Kohtuaan lähti synnyttämään

Pimeys.

Siunaava pimeys. Siunattu pimeys.

Sanovat joulua perhejuhlaksi. Läheisyyden. Talven taitteeksi. On siinä ladattu symbolismia ajankohdan taakaksi; mitä nyt Sattuma asetti taivaankappaleet sattumaan niin, että eräs niistä kohtaisi kierrossaan kääntymän kohti määritelmällista ajanjaksoa, joka kotvan verran kaataisi sen ylle annoksen eteläistä siskoaan valopitoisempia aikayksiköitä.

Homo Sapiens, syntyjään uteliais tai vain kontrollifriikki: laji, joka uteliaisuuttaan halusi mitata aikansa, rakentaa rituaalinsa. Ehkä antaakseen ajalle sisältöä. Kukaties katkomaan jatkumon käsiteltäviin osiin. (Kumpi olikaan ensin: sisältö vai yritys ymmärtää luomaansa?)

Samapa tuo. Joulumanteliksi ajatushampaisiin.

Takaisin pimeään.

Kaupunki kaukana. Toinen ulottuvuus. Kun taskulampun sammuttaa, pimeys tulee. Ojentaa käsivarren, eikä kämmentä näe. Tuuli. Taivaankaari. Ajatuksensirkama valon symboliikalle: jos yksi kirjasi tähdet kuolleiden leirituliksi ja toinen valoiksi taivaanlaen tiipiin kudoksen takana – miksi kolmas hautaa ne näkyvistä mainosvalojensa saasteeseen?

Kova tuuli. Norjassa kutsuivat sitä Dagmariksi. Minä taidan vain antaa sille pusun. Sähkö hengittää pätkittäin: haavoittuvaisen elintavan pehmeä kohta. (Olisikin, millä iskeä.)

Onnea vain, kretiineille, joilla oli riittämiin aivosolujen puutostilaa asettua suorasähkölämmityksen alaisuuteen. Lupaan kutsua kuoliaaksihyytymistänne evoluutioksi. Siinä kun sovittelen askeleeni liiterin ja tuvanrappujen väliin.

Tuuli takinhelmoissa. Hyvä kangas. Ei pure läpi. Puuskissa tuntee painonsa pienuuden. Huppu poskilla: alkukantainen turva. Tunne pesäluolasta, ehkä kapalosta. Huolenpidosta. Itse omana vanhempanaan.

Initaatioriitti sekin. Hartaus epähengekkäälle. Symbolismi paiskaa kättä käytännön kanssa.

Metsään ei mennyt, symbolisminkaipuussaan, kädellislaji. Riitti se on, pieni ja henkilökohtainenkin.

Kirjani näen lukea lyhdynkin valossa. Pattereitako tässä tuhlaamaan.

Tuokio tarokkien maailmassa

- - - - - - - - - - -

Jätetään hetkiseksi politiikka. Reaalimaailma. Aikuisten maailma. Reseptit, kemialliset mikstruurat; mielen parantaminen joksikin jota se ei koskaan ollutkaan.

Annetaanpa olotilan puhua, ottaa omakseen tämä pieni iltahetki. Ja kuinka muuten se tehdäkään kuin toisen sanoilla ja viittauksella maailmaan kuvien takana?

- - - - - - - - - - -

Stranger Song


It's true that all the men you knew were dealers/
who said they were through with dealing/
Every time you gave them shelter/
I know that kind of man/
It's hard to hold the hand of anyone/
who is reaching for the sky just to surrender/
who is reaching for the sky just to surrender.

And then sweeping up the jokers that he left behind/
you find he did not leave you very much/
not even laughter/
Like any dealer he was watching for the card/
that is so high and wild/
he'll never need to deal another/
He was just some Joseph looking for a manger/
He was just some Joseph looking for a manger.

And then leaning on your window sill/
he'll say one day you caused his will/
to weaken with your love and warmth and shelter/
And then taking from his wallet/
an old schedule of trains, he'll say/
I told you when I came I was a stranger/
I told you when I came I was a stranger.

But now another stranger seems/
to want you to ignore his dreams/
as though they were the burden of some other/
Oh, you've seen that man before/
his golden arm dispatching cards/
but now it's rusted from the elbows to the finger/
And he wants to trade the game he plays for shelter/
Yes he wants to trade the game he knows for shelter.

Ah, you hate to watch another tired man/
lay down his hand/
like he was giving up the holy game of poker/
And while he talks his dreams to sleep/
you notice there's a highway/
that is curling up like smoke above his shoulder/
and suddenly you feel a little older/

You tell him to come in, sit down/
but something makes you turn around/
The door is open/
you can't close your shelter/
You try the handle of the road/
It opens - do not be afraid/
It's you my love, you who are the stranger/
It's you my love, you who are the stranger.

Well, I've been waiting, I was sure/
we'd meet between the trains we're waiting for/
I think it's time to board another/
Please understand, I never had a secret chart/
to get me to the heart of this/
or any other matter/
When he talks like this/
you don't know what he's after/
When he speaks like this/
you don't know what he's after.

Let's meet tomorrow if you choose/
upon the shore, beneath the bridge/
that they are building on some endless river/
Then he leaves the platform/
for the sleeping car that's warm/
You realize, he's only advertising one more shelter/
And it comes to you, he never was a stranger/
And you say ok the bridge or someplace later.

And then sweeping up the jokers that he left behind...
And leaning on your window sill...

I told you when I came I was a stranger.

- Leonard Cohen