olemme vasemmisto

- Auvinen on anarkisti ja teatteritaiteen maisteriopiskelija. Colliander on sitoutumaton punavihreä aktivisti ja järjestötyöntekijä. Säijälä on kommunisti ja vapaa toimittaja.

Kasvottomista vartijoista, reisiluista ja tunnistuksesta

2010-09-03T19:06:00.000+02:00

Yhdenmukaisuus. Etymologiasyntynsä kreikan sanasta analogos; järjenmukainen; yhtäpitävä. ) Merkitsee yhdenmukaisuutta, samankaltaisuutta, vastaavuutta, verrattavuutta.

Yhdenmukaisuus terminä kuvaa asioiden samankaltaisuutta, verrattavuutta tai vastaavuutta. (Biologiassa ilmaisu taas kuvaa (alkuperältään erilaisten) elinten samatoimisuutta tai samatoimintaisuutta.

Univormu. Yhteisnimike virka-asulle, jota ennen oikeinkirjoituksen keksimistä uniformuksikin kutsuttiin. Latinankielinen etymologiasyntynsä merkiten yhtä muotoa tai yhdenmukaista.

Univormun - jonka ylleen saattavat vetää sotilaat, valtion viranomaiset, vartijat tai muut yhden käskyttävän tahon alla työskentelevät - perimmäinen merkitys on brändätä kantajansa, todentaa näkyvästi heidän kuulumisensa tiettyyn ryhmään sekä nostaa tämä ryhmäidentiteetti yksilön identiteettiä merkittävämmäksi tekijäksi. Univormu yhdenmukaistaa, edustaa sen määrittänyttä tahoa enemmän kuin kantajaansa - univormun kantajan esittämä identiteetin edustaen näin enemmän univormua itseään kuin siihen pukeutuneen henkilöyttä.

Univormussa henkilö on osa suurempaa kokonaisuutta. Tunnistamaton muurahainen itseeän suuremmassa koneistossa.

Mutta mennäänkö yhdenmukaisuudessa ja organisaation kasvottomassa edustuksessa liian pitkälle silloin, kun turvallisuusviranomaisten tupu-hupu-lupu -ketju kykenee piiloutumaan omaan hahmottomuuteensa ja suorittamaan suojistaan tekoja, joilta se sanelee viatonta kansalaista suojelevansa?

- - - - - - - - - - - -

Vartija katkaisi 17-vuotiaan reisiluun - ei tuomiota

17-vuotiaan pojan jalan katkaisemisesta syytetty vartija vältti tuomion ja korvausvastuun. Syynä oli se, että silminnäkijät eivät pystyneet erottamaan paikalla olleita neljää kaljua vartijaa toisistaan. Tapauksesta uutisoi Ilta-Sanomat.

Tapaus sattui Tikkurilan asemalla. Silminnäkijät todistivat, että yksi vartijoista oli potkaissut poikaa. Tuloksena oli reisiluun murtuma ja esimerkiksi armeijan lykkääntyminen.

Oikeus katsoikin, ettei pojan luu voinut murtua "hallitun maahanviennin" seurauksena. Myös vartijoiden kertomusta tilanteesta pidettiin epäuskottavina.

Käräjäoikeus tuli siihen tulokseen, että epäselvä tapaus pitää ratkaista syytetyn eduksi, jonka vuoksi vartijaa vastaan nostettu syyte hylättiin.

- - - - - - - - - -

Kaltaiseni tekstiilien piilosanomista, merkityksestä ja pukineiden autoritäärisyydestä kiinnostuneet puolipervertikot voivat pitää seuraaviakin töitä tutustumisen arvoisina:

- Rafaeli & Pratt: Tailored meaning - on the meaning and impact of organizational dress (Academic work on organizational dress referred to uniformity (homogeneity) of dress as one dimension, and conspicuousness as a second. Employees all wearing black, for example, may appear conspicuous and thus represent the organization even though their attire is uniform only in the color of their appearance not in its features.

- Pratt & Rafaeli: Artefacts and organizations - Beyond mere symbolism (Described struggles between employees and management about organizational dress as struggles about deeper meanings and identities that dress represents.)

Aamun Kailas kajo

2010-08-26T06:59:00.000+02:00

Aamuhetken kellervä, alkavasta kylmästä kertova valo - alkusyksyn valo, se, joka kertoo kaulaliinaasi jo tarvittavan tämän päivänalun askelissa. Vielä se ei tarjoile huurteisia lehtiä, riitteeseen kadonneita lätäköitä, kirkkaan kirpeää nukahtavan maan tuoksua - mutta pian, pian, se jo lupaa.

Aamun tunti, nollalla ja seitsemällä alkava, kellervän kylmä valo sekoittumassa keittyvän kahvin ja lehden painomusteen tuoksuun, uutiset kietoutuen menneen yön uniin, poisnukahdetun illan viimeisiin ajatuksiin.

- - - - - - - - -
Minä valvoin illasta aamuun.
Hetket kulkivat verkkaan ohitseni -
pitkä, mustakauhtanainen saatto.

Pimeys oli äänetön ja peloittava.
...- Eikö kumahtanut arkunkansi kolmasti!

Minä valvoin illasta aamuun.
Henkeni, viluinen lapsi, vapisi:
- Kuristatko vielä kuolleitakin, Tuska?

- Uuno Kailas/Tuska
- - - - - - - - -

Kiitos tämän aamun tunnelmasta, syyskuusta jo mielessä, ikkunan takana vasta tulevasta, U. Kailas. Toisin kuin muissa maailmoissa - eivät näitä pieniä hetkiä täydellisiksi tee hyvät viinit; vaan lausutut sanat.

Pieniä tiivistelmiä, kirpeitä, makeita, väkeviä, piikikkäitä; sopivia, yhtä kaikki.

Vain palatessa sen muistaa

2010-08-22T15:21:00.000+02:00

"Well I never pray/
But tonight I'm on my knees/
I need to hear some sounds that recognize the pain in me"

Yhdellä saralla tunnen itseni Albert Einsteinin vaatimattomaksi perilliseksi; epätieteelliseksi veljenpojaksi, jonka suhteellisuusteoria asuu mielen syvyyksissä, henkilökohtaisen kokemuksen verhojen takana, pseudorunollisissa sirpaleissa maailman kokonaiskuvan ulkopuolella.

Aika - niin suhteellista. Matka; kumpi viekään syvemmälle mieleen - fyysinen etäisyys arjen olevaisuudesta, pisteiden välisen janan venyttäminen mantereiden halki - vai arjen fragmenteissa, sen tavanomaisuuksissa, suoritettu hiljainen matka otsaluun takana?

Syvin tie omaan minuuteeni tapaa kulkea fyysisten etäisyyksien kautta.

Kaukaa näkee selvemmin. Kipeämmin. Elämänsä nukketalot, ihmisten inhimillisyyden - omat polut ja väärinvalitut risteykset. Oman inhimillisyytensä? Inhimillisyyteen kytkeytyy aina inhimillisen olennon ominaisuuksista kukaties tärkein; kyky ja taipumus virheisiin, inhimillisiin valintoihin, emootioihin, paljaaseen tunteeseen silloinkin, kun se kääntyy kantajaansa vastaan. Ja sen olemassaolo - voi, miten vaikea se onkaan nähdä ja tunnustaa omassa peilikuvassaan.

Kukaties vain riittävä taival kahden pisteen välillä antaa itsensä yli-ihmiseksi luokittavalle turvan ja keinon nähdä oma inhimillisyytensä; vaikuttimensa puhtaina arjen humusta, tärkeimmät kysymyksensä kirkkaina, vailla hälyääniä. Fyysinen matka - turvavyöhyke iskun ja osuman välillä?

Matkan alku, matkan loppu. Keskikohta kaukana poissa ja kaukana itsessä. Paluu - siinä on aina jotakin erityistä. Sekoitus riemua ja surumieltä, muistikuviksi hahmottuvia kokemuksia, uuden värin leimaamia vanhoja muistoja. Väsymystä ja intoa. Halua tulla kotiin - ja halua kääntyä saman tien takaisin.

Paluu nostaa matkan kokemukset pintavesiin, erottaa tärkeimmät akanoista, punnitsee veren ja veden.

Palaaja katsoo arkeaan. Ja miettii sen uudelleen.

- - - - - - -
The Killers: When You Were Young

"You sit there in your heartache/
Waiting on some beautiful boy to/
save you from your old ways/
You play forgiveness/
watch it now - here he comes

He doesn't look a thing like Jesus/
But he talks like a gentleman/
like you imagined/
when you were young

Can we climb this mountain/
I don't know/
Higher now than ever before/
I know we can make it if we take it slow/
Let's take it easy/
Easy now, watch it go

We're burning down the highway skyline/
On the back of a hurricane that started turning/
when you were young/
When you were young

And sometimes you close your eyes/
and see the place where you used to live/
when you were young

They say the devil's water, it ain't so sweet/
You don't have to drink right now/
But you can dip your feet/
every once in a little while

You sit there in your heartache/
waiting on some beautiful boy to/
to save you from your old ways/
You play forgiveness/
watch it now - here he comes

He doesn't look a thing like Jesus/
But he talks like a gentleman/
like you imagined when you were young/
(He talks like a gentlemen/
like you imagined when/
when you were young)

I said he doesn't look a thing like Jesus/
He doesn't look a thing like Jesus/
But more than you'll ever know"

Tarinoita aakkosettoman matkan varrelta, osa 4

2010-08-06T12:55:00.000+02:00

Baltia-Puola-Ukraina-Moldova-Romania-Bulgaria-Turkki-Georgia-Armenia-go go.

Henkisia muistiinpanoja, antropologisia havaintoja, kulttuurillisia tulkinnallisuuksia - ranskalaisia viivoja raiteilta ja teilta, ihmisista ja ihmisetta.

- Kotimaan kyseenalaiset hedelmat. "Ai sa olet Suomesta? Eiko Nokia ole suomalainen? Kuule, haluaisitko vieda tan mun puhelimen vaikka takaisin sinne toimistoon? Taa on ihan paska."

- Kotimaan kyseenalaiset hedelmat osa 2. Nokia tune - kadonnut pohjoisilta leveysasteilta, pesiytynyt itaan ihailtavalla laajuudella ja sitkeydella.

- Totta toinen puoli. Toisin kuin elavissa kuvissa tai klassikkokirjallisuudessa, se kanssasi samaan vaunuosastoon eksyva balalaikan - tai minkaan muunkaan soittopelin - rampyttaja on alansa taituruuden sijaan piinallisen paattavainen vasta-alkaja. Tram-tram-tram-eiku.

- Tanssi tytto, tanssi. Juhlinnan kulttuuri muuttaa muotoaan muun kulttuurillisen sijainnin mukana. Tiedat tanssineesi ukrainalaisen kuherruskuukauden alkua vasta, kun aamulla laskeskelet jalkapohjiisi painuneiden lasinsirpaleiden maaraa.

- Byrokratia. Mita mika hyvansa taho sinulle kertookaan viisumin jos toisenkin hankkimisesta vasta ensimmaisen rajakontaktin tapahtuessa, unohda se. Kaikki on kuitenkin hetken koittaessa tasan nurinpain ja toistaperin. (Kasien heiluttelu ja kovaaaninen vuodatus suomeksi - mika portteja avaava vaikutus silla toisinaan voikaan olla.)

- Pienet yksityiskohdat. Vaikka hostellisi virallinen pyykkinaru olisikin vedetty paakadulle osoittavaan ikkunaan - ei alushousujen ripustaminen moiselle keskella turkkilaisita lattakykkylaa ole valttamatta kuitenkaan ideoista parhaimpia.

- Tarvittava lepo. Kylla; moskeijan lattialle on mahdollista nukahtaa kaikessa rauhassa ja epatarkoituksessa - eika kukaan kulkijaa sielta paheksuen herata.

- Iaisyys. Talvinen taivas pohjoisen perukoilla voi olla kaunis. Mutta vasta etelaisilta vuorilta kurottaessasi paaset kosketusetaisyydelle ikuisuudesta.

- Konfliktien taiteellinen hallinta. Kylla - ulkomaanpolitiikkansa handlaavan on mahdollista vittuilla hotelliin pesiytynyt israelilaisseurue takaisin tien paalle ennatysajassa.

Vain tiella sen muistaa

2010-07-29T18:28:00.000+02:00

Miten sen voikaan toisinaan unohtaa mielestaan. Miten sen voikaan maistaa uudelleen, elavana, hengittavana, yksinkertaisuudessaan musertavana luonnonvoimana vasta tien paalla, taipaleilla, viivoilla pisteiden valilla?

Sanovat, ettei aina muuttanut omaa kotipaikkaa.

Se ei pida paikkaansa.

Aina muuttanut on maailmassa kiinni, lujemmin, todemmin kuin useimmat nurkkakuntalaiset, yhden seudun kasvatit, vuosikausien kotikulmakertymat omaavat.

Aina muuttanut on kasvattanut juurensa siina missa muutkin.

Mutta ne juuret eivat ole paikassa.

Ne ovat matkassa.

Ajassa ja tilassa.

Miten helposti sen voikaan hetkiseksi unohtaa, jos sallii itsensa jaada liian pitkaksi toviksi, liian pitkiksi hetkiksi, itselleen luonnottomaan tilaan. Miten sen voikaan unohtaa.

Yksinkertaisen totuuden.

- - - - - - - - -
Juna vapisee jalkojen alla/
juna vapisee jalkojen alla/
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa

Himmeän sinisessä yössä/
sateen solistessa kadun asfalttiin/
havahdun niin polttavaan ikävään/
että tahtoisin/
tahtoisin olla kuollut/
Ja kaikki minussa huutaa/
miten olisi voinut olla/
Ja ohitseni liukuvat tyhjinä/
elämän ruhtinasyöt

juna vapisee jalkojen alla (aina siellä)/
juna vapisee jalkojen alla (missä en ole)/
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa

Kamelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten/
huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku
Ja minä tiedän että ainoa kotini/
on jyrisevä asemahalli/
juuri ennen pikajunan lähtöä/
ja että minua odottaa/
aurinko ja meri

juna vapisee...

- Mika Waltari/Sininen yo

- - - - - - -

Toimittajan huomautus.
En ole koskaan ollut suurista suurin Don Huonot -kuuntelija, parahultainen korkeintaan.

Mutta taman runon biisiksi saattaminen - sen luen rytmiryhman ansioksi.

Kuuntele, hyva lukija.

Matkatarinoita aakkosettomalta taipaleelta, osa 3

2010-07-26T20:41:00.000+02:00

Ukraina-Moldova-Romania-Bulgaria-a go go.

Satunnaisia huomioita, antropologisia havaintoja, tunnelmakuvia, pysahtyneita hetkia.

- - - - - - -

- Euroopan manner geneettisine rajoineen. Viimeistaan Romanian korkeudella, saadessaan niin tietyomaan kuin sen liikennetta ohjaavat poliisismiehet transformoitumaan vihellys- ja huutelukuoroksi, luontoaidilta blondin hiuskasvuston saanut flikka oppii peittamaan kuontalonsa. Rajansa molemmilla - kulkijan huumorintajulla ja ylenpalttisella huomiolla.

- Slaavipoliisit. Onko niiden univormukoodiin kirjattu viralliseksi saannoksi, etta pareittain partioidessaan toinen pitaa koppalakkinsa santillisen suorassa, toinen rennosti takaraivolla?

- Slaavimaiden avioliittoika. Mikali satut olemaan nainen ja yli 24 -vuotias, kysyttaessa valehtele olevasi jo vahintaan kihloissa. Muuten loydat itsesi pinnistamassa kielellisen osaamisesi aarimmilleen torjuessasi juna-, bussi- tai marshrutkamatkaseuralaisesi yrityksia jarjestaa tapaaminen hanen toistaiseksi naimattoman poikansa ja sinun valille. (Ehdotus illallistreffeista kiovalaispoliisin kanssa tosin miltei saivat kokeilemaan tatakin matchmaking -menetelmaa.)

- Katolilaisten pusikkovaltioiden ja slaaviseutujen juomatavat. Lokaalivaeston idea on kovin usein tarjota tyttopuoliselle matkalaiselle piripintainen lasi paikallisen perinteen mukaista valopetrolia - jota voidaan kutsua myos alkoholiksi - ja nauraa ymmartavaisesti taman kastaessa lasissa ylahuulensa ja passatessa irvistellen myrkyn eteenpain. Takuuvarma tapa saada kosolti uusia ystavia ja ponkittaa skandinaavinaisten mainetta on kulauttaa se veneenpesuneste alas kertaheitolla. (Jos tarjoava osapuoli sattuu olemaan venalainen sotilas, lisapisteita voi kerryttaa myos laulaa lurauttamalla pari saetta Moskovan valoja originaalikielella - sama se, miten huonolla.)

- Nouse slaaviseutujen yojuniin mieluusti tyhjin vatsoin. Joku hyttiseuralaisistasi kuitenkin ravistelee nukkuvan lankkarin keskella yota hereille maistamaan vasta junalaiturilta ostettuja perinneruokia. Syo kun tarjotaan, nukkua ehtii toistekin.

- Yojunien hoyhentyynyt. Matka, jonka valkoista noyhtaa kampaat hiuksistasi hyvan tovin.

- Ukrainalaiset hostellit. AK-47 -ammuntaa, hylattyja ohjustukikohtia, Chernobyl, tarkka-ampujakivaarin koettelua. Slaavit sentaan ymmartavat yha hyvan viihteen paalle.

- Modernia lansimaista ilmetta tavoittelevat lokaalit bussiyritykset - loputon kimara mita ihastuttavimpia yhdistelmia vanhoja kukkakuoseja ja neonvareissa hehkuvaa virtaviivaisuutta.

- Njepr. Taynna maatalouden sivutuotteita, poikkileikkauksia yleisimmista roskista ja neuloja joiden alkuperaa on parempi olla miettimatta. Silti sinne on pakko kastaa jalkansa.

- Jonot. Jonot, jonot, jonot. Ala erehdy jattamaan junalippusi ostoa lahtopaivaan.

- Joka vaittaa etteivat muutamat maailman kauneimmista siltamaisemista loydy Chisinausta, syyllistyy valehtelemisen syntiin. Ja rankastipa sittenkin.

- Kun paikalliset uusnatsit piirittavat sinut junalaiturilla tuuma jalkeen keskiyon ihastellakseen maiharinvarsiin tungettuja reisitaskuhousujasi, lavistyksiasi ja hihkuessa ”Hitler, Winter war, good, da da” ymmartaessaan sinun olevan Suomesta, loydat nopsaan sisaltasi pienen konsensuspolitiikon joka katsoo paremmaksi jakaa ”Winter war, sehr gut, da da” -nakemyksen ryhtymatta sen suurempiin oikaisuvaatimuksiin.

- Edellamainittujen uusnatsien ryhtyessa ottamaan kaverikuvia kanssasi on hymyileminen silti hiukan vaikeaa.

- Suomalainen hevimeteli. Miten usein inhimillista kanssakaymista helpottaakaan se, jos sattuu olemaan kotoisen samasta pohjoisesta perakylasta kuin juttuseurasi syvasti ihannoima rytmiryhma.

- Kotiseuduista puheen ollen. Hyvat ihmiset - Vlad Tepes ei ole syntyjaan sielta, missa nyt seisovat Draculateemapuistot ja vilkkuvat varivalot. Se oikea syntymakyla on syrjainen ja tasan yhden kivetyn kadun omaava lattakykkyla keskella pitkaa ja tyhjaa taivalta, jossa hevoskarryt ovat nippa nappa autoja yleisempi naky.

- Ukkosmyrskyt ja meri. Luonnonvoima, joka paukauttaa hostellihuoneesi ikkunan sisaan, hukuttaa pihan nilkansyvyiseen veteen, viskoo puutarhatuolit pitkin maantieta ja ajaa satunnaisen matkustavaisen ulapan rantaan, rinnankorkuisiin aaltoihin ja tuuleen, joka pirstoo tiukimmankin nutturan ja muuttaa hameenhelmasi nopeaksi Marilyn Monroe -impersonaatioksi.

Matkatarinoita aakkosettomalta taipaleelta; osa 2

2010-07-19T19:55:00.000+02:00

Kun on viettanyt lapsuutensa ryomimalla, kiipeilemalla, hiipimalla ja murtamalla itsensa sisaan hylattyyn rakennukseen toisensa jalkeen, sita osaa arvostaa.

Toisaalta - tiedostamisen kirouksen (ignorance is a bliss) yhta varhain paalleen mananneena se samaan aikaan kummittelee tiensa nykypaivaan, yha hairiotta jatkuvan sokean teknologiauskon ja oman edun paalle ymmartavan ihmisyyden perusluonteen pariin.

Chernobyl.

Pripyat.

Geigermittari kourassa kertomassa, hellittamatta ja avuliaasti, paljonko suositellun paivittaisen sateilyannoksen ylitin.

Areva; luotan kykyysi ja nelinumeroiseen rakennusvirhelukuusi tuottaa meille jatkossakin mahdollisuus paatya globaaliksi jaljenjattajaksi, suurten suunnitelmien tilastolliseksi lopputulemaksi. Ala, Areva, meita peta - annoimmehan me jo rakennusluvan reaktorillesi, jonka turvallisuussyista hylkasivat Ranska, Intia, Kiina ja Venaja - ja joka puolivalmiinakaan ei esimerkiksi brittien turvallisuuskasitysta tayta.

Turistivirtaukset Chernobylin alueella ovat kasvamaan pain. Sateilevien jarvien maa jo suunnitelmissa?

Matkatarinoita aakkosettomalta taipaleelta

2010-07-18T13:28:00.000+02:00

Minka kulkija huomaa muuttuneen Baltian maissa sitten ensimmaisen matkan? Sitten EU-jasenyyden? Sitten talouskasvun?

Nailla vuosilla ei sanota "silloin kauan sitten". Nailla vuosilla katsotaan nippa nappa vuosikymmenen taakse.

Mutta katsotaan silti.

Mika on uutta?
Eivat silloin asemilla partioineet yksityiset vartiointiliikkeet, mustine univormuineen ja akaisine aanineen.

Ei silloin joka toinen nurkka pitanyt takanaan rahanpyytajaa, kerjalaista - ja vielapa paikallista - kuppi ojossa.

Kodittomien nurkassanukkujien maaran laskee, ensivaikutelmana, lisaantyneen - tai sitten heidat on vain haadetty nakosalle.

Kuten roskakoreja tonkivat vanhukset siisteine vaatteineen, puhtaine hiuksineen.

Toilettien ovilta heita loytaa yha harvemmin: vastassa rahastajamummon sijasta on yha useammin kolikkoautomaatti ja sahkoistetty pyoro-ovi, joiden kokoluokkaan oltaisiin tytyvaisia milla hyvansa valtakunnan rajalla.

Ja ne vartijat. Siella, taalla, tuolla.

Kukaties muuttuvat markkinat luovat kaikille hiukan enemman syita olla peloissaan.

Kauan elakoon tasaveromalli ja talouskavun ihme.

(Ach - ja kuin Sattuman oikusta avaa nopea kurkistus paivan sahko-HS:n sivuilta eteeniseuraavan otsikon: Lama rikkoo perheita Virossa. Thanks for the coincidence, mate.)

Viikon Virheät ja politiikan irtopisteet

2010-07-08T15:49:00.000+02:00

Ydinvoimapäätösten jälkimainingeissa vietin tovin selaillen istuvan hallituksen meriittilistaa - helleperversionsa kullakin.

Kuluvalla hallituskaudella on tehty ennätyksellinen vähäinen määrä (myönteisiä) luonnonsuojelupäätöksiä. Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava lausahtikin, miten "Suomea johtaa ehkä historian luontokielteisin hallitus".

Melkoinen saavutus, kun otetaan huomioon yhtenä hallituspuolueena olevan Vihreät.

Vaan ei tämä taival totta vie kovin luontoystävälliseltä näytäkään.

Bensavero on pysynyt ennallaan. Dieselvero vuorostaan kurittaa edelleen julkista liikennettä.

Pallastunturin hotelli laajenee kaikessa rauhassa kansallispuistoon.

Kiista ympäristöministeriön sulauttamisesta maa- ja metsätalousministeriöön jatkuu sekin - eikä näytä tällä erää kovinkaan lupaavalta. Saimaannorpan kuutit saanevat hukkua kalaverkkoihin jatkossakin, jos uusi ministeriömutantti asiasta saa päättää.

TVO ja Fortum hakivat lupia kahdelle uudelle ydinvoimalahankkeelle - ja luvat myönnettiin. Vihreille keskustelu koko aiheesta vaikutti olevan lähinnä kiusallista. Selkeän tuomitsemisen ja selkärangallisen ulosmarssin sijaan Vihreiden puoluejohto mm. kieltäytyi vastaamasta Fortum -aiheisiin kysymyksiin Turussa pidetyssä puoluekokouksessaan.

Siitä pidettiin kiinni, että puolue pysyy hallituksessa ydinvoimapäätöksistä huolimatta.

Imagollisesti Vihreillä voisi siis mennä paremminkin. Jostakin se on aloitettava - uusi nousu ja positiivinen imagorakentelu.

Nousipa mieleeni mokoma näin heinäkuun alussa silmätessäni Tuija Braxin ja Oras Tynkkysen lausumat sukupuolineutraalin avioliittolain kirjaamisesta seuraavaan hallitusohjelmaan. Ajankohtainen ja yli puoluerajojen yhdistävä aihe, Pride -viikon ja mönkään menneen ydinlupaäänestyksen välimaastoon.

Ja siitä hemmetin kiva kortti pelattavaksi, ettei sillä - toisin kuin ympäristökysymysten saralla - oikein voi hävitä.

Tällä erää sukupuolineutraalia avioliittolakia puoltavat Kokoomus, Rkp, SDP, Vasemmistoliitto sekä vapaamielisempi sektio Keskustaa.

Eli menivät seuraavat vaalit miten menivät, on aiheen ujuttaminen hallitusohjelmaan verrattain helppoa (ennakoiden Tynkkynen ehti jo Kokoomusta aiheesta kiitelläkin). Imagovoiton kuitenkin korjaa luonnollisesti se taho, joka ensin ja tehokkaimmin ehtii sen nimissään julkisuuteen tuoda.

Kivasti kierretty; epämiellyttävät kysymykset maton alle ja uutta kiiltoa päälle. Jos ei ympäristökysymyksissä menesty, voi aina fiksata puolueprofiilia uuteen suuntaan?

Viikon natsihihhulit ja kaasuattentaatit

2010-07-07T11:59:00.000+02:00

Helsinki Prideen ja eritoten sen vielä heteroseksuaaliselle tielle käännytettävissä oleviin lastenvaunuikäisiin kansalaisiin kohdistettu kyynelkaasuattentaatti tuskin on mennyt ohi kenenkään korvien.

Tekijöiden paljastuminen natsisympatioita omaaviksi urhoiksi parikymppisten ikäluokasta ei ollut varsinainen yllätys: ovathan oikeistopopulistien suosimat keskustelupalstat, sivustot ja julkitulot sisältäneet jo pitkään avointa rasismia ja leiskuvaa naisvihaa - historiankirjansa lukeneena sitä on lähinnä ihmetellyt, että vihaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan ilmaistiin näin avoimesti vasta nyt. Tähän astihan myös rasismi on pyritty piilottamaan "maahanmuuttokriittisyyden" kaltaisten kiertoilmausten taakse ja naisviha kutsumalla vihamielisyyden kohteita "feministeiksi" tai "yliopistoakoiksi".

Mikä sitten tekee kyynelkaasuepisodista niin hersyttävän paradoksaalisen? Lähinnä oikeistopopulistien itsensä harjoittama skitsofreeninen tapahtuman tulkinta.

Media, tuo kommunististen muslimifeministen valtaama mamuhyysäyslinnake, syyllistyy tietenkin sananvapauden polkemiseen ja oikeamielisten mustamaalaamiseen julkaisemalla tekijöistä ne tiedot, jotka valtakunnan poliisitoimi on katsonut aiheelliseksi julkistaa. (Loogista on olettaa, että ilmeisesti myös poliisilaitos on menetytty em. salaliitolle.) Se että oikeiston äärisiipi itse viljelee palstoillaan avoimia, esimerkiksi Akuliina Saarikoskeen ja Sofi Oksaseen kohdistettuja raiskauskehotuksia, ei ole millään asteikolla tuomittavaa: sehän on vain sananvapautta. Nyt Priden kaasuattentaatin kohdalla homma.fi, tuo oikeistopopulistien kotikontu, argumentoi ettei väkivaltarikoksen suuntaamisessa seksuaalivähemmistöihin ole mitään ihmeellistä, päinvastoin: normirikos josta ei tarvitse hälyä nostaa.

Vaan auta armias, jos muslimitaustainen nuorukainen olisi viskannut gasokranaatilla jonkinlaista valkoisen vallan kokoontumisajoa.

Kelataan kalenteria tovi taaksepäin.
Suomen lisäksi myös muissa entisissä Neuvostoliiton alustalaismaissa järjestetään Pride -kulkueita. Erityisen hankalaa niiden kulku on tavannut olla Baltian maissa: toukokuussa Vilnassa järjestettiin maan ensimmäinen Pride -tapahtuma, joka sai niskaansa muutakin kuin yksittäisen kaasukranaatin. Marssin osanottajat kuljetettiin paikalle bussin suojissa ja poliisi otti mielipiteesta mittaa tapahtuman vastustajien kanssa. Valtiojohdossa ei juuri vihapuheen määritelmistä välitetty: sitä viljeltiin tasaisesti poliittisen kentän laidalta toiselle.

Jääräpäisesti järjestetyn marssin viesti oli tästä huolimatta - tahi juuri näiden seikkojen vuoksi - harvinaisen selvä; demokraattisessa valtiossa kaikkien oikeudet ovat keskeneään tasa-arvoiset: myös mielipiteenilmaisun suhteen.

Neuvostoliiton entisissä alustalaismaissa esiintyvä homofobia juontaa juurensa maiden lähihistoriassa. Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus oli järjestelmään kohdistuva rikos - ja tämä muistijälki tuntuu jääneen monen mieleen, vaikka geopoliittisesta menneisyydestä muilla rintamilla pyritäänkin eroon. Muistileima viestii järjestelmän asettamasta heteronormista poikkeamisen olevan yhteiskuntaa horjuttava poikkeama, suorastaan harkitun rikollinen teko kansakunnan yhtenäisyyttä ja kallista itsenäisyyttä kohtaan. Pavlovin koirien tapaan poikkeamaan reagoidaan - aggressiivisesti.

Minkäs sille mahtaa, että minua hitusen hymyilyttää hommaväen avoin 70-luvun neukkulan arvojen pystypäinen puolustaminen sekä omalaatuinen luulo siitä, että heillä on jonkin sortin erivapaus olla noudattamatta Suomen lakia. Maassa maan tavalla - tai maasta pois. Niitäkin valtioita löytyy, joissa homoseksuaalisuus on yhä kuolemantuomioon johtava rikos.

Lupaan auttaa lähtijöitä pakkaamisessa

Hellekuun kevennysmeemi

2010-07-02T23:00:00.000+02:00

Kuluvan hetken meemi. Kevennys. Kesähitinomaista tasapäisen pseudohumoristista viihdettä populaarikulttuurin köykäisimmän osan kustannuksella.

Ja hyvä on.

Yleisön pyynnöstä toinenkin.

Vain osoittaakseni, että omaan maailmanparannuksen tulikivenkirjaamien saarnatuolipuheenvuorojeni lisäksi olla myös himputin hauska ja huumorintajuinen veikko.

Jolla on kaiken lisäksi rautainen musiikkimaku:

Toivotalkoiden toinen puoli

2010-07-02T12:25:00.000+02:00

Ohjelmassa vielä vedon verran ydinvoima-aihelmaa.

Suomen päätoiminen ydinvoimalobbari, Kokoomus, puoluekokousti Jyväskylässä 12.6. kuluvana vuonna. Kokouspaikkana toimineen messukeskus Paviljongin nurkissa vieraili myös ydinvoimaan hieman 2000-lukuisemmin suhtautuvan Greenpeacen väkeä. (Aamulehden otos päivän tapahtumiin lie lennokkaimmasta päästä.)

Yhtä kaikki: puolue jakeli kokousväelle muun materiaalin joukossa myös Bob Helsingin aivoriihen kukaties kauneinta tulosta: vauvansinistä Toivokassia kylkeen printattuinen Toivon käyttöohjeineen. Kahden päivän aikana satunnainen tarkkailija tosin ehti laittaa korvansa taa lausahduksia, joiden ristiriita Toivon käyttöohjeiden kanssa oli ilmeinen. Antropologinen tarkkailija kirjasi parhaat muistiin: nauttikaa, hyvä yleisö.

- - - - - -
Toivon käyttöohjeet

1. Älä häpeä olla innostunut. Kaiken kyynisyyden keskellä innostus on paras tapa saada muutkin innostumaan.

2. Ei ole toivoa ilman positiivisia viestejä. Anna ihmisille uskoa tulevaisuuteen. Ole kuitenkin rehellinen.

3. Älä peittele totuutta silloinkaan, kun se on epämiellyttävä. Etsi ratkaisuja.

4. Älä heitä lokaa. Sano mieluummin jotain positiivista niistä, jotka ovat kanssasi toista mieltä.

5. Vastakkainasettelun aika on ohi. Tulevaisuustalkoisiin tarvitaan ihmisiä joka puolelta. Älä etsi eroja. Ne eivät yhdistä ihmisiä. Niiden sijaan yhteiset päämäärät yhdistävät.

6. Puhu kieltä, jota on helppo ymmärtää. Monimutkainen kieli ei ole osoitus älykkyydestä. Se on typerä tapa peittää ajatuksen puute ja tehokas tapa piilottaa hyväkin sellainen. Kerro mieluummin, miten päätökset vaikuttavat ihmisten arkeen.

7. Älä jumitu yksityiskohtiin. Kytke nekin suuriin päämääriin. Silloin ne saavat merkityksen.

8. Jos sinua vastaan hyökätään, älä provosoidu. Empatia on yllättävä ja tehokas puolustus.

9. Tunnusta, kun olet tehnyt virheen. Uskalla pyytää anteeksi.

10. Kuuntele. Omat ajatuksesi ovat sinulle jo tuttuja. Vain kuuntelemalla tiedät, mitä myös muut ajattelevat.

11. Ole rohkea. Toimi. Toiminta on kauneinta puhetta.

- - - - - - -
Käytännön toivon lausahduksia:

- Olisitte kaikki nätimpi näky köyden jatkona.”

- ”Vedä itses jojoon!”

- ”Mene töihin!”

- ”Paljonko sä saat tuntiliksaa tosta häiriköinnistä?”

- ”Mutta ydinjätettä ei edelleenkään tule yhdestä voimalasta enempää kun korkeintaan kuusi tynnyriä.”

- ”Arabimaathan teitä siis rahoittaa?”

- ”Neuvostoliitto hei hajosi jo!”

- ”Mä olen aina miettinyt, millaisilla kyrvillä siitetään tollaisia terroristeja!”

- ”Suomalaista ydinjätettä ei tasan ole viety ulkomaille!”

- ”Pitää vissiin mennä katkomaan noiden köydet.”

- - - - - - -

Practice what you preach, sanoisi engelsmanni. Vielä on Bob Helsingillä kurssitettavaa.

Marja Tyrnistä Kokoomukseen

2010-06-30T20:46:00.000+02:00

Unohtakaa Marja Tyrni, unohtakaa kansallissankari Pirkka-Pekka Petelius. Unohtakaa jopa klassikoksi kansakunnan kaapin päälle kelpaava kasvisruokakeskustelu Helsingin kaupunginvaltuutettujen kesken.

Unohtakaa myös villeimmät ja sitkeimmät teoretisoinnit Greenpeacen rahoituksesta ja päätöksenteosta. Unohtakaa ydinvoimaa dissatakseen järjestöä rahoittava öljy- ja/tai kivihiiliteollisuus. Unohtakaa arabimaat. Unohtakaa CIA. Tuulikko Ukkola kansallisesta Kokoomuksesta sen paljastaa: järjestö käyttää saamiaan lahjoituksia toimintaansa.

Tässä Kyöski Kakkosten, taulukauppojen ja kauppakeskusmiesten maassa rahoitustapa kieltämättä kalskahtaa uudelta ja perin raikkaalta.

Surullisinta pätkässä - ja koko ydinhupailussa - kuitenkin on se, että ehdan slaavilaisen tragikomedian perinteitä kunnioittaen sen loppu vaikuttaa perin traagiselta; jopa traagisemmalta, kuin älylliseen epärehellisyyteen ja lapsekkaaseen rähmälläänoleiluun keskittyvät puheenvuorot, joita kansakunnan päätäntävallan haltijoiksi eksyneet puupäät kerta toisensa jälkeen päätyvät pitämään.

Hyvä taivaan isä: varjele meitä vastaisuudessa joutumasta todistamaan lisää tilanteita, joissa sisälukutaidottomat ja vaalirahoitukseensa liiaksi politiikan sijasta keskittyneet tahot ovat päätäntätemppelimme ja virastomme vallanneet. Ei enää ukkoloita tahi pekkarisia heiluttelemassa nappia painavaa tairäpylää ydinvoimalaitosyksiköiden tai ydinpolttoaineen loppusijoituslaitosten rakentamisesta pitkin ja poikin sittenkin hiukan epävakaaksi harkittua peruskalliota.

Kiitos ja aamen. Jos tämä toiveeni toteutuu, lupaan vast'edes aina herätä sunnuntaina ajoissa, kammata tukkani ja syödä kiltisti ne pahatkin vihannekseni loppuun.

70-luvun energiaratkaisujen teemapuistosta

2010-06-27T15:17:00.000+02:00

Unohtakaa Sellafield, Harrisburg, Chernobylin onnettomuuden syyt, helmikuussa 2010 Saksassa julkaistu tutkimus maan syöpätapausten lisääntymisestä ydinvoimaloiden lähistöllä ja samassa valtiossa "ikiajoiksi" suolakaivoksen kätköihin varastoitujen ydinjätesäiliöiden alkaneet vuodot, kotoisen Olkiluoto 3:n pystyynpykääjä Arevan vajavaiseksi todettu ja vakaviin vuotoihin johtanut uraanilietteen säilöntä Ranskan maaperällä ja Kiinassa vuotojen klubiin liittynyt uutuusvoimala.

Harrisburg on yhä toisella planeetalla - ja Suomessa haljetessaan uraani tuottaa edelleen vain lamppuun valkeaa. Siksi siniristimaahan on mahdollista ostaa ranskalaisen Arevan prototyyppireaktori, joka tarjouskierroksellaan torjuttiin turvallisuussyistä - piirustuksista kun puuttuivat toistaiseksi mm. reaktorin hätäpysäytyksen mahdollisuus - muun muassa Britanniassa, Kiinassa ja Intiassa. New York Timesiä myöten kotoinen Olkiluoto 3:mme esiteltiin varoittavana esimerkkinä huonosta rakennus- ja energiasuunnittelusta, kasvavista kustannuksista ja energiatehottomuudesta.

Mutta Suomi se ei Iisakin kirkostaan luovu. Vain puolislaavilaisella perimällä on mahdollista seistä sudeksi niin taloudellisesti kuin tuotannollisestikin osoittautuneen voimalatyömaan edessä ja vakuuttaa kaiken sujuvan aivan suunnitelmien mukaan - ja jos muuta väität, olet epäisänmaallinen ituhippi ja by the way, saunan takana on aina tilaa.

Suomalainen insinööri tai rakennusvalvoja ei erehdy. Siksi Olkiluodon voimalatyömaalta onkin löydetty vain noin tuhatkunta epäkohtaa ja suoranaista vikaa: huokoista betonia reaktoria odottamassa, vuotaviksi hitsattuja putkia, läpisyöpyvää metallia - joista rakennuttaja luonnollisesti pesee kätensä. Onhan ongelma todellisuudessa alihankkijan alihankkijan siskon mummin ja kummin kaiman veljenpojan puolalaisfirman kättenjälkeä. Siksi on oikeastaan melkeinpä ok tunaroida laadussa ja suhtautua turvallisuusohjeisiin kuin 70-luvun Neuvostoliitossa konsanaan. Minun ei tarvinne tarkemmin selventää, millaista toimintakulttuuria viittauksellani tarkoitan?

Alihankkijan siskon ja mummin kaiman firmasta huolimatta ydinvoima työllistää. Niin työllistääkin - vaan ei suomalaisia. Tämänhetkinen Olkiluoto 3:n työmaalla työskentelvistä suomalaisia on noin kolmasosa. Uusien reaktorien rakennuslupia anovat TVO ja Fennovoima arvioivat luvat saadessaan työmaidensa koostuvan suomalaisesta työvoimasta noin 45%. Vaan eipä rakennustyömaan arki ole juhlana näyttäytynyt ulkolaisellekaan siirtotyövoimalle: korkeiden kielimuurien - työntekijöitä löytyessä mm. puolalaisista portugalilaisiin ja ranskalaisista suomalaisiin - närästystä ovat ehtineet herättäää kieli- ja jopa kirjoitustaidottomat, ranskalaisen Bouguyes-yhtiön portugalilaiset esimiehet, epäselvyydet lomapalkoissa, sairausvakuutuksissa ja terveydenhuollossa sekä irlantilaisyhtiö Rimec, vuokratyöfirma, joka siirsi kesken Olkiluoto -projektin paperinsa Kyprokselle, pidättäen siinä samalla väitetysti jopa yli kolmanneksen työntekijöidensä palkasta jättäen selvittämättä sen, mihin rahat oikeastaan menivät.

SDP ja Kokoomus, nuo tasavaltamme suurimmat työväenpuolueet, paukuttavat kaikesta huolimatta puheenmuodostuselimiään ydinvoiman puolesta, lasketellen samaa lorua sen huokeudesta, työllistävyysvaikutuksista sekä sen Suomelle tuomasta, lisääntyvästä energiaomavaraisuudesta - siitä huolimatta, että suurin työllistyvä kansanosa voimalatyömaalla ovat puolalaiset ja ettei uraaninlouhintaa Suomessa harjoiteta. Mikäli Kokoomus ei ole ryhtynyt rakennusinnostaan itse säteilemään niin että kelpaa voimalan polttoaineeksi, hankitaan uraani vastaisuudessakin ulkomailta - ja kas, öljyn vähetessä uraanin maailmanmarkkinahinta onkin moninkertaistunut vuodesta 2000. Nykykulutuksella uraania on arvioitu riittävän noin 85 vuodeksi

Polttoaineen ohella maksavat myös rakennustyöt - ja eritoten niissä hutilointi. Olkiluoto 3, omaksi Sagrada Familiaksemme muodostumassa oleva työmaa onkin kaiken keskellä myöhässä jo neljä vuotta.

Muistetaanpa sekin, ettei ydinvoimayhtiöltä vaadita maassamme vakuutusta, joka kattaisi mahdollisten onnettomuuksien, pienten tai suurten, kustannukset.

On tietenkin asiatonta kysyä, aiotaanko uusilla, lupaa hakevilla reaktoreilla kenties tuottaa ydinsähköä vientiin. Kysymyksen asiattomuuden vuoksi sopiikin pysäyttää selvitys uusien ydinvoimaloiden vaikutuksesta sähkömarkkinoihin.

Suomessa välitetään tulavaisuudesta, suloisista lapsenlapsenlapsenlapsista ja vähän ympäristöstäkin. Näiden entiteettien hyvinvoinnin varmentamiseksi vielä pyörivien, vanhojen voimaloidemme sekä rakenteilla olevan lisäkkeen ydinjäte voidaankin loppusijoittaa tavalla, joka 70- ja 80-luvuilla valmiiksi muokattiin: peruskallioon, ensimmäisenä maana maailmassa. Siitäkin huolimatta, että Olkiluoto 3:n tuottama jäte on vain seitsemän kertaa aiempaa vaarallisempaa. Viimeisimmät tutkimukset myös kyseenalaistavat peruskallion suoman turvan - eikä unohdeta Ruotsista pohjanmaalle saapunutta maanjäristystervehdystäkään, jollainen edellisen kerran saatiin kokea 1626. Ydinjäte taas pysyy säteilevänä peräti 200 000 vuoden ajan: peruskoulumatematiikallakin siis selvittänee varastointiin liittyvät ajalliset haasteet - sekä alaviitteen siitä, miten ja kenen hallinnassa suomalainen yhteiskunta jätteisiinsä suhtautuu esimerkiksi 300 vuoden kuluttua.
Toistaiseksihan pääsy voimalatyömaalle on ollut verrattain helppoa: esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeace vieraili rakennuksilla keväällä 2007 - ja uudestaan kevättalvella 2010; peräti kolmasti saman vuorokauden aikana. Tsot tsot, turvallisuuspäällikkö: miten suu pannaan, jos asialla jonain päivänä ovatkin silloisen maailmanajan todelliset pahat pojat?

Maassa maan tavalla ja maassa maan lain mukaan: kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain tulkitsevat käsitettä hiukan vapaammin. Näin ollen edes oikeuskanslerin lausuma ydinvoiman lupaesitysten valmistelijan - sama mies tekemässä ja hyväksymässä hakemustaan - jääviydestä eivät vaikuta lupaprosessin etenemiseen. (Ei, en aio enää toista kertaa tehdä viittausta 70-luvun Neuvostoliittoon - vetäkää toverilliset johtopäätöksenne ihan itse.)

Talous pyörii talouden ehdoilla - mutta raja se osakeyhtiömuotoisen yrittäjyydenkin tasa-arvoisuudella. Suomessa ydinvoimalaitosta rakentava yhtiö on oikeutettu myymään osakkailleen sähköä omakustannehintaan - mutta muilta osakeyhtiöille moinen toimintatapa on kielletty.

Säteilevää kesää ja aktiivista uutta vuotta. Toisinaan päivän energiapolitiikka seuraava saa outoja tuntemuksia siitä, miten huomaamaton aikakone olisi tullut siirtäneeksi kesälomanviettäjän hilpeään 70-luvun teemapuistoon. Kauan eläköön halkeava uraani, kuutioitu betoni ja takkia kääntävä pseudopolitiikka - hurraa, hurraa, hurraa!

(Milläkö sitä ydinvoiman sitten korvaisi, kysyy skeptikko tässä kohtaa - jos ei jo ole toivottamassa paasaavaa hippiä saunan taakse? Vastaus on helppo, mutta valitettavan vaikea toteuttaa: se kun vaatisi Suomea lunastamaan brändilupauksensa innovaatioyhteiskunnasta ja uuden ajan teknologiaratkaisuista. Viimeisimmän kannanoton vaihtoehtoisen energiantuotannon puolesta esittävät 40 tutkijaa julkilausumassaan: sähkön tarve mahdollista kattaa myös ilman lisäydinvoimaa.)

Juhannuksen kevennysteksti

2010-06-25T14:28:00.000+02:00

Edes minä en jaksa aina paukuttaa faktumia ydinvoimasta ja sitä kannattavien älyllisestä epärehellisyydestä itseään ja maailmankaikkeutta kohtaan. Paukutan faktumia vasta juhannuksen jälkeen - älyllisesti epärehellisten kuningaskunnan energiakohtalon kysymyksen lähestyessä ensimmäinen heinäkuuta.

Sitä ennen nostan kuvainnolliset jalkani hypoteettiselle seinälle ja jaan yleisön riemuksi muutamia toisaalta varastettuja, urbaanikansalaiselle sopivia juhannustaikoja - niille, jotka vielä jaksavat suudella sammakoita uskoen niiden vielä muuttuvan prinsseiksi. Me, jotka totuuden olemme jo paremmin sisäistäneet, saamme osamme huvituksesta seuraamalla kanssaeläjiemme teutarointia taikauskon maailmassa.

Olkaa hyvät.

1. Univormufanaatikoille suositellaan seuraavaa:
"Juokse alasti yhdeksän korttelin läpi. Viimeistään yhdeksännen kohdalla vastaan tulee varmasti komea poliisimies."

2. Työväenluokan sankareita halajaville annettakoon seuraava ohje:
"Kun sytytät juhannuskokon parvekkeelle - tai parvekkeen puuttuessa vaikkapa parvekelaatikkoon - saapuu komea palomies varmasti ennen puoltayötä."

3. Kotilääkäriä havittelevan kannattaa laittaa korvan taakse seuraava vinkki:
"Kun juhannusyönä hypit kokon savun yli riittävän monta kertaa, tulee komea ensihoitaja tai lääkärismies varmasti tarkistamaan tilasi."

4. Liikkuvaisella luonteella saattaa tärpätä maantievinkki:
"Aja juhannusyönä maantietä kunnes bensa loppuu ja puhelin tuo luoksesi komean tiepalvelumiehen."

5. Koska julmia totuuksia ei ole koskaan liikaa, muistutetaan jo pariutuneita seuraavasta taiasta:
"Kun juhannusyönä juot itsesi kaatokänniin, soudat järvelle ja nouset
sepalus auki seisomaan veneen reunalle, voit rannalla nähdä tulevan
leskesi."

Rakas kirjoittajanne lisää soppaan oman bonusneuvonsa - aikakauden tapaan pikakikka pidemmän keittelyn sijaan: "jos taloudesta uupuu raamikasta miesseuraa, tunge polyesteriverhot leivänpaahtimeen ja istu odottamaan."