Pahin vaalikrapula taittunut uusiin päiviin ja tunnelmiin; ajalle ja elämälle määritteinä yhteistä se, etteivät kumpikaan jää polkemaan paikoillaan vaan kuljettavat vapaita kappaleita virtansa mukana. Hyvässä ja pahassa.
Suhtautumumistani tulevaan neljään vuoteen leimaa lähinnä jonkinasteinen orwellilainen, skeptisyyteen taipuvainen mielenkiinto. Vaikka naiivi puoleni ja usko arkipäivän politiikan tahtoon ottaa huomioon (omaa tulevaisuuttaan silmällä pitäen) myös harmaan enemmistön tiedostamaton kanta, pelkään ja odotan porvarihallitukselta lähinnä sitä, mikä todennäköisintä on: pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle ominaista sosiaaliturvaa sekä peruspalveluja tullaan leikkaamaan sillä selityksellä, että veroja tulee laskea (se kun luo työpaikkoja ja luo ostovoimaa) sekä työmarkkinalainsäädäntöä tiukentamaan pienituloisen ja pätkätyöläisen kannalta entistä "kannustavammaksi". Pikkuvaltiomme tullee myös jatkamaan valitsemallaan linjalla ympäristönsuojeluhankkeiden torppaajana - ilmastonmuutoshan voidaan pysäyttää vain olemalla osallistumatta EU:n tavoitteisiin päästömäärien leikkauksista ja rakentamalla lisäydinvoimaa. (Jos näin, lie oma lukunsa ja kysymyksensa sekin, miksi lisäydinvoiman tarvetta perustellaan pääsääntöisesti "lisäenergian tarpeella".)
Jo mainitun hirtehis-analyyttisen huumorin kannalta on mielenkiintoista nähdä, miten porvarihallitus aikoo käytännössä toteuttaa lupailemansa veronalennukset ja rahoittaa samalla mainostamansa hyvinvointivaltion parantamisen. (Ehkäpä avainkysymys ja -jippo onkin siinä, että kyseinen kolkka maan poliittisessa elämäsä tarkoittaa "toimivilla peruspalveluilla" jotakin vallan muuta kuin keskivertoäänestäjä?) Katsotaan, millaisen vastauksen tuleva kausi kysymykseen antaa; miten veronalennukset tuovat lisää työpaikkoja kunta-aloille ja parantavat esimerkiksi sairaanhoitajien alhaisia palkkoja, joiden aiheuttamaa hoitajapakoa nyt jo korjaillaan erinäisin vippaskonstein ja lisäetuporkkanoin?
Vaalien tuomat käytännön muutokset yksi juttu, mainoskampanjoissa käytetty tematiikka toinen: inhimilliseltä kantilta on liki pelottavaa, että Suomen kaltaisessa valtiossa on mahdollista voittaa vaalit näin puhtaan populistisilla ja epäuskottavilla teeseillä - tai suosimalla vaalikampanjassa avoimen muukalaisvihamielisiä, jopa rasistisia argumentteja. Mihin meni yleissivistys - vai heijasteleeko tulos tässäkin keskivertoäänestäjän kykyä pureskella, purkaa ja ennen kaikkea ymmärtää kuulemaansa? Tv-Shop -maailmassa pätee valitettavasti usein vain yksi totuus; yksinkertaisin ja raflaavin mainoslause on se, joka toimii. Viis siitä, onko se totta ja mitä lukee pienessä präntissä.
Joku kysyi, miksi edustan sitä punavihreää sävyä joka tekemisiäni leimaa. Sille on monia syitä - ja valitettavasti ne syyt tullevat uuden hallituksen myötä vain lisääntymään. Itse vastasin kysyjälle kovin yksiselitteisesti; "mikä saa sinut kuvittelemaan, että minulla olisi vaihtoehtoja?"
Kun sydän sanelee, se sanelee tavalla jolle ei vastaan panna.
No comments:
Post a Comment