Porvariston hillitty populismi

Pahin vaalikrapula taittunut uusiin päiviin ja tunnelmiin; ajalle ja elämälle määritteinä yhteistä se, etteivät kumpikaan jää polkemaan paikoillaan vaan kuljettavat vapaita kappaleita virtansa mukana. Hyvässä ja pahassa.

Suhtautumumistani tulevaan neljään vuoteen leimaa lähinnä jonkinasteinen orwellilainen, skeptisyyteen taipuvainen mielenkiinto. Vaikka naiivi puoleni ja usko arkipäivän politiikan tahtoon ottaa huomioon (omaa tulevaisuuttaan silmällä pitäen) myös harmaan enemmistön tiedostamaton kanta, pelkään ja odotan porvarihallitukselta lähinnä sitä, mikä todennäköisintä on: pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle ominaista sosiaaliturvaa sekä peruspalveluja tullaan leikkaamaan sillä selityksellä, että veroja tulee laskea (se kun luo työpaikkoja ja luo ostovoimaa) sekä työmarkkinalainsäädäntöä tiukentamaan pienituloisen ja pätkätyöläisen kannalta entistä "kannustavammaksi". Pikkuvaltiomme tullee myös jatkamaan valitsemallaan linjalla ympäristönsuojeluhankkeiden torppaajana - ilmastonmuutoshan voidaan pysäyttää vain olemalla osallistumatta EU:n tavoitteisiin päästömäärien leikkauksista ja rakentamalla lisäydinvoimaa. (Jos näin, lie oma lukunsa ja kysymyksensa sekin, miksi lisäydinvoiman tarvetta perustellaan pääsääntöisesti "lisäenergian tarpeella".)

Jo mainitun hirtehis-analyyttisen huumorin kannalta on mielenkiintoista nähdä, miten porvarihallitus aikoo käytännössä toteuttaa lupailemansa veronalennukset ja rahoittaa samalla mainostamansa hyvinvointivaltion parantamisen. (Ehkäpä avainkysymys ja -jippo onkin siinä, että kyseinen kolkka maan poliittisessa elämäsä tarkoittaa "toimivilla peruspalveluilla" jotakin vallan muuta kuin keskivertoäänestäjä?) Katsotaan, millaisen vastauksen tuleva kausi kysymykseen antaa; miten veronalennukset tuovat lisää työpaikkoja kunta-aloille ja parantavat esimerkiksi sairaanhoitajien alhaisia palkkoja, joiden aiheuttamaa hoitajapakoa nyt jo korjaillaan erinäisin vippaskonstein ja lisäetuporkkanoin?

Vaalien tuomat käytännön muutokset yksi juttu, mainoskampanjoissa käytetty tematiikka toinen: inhimilliseltä kantilta on liki pelottavaa, että Suomen kaltaisessa valtiossa on mahdollista voittaa vaalit näin puhtaan populistisilla ja epäuskottavilla teeseillä - tai suosimalla vaalikampanjassa avoimen muukalaisvihamielisiä, jopa rasistisia argumentteja. Mihin meni yleissivistys - vai heijasteleeko tulos tässäkin keskivertoäänestäjän kykyä pureskella, purkaa ja ennen kaikkea ymmärtää kuulemaansa? Tv-Shop -maailmassa pätee valitettavasti usein vain yksi totuus; yksinkertaisin ja raflaavin mainoslause on se, joka toimii. Viis siitä, onko se totta ja mitä lukee pienessä präntissä.

Joku kysyi, miksi edustan sitä punavihreää sävyä joka tekemisiäni leimaa. Sille on monia syitä - ja valitettavasti ne syyt tullevat uuden hallituksen myötä vain lisääntymään. Itse vastasin kysyjälle kovin yksiselitteisesti; "mikä saa sinut kuvittelemaan, että minulla olisi vaihtoehtoja?"

Kun sydän sanelee, se sanelee tavalla jolle ei vastaan panna.

Invitation to the Blues

Vaihteeksi pieniä sanoja. Pohdintoja itsestä - vaiko sanahelinää sittenkin? Suitsukkeen hennon savun, alkoholin sivumaulla silatun kahvin, selailtavan paperin keskeltä. Tunnit kuluvat lauantai-iltaan, kuluvat edemmäs. Pian toisaalla vuodattamassa itsestäni osuutta sanoina maailmalle. Vaikkei miltei jaksaisikaan.

Yksilö on osiensa summa. Mikään ei rakennu tyhjiölle, tilanteeseen tai tilaan, johon menneet eivät jo olisi jälkiään perustuksiin jättäneet.

Pieniä kiviä, rapaumia, jälkiä perustassa. Torjutuksi tuleminen, huomiotta jääminen.
Äärimmäinen surumieli, kadonnut kyky nähdä asioita laajemmin. Paitsi kun on jo liian myöhäistä.

Uneksiminen, muusta ja näistä. Huoli ja stressi, toivottomuuden tunne, pienet poiskuluvat jäljet itseluottamuksen tilassa.

Tom Waits stereoissa. Kuinka sopivaa.

- - - - - - - - - - -
"I know your window and I know it's late
I know your stairs and your doorway
I walk down your street and past your gate
I stand by the light at the four way

Will I see you tonight on a downtown train
where every night is just the same
you leave me lonely now
Will I see you tonight on a downtown train
All of my dreams just fall like rain
all upon a downtown train"

- Downtown Train/Tom Waits

Taustamusiikkia kansannousulle

Auktoriteetti-rock

Älä tukea hae siitä tai niistä!
Ole kova ja siitä ja niistä!

Auktoriteetti-rock!

Älä ole häntä koipien välissä,
vaan pidä häntä koipien välissä!

Auktoriteetti-rock!

Älä ikinä usko niitä tai näitä,
mutta puhu niille niitä ja näitä!

Auktoriteetti-rock!

Hei sinäkin siellä!
Liity meihin, ole edistyksen tiellä!

- Alivaltiosihteeri
- - - - - - - - - - - -

Vaaleja odotellessa, toivoa pidellessä. Sama jatkuu, toki ja aina, vaan toivojan toivossa toive siitä samasta edes kyllin samanlaisena.

Kuunnellessa uutisia läntisestä naapurista, sanoja salakuunteluoikeuksista, ay-liikkeen polkemisesta, pimeästä työvoimasta ja nyt jo hallitukseensa tyystin hermostuneesta kansan suuresta enemmistöstä - toivon riittävän monen lukeneen lehtensä ja ymmärtäneen olla toivomatta ja toteuttamatta porvarihallitusta tännekin.

Kansa tahtoo vaaleissa muutosta, nyt ja aina. Normaali heiluriliikenne on äänestää ensin yhtä ja seuraavaksi äärimmäistä toista - toistaen sama liike jälleen seuraavalla kaudella. Vaan neljä vuotta on pitkä aika, toivoa muutosta siihen väärään muutokseen joka omassa muutoksenkaipuussa on aikaan saatu.

(Ja jos yksikin taho vielä silmät hämmennyksestä ymmyrkäisinä lausahtaa minulle "mutta eihän Perussuomalaisilla ole mitään rasistimeininkiä", alan uskoa entistä enemmän lausahdukseen siitä, että kansa saa juuri sellaiset päättäjät kuin ansaitsee.)

Kaupungilla kaartelu kampanjoinnin loppusuoran häämöttäessä on mielenkiintoinen kokemus; säännönmukaisesti jokaisen teltan väki lähestyy ohikulkevaa persoonaani. Jokaisen - paitsi Kristillisdemokraattien. Säännönmukaisesti. Ehkä en istu ajatukseen parlamentaarisesta Herran Tahdon haluajasta. Kuka tietää, se tietää.

Mamma Luna! - Babyloniassa pitivät kuuta äitinämme

Kuu, taivaankannen kirkkaana hohtavan hallitsijan - auringon - salaperäinen varjo, muotoaan muuttava seuralainen. Auringolla sijansa arkitodellisuudessa - maanviljelyksessä, vuorokaudenajoissa, toimessa ja käytännössä. Kuun vaiheista taas menneet lukeneet kasvua, kuolemaa, muutosta ja enteitä - sanoneet vaikuttavan ihmisen toimiin ja määräävään loitsuille otolliset ajat.

Kuun on kautta historian tulkittu vaikuttavan maailman tapahtumiin, ihmisten luonteisiin ja käytökseen. Kuu ei ole toiminnallinen taivaankappale - sen merkitys on ollut tunnepuolella. Moni laskee syntymähetkensä mukaan kuumerkkinsä ja tulkitsee sen vaikutusta luonteeseensa - syntymähetken kuunvaihetta myös pidetään otollisimpana hetkenä ponnistusten, uusien ideoiden ja pyrkimysten toteuttamiseen. Uskoo ken tahtoo. Kuuhulluudesta silti syyttävät, monet, unettomuuttaan. Levottomuuttaan. Tunnepohjaista epävakauttaan?

Saamelaiset uskoivat kuun pimetessä peikon syövän siitä palaa - tai varkaan sitä tervanneen, mokoman hohteen haitatessa rosmon toimia. Siitä monimuotoisesta haltija- ja jumaljoukosta, jonka palvonta Suomessa vallitsi vielä keskiajalla ja reformaation alkuaikoina taas löytyvät Kapeet, kuun syöjät, joiden aiheuttama kuunpimennys oli. Toisaalla maailmassa kuuta on syönyt milloin suuri käärme, lohikäärme tai muu mystinen taivaankannen olento.
Täydellisen kuunpimennyksen merkitys kulttuureittain on vaihdellut suurestikin. Ja toisaalta, hämmästyttävän yleisenä ja inhimillisenä on kautta maankannen kulkenut sama tapa reagoida; soittaa rumpuja, laulaa, huutaa, tömistää ja pitää meteliä - yrittää pelottaa pois kuuta popsiva taivaan eläjä.

Kuluvan torstain ja perjantain välisenä yönä kuu pimenee täydellisesti klo 01.21. Mikä kuunpimennykselle on kautta tulkitun historiansa antanut merkityksensä - pelko siitä, että mystinen hirvityinen popsii oikeuden kaikelle irrationaaliselle tunteellisuudelle?

Tanskassa on jotain mätää

Kun keskustellaan vapaakaupunki Christianian tulevaisuudesta, näyttää nuorisotila Ungdomshusetin kokema kohtalo kenties osviittaa tulevasta. Toimintaperiaatteiltaan se muistutti Christianiaa; myös Ungdomshuset pyöri kollektiivisesti, talkoovoimin, ilman palkattua työvoimaa tai johtajuusrakenteita. Arvioiden mukaan talo palveli vuosittain noin 10 000 kävijää. Ja se on iso luku.

Tästä huolimatta kiinteistö ei saanut jäädä alkuperäiseen käyttöönsä. Huipennus oli ennalta-arvattava; torstaina 1.3. poliisi tunkeutui helikopterein ja kontein nuorison blokkaamaan kiinteistöön ja tilanne ajatutui nopeasti täysipainoiseksi mellakaksi. Illan tapahtumia luonnehditaan "poikkeuksellisiksi Tanskan historiassa." Herää kysymys millaisiin aikoihin onkaan eletty, jos kourallinen omaa harraste- ja toimintatilaansa penääviä nuoria kansalaisia on kaikki mitä tarvitaan "historiallisen merkkitapahtuman" luomiseen?

Ungdomshuset luovutettiin valtaajille jo 1982. Sopimuksen mukaan Kööpenhaminan kaupunki lupasi tilan omatoimiseen käyttöön - pysyvästi. Uusi kaupunginhallitus otti kuitenkin asiakseen muuttaa vanhat sopimukset ja myi 1999 kiinteistön Faderhusetille, äärioikeistolaiselle kristillisryhmälle. Kaupan syyksi kaupunginhallitus totesi ”kiinteistöä käyttävät ainoastaan alakulttuurinuoret”. Sopimuksen mukaan kaupungin tulee tarjota edellisen kiinteistön tilalle vastaavia tiloja. Näin ei ole kuitenkaan menetelty.

Taloa pyrittiin saamaan takaisin alkuperäiseen käyttöön virallisia teitä. Viiden vuoden oikeudenkäyntiprosessin aikana kaupunki jopa tarjoutui lunastamaan kiinteistön takaisin Faderhusetilta - alkuperäistä hintaa viisi kertaa suuremmalla summalla. Faderhuset totesi lausunnossaan takaisinlunastuksen olevan mahdotonta, vedoten haluunsa suojella Tanskaa "terrorismilta ja jumalattomuudelta". Viisikerroksisen rakennuksen suojiin mahtui monenlaista; kuntosali, tekstiilipainopaja ja runsaasti erilaisia harjoitustiloja, esimerkiksi bändikämppiä. Lisäksi talossa järjestettiin säännöllisesti erilaisia tapahtumia aina työpajoista festivaaleihin. Jonkin lajin terrorismia kaiketi sekin.

Kaiken maailman mielettömyyden keskellä minä mietin, miten t-paitoja painavista ja musiikkipajoja vetävistä nuorista aikuisista tuli yhteiskunnan vihollinen numero yksi - maailmassa, jossa vakavampienkin ongelmien ohella jaksetaan myös varhaisnuorison vetelehtimisestä kadunkulmissa mäyräkoira kainalossaan olla pohjattoman huolissaan.

Jos voisin, istuttaisin Jeesuksen kanssasi samaan kahvipöytään ja kysyisin Faderhusetin edustajan sijasta häneltä, kuka asiassa muodostaakaan uhan ja kenelle - ja millaisin vaikuttimin?