Joulusaarna mellakoista, knihdeistä ja viekkaista varkaista

Joulu.

Yhtäällä laitetaan kovat kaulaan, pyhänutut niskaan, korjataan ilmeet korrekteiksi ja varustaudutaan hymyilemään sukulaisille, joita normaalioloissa katselisi enintään kiikaritähtäimen ristikon läpi. Meillä on nyt kivaa, vittu.

Toisaalla paiskataan kakaroille parit paketit, käsketään olla kiljumatta kun aikuiset nyt kerran vuodessa haluavat vähän rentoutua ja olla rauhassa (ja on se nyt perkele kun ei sullekaan koskaan mikään kelpaa), vittu.

Kolmannella ei jakseta enää pelleillä, vaan kiskaistaan köysi kurkihirren yli. Ei väkisin, vittu.

Siinä jossain välissä muistetaan vielä unohtaa oma pakanallinen, Uralin takaa vaeltanut kulttuuriperu kotijumalineen ja keskitalven juhlineen ja sotketaan oman historian viimeisetkin sirpaleet tunnistamattomaksi mössöksi ymppäämällä niihin joko Lähi-Idästä vaeltanut paimentolaisusko tai Skandinaavisia hirsipuujumalia simatuoppeineen.

Yhtä kaikki - pääasia että saadaan päästellä tynkähistorian luoman häpeäntunteen höyryjä hetkisen verran ulvomalla, että kurjuus, kuolema ja heinäsirkat perivät maan, jos ne perkeleen mamut saavat romuttaa demokratian lisäksi vielä peruskoulujärjestelmänkin estämällä kollektiivisen Enkeli taivaan nuotin vierestä veisuun ja ehdottamalla, että joulujuhlanäytelmä sisältäisi muutakin kuin pyyheliinapäisiä lapsia imitoimassa itämaisia paimenia ja teiniäitejä.

Joulu.

Jeesuksen synnyinsijoilla asiat ovat sentään kutakuinkin ennallaan. Nuoria arabiäitejä nääntyy tasaisella tahdilla tiesulkujen pieliin Pyhän Pietarin innolla Länsirannan - ja alueen sairaaloiden - portteja vahtivien israelilaisnuorukaisten hypistellessä rynkkyjään jouluisen tähtitaivaan loisteessa. Jo olemassaolevilta kakaroilta muistetaan välillä lykätä varmuuden vuoksi kotikatot kumoon iloisenkeltaisilla puskutraktoreilla.

Murjaanien kuninkaat eivät vieläkään ole päässeet ylös polvikoukustaan: sen verran rautaisella otteella länsimaiset yritysherrat edelleen pitelevät kiinni Mustan mantereen luonnonrikkauksista, kaivostoiminnoista, kalavesistä ja sisämarkkinoista - kun kolonialismi kerran halvat raaka-ainemarkkinat syliin pudotti, ei uusliberalismin messiaaninen sanoma näe niistä aiheelliseksi luopuakaan.

Knihti on vaihtanut hevosensa panssaroituun automobiiliin, tankkiin tai hävittäjään, mutta käy kuuliaisena husaarina yhä sotaansa kevlarin ja mellakkakypäräin suojista - muistaen miten että siihen on meitä opetettu/ että totella keisaria/ ja kuunnella pyhää lakia.

Vaikka sitten tappaen ja virtaan heittäen kaikki Petlehemin kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset.

Niin kauan kun WikiLeaks ei sitä huomaa, se on ihan ok. Herodeskin sanoi.

Kullan, mirhan ja suitsukkeen sijaan selaan maailman uutisten ruudinkäryä, murtuneita luita, pahaa tahtoa ja husaarin palveluksesta jaeltuja ristejä.

Hyvää joulua, Minskissä hakatut. Hyvää joulua, Chilen - ja vähän muidenkin - vankiloiden nälkälakkoilijat solidaarisuuspommittajineen. Hyvää joulua, Tshetshenia, jossa rauhaa ei nähdä eikä juuri odotetakaan. Hyvää joulua, Aasia ja itäinen Eurooppa, ja sadat tuhannet ihmiskaupan vastahakoisina joululahjoina nääntyvät mantelisilmät ja tatjanat.

Hyvää joulua, sinä työsi kunnialla ja velvollisuudentunnolla hoitava knihdinkuvatus, joka sormet syyhyten seulot internetin ihmemaasta kiinni niitä, joita herrasi väärinajattelijoiksi kutsuu.

Hyvää joulua, sinä BBC:n uutisiin raahattu ekonomisti, joka maasi kymppitonnin lukukausimaksujen rampauttaman tulevaisuuden sijaan kannoit huolta mellakoiden vaikutuksesta Lontoon keskustaliikkeiden joulumyyntiin. Hyvää joulua, te Suomen hallituksen talipäät, joiden kuningasidea oli pudottaa alle 25 -vuotiaat 250 euron toimeentulotuen varaan. Hyvää joulua, te samat saatanan hallitustaunot, verouudistuksesta, joka lykkää palkkaan lisää pari euroa ja kerää sen kymppeinä pois nousevina ruoka-, liikenne- ja terveydenhuoltomaksuina.

Joku vielä ihmettelee, miksi ne vapahtajaa tervehtivät viisaat miehet luikkivat paikalle valtaapitävien katseita vältellen, peitenimien ja öiden pimeän suojissa.

Luuleeko joku, että tämän päivän väärinajattelijalla on eriäviä vaihtoehtoja?

Kun viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ovat eksyneet valtionhallintoon, ei kansalainen juuri onnesta huokaa.

Täällä, Minskissä tai muuallakkaan.

Tavarataivaaseensa hukkuneille - tai sieltä jo pois löytäneille - jätän loppusanoiksi Göstan sävelet.

Sairaan kaunista terveydenhuoltoa

Tehykohun ja suurimman porun jo hiukan laannuttua raavin kasaan muutaman rivin aiheesta. Eduskuntavaalin tulosten julkistamisen jälkeen muistelen lausuneeni ennustuksen siitä, kuinka pitkään porvarihallitukselta ottaakaan romuttaa oma suosionsa ja ajaa maa orastavaan kaaokseen. Vaali-iltana veikkasin tulokseksi vuotta. Pystyessään täyttämään valistuneen arvaukseni noin puolessa vuodessa istuva hallitus siis ylitti itsensä ja hurjimmatkin odotukseni.

Antaa ymmärtää vaan ei ymmärrä antaa

Sitä luulee elävänsä 2000-luvun demokratiassa siitäkin huolimatta, että vallan kahvaa toistaiseksi pitelee kovin oikeistolainen ote. Olihan se sentään vapaissa vaaleissa valittu, pitkältä Kokoomuksen koreaksi brändätyn ”Suomen toivo” –kampanjan ja ”pienipalkkaisille, koulutetuille naisaloille” luvattujen kolminumeroisten palkankorotusten vuoksi. Se ei ollut yllätys, että muutamia vuorokausia vaalien jälkeen muun muassa luvatut korotukset nimettiinkin ”väärinkäsitykseksi”. Siitäkin huolimatta, ettei edes Kataisesta kestohymyineen löytynyt ymmärrystä oikaista ”julkisuudessa syntynyttä väärinkäsitystä” ennen vaali-iltaa.
Mutta se oli, että demokraattisen maan hallituksesta löytyi potkua runnoa maahan pakkotyölaki ”matalapalkkaisten, koulutettujen naisten” lähdettyä vaatimaan etujaan työtaistelun kautta.

Pakkotyölaki. Suomessa armon vuonna 2007? Pääministeri Vanhanen veisteli kauniita puheita lain oikeutukseksi: emmehän voi antaa viattomien ihmispolojen kuolla Tehyn lakon vuoksi. Emmehän. Eikä hallituksen sovi antautua moisen kiristyksen edessä. Eihän. Muita vaihtoehtoja ei siis jää, kuin säätää mainittu laki. Viis siitä, että hallitus budjetoi kaksi miljardia euroa ylimääräistä velan maksuun ruutupaperivihkon kulma näyttää verokertymästäkin jäävän toista miljardia ylimääräistä käyttörahaa. Rahasta siis ei ollut kyse. Vain periaatteesta. Eivät suuret sanat suuta halkaise, jos ei suu sanoja.

Iltauutisissa toimittaja osoitti loistavaa objektiivisuutta tiedonvälityksessä lausumalla, miten vasemmiston tulee päättää asioiden tärkeysjärjestys: ihmiselämä vai lakko-oikeus? Miksei toimittaja kysy, miksi hallituksen prioriteeteissa korkeimmalle ei nouse julkisen terveydenhuollon jatkuva resurssipula, alimiehitys ja kasvavat hoitojonot, joihin hoitoonpääsyä odottavia on kuollut tasaiseen tahtiin jo vuosia ennen Tehyn työtaistelua? Miksi ei kysytty, kuka kaiken alun perin aiheutti – kuka lupasikaan palkankorotukset ja jätti ne tekemättä?

Vaan poikipa työtaistelu myös aitoa tragikomiikkaa. Pakkotyölakia eduskuntatalon edessä vastustanut mielenosoitus pääsi kuulemaan aitiopaikalta Ben-sedän huutavan, ettei teidän kannata äänestää lainkaan: kun eivät ne äänet olisi kokoomukselle tulleetkaan. Onhan se hienoa kuulla päättäjän itsensä suusta, kuinka paljon hän demokraattisen valtion toimintaperiaatteita arvostaakaan.