Diagnoosi, osa 2: syö pilleri

Syö pilleri, ja kaikki elämässäsi helpottuu.

* * *

Syö pilleri, etkä enää koskaan tutustu ihmisiin, joiden ainoa tapa ilmaista välittämisensä puutetta ja yleistä sitoutumiskyvyttömyyttä on pitää sukuelimensä kaikissa muissa paitsi omissa housuissaan. (Se on hei vaan seksiä, ei ollut tarkoitus. Älä nyt oo hei pikkumainen konservatiivi.)

Syö pilleri, eikä kukaan enää ikinä satuta sinua fyysisesti. (Kato vahinkoja sattuu, älä nyt ota niin vakavasti. Ei oikeuskaan ota.)

Syö pilleri, eikä kukaan enää satuta edes henkisen puolen syrjää. (Sun kato pitää vaan jatkaa hei eteenpäin ja olla silleen ottamatta ittees.)

Syö pilleri, eikä kukaan enää kuse persoonaasi silmään ja naura päälle. (Sun kato pitää hei pysyy silleen positiivisena, se on vaan hei elämää.)

Syö pilleri, ja unohdat sellaisiin koskaan törmänneesikään. (Se on hei vaan elämää, hei. Lähde bilettämään, ooksä vähä tylsä kun et juo.)

Syö pilleri, ja unohdat viettäneesi saman baari-illan liian monta kertaa. (Hei nyt lähet vaan, sä oot hei nuori ja baarit on kivoi.)

Syö pilleri, ja unohdat kadottaneesi mielenkiintosi kuunnella humalaisten huutavan metelin ylitse samoja asioita vuodesta toiseen. (Sun pitää kato hei olla positiivisempi ja opetella tapaan hei uusii ihmisii.)

Syö pilleri, ja unohdat kadottaneesi mielenkiintosi vastailla metelin ylitse humalaisille, joiden kysymykset olet jo oppinut ulkoa. (Sun kato pitää hei olla sosiaalisempi ja olla silleen avoimempi, hei.)

* * *

Syö pilleri, etkä enää koskaan kuule lausetta "Kuule, jos sulla olis vähän toisenlainen tyyli, sä käyttäytyisit vähän enemmän tälleen ja puhusit enemmän tolleen, ni sua olis tosi paljon helpompi lähestyä." (Kato pitää osata hei ottaa vastaan hyvii neuvoi ja sillee kasvaa ihmisenä sillon ku pitää, hei.)

Syö pilleri, etkä enää koskaan kuule edellämainitun lauseen yleistä jatkoa "...ja ehkä niitä miehiäkin sitten ilmaantuis." (Kato hei kun sun peili on oikeestaan ihan oikeessa ja sä oot oikeestaan aika vitun ruma, hei.)

Syö pilleri, etkä enää kuule miten ainoa tapa tulla hyväksytyksi ja pidetyksi on lakata olemasta oma itsensä. (Kato sun nyt pitää vaan ymmärtää, että sun viimeset 27 vuotta on ollu ihan turhii ja oikestaan sun pitää muuttaa itessäs kaikki.)

Syö pilleri, ja löydät taas kyvyn olla laskematta seuranhakuilmoitusten prosenttiosuutta luottamuksellisen salaseuran hakijoista. (Hei kato maailma nyt vaan on sellanen.)

Syö pilleri, ja unohdat aprikoida miten on niiden laita jotka vain unohtavat mainita olevansa luottamuksellisen salaseuran haussa. (Ei kato hei saa olla niin skeptinen, se on vaan seksiä hei.)

* * *

Syö pilleri, ja CV:si on kuin taikaiskusta täynnä vain hyödyllisiä merkintöjä. (Kato ei se riitä et sä osaat, sul pitää olla siitä dataaki, hei.)

Syö pilleri, ja toisen asteen koulutuksesi alkaa yht'äkkiä kelvata työnhakumarkkinoilla muuallekin kuin Filmtownin iltasijaisen pestiin. (Kato hei ei sil oo välii jos sä osaatki, mut jos sä oot hei vaan amis ni ei voi mitään, hei. Hanki duunari oikeet paperit hei, ni et oo niin kuraa, hei.)

Syö pilleri, ja 5-10 vuoden lisäopinnot kelvataksesi muualle kuin Filmtownin iltasijaisen pestiin muuttuvat tarpeettomiksi. Syö pilleri, ja älysi ja osaamisesi loistaa ylivertaisena ja mahdollisuudesta seuraavaan hakeutuminen kulkee kuin surffilauta linnunmaidon ehtymättömässä virrassa. (Kato hei elämä on siis täys mahdollisuuksii mut jos sä et oo hei akateeminen, ni niinku forget about it, jooko.)

* * *

Syö pilleri, ja alat luulla hei ettei viimeinen 27 vuotta olekaan pelkkiä hukattuja mahdollisuuksia, vääriä valintoja ja hukattua aikaa.

Syö pilleri, ja muistat uskoa että tulevaisuudessa on kaikki paremmin.

Syö pilleri.

Syö pilleri.

Syö pilleri, ja maailma pelastuu.

Triviaali yksityiskohta huonejärjestyksestä

Hyvä elämäni päiväkirja.

Tajusin tänään taas itsestäni pienen detaljin, edellisten joukkoon.

Ärsyynnyn sängyn sijoittamisesta huoneeseen sillä perimakuuhuoneellisella tavalla, joka jättää sen molemmille sivuille siivun lattiaa ja tilan pittoreskeille yöpöydille vuoteen molemmin puolin.

Ehkä vieroksun sen tuomia porvarillis-aikuisia mielikuvia. Ehkä selkäytimessäni yhä sykkii esivanhempien perimätieto siitä, että vuoteen paikka on nurkassa - seinä selän takana antaa kummasti pontta yllätyshyökkäyksen sattuessa. Turvattu selusta, turvattu uni.

Tämän huomion jälkeen luovuin enemmistä sisustusmuutosajatuksista.

Kun en voi kontrolloida maailmaa, tyydyn kontrolloimaan hallinnoimaani 24 neliötä.

Mieli sisään, musiikki ulos

Musiikin ajatus.

Eilistä yötä istuen kuluttaessani havahduin huomaamaan, miten yksin olen kokoelmani jättänyt.

Valvoin, pitkään. Yrittäen rauhoittaa jälleen yövieraaksi tullutta hysteeristä pelkotilaa toisaalle, pois juuri minun sylistäni. Musiikki; eikö se ole usein auttanut? Ääni, joka peittää muut äänet? Puhuu sisimmästäni ja sisimmälleni, toisten sanoin, silloin kun itse jaksa tai osaa sanoiksi pukea?

Yritin muistaa, milloin viimeksi olen poiminut hyllystäni cd-levyn ja kuunnellut sitä edes kappaleen matkaa. En muistanut.

Joskus elokuussa.

Se on pitkä aika.

Mihin se katosi? Milloin - ja miksi - suljin itseni niin, että musiikki jäi pimeään, tarpeettomuuksien alueelle?

Muistikuvieni mukaan samaan aikaan kun unohdin kuvanteon, jätin tussiterät, kynät, pensselit unohduksiin.

Minä en ole koskaan ollut puhuva ihminen. Puhun tekstissä, puhun kuvin, annan musiikin kuvailla. Mitä jää jäljelle kommunikaatiokyvystä, kun kaksi suurinta leikkautuu pois?

Diagnoosi: F32

Väsyminen.

Sairasloma.

Pitkä sellainen.

Kaksi kuukautta - melkein. Himpun vaille. Tämän jälkeen? En tiedä. En kykene.

Diagnoosi:

keskivaikea masennus, somaattisella oireyhtymällä.

Otan paineita. Poden syyllisyyttä. Uni on kadonnut taito. Sen tilalla kyky valvoa aamukuuteen, nukkua kolme tuntia, herätä kiivaana hakkaavaan pulssiin, stressiin, pelkoon, pahoinvointiin, fyysiseenkin - ajatuksiin siitä, mitä pitäisi tehdä, mitä pitäisi ehtiä tehdä, mitä olen nyt mokannut, mitä en osannut - ajatukset kiertävät kehää, pitävät hereillä. Päivä edessä; en tunne tarvetta nousta sängystä. Miksi nousisin? En löydä syytä. Hiljainen asunto ei riitä sellaiseksi. En tahdo ulos, en kuunnella puhetta. Puhelimen ääni kuin mörkö lapsen sängyn alla; sen kuulee liikkuvan eikä tahdo tarkistaa, miltä se näyttää. En vastaa.

Tyrkyttävät pillereitä. Tahtovat puhua suhteesta vanhempiin, lapsuudesta. Miten ne asiat tähän liittyvät? Enemmän liittyy kulunut vuosi, puolitoista. Hävinnyt kyky luottaa, syntynyt usko siihen etten ole mitään. Osaa mitään. Että niin ne kaikki sanoo. Vika on minun. Kaikkeen siihen, mitä puolitoistavuotiseni pitää sisällään. Väärä luulo, sanovat. Mutta sitä ei ole helppo uskoa.

Ajatus töistä saa voimaan pahoin. Jaksanko? Pystynkö? En tiedä jollen yritä. Lintsari. Pelkään sen olevan sana, joka minuun liitetään.

Pyydän listaa töistä, joita poissaollessani, kahden kuukauden aikana, on joku ottanut tehdäkseen. Mikä on valmista, mikä kesken. Sitä en saa.

Pelottaa.

Houkille vain

Ikäkö se on, joka temppunsa tekee? Saa varomaan askelia, antaa kyvyn ignoroida yhä kylmemmät sanat, olla ottamatta liikaa itseensä - ja kasata kokemat vain lisäpainoksi muun ajopuun joukkoon? Kuivana sen ehkä saisi tuleen, pois mielen tieltä. Vaan nyt se kasaantaa samaan rantaan edellisten kanssa.

En ota itseeni, mutta vanha kipu ei mene pois.

- - - - - -
"Well I hope that I don't fall in love with you
'Cause falling in love just makes me blue,
Well the music plays and you display your heart for me to see,
I had a beer and now I hear you calling out for me
And I hope that I don't fall in love with you.

Well the room is crowded, people everywhere
And I wonder, should I offer you a chair?
Well if you sit down with this old clown, take that frown and break it,
Before the evening's gone away, I think that we could make it,
And I hope that I don't fall in love with you.

Well the night does funny things inside a man
These old tom-cat feelings you don't understand,
Well I turn around to look at you, you light a cigarette,
I wish I had the guts to bum one, but we've never met,
And I hope that I don't fall in love with you.

I can see that you are lonesome just like me, and it being late,
You'd like some some company,
Well I turn around to look at you, and you look back at me,
The guy you're with has up and split, the chair next to you's free,
And I hope that you don't fall in love with me.

Now it's closing time, the music's fading out
Last call for drinks, I'll have another stout.
Well I turn around to look at you, you're nowhere to be found,
I search the place for your lost face, guess I'll have another round
And I think that I just fell in love with you."

Tänään en inhoa itseäni

"Tänään inhoan itseäni
ymmärrän mikä olen
tiedän mistä olen tullut
ja mihin matkalla"

- - - - - - -

Mietin eilen, kuinka alas visiirin voikaan laskea. Mietin, että mikäli siitä hymyilevästä, pikku vitsejä heittelevästä, kepeän iloisesta itsestäni kuvaisi pienen videonpätkän, en luultavasti tunnistaisi siitä itseäni.

Puhua paljon, hymyn takaa, on lopulta vain yksi tapa olla hiljaa.

Ja kaikki se tulee takaisin

Yrittää pysyä pois Helsingistä. Yrittää täyttää päivänsä työllä. Kesällä se vain on kovin haasteellista. Antakaa minulle tekemistä; aikaa pois asunnostani, aikaa pois itsestäni. Riittävästi tekemistä - silloin en ajattele.

Alkoholi ei tähän vaivaan sovi. Se sekoittaa mielenpohjan segmentoituneet kerrokset entistä pahemmin, ajaa esiin senkin joka yleensä pysyy piilossa. Silti kokeilen, toisinaan. Suomalaisen parannuksen loitsuma, yritys alisesta ylisiin. Parempi kyky oli muilla, aikoinaan.

Mikä on, elämän paloissa, kun eivät asetu kehyksiinsä. Mihin kehyksiin? Niitä etsiessä.

Se mikä oli ei ole enää. Yritän luopua, vanhasta itsestä, infantiileiksi käyneistä ajatuksista. Siinähän yritän. (On makaaberisti sanottu, mutta toisinaan mietin että parasta mitä minulle voisi tapahtua, olisi kuulla lääkärin sanat: "sinulle on elinaikaa enintään viisi vuotta." Tulevaisuutta vailla vastuukin poissa, ikuinen nuoruus lyhyessä paketissa? Ei mietintöjä kaukaisille ajoille, jos ei niitä tulisikaan. Mene, mene, mene jaa tee, pian se loppuu. Älä ajattele, toimi. Hävittävää ei enää ole. Valkoisen länkkärin elintasomurhe, allergia hienopestyä elämää kohtaan? Tiedä häntä.

- - - - - - - - - -
"Outside another yellow moon
punched a hole in the nighttime, yes
I climb through the window and down the street
shining like a new dime
The downtown trains are full with all those Brooklyn girls
They try so hard to break out of their little worlds

You wave your hand and they scatter like crows
they have nothing that will ever capture your heart
they're just thorns without the rose
be careful of them in the dark
oh if I was the one
you chose to be your only one
oh baby can't you hear me now

Will I see you tonight
on a downtown train?
Every night is just the same
you leave me lonely now

I know your window and I know it's late
I know your stairs and your doorway
I walk down your street and past your gate
I stand by the light at the four way
You watch them as they fall
they all have heart attacks
They stay at the carnival
but they'll never win you back

Will I see you tonight
on a downtown train?
Where every night is just the same
you leave me lonely now
Will I see you tonight
on a downtown train?
All of my dreams just fall like rain
all upon a downtown train

- Tom Waits: Downtown train