Aamun Kailas kajo

Aamuhetken kellervä, alkavasta kylmästä kertova valo - alkusyksyn valo, se, joka kertoo kaulaliinaasi jo tarvittavan tämän päivänalun askelissa. Vielä se ei tarjoile huurteisia lehtiä, riitteeseen kadonneita lätäköitä, kirkkaan kirpeää nukahtavan maan tuoksua - mutta pian, pian, se jo lupaa.

Aamun tunti, nollalla ja seitsemällä alkava, kellervän kylmä valo sekoittumassa keittyvän kahvin ja lehden painomusteen tuoksuun, uutiset kietoutuen menneen yön uniin, poisnukahdetun illan viimeisiin ajatuksiin.

- - - - - - - - -
Minä valvoin illasta aamuun.
Hetket kulkivat verkkaan ohitseni -
pitkä, mustakauhtanainen saatto.

Pimeys oli äänetön ja peloittava.
...- Eikö kumahtanut arkunkansi kolmasti!

Minä valvoin illasta aamuun.
Henkeni, viluinen lapsi, vapisi:
- Kuristatko vielä kuolleitakin, Tuska?

- Uuno Kailas/Tuska
- - - - - - - - -

Kiitos tämän aamun tunnelmasta, syyskuusta jo mielessä, ikkunan takana vasta tulevasta, U. Kailas. Toisin kuin muissa maailmoissa - eivät näitä pieniä hetkiä täydellisiksi tee hyvät viinit; vaan lausutut sanat.

Pieniä tiivistelmiä, kirpeitä, makeita, väkeviä, piikikkäitä; sopivia, yhtä kaikki.

Vain palatessa sen muistaa

"Well I never pray/
But tonight I'm on my knees/
I need to hear some sounds that recognize the pain in me"

Yhdellä saralla tunnen itseni Albert Einsteinin vaatimattomaksi perilliseksi; epätieteelliseksi veljenpojaksi, jonka suhteellisuusteoria asuu mielen syvyyksissä, henkilökohtaisen kokemuksen verhojen takana, pseudorunollisissa sirpaleissa maailman kokonaiskuvan ulkopuolella.

Aika - niin suhteellista. Matka; kumpi viekään syvemmälle mieleen - fyysinen etäisyys arjen olevaisuudesta, pisteiden välisen janan venyttäminen mantereiden halki - vai arjen fragmenteissa, sen tavanomaisuuksissa, suoritettu hiljainen matka otsaluun takana?

Syvin tie omaan minuuteeni tapaa kulkea fyysisten etäisyyksien kautta.

Kaukaa näkee selvemmin. Kipeämmin. Elämänsä nukketalot, ihmisten inhimillisyyden - omat polut ja väärinvalitut risteykset. Oman inhimillisyytensä? Inhimillisyyteen kytkeytyy aina inhimillisen olennon ominaisuuksista kukaties tärkein; kyky ja taipumus virheisiin, inhimillisiin valintoihin, emootioihin, paljaaseen tunteeseen silloinkin, kun se kääntyy kantajaansa vastaan. Ja sen olemassaolo - voi, miten vaikea se onkaan nähdä ja tunnustaa omassa peilikuvassaan.

Kukaties vain riittävä taival kahden pisteen välillä antaa itsensä yli-ihmiseksi luokittavalle turvan ja keinon nähdä oma inhimillisyytensä; vaikuttimensa puhtaina arjen humusta, tärkeimmät kysymyksensä kirkkaina, vailla hälyääniä. Fyysinen matka - turvavyöhyke iskun ja osuman välillä?

Matkan alku, matkan loppu. Keskikohta kaukana poissa ja kaukana itsessä. Paluu - siinä on aina jotakin erityistä. Sekoitus riemua ja surumieltä, muistikuviksi hahmottuvia kokemuksia, uuden värin leimaamia vanhoja muistoja. Väsymystä ja intoa. Halua tulla kotiin - ja halua kääntyä saman tien takaisin.

Paluu nostaa matkan kokemukset pintavesiin, erottaa tärkeimmät akanoista, punnitsee veren ja veden.

Palaaja katsoo arkeaan. Ja miettii sen uudelleen.

- - - - - - -
The Killers: When You Were Young

"You sit there in your heartache/
Waiting on some beautiful boy to/
save you from your old ways/
You play forgiveness/
watch it now - here he comes

He doesn't look a thing like Jesus/
But he talks like a gentleman/
like you imagined/
when you were young

Can we climb this mountain/
I don't know/
Higher now than ever before/
I know we can make it if we take it slow/
Let's take it easy/
Easy now, watch it go

We're burning down the highway skyline/
On the back of a hurricane that started turning/
when you were young/
When you were young

And sometimes you close your eyes/
and see the place where you used to live/
when you were young

They say the devil's water, it ain't so sweet/
You don't have to drink right now/
But you can dip your feet/
every once in a little while

You sit there in your heartache/
waiting on some beautiful boy to/
to save you from your old ways/
You play forgiveness/
watch it now - here he comes

He doesn't look a thing like Jesus/
But he talks like a gentleman/
like you imagined when you were young/
(He talks like a gentlemen/
like you imagined when/
when you were young)

I said he doesn't look a thing like Jesus/
He doesn't look a thing like Jesus/
But more than you'll ever know"

Tarinoita aakkosettoman matkan varrelta, osa 4

Baltia-Puola-Ukraina-Moldova-Romania-Bulgaria-Turkki-Georgia-Armenia-go go.

Henkisia muistiinpanoja, antropologisia havaintoja, kulttuurillisia tulkinnallisuuksia - ranskalaisia viivoja raiteilta ja teilta, ihmisista ja ihmisetta.

- Kotimaan kyseenalaiset hedelmat. "Ai sa olet Suomesta? Eiko Nokia ole suomalainen? Kuule, haluaisitko vieda tan mun puhelimen vaikka takaisin sinne toimistoon? Taa on ihan paska."

- Kotimaan kyseenalaiset hedelmat osa 2. Nokia tune - kadonnut pohjoisilta leveysasteilta, pesiytynyt itaan ihailtavalla laajuudella ja sitkeydella.

- Totta toinen puoli. Toisin kuin elavissa kuvissa tai klassikkokirjallisuudessa, se kanssasi samaan vaunuosastoon eksyva balalaikan - tai minkaan muunkaan soittopelin - rampyttaja on alansa taituruuden sijaan piinallisen paattavainen vasta-alkaja. Tram-tram-tram-eiku.

- Tanssi tytto, tanssi. Juhlinnan kulttuuri muuttaa muotoaan muun kulttuurillisen sijainnin mukana. Tiedat tanssineesi ukrainalaisen kuherruskuukauden alkua vasta, kun aamulla laskeskelet jalkapohjiisi painuneiden lasinsirpaleiden maaraa.

- Byrokratia. Mita mika hyvansa taho sinulle kertookaan viisumin jos toisenkin hankkimisesta vasta ensimmaisen rajakontaktin tapahtuessa, unohda se. Kaikki on kuitenkin hetken koittaessa tasan nurinpain ja toistaperin. (Kasien heiluttelu ja kovaaaninen vuodatus suomeksi - mika portteja avaava vaikutus silla toisinaan voikaan olla.)

- Pienet yksityiskohdat. Vaikka hostellisi virallinen pyykkinaru olisikin vedetty paakadulle osoittavaan ikkunaan - ei alushousujen ripustaminen moiselle keskella turkkilaisita lattakykkylaa ole valttamatta kuitenkaan ideoista parhaimpia.

- Tarvittava lepo. Kylla; moskeijan lattialle on mahdollista nukahtaa kaikessa rauhassa ja epatarkoituksessa - eika kukaan kulkijaa sielta paheksuen herata.

- Iaisyys. Talvinen taivas pohjoisen perukoilla voi olla kaunis. Mutta vasta etelaisilta vuorilta kurottaessasi paaset kosketusetaisyydelle ikuisuudesta.

- Konfliktien taiteellinen hallinta. Kylla - ulkomaanpolitiikkansa handlaavan on mahdollista vittuilla hotelliin pesiytynyt israelilaisseurue takaisin tien paalle ennatysajassa.