Postikortteja pimeään: poliisin määrärahoista suhteellisuusteoriaan

On se. Toisinaan halpaa. Toisinaan helppoa. Toisinaan hersyttävää.

Kuvarinnastukset, excelin prioriteettisarake ja todellisuuden poikkileikkautumat.

Poliisilaki se pulputtaa tsunamin alta

Joku hurraa. Tälläkin hetkellä. Jossakin sattumanpalvonnan syövereissä. Riemuitsee hävyttömästi kätevästä tsunamista ja huomiotutkan harhautumisesta kaukomaiden kriisin.

Ja epäkivaa se onkin. Ei kivaa sitten millään mittarilla. En minä sitä vähättele: possahtelevia reaktoreita, inhimillistä hätää, hukkuvia kissoja jotka eivät alunperinkään saaneet loistoideaa rakentaa Tyynenmerenvastaista tsunamiarkaa rannikkoa täyteen ydinmiiluja.

Sen alta suhahtaa kuitenkin eduskunnan tahvosordiinon ja minkään maailman huomiotutkan havaitsematta poliisi- ja pakkokeinolain uudistus. Se, jonka yli tuhannen sivun Sinuhenpaksuinen dadamuotoon nakutettu DDR-perintö avaa - krhm, korjaus, avaa siis vasta kuluvan tiistain jälkeen - sinunkin datapäätteesi sinitakkien mellastukselle ja velvoittaa teleoperaattorit lain voimalla tässä puuhassa auttamaan.

Iran, Nokia, anyone?

Vaikka mitäpä se Supo itsekseen osaisikaan.

Paitsi hermostua lievästi Piraattipuolueen - jonka olisi jatkossakin syytä pysyä lestissään ja olla kaivamatta omaa hautaansa ulvomalla ydinvoiman vastustuksen tappavan lapsia - jaksaessa sittenkin tavata järkäleen läpi ja huomauttaa sen sisältävän esimerkiksi poliisin oikeudet kaivaa tunnelinsa tietokoneellesi, asentaa sen täyteen sellaisia tiedonkalastimia kuin sattuu huvittamaan ja perustella toimensa sanaparilla "syytä epäilyyn" ja kansakunnan lainsäädäntöön sanaparin "salaiset pakkokeinot" lisäävän pukstaavin.

Salaisten pakkokeinojen sisältöä ei luonnollisesti kuvailla. Eiväthän ne olisi salaisia, jos niiden sisältö paljastettaisiin taholle joka niiden käyttöönotosta päättää.

Eeppisen loogista.

Samaan Sinuheen on koodattu 92 muutakin pikku fiksausta esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakiin.

Oman turvallisuutenne vuoksi.

Luottamusta herättävää elettäessä maassa, joka Lipposen kultaisten 90-luvun päivien aikaan teleuudistusta tehdessään osoitti teknistä osaamistaan myymällä epähuomiossa kaukomaille myös viranomaisverkkonsa. Sitä tosin onnistuttiin peittelemään pitkään Virve-verkon pystyttämisenä lanseerattuna uudistuksena.

Entinen oikeusministeri Jacob Söderman tylytti lakuudistuksen sisältävän ainakin seitsemästä kahdeksaan avointa perustuslain vastaista kohtaa.

Paljonpa kiinnosti, kansanedustajaa; ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä - 11.3.2011 - pienen suomalaisen puolta pitivät erityisesti Perussuomalaiset jättäytymällä pois käsittelystä koko eduskuntaryhmänsä vahvuudella. Pullakahveille unohtuivat myös Kristillisdemokraatit. Jumala valvoo, niin mekin?

Ensimäisessä äänestyksessä kahdestasadasta vallanvääntäjästä poissaolollaan loisti kaikkiaan 71 kipaletta. Punaista nappia painoi - kuinka ollakaan - galaktinen 42 henkeä.

Tulkintoja jäänee kaksi: joko ei jaksa kiinnostaa - tai sitten oma poliittinen persaus turvataan hyväksymällä uudistus hiljaisesta vihreän napin avoimen painalluksen sijaan.

Äiti, Töölönlahden tsunami, joku. Puuttukaa nyt tähän. Tule apuun, Anja.

Ja pian.

Toiseen käsittelyyn DDR-Raamattu menee tänään. Puoliltapäivin. Luonnollisesti tässä vaiheessa lakiin ei ole mahdollista enää muutoksia nakutella.

Söpön ponnen voi kuitenkin esittää.

Tai herätä, vetää pään perseestään ja äänestää uudistus kumoon.

Positiivinen ajatus.

Mutta hippasen utopistinen.

Tiistaina 15.3. läsnäolevien luvusta voinemme vetää omat johtopäätöksemme.

Jokainen on syyllinen kunnes toisin päätetään.

(Töölönlahden tsunami - sinulla alkaa olla kiire.)

Joulutervehdys virkavallalle

Suomalais-luterilaisen, kärsimysmentaliteetin sävyttämän jouluperinteen olennainen osa on tunnetun historian hämäristä saakka ollut joulusiivous. Savuisimmatkin pirtit ja turvekattoisimmatkin majat on kuurattu nurkasta nurkkaan, järjestelty kulhot ja kaulimet ja valmistauduttu vapahtajan, joulu-ukon, valon synnyn juhlan tai minkä milloinkin tuloon - riippuen siitä, onko edetty aikakautta ennen kristinuskon miekan voimalla maahan ajamista vai sen jälkeen.

Tänä jouluna matalan majani siivoustoimenpiteissä auttavan kätensä pyrki parhaansa mukaan ojentamaan vapahtajan tai joulu-ukon sijasta astetta sinisempi taho - Suomen poliisi. Asuntooni ystävällisesti suoritettu kotietsintä jätti jälkeensä muun muassa (tuuletussyistä?) aukimyllätyn sängyn, säntillisestä vuosikertajärjestyksestään (arkistointisyistä?) sekoitetun Judge Dredd -kokoelman, kokoelman (koristelusyistä?) lattialle taputeltuja rapaisia kengänjälkiä ja uuteen uskoon plarattuja kirjahyllyn täytteitä.

Tahdonkin täten omistaa seuraavan (valo)kuvallisen joulutervehdykseni valtiomme huomaamattomasti toimivalle, ammattimaiselle ja tehokkaalle (not) virkavallalle. Tervehdyksen ensimmäisenä osuutena toimikoon taannoisen Ruotsin kruunupääparin, Victorian ja Danielin, yleisöstä bongattu siviilipoliisipari. Arvoisille lukijoille esitänkin jouluisen vekkulin kuva-arvoituksen: löydättekö mainitut viranomaiset oheisesta kuvasta? (Vihje: mikäli tehtävä tuntuu vaikealta, toimii toisen vyötäisilleen unohtama varustevyö hyvänä tuntomerkkinä.)

- - - - - -

Löytyikö?

Onnistuneille esitettäköön palkinnoksi samaisen vierailun lehdistökorokkeelta bongattu Suojelupoliisin edustaja, jonka naamioitumisyritys toimittajakollegojen pariin edustaa jo astetta edistyneempää mallia:



- - - - - -

Ja ihan vallan sinisiä veikkosia jatkotervehtiäkseni isketäänpä tänne vielä sama veikkonen elokuisen Olkiluoto Blockaden yhteydestä bongattuna:



- - - - - -

Näissä ystävällismielisissä merkeissä kelpaa meidän jatkaa kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Ja mikäli joku nyt keksisi ryhtyä ipisemään yksityisyyden vaarantamisesta - tai yksilöiden saattamisesta naurunalaisiksi - joutunen vastaamaan vetoon toimittamalla vapaavalintaiseen viranomaisosoitteeseen pesulalaskun eteiseni lattialle pudotetuista ja ikävän rapaiseksi tallotuista säärystimistä.

Nottas tiedättä.