Joulukortteja pimeään: ja piltin synnytti Beetlehem

Joulukortteja pimeään: Oh, thy Old Ones

Joulukortteja pimeään: sesonkitaikaa maanollakohdassa

Joulupotpuri - tuplabasareita ja kumisia kameleita

Tunnustetaan: kaikissa meissä asuu pieni tiskijukka.

Vähintään sellainen tiskijukka, joka kokee tarpeelliseksi tärvellä, kyseenalaistaa, kohottaa tai sarkastisesti kommentoida kulloinkin ohitse soljuvan illanvieton, sesonkijuhlan, peruskoulun aamunavauksen tai maljankohotuksen yleistunnelmaa lykkäämällä musiikkimasiinasta ulos edellämainittuun tarkoitukseen sopivan kappaleen.

Sesonkijuhlien kappalevalintakuninkaana tällaiselle tiskarinkaapua soveliaan kyseenalaistamisen, herjanheiton tai suoranaisen luovan vittuilun tekosyynä käyttävälle näyttäytyy - ylioppilasjuhlien ja ristiäisten ohella - joulu.

Tietenkin.

Tapanintanssien puukkohippatilastoja odotellessa DJ-wannabe inspiroituu lueskellessaan pelastuslaitoksen ja poliisitoimen toistaiseksi ilmoittamaa pyhäpäivien keikkakertymää - millaisen sesonkijuhlan karvaan kääntöpuolen ja turpa-kiinni-meillä-on-nyt-kivaa -mentaliteetin manifestaatiokokooman korrekti sanamuoto "kotihälytys" taakseen kätkeekään! Oman elämänsa tiskijukka hypistelee mentaalisia levyvarantojaan Klamydian ramokäännösten kohdalla - sen verran somaan pähkinänkuoreen kappale Hyvää Joulua (Mä en haluu tänään lyödä sua) perhejuhlan perimmäisen pyhyyden tiivistää. "Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ näin sen pitää tapahtua/Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ miks ei voi aina olla joulua?" - voiko sen enää kauniimmin sanoa?

Sama tilastoja tavaava ilonpilaaja ihmettelee syvästi sitäkin, miten Kumikameli -klassikko Jorman joulu voi yhä puuttua YouTube näennäisesti rajattomasta valikoimasta. Aivan - juuri se kipale, jossa Jorma-poika sai lahjoja rekka-autollisen ja isänkin joulu on tavallinen - juhlimisen myötä kaatuu joulukuusi, hajoaa väritelkkari ja lopussa voi äiti vaikeroi/ kun isä kotona mellakoi/ja pihalla poliisin pillit soi/ ja radiossa laulava kinkku. (/Ja joulua jatketaan kaksistaan/ kun isä on viety putkaan.)

Joko on pilkattu ydinperhettä riittämiin? Kukaties.

Siirrytään kiusaamaan piiloporvarilliseen - tai avoimen tunnustukselliseen - todellisuuspakoon kääriytyviä luttanoita, joille todellisinta todellisuutta tapaavat edustaa Täydellisten naisten DVD-ekstrojen vertailu ja debatointi BB-pudotusten siis ihan totaalisesta epäreiluudesta.

Ok, myönnetään: John Lennonin ja missuksen Happy Xmas (War Is Over) on rahtusen sentimentaalinen, hitusen tarkoitushakuinen ja aavistuksellisen sokerinen, mutta sen päivitetyllä videolla on yhtä kaikki todennettu vaikutus saada ns. tavallisten kansalaisten syvät rivit kiemurtelemaan sohvillaan, vääntelemään suupieliään ja toteamaan että vaihda kanavaa, mua ahdistaa kun tollasia juttuja näytetään.

On se hyvä, että se asioiden näkeminen ahdistaa.

Eikä niiden olemassaolo?

Historian tasainen toistuvuus todentuu joululauluissakin; jos koppakuoriaismiehen joulumessu saattaakin soida radiossa (vaan ei näkyä telkkarissa), on hiljaisuuteen vajonnut samoja teemoja toisteleva Woody Guthrien 1913 Massacre'kin

Ja sen seuranneen sodan piti sentään olla "the war to end all wars".

Paha maailma. Ei lahjoja tänä jouluna, laulaa Kuningas Timantti. (Eikä pätkätyötonttujakaan kiinnosta aina duunia painaa.)

Joko on kiusattu riittämiin mukavuudenhaluisia todellisuuspakolaisia?

Ehkäpä.

Siirrytään ruotimaan vitun valoletkuja ja muita jouluun liitettäviä mauttomuuden universaaleja tiivistymiä. Jos alkaa hatuttaa, tingentangelikoristeita, Karita Mattilan joululaulu-ulinoita ja vilkkuvaloilla somistettuja tonttuhattuja ei mikään haasta yhtä tehokkaasti kuin Twisted Sisterin uran komeasti päättänyt joululevy - suositellaan soitettavaksi kokonaisuudessaan, volyymit yhdellätoista ja repeat -nappula päälle viimeistään Let it Snow'n tai White Christmas'in kohdalla.

Se osuus tingentangelimauttomuudesta joka vielä on pystyssä tämän tukkahevikeskityksen jälkeen todella ansaitsee osansa joulukattauksessa.

Nyt on tullut aika kaapia kuusenhavut hiuksista, sulkea sanomalehdet, jättää väestö hetkeksi rauhaan ja leikkiä rauhan ja lämmöntunteiden toisintamista.

Tehtäköön se ehkä parhaimman Suomessa koskaan levytetyn joulukappaleen voimin.

Areena on teidän, Hassisen Kone.

Joulusaarna mellakoista, knihdeistä ja viekkaista varkaista

Joulu.

Yhtäällä laitetaan kovat kaulaan, pyhänutut niskaan, korjataan ilmeet korrekteiksi ja varustaudutaan hymyilemään sukulaisille, joita normaalioloissa katselisi enintään kiikaritähtäimen ristikon läpi. Meillä on nyt kivaa, vittu.

Toisaalla paiskataan kakaroille parit paketit, käsketään olla kiljumatta kun aikuiset nyt kerran vuodessa haluavat vähän rentoutua ja olla rauhassa (ja on se nyt perkele kun ei sullekaan koskaan mikään kelpaa), vittu.

Kolmannella ei jakseta enää pelleillä, vaan kiskaistaan köysi kurkihirren yli. Ei väkisin, vittu.

Siinä jossain välissä muistetaan vielä unohtaa oma pakanallinen, Uralin takaa vaeltanut kulttuuriperu kotijumalineen ja keskitalven juhlineen ja sotketaan oman historian viimeisetkin sirpaleet tunnistamattomaksi mössöksi ymppäämällä niihin joko Lähi-Idästä vaeltanut paimentolaisusko tai Skandinaavisia hirsipuujumalia simatuoppeineen.

Yhtä kaikki - pääasia että saadaan päästellä tynkähistorian luoman häpeäntunteen höyryjä hetkisen verran ulvomalla, että kurjuus, kuolema ja heinäsirkat perivät maan, jos ne perkeleen mamut saavat romuttaa demokratian lisäksi vielä peruskoulujärjestelmänkin estämällä kollektiivisen Enkeli taivaan nuotin vierestä veisuun ja ehdottamalla, että joulujuhlanäytelmä sisältäisi muutakin kuin pyyheliinapäisiä lapsia imitoimassa itämaisia paimenia ja teiniäitejä.

Joulu.

Jeesuksen synnyinsijoilla asiat ovat sentään kutakuinkin ennallaan. Nuoria arabiäitejä nääntyy tasaisella tahdilla tiesulkujen pieliin Pyhän Pietarin innolla Länsirannan - ja alueen sairaaloiden - portteja vahtivien israelilaisnuorukaisten hypistellessä rynkkyjään jouluisen tähtitaivaan loisteessa. Jo olemassaolevilta kakaroilta muistetaan välillä lykätä varmuuden vuoksi kotikatot kumoon iloisenkeltaisilla puskutraktoreilla.

Murjaanien kuninkaat eivät vieläkään ole päässeet ylös polvikoukustaan: sen verran rautaisella otteella länsimaiset yritysherrat edelleen pitelevät kiinni Mustan mantereen luonnonrikkauksista, kaivostoiminnoista, kalavesistä ja sisämarkkinoista - kun kolonialismi kerran halvat raaka-ainemarkkinat syliin pudotti, ei uusliberalismin messiaaninen sanoma näe niistä aiheelliseksi luopuakaan.

Knihti on vaihtanut hevosensa panssaroituun automobiiliin, tankkiin tai hävittäjään, mutta käy kuuliaisena husaarina yhä sotaansa kevlarin ja mellakkakypäräin suojista - muistaen miten että siihen on meitä opetettu/ että totella keisaria/ ja kuunnella pyhää lakia.

Vaikka sitten tappaen ja virtaan heittäen kaikki Petlehemin kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset.

Niin kauan kun WikiLeaks ei sitä huomaa, se on ihan ok. Herodeskin sanoi.

Kullan, mirhan ja suitsukkeen sijaan selaan maailman uutisten ruudinkäryä, murtuneita luita, pahaa tahtoa ja husaarin palveluksesta jaeltuja ristejä.

Hyvää joulua, Minskissä hakatut. Hyvää joulua, Chilen - ja vähän muidenkin - vankiloiden nälkälakkoilijat solidaarisuuspommittajineen. Hyvää joulua, Tshetshenia, jossa rauhaa ei nähdä eikä juuri odotetakaan. Hyvää joulua, Aasia ja itäinen Eurooppa, ja sadat tuhannet ihmiskaupan vastahakoisina joululahjoina nääntyvät mantelisilmät ja tatjanat.

Hyvää joulua, sinä työsi kunnialla ja velvollisuudentunnolla hoitava knihdinkuvatus, joka sormet syyhyten seulot internetin ihmemaasta kiinni niitä, joita herrasi väärinajattelijoiksi kutsuu.

Hyvää joulua, sinä BBC:n uutisiin raahattu ekonomisti, joka maasi kymppitonnin lukukausimaksujen rampauttaman tulevaisuuden sijaan kannoit huolta mellakoiden vaikutuksesta Lontoon keskustaliikkeiden joulumyyntiin. Hyvää joulua, te Suomen hallituksen talipäät, joiden kuningasidea oli pudottaa alle 25 -vuotiaat 250 euron toimeentulotuen varaan. Hyvää joulua, te samat saatanan hallitustaunot, verouudistuksesta, joka lykkää palkkaan lisää pari euroa ja kerää sen kymppeinä pois nousevina ruoka-, liikenne- ja terveydenhuoltomaksuina.

Joku vielä ihmettelee, miksi ne vapahtajaa tervehtivät viisaat miehet luikkivat paikalle valtaapitävien katseita vältellen, peitenimien ja öiden pimeän suojissa.

Luuleeko joku, että tämän päivän väärinajattelijalla on eriäviä vaihtoehtoja?

Kun viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ovat eksyneet valtionhallintoon, ei kansalainen juuri onnesta huokaa.

Täällä, Minskissä tai muuallakkaan.

Tavarataivaaseensa hukkuneille - tai sieltä jo pois löytäneille - jätän loppusanoiksi Göstan sävelet.