Vaihteeksi pieniä sanoja. Pohdintoja itsestä - vaiko sanahelinää sittenkin? Suitsukkeen hennon savun, alkoholin sivumaulla silatun kahvin, selailtavan paperin keskeltä. Tunnit kuluvat lauantai-iltaan, kuluvat edemmäs. Pian toisaalla vuodattamassa itsestäni osuutta sanoina maailmalle. Vaikkei miltei jaksaisikaan.
Yksilö on osiensa summa. Mikään ei rakennu tyhjiölle, tilanteeseen tai tilaan, johon menneet eivät jo olisi jälkiään perustuksiin jättäneet.
Pieniä kiviä, rapaumia, jälkiä perustassa. Torjutuksi tuleminen, huomiotta jääminen.
Äärimmäinen surumieli, kadonnut kyky nähdä asioita laajemmin. Paitsi kun on jo liian myöhäistä.
Uneksiminen, muusta ja näistä. Huoli ja stressi, toivottomuuden tunne, pienet poiskuluvat jäljet itseluottamuksen tilassa.
Tom Waits stereoissa. Kuinka sopivaa.
- - - - - - - - - - -
"I know your window and I know it's late
I know your stairs and your doorway
I walk down your street and past your gate
I stand by the light at the four way
Will I see you tonight on a downtown train
where every night is just the same
you leave me lonely now
Will I see you tonight on a downtown train
All of my dreams just fall like rain
all upon a downtown train"
- Downtown Train/Tom Waits
Miksi kiinnittää itseään asioihin, jotka ovat jatkuvasssa muutoksessa... määrittää olemassaoloaan jonkin järjestelmän mukaan. se jos mikä syö itseään, on 'elämää'. Kaikki on enemmän kuin osiensa summa, koska olethan sinä siinä, havaitseva olento. Et ole yksin...
ReplyDeleteOsata olla kiinnittymättä - tai osata kiinnittyä kiinnittämättä itsestään. Todellisuus sellainen kuin miksi sen tekee, vaikka joskus laitojaan Toisten todellisuuteen kolhiikin...
ReplyDelete