Tunnustetaan: kaikissa meissä asuu pieni tiskijukka.
Vähintään sellainen tiskijukka, joka kokee tarpeelliseksi tärvellä, kyseenalaistaa, kohottaa tai sarkastisesti kommentoida kulloinkin ohitse soljuvan illanvieton, sesonkijuhlan, peruskoulun aamunavauksen tai maljankohotuksen yleistunnelmaa lykkäämällä musiikkimasiinasta ulos edellämainittuun tarkoitukseen sopivan kappaleen.
Sesonkijuhlien kappalevalintakuninkaana tällaiselle tiskarinkaapua soveliaan kyseenalaistamisen, herjanheiton tai suoranaisen luovan vittuilun tekosyynä käyttävälle näyttäytyy - ylioppilasjuhlien ja ristiäisten ohella - joulu.
Tietenkin.
Tapanintanssien puukkohippatilastoja odotellessa DJ-wannabe inspiroituu lueskellessaan pelastuslaitoksen ja poliisitoimen toistaiseksi ilmoittamaa pyhäpäivien keikkakertymää - millaisen sesonkijuhlan karvaan kääntöpuolen ja turpa-kiinni-meillä-on-nyt-kivaa -mentaliteetin manifestaatiokokooman korrekti sanamuoto "kotihälytys" taakseen kätkeekään! Oman elämänsa tiskijukka hypistelee mentaalisia levyvarantojaan Klamydian ramokäännösten kohdalla - sen verran somaan pähkinänkuoreen kappale Hyvää Joulua (Mä en haluu tänään lyödä sua) perhejuhlan perimmäisen pyhyyden tiivistää. "Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ näin sen pitää tapahtua/Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ miks ei voi aina olla joulua?" - voiko sen enää kauniimmin sanoa?
Sama tilastoja tavaava ilonpilaaja ihmettelee syvästi sitäkin, miten Kumikameli -klassikko Jorman joulu voi yhä puuttua YouTube näennäisesti rajattomasta valikoimasta. Aivan - juuri se kipale, jossa Jorma-poika sai lahjoja rekka-autollisen ja isänkin joulu on tavallinen - juhlimisen myötä kaatuu joulukuusi, hajoaa väritelkkari ja lopussa voi äiti vaikeroi/ kun isä kotona mellakoi/ja pihalla poliisin pillit soi/ ja radiossa laulava kinkku. (/Ja joulua jatketaan kaksistaan/ kun isä on viety putkaan.)
Joko on pilkattu ydinperhettä riittämiin? Kukaties.
Siirrytään kiusaamaan piiloporvarilliseen - tai avoimen tunnustukselliseen - todellisuuspakoon kääriytyviä luttanoita, joille todellisinta todellisuutta tapaavat edustaa Täydellisten naisten DVD-ekstrojen vertailu ja debatointi BB-pudotusten siis ihan totaalisesta epäreiluudesta.
Ok, myönnetään: John Lennonin ja missuksen Happy Xmas (War Is Over) on rahtusen sentimentaalinen, hitusen tarkoitushakuinen ja aavistuksellisen sokerinen, mutta sen päivitetyllä videolla on yhtä kaikki todennettu vaikutus saada ns. tavallisten kansalaisten syvät rivit kiemurtelemaan sohvillaan, vääntelemään suupieliään ja toteamaan että vaihda kanavaa, mua ahdistaa kun tollasia juttuja näytetään.
On se hyvä, että se asioiden näkeminen ahdistaa.
Eikä niiden olemassaolo?
Historian tasainen toistuvuus todentuu joululauluissakin; jos koppakuoriaismiehen joulumessu saattaakin soida radiossa (vaan ei näkyä telkkarissa), on hiljaisuuteen vajonnut samoja teemoja toisteleva Woody Guthrien 1913 Massacre'kin
Ja sen seuranneen sodan piti sentään olla "the war to end all wars".
Paha maailma. Ei lahjoja tänä jouluna, laulaa Kuningas Timantti. (Eikä pätkätyötonttujakaan kiinnosta aina duunia painaa.)
Joko on kiusattu riittämiin mukavuudenhaluisia todellisuuspakolaisia?
Ehkäpä.
Siirrytään ruotimaan vitun valoletkuja ja muita jouluun liitettäviä mauttomuuden universaaleja tiivistymiä. Jos alkaa hatuttaa, tingentangelikoristeita, Karita Mattilan joululaulu-ulinoita ja vilkkuvaloilla somistettuja tonttuhattuja ei mikään haasta yhtä tehokkaasti kuin Twisted Sisterin uran komeasti päättänyt joululevy - suositellaan soitettavaksi kokonaisuudessaan, volyymit yhdellätoista ja repeat -nappula päälle viimeistään Let it Snow'n tai White Christmas'in kohdalla.
Se osuus tingentangelimauttomuudesta joka vielä on pystyssä tämän tukkahevikeskityksen jälkeen todella ansaitsee osansa joulukattauksessa.
Nyt on tullut aika kaapia kuusenhavut hiuksista, sulkea sanomalehdet, jättää väestö hetkeksi rauhaan ja leikkiä rauhan ja lämmöntunteiden toisintamista.
Tehtäköön se ehkä parhaimman Suomessa koskaan levytetyn joulukappaleen voimin.
Areena on teidän, Hassisen Kone.
