Wednesday, August 29, 2007

Valtiokoneiston yskimisen anatomiasta ja taiteen suhteellisuudesta

Tahattoman urbaania taidetta Taiteiden yössä

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket">

Sanotaan taiteen tuovan valon, joka paljastaa yhteiskunnan varjot. Siksipä se lie yhteiskuntakehityksen kulkiessa ja historian syntyessä kohdannut niinkin paljon sääntelyä ja sensuuria kuin on: vaikka vaarattomaksi kuvanteoksi ja tekotaiteelliseksi pensselinpyörittelyksi sitä toisinaan on kutsuttukin, on sillä ollut ihmeellinen valta luoda tai tuhota haluttuja mielikuvia. Taide ei ole saanut kyseenalaistaa, kritisoida, kajota oikeaksi katsottuun valtaan - tai sen tehtävä on ollut tehdä vallasta sitä oikeaa, yhtä ja ainoaa. "Vääränlaiset kuvat"ovat kautta historian omanneet yhtä painavan merkityksen, suuntaan ja toiseen.

Ajan kuvana ei osaa olla katsomatta Helsingin Taiteiden yötäkään. Tarjontaa enemmän kuin koskaan, mutta silattuna perjantai-illan myöhäistunneilla ja erinäisillä virtaavilla nesteillä. Kysymyksensä sekin, onko kyse ns. korkeakulttuurin rappiosta vai paluusta sen juurille; kertovat Kreikassakin osatun aikanaan yhdistää näppärästi sekä kulttuuri että virtaava viini. Niin tai näin, Taiteiden yö on kokemuksena itselleni edelleen kiinnostavin siltä puhtaan antropologiselta kantilta. Herättää aina tiettyjä kysymyksiä:

- heijasteleeko taide, sen tekeminen ja valikoituva esitystapa aina vallitsevaa kulttuuria - vai nouseeko se jostakin ajattomammasta; ja jos, niin missä määrin?
- miten taide vaikuttaa ihmisiin, ihmisjoukkoihin? Voiko taide tehdä ihmisistä parempia tai huonompia - joko konkreettisesti tai omissa mielissään? Jos vastakkain laitetaan innovatiivista katutaidetta luova nuori ja firman piikkiin Savonlinnassa oopperasta nautiskeleva eläjä, eivät heidän taidekäsityksensä ehkä pinnaltaan kohtaa aivan kaikessa. Oopperan historiaa katsoessa se tosin on lähinnä paradoksaalista.
- millainen on taiteilijan vastuu taideteosten vaikutuksesta vai lankeaako reagoinnin vastuu katsojalle, kokijalle? Kuka lopulta luo teoksen perimmäisen merkityksen; itse taiteilija vai suuri yleisö reaktiollaan?

Isommassa mittakaavassa oma juttunsa sekin, missä suhteessa globalisoituvaa maailmaa syövä kulttuuri-imperialismi kalvaa taiteen merkityksen kivijalkaa. Mikä on taiteen osa yhteiskuntamallissa, jossa politiikka, talous ja kulttuuri-instituutiot on rakennettu ja suunnattu eliitille, ei tavallisen kansan massalle? Bulkki- ja massataidetta massoille, että pysyvät tyytyväisinä? Vaaratonta kuvausta vaarattomuuden takaamiseksi jatkossakin? Historiallisesti mekanismissa ei ole mitään uutta: sama sanelu tai sensuuri, sama arvotus - vain eri kulissein. Kulttuuri ei kuitenkaan ole yksityisomaisuutta - ei edes eliitin - tai rajoittunut gallerioiden ja hyväksyttyjen kulttuurilaitosten seinienn sisään. Taidetta kansalle - ja tahatonta taidetta siellä sun täällä.

Niin kuin vaikka poliisiauton kaapelikäynnistyksessä keskellä Taiteiden yötä 2007.

Wednesday, August 22, 2007

Anarkismin anatomiasta

Tervetuloa blogiini, sinä sininen setä tai täti! Tervetuloa toistekin joko kaikessa rauhassa lueskelemaan tai rohjetessaan vaikka kommentoimaan. Jos oikein mielenkiintoisia kirjoitan, pääsisinkö vallan vakituiselle valvontalistalle?
- - - - - - - -
Jaa että mistä on kyse? Lyhyesti sanottuna ja toisen sanoin kerrottuna siitä, että kotomaan poliisi on havainnut hakupalvelin Googlen olemassaolon.

Tiedustelua vuoden 2007 Taiteiden yön mahdollisista varjotapahtumista tehostaessaan poliisikunta on nähtävästi ryhtynyt naputtelemaan Googleen erilaisia hakusanoja ja tarkastelemaan perjantai-illan mahdollista ohjelmaansa ja mahdollisuutta jouhajohtoiseen mediaspektaakkeliin saamiensa hakutulosten perusteella. Hitsi.

Erinäisiin blogeihin on poliisin IP-osoitteesta tultu eritoten Googlen hakusanoin "taiteiden yö anarkismi" ja "katutaiteiden yö". Arvuutella sopii, minkä laadun "tiedustelutietoa" moisella metodilla saadaan tai kuvitellaan saatavan. Maailma muuttuu, Eskoseni - kai sitä on koetettava pysyä aikansa perässä?

Miten sen nyt nätisti sanoisi. Sanotaan vaikka nimimerkki "Rahojensa hassaamisesta suivaantunut veronmaksaja" suulla; tämä taitaa valitettavasti vain tukea käsitystäni siitä, että mikäli jostakin evenemangista ei tiedota viikkotolkulla etukäteen pitkin poikin julkisia nettifoorumeita ja tienvarsia, on poliisi sen olemassaolosta pihalla kuin lumiukko.

Googlettakaa nyt samalla vaikka sana "mellakka". Saattaisi käydä ilmi sekin, ettei kyseessä olekaan ennaltailmoitetun aikataulun ja reitin mukaan etenevä, suunnitelmallinen tapahtumaketju - vaan spontaanisti syntyvä ja spontaanisti etenevä rähäkkä.

Syksyn anatomia

Oletko joskus tunetnut ikävää johonkin jota ei oikeastaan olekaan? Oletko tullut tunteeksi ikävää vaikket tiedä mitä edes kaipaat? Tervetuloa slaavilaiseen melankoliaan; siihen jota minä hellin sydämeni alla sikiökehrän lailla joka jumalan syksy.

Ja rakastan sitä joka ikinen syksy.

Ei melankolia ole pahasta. Masennus on tarina erikseen, suru oma olomuotonsa. Melankolia, kauneimmillaan, taas laajaksi kasvavaa ja maailmoja syleilevää - tai pieneksi kiertyvää ja itsensä sisään kasvavaa - kuin slaavilaisuus itse. Sekin kun on kielellinen, ei geneettinen tai kulttuurinen käsite; ei sitoudu aikaan eikä paikkaan, määrittää laajimmassa luvussaan kansoja vain puhutun kielen perusteella. Mahdollisuus moneen; vihaan ja siihen toiseen.

"...kun katsot molemmilla silmillä
on vain tanssi ei mitään muuta
mutta päästäksesi siihen
sinun on kuljettava loputtomat kilometrit
meren rannassa vaahto ui, linnut viistää vettä
on vielä yö mutta kohta on aamu..."