Tehykohun ja suurimman porun jo hiukan laannuttua raavin kasaan muutaman rivin aiheesta. Eduskuntavaalin tulosten julkistamisen jälkeen muistelen lausuneeni ennustuksen siitä, kuinka pitkään porvarihallitukselta ottaakaan romuttaa oma suosionsa ja ajaa maa orastavaan kaaokseen. Vaali-iltana veikkasin tulokseksi vuotta. Pystyessään täyttämään valistuneen arvaukseni noin puolessa vuodessa istuva hallitus siis ylitti itsensä ja hurjimmatkin odotukseni.
Antaa ymmärtää vaan ei ymmärrä antaa
Sitä luulee elävänsä 2000-luvun demokratiassa siitäkin huolimatta, että vallan kahvaa toistaiseksi pitelee kovin oikeistolainen ote. Olihan se sentään vapaissa vaaleissa valittu, pitkältä Kokoomuksen koreaksi brändätyn ”Suomen toivo” –kampanjan ja ”pienipalkkaisille, koulutetuille naisaloille” luvattujen kolminumeroisten palkankorotusten vuoksi. Se ei ollut yllätys, että muutamia vuorokausia vaalien jälkeen muun muassa luvatut korotukset nimettiinkin ”väärinkäsitykseksi”. Siitäkin huolimatta, ettei edes Kataisesta kestohymyineen löytynyt ymmärrystä oikaista ”julkisuudessa syntynyttä väärinkäsitystä” ennen vaali-iltaa.
Mutta se oli, että demokraattisen maan hallituksesta löytyi potkua runnoa maahan pakkotyölaki ”matalapalkkaisten, koulutettujen naisten” lähdettyä vaatimaan etujaan työtaistelun kautta.
Pakkotyölaki. Suomessa armon vuonna 2007? Pääministeri Vanhanen veisteli kauniita puheita lain oikeutukseksi: emmehän voi antaa viattomien ihmispolojen kuolla Tehyn lakon vuoksi. Emmehän. Eikä hallituksen sovi antautua moisen kiristyksen edessä. Eihän. Muita vaihtoehtoja ei siis jää, kuin säätää mainittu laki. Viis siitä, että hallitus budjetoi kaksi miljardia euroa ylimääräistä velan maksuun ruutupaperivihkon kulma näyttää verokertymästäkin jäävän toista miljardia ylimääräistä käyttörahaa. Rahasta siis ei ollut kyse. Vain periaatteesta. Eivät suuret sanat suuta halkaise, jos ei suu sanoja.
Iltauutisissa toimittaja osoitti loistavaa objektiivisuutta tiedonvälityksessä lausumalla, miten vasemmiston tulee päättää asioiden tärkeysjärjestys: ihmiselämä vai lakko-oikeus? Miksei toimittaja kysy, miksi hallituksen prioriteeteissa korkeimmalle ei nouse julkisen terveydenhuollon jatkuva resurssipula, alimiehitys ja kasvavat hoitojonot, joihin hoitoonpääsyä odottavia on kuollut tasaiseen tahtiin jo vuosia ennen Tehyn työtaistelua? Miksi ei kysytty, kuka kaiken alun perin aiheutti – kuka lupasikaan palkankorotukset ja jätti ne tekemättä?
Vaan poikipa työtaistelu myös aitoa tragikomiikkaa. Pakkotyölakia eduskuntatalon edessä vastustanut mielenosoitus pääsi kuulemaan aitiopaikalta Ben-sedän huutavan, ettei teidän kannata äänestää lainkaan: kun eivät ne äänet olisi kokoomukselle tulleetkaan. Onhan se hienoa kuulla päättäjän itsensä suusta, kuinka paljon hän demokraattisen valtion toimintaperiaatteita arvostaakaan.
