"Akat hiljaa" ja muita suomalaisia kulttuuripoimintoja

Uudenvuoden aattona 2009 koettiin Sellossa kappale liki täydellistä kotoutumista suomalaisen perhe- ja mieskulttuurin saloihin; muutakaan en kykene sanomaan selaillessani tapauksen tutkinnasta raportoivaa päivän journalismia vuoden kääntyessä ihanaksi toukokuun illaksi 2010. Entisen naisystävänsä ja muutaman oheisnumeron ampuneen Ibrahim Shkupollin luetellaan olleen sairaalloisen mustasukkainen, omistushaluinen eron jälkeenkin ja uhkailleen naisystäväänsä toistuvasti jo suhteen kuluessa. Tuttua kauraa - näillä leveysasteilla.

Suomalainen kunniaväkivalta tulee yleensä raportoiduksi - jos siitä nyt ylipäätään tullaan viranomaisille ilmoittaneeksi - lähisuhde- tai perheväkivaltana. Siitä mitä ilmoitetaan, puhuu poliisin vuositilasto omaa kieltään. Yleisimmin, tilaston mukaan, lasta lyö yleensä nainen (siinä teille, jotka ajattelitte ryhtyä vinkumaan jotakin feminismimytologiaa), naista mies ja miestä toinen mies. Seuraava sukupolvi toistaa menestyksekkäästi oppimaansa karusellia.

Miesten välisessä väkivallassa on kaupantekijäisiksi yleensä mukana kulttuurillinen tekijä, joka pitää puolustuskyvytöntä - siis miestä, joka ei vastaa fyysiseen väkivaltaan lyömällä takaisin - heikkona yksilönä; neitimiehenä, heikkona miehenä tai muuna ihme homona. Kahta neidimpi on mies, joka menee ja ottaa pataansa naiselta - ja vielä tunnustaa sen ääneen. Mitä sopii odottaa kulttuuripiirissä, jossa jääkiekkokin on "neitikiekkoa" heti kun kaukalossa pelataan enemmän kuin tapellaan?

Miesten naisiin(sa) kohdistamassa väkivallassa taas tapaa korostua kulttuurin kunnia-ajattelu; "jos en minä niin ei sitten kukaan". Suomessa kuolee - jälleen poliisin tilaston mukaan - perheväkivallan seurauksena vuosittain keskimäärin 27 naista. Parisuhteen piirissä myös raiskataan tuhansia naisia ja lähes joka kolmas nainen kokee fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailemista jonkin suhteensa aikana. Syynä suurimmalle osalle veriteoista on mustasukkaisuus - ja suurin osa teoista tehdään erotilanteen yhteydessä tai eron jälkeen.

Naisten miehiin(sä) kohdistama väkivalta on prosentuaalisesti vähemmistöluokassa, mutta merkityksensä painolastissa se ei häviä vastaparilleen. Päinvastoin; voitaisiin jopa arvella, että naisten jonkin verran kasvanut osuus nyrkinheiluttajien ryhmässä kertoo omaa kieltään siitä, miten perinteisesti heikompi sukupuoli on ryhtynyt omaksumaan väkivallan kulttuuria sen sijaan, että vankempi astia huomaisi asioita olevan mahdollista ratkaista myös ilman pataan pistämistä. Toinen kumma kulttuuripiirre löytyy tämänkin matsaamisen parista; perinteinen sovinismiin taipuvainen ajattelumalli tapaa pitää naista esimerkiksi luonnostaan parempana vanhempana, ja kallistaa vaa'an siten usein esimerkiksi huoltajuuskiistoista naisen hyväksi - vaikka tämä nyt sattuisikin olemaan väkivaltaan taipuvainen.

Perheväkivaltaa esiintyy tasaisesti kaikissa sosiaaliluokissa, mutta poliisi kutsutaan herkemmin hätiin alimpien sosiaaliryhmien pariin: matalamman vuokratason alueilla ei kulisseilla ole niin väliä. Vuositasolla poliisi saa noin 50 000 kotihälytystä, joista kolmannes sisältää perheväkivaltaa. Eipä silti riemastuta: vakavastakin perheväkivallasta poliisin tietoon tulee kaikkiaan noin 10%. Lasten pahoinpitelyrikoksissa tilanne on vieläkin heikompi; ketjun heikoin lenkki korjaa lopulta onnellisen perheen koko sadon.

Jaa mikäkö sitten teki Shkupollin tapauksesta kotoutumisen riemuvoiton? Pääasiassa nämä seikat: sairaalloisen omistushalun ruokkima uhkailu, kunniasyistä suoritettu naisentappo sekä teon päätteeksi suoritettu itsemurha. Albaniassa kun kunniaväkivalta on perinteisesti miesten välinen asia, johon ei akkoja sotketa: tapellaan ja tapetaan keskenään ja kannetaan teon seuraukset pää pystyssä, ilman itsemurhia; olennainen osa kunnian ja miehisyyden lunastamista kun on, että laillisista seuraamuksista piittaamatta pestään kunnia tarpeellisin väkivallan teoin. Mies miestä vastaan ja silleen. Lokaaliin ajattelumalliin ei kuulu entisen akan tappaminen; ennemmin otetaan kunniasyistä henki vaikkapa naisen uudelta mieheltä. Samaten vieras on itsemurha teon päätteeksi: sehän olisi vastuun pakenemista, neitimieheilyä.

Täydellinen Shkupollin teko ei kuitenkaan ollut; täyttääkseen suomalaisen kunniaväkivallan vaateet henkirikosta ei missään nimessä olisi tullut suorittaa käsiaseella eikä julkisella paikalla. Täydellinen suomalainen kunniamurha edellyttää työkaluksi metsästysasetta ja tekopaikaksi lainarahoitteista omakoti- tai pientaloa. Kulissien takaa kuuluu kummia - ja käsiaseiden sijasta tappovälineiden kakkospaikkaa pitävät vuodesta toiseen metsästysaseet, joiden kotona säilyttämistä ei rohkene kyseenalaistaa yksikään kukkahattutäti, ministeri tai pasifismin sanakirjasta löytänyt ituhippi. Maassa maan tavalla, niinku.

20-luvun saksalaisista, Hommafoorumista ja saatanan akoista

"Poliittisesti ja eroottisesti aktiiviset naiset on möyhennettävä veriseksi kasaksi, ulosteen ja ruumiinriekaleiden sotkuksi". - Äärioikeistolaisten Freikorps-joukkojen jäsenet 1920-luvun Saksassa.

Sunnuntai-illan ratoksi kirjoittajanne eksyi menneen vuosikymmenen saksalaisen ääriväen naiskuvan ja perinnettä omalta osaltaan jatkavan homma.fi -forumin pariin. Lueskelun jatkuttua joitakin tunteja alkoi lukijan suupieli väkisin pyrkiä ylemmäs; seitsemässä vuosikymmenessä mainitun ääriväen - tai sellaiseksi mielivien - naiskuva ei vaikuta olennaisilta osin muuttuneen. Vääränväristen ulkomaalaisten ohella suurimmaksi uhaksi suomalaisen kulttuurin - jonka määritelmä Homman teksteissä on hykerryttävän paradoksaalinen, mutta palattakoon siihen toisella kertaa - synonyymille eli suomalaiselle miehelle nostetaan liki myyttiseen asemaan kohonneet feministit, jotka ovat naisten roolin ohella turmelleet kokonaisen maan, kansan ja kulttuurin. Naisten vyöry turmelee työelämän, tekee politiikasta hysteeristä hyysäämistä, estää rehellistä suomalaismiestä saamasta pimpsaa kun huvittaa, rajottaa alkoholiperäistä ajankäyttöä, tuhoaa toimivan talouspolitiikan ja estää mieslähtöisen huoltajuuspolitiikan. Nainen ja feminismi näyttäytyvät samana vihattavana, alistavana synonyymina, jonka vaikutusta vastaan on taisteltava - ennen kuin on liian myöhäistä. (Hommalaisten usein muissa aiheissa käyttämä detalji tosin unohdetaan mainita; forumilla kerrotaan usein "vahvimman kulttuurin" selviävän silkan darwinistisen luonnonlain kautta. Mikäli myyttinen feminismi siis tulee ja jyrää, taitaa se kertoa jotakin kirjoittajien edustamasta mieskulttuurin tulkinnasta.)

Kirjoittajanne lukukokemusta siivitti olennaisilta osin Juha Siltalan kirjauutukainen Sisällissodan psykohistoria.
Siltala poimi yhdeksi innostuksen kohteekseen ahdistuksen historiaa - ja sittemmin kansalaissodan psykohistoriaa - käsittelevään hankkeeseensa saksalaisen psykoteoreetikon Klaus Theweleitin julkaisun Miesfantasiat. Theweleitin mukaan miesten kumpusi oman minuuden epävarmuudesta, joka kanavoi vihan vaikeiden omakohtaisten kysymysten sijasta asetetusta ihanteesta poikkeaviin naisiin tehden heistä miehisten heikkouksien sijaiskärsijöitä.

Perheväkivallan ja apukoulunationalismin maassa tämän lajin teoretisointi ei jää mielessäni tyystin vaille vastakaikua.

Maailma diagnoosin jälkeen: Audimiehen inspiroimaa

Kun katsot kuiluun kyllin pitkään, alkaa se katsoa takaisin.

Mitä eroa on mielisairaalan lääkärillä ja potilaalla? Toisella on avaimet.

Normaalia ei olekaan. On vain enemmistön mielipide.

Kaikki me olemme hulluja. Erot syntyvät siinä, miten kukin hulluutensa hallitsee.

Diagnoosinjälkeiseen maailmaan palaava ja itseään sen huoneista etsivä tutkii todellisuutta ja esittää kysymyksen: kumpi on hullumpi - maailma vai minä? Kysymys jää vastausta vaille - nyt ja aina - mutta Audimies, tuo mainio veikko sukupuoliroolien määrittelyn maasta, asetteli mieleen ajatusleikin rooleista, niiden kääntämisestä ja kaiken perimmäisestä suhteellisuudesta. Olkaa hyvät:

- - - - - -
Alkuperäinen Esko Kiesin haastattelu

Auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät miehestä

"Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksilla ja pyörillä – miehen hyvinvoivat alaraajojen sekä torson alueen lihakset ja kengät ovat minulle tärkeitä. Mies menettää usein muotonsa, jos hänellä on aukinyöritetyt tennarit tai liikemiestyypin suosimat mutta enemmän Leningrad Cowboysin esiintymisasua muistuttavat nahkajalkineet” , Riia Vain-Itsensä sanoo ja kertoo katsovansa miestä samassa järjestyksessä kuin uutta autoa: katse kulkee alhaalta ylös eli kengistä ja pohjelihaksista vartaloon ja pukeutumiseen ja viimeiseksi silmiin.

Riia Vain-Itsensä kokemusten mukaan mies on halutessaan "aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin nainen". Riia Vain-Itselle on iän myötä miehessä tullut yhä tärkeämmäksi itse miehekkyys.

"Tarvitsen miestä yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin mies on tarkoitettu, kuten pitämään naista hyvänä ja olemaan haluttava. Nykyään minulle on hyvin tärkeää, että minulla ja miehelläni on paljon yhteistä, esimerkiksi samantasoinen koulutus ja arvomaailma. Arvostan myös suuresti sitä, että mies remontoi asuntoni ja toimii autonkuljettajana, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun mies kieltäytyy remontoinnista tai ostoskierroksen kuskina toimimisesta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään."

Miehen sopiva ikä on Riia Vain-Itsensä mielestä määritelty hyvin Naisen oppaassa, joka on painettu vuonna 1948: se on naisen ikä jaettuna kahdella ja ynnättynä seitsemällä. Riia Vain-Itselle, 27, sopivan ikäinen mies on siis noin 20,5 -vuotias. Riia Vain-Itsensä näkee tässä logiikkaa: ”täällä Suomessa miesten elinikä on keskimäärin naista alhaisempi ja heidän fysiikkansa vanhenee varhaisemmassa vaiheessa. En halua olla viisikymppisenä kenenkään henkilökohtainen vanhushuoltaja.”

Tasa-arvoa ei Riia Vain-Itsensä mielestä ole se, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, sillä mies on niin fyysisesti, psyykeltään kuin tunne-elämältäänkin aivan erilainen kuin nainen.
"Tämän vuoksi miehet pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: päästäkseen niihin he joutuvat käyttämään naisia useammin verkostoja, kaverisuhteita ja saunasopimuksia reilun ja avoimen kyvyillä kilpailun sijasta. Henkilövalinnoissakin tunne menee usein järjen edelle ja valitaan tuttu mies vaikka tarjolla olisi pätevämpi nainen. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Naiset taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia", Riia Vain-Itsensä analysoi.

"Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin miehiäkin", Riia Vain-Itsensä vielä muistuttaa. "Mies selviää kaikesta muusta ilman naista, paitsi teknisistä ja elämänhallinnallisista asioista, kuten merkkipäivien muistamisesta tai talousvarojen säännöstelystä siten, että ne pelkän alkoholin ja laajakuva-tv:n sijasta riittävät myös laskuihin. Myös itse hankittua lihaksettomuutta eli niinsanottua kynäniskaisuutta on vaikea antaa anteeksi. Miehen tulee pitää huolta itsestään", Riia Vain-Itsensä päättää lausuntonsa.