Kardemummaa & ritarinkannuksia

Toisinaan otsikoiden tulva hengästyttää. Mainitsematta seikoista otsikoiden alla.

Wall Street sekosi. Jo kauan sitten. Tämän talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta etua siitä on.

Kreikan tilkkupeitto. Takuiksi liuta ties mitä. Sikäläisen SKOP:n osakkeita, kuitenkin.

Uraanimylly Simon tienoolle? Mitä nyt unohtivat, turvallisuuslaskelmissaan, ottaa lukuun ahtojäiden, jokavuotisen pohjoisen tsunamimme, vaikutteen meripinnan laskuun.

Säästetään. Kun me täällä tuloluokan yläpäässä haluamme hommistamme suurempia korvauksia, te siellä alarapuilla tahtonette tehdä omanne ilmaiseksi. Tjaa.

Valtion rautateillä mennä kolkotellaan. Mikä toimii lentoyhtiötematiikassa funkata saa meilläkin. Mitä nyt lentely pysytteli yhä huokeampana vaihtoehtona. Loogisesti.

Hallamiesten aholla uskotaan yhä, että jahka neekereistä päästään haihtuvat homekoulut, palaavat mummoloiden vaipat ja palleroiden päivähoitopaikat. Tukiaisistakin päästään. Niitä siskoksia ei Kreikkaan silti sovi lähettää. Olisi maahanmuuttoa.

Niin tai näin. Ihminen, elikko jolla on tietoisuuden lahja. Mahtava kyky harkita ja hahmottaa tekojensa seuraukset, järkeillä. Ja sitäkin kukkivaisempi abiliteetti evoluution lahjastaan viis veisata.

Aina ei jaksa. Toivoo äkkipelastusta. Sulkee silmät, korvat. Kaataa kardemummahileitä kahvipannunsa pohjalle. Nostaa jalat seinälle. Kirjaimellisesti. Verenpaine, tasaannu. Ota tunti lomaa.

Jatketaan taas huomenna.

Valkea ratsu, saavu ja pelasta. Minusta viis, mutta maailman kaali on kajahtanut.

Hallainen aho ja avoimen webin siunaus

Tankkeja Kreikkaan. Sotilasjuntan paluu.

Kiitos J. Halla-aho & avoin Facebook -profiili 2011.

"Mitä yhteistä on Soinilla ja jäänmurtajalla? Molemmat vetää perässä vaikka sata tonnia kuollutta painoa. Vaikka eduskuntaan asti."

Ensin ratsasti Jeesus aasilla. Sitten aasit Jeesuksella. Eduskuntaan asti. Osaa se näemmä kantaa, osaavaa ratsuttajaa, se kuollutkin paino. Mutta helpompaa olisi, jos se kuollut paino ei heittelisi kiviä rekeen ja kapulaa rattaaseen sekalaisella selektiolla amatööriyden ruumiillistumaa. Meni se näemmä Soininkin pinna. Sitten kuitenkin. Ainakin leikisti.

Ei sillä, etteikö interwebin ihmemaailmassa osattaisi muuallakin.

Laiskan naisen Halla-ahomatinea ja piilomonarkistin kruunupääkaipuu

Tunnustan. Syvällä sisimmässäni on aina asunut piilorojalisti. Valikoiva, laatutietoinen salamonarkkinen viihteenselaaja. Kannan salatuimmissa syövereissäni vankkumatonta näkemystä siitä, miten Väinö I:n tanssimatta jääneet kruunajaiset kuuluvat kansakuntamme suurimpiin pienoistragedian tiivistymiin.

Valikoin, piilomonarkkisuudessani. Englannin jylhäin rantain hörökorvan luomukeksitehtailu miellyttää valikoivaa laatuharavaani. Länsinaapurin sokeripullakokoelmassa on samanlaista kieroonkasvanutta viehätystä kuin kesämökin keittiönseinää somistavassa Silvian muotokuvalla sminkatussa matkamuistokakkuvadissa. Monaco on turhan rahvaanomainen nousukas, mutta Tanskan Margareetassa soveliasta nikotiininhuuruista asenneaspektia.

Yhtä kaikki. Kuninkaallisten kaipuutani selittävät pragmaattiset tekijät: toki, vaatisihan hovin ylläpito veronmaksajain lompakkokunnalta vuosittaisen investoinnin. Vaan vaativat ne Hakkaraisen taksisetelitkin. Silikoni-Janitoista ja BB-tyrkimöistä poiketen kuningashuone kuitenkin edustaisi viihde-elämän kestoinvestointia kukkeimmillaan: pienellä vuosimaksulla se tuottaisi viihdejulkaisujen hyödynnettäviksi syntymästään saakka rooliinsa kasvatettuja ammattijulkkiksia, joiden ainoa toimi on - tuottaa viihdemateriaalia. Kestävää, vaihtelevaa ja laadukasta viihdemateriaalia, jonka myyntikate kestää isältä pojalle.

Yhtä kaikki. Rukoukseni on osin kuultu: Väinö I ei geneettistä linjaansa huvituksenkaipuisten kansalaisten pariin saanut jalkautettua - vaan onneksi valtakuntaamme on viimein hemmoteltu ikiomalla prinsessalla. (Assi Koivisto, voit viimein levätä rauhassa.)

Jussi Halla-aho. Mikä jalkaa polkeva, patjanalusherneistä kitisevä kultakutri. Posket punehtuvat ruusutertun sävyissä moukkamaisen toimittajalauman kyvyttömyydestä kunnioittaa Mestarin asuvalintoja. Kutrit kihartuvat raivonkihinästä rahvaan ollessa liian - rahvaanomaista? - ymmärtääkseen, että tulee toimia kuten setä sanoo, ei kuten setä tekee?

Jusban sanoja ei ole koskaan siteerattu suoraan. Se, että siteerataan jotakin hänen kirjoittamaansa ei ole suoraan siteeraamista. Ettäs tiedätte.

Ei ole vihapuhetta se, että kehotetaan raiskaamaan väärämielisyyteen hairahtuneet naiset tai nähdään viherstalinisteja sänkyjen alla sellaisella vimmalla, että leirille ne tulisi viedä ja lukita, ei uskalla pian aamutossuja enää lattialta tavoittaa. Purevat varpaisiin. Mieti, kuinka islamia. Se pureminen.

On eri asia toimia correspondenttina kirjeenvaihtajan sijaan. Siinä on aste-ero, jota emme tarkemmin avaa tai selitä. Sillä tarkentavat kysymykset ovat ajojahtia ja ajojahti vuorostaan islamia.

Tjaa. Leikki leikkinä. Halla-ahosta on helppo pahastua, mutta itselleni hän edustaa lähinnä ruumiillistumaa huolesta, jota eri sarkojen terveysviranomaiset ovat vuosien saatossa osoittaneet sulkeutuneisuuteen taipuvaisia, internetiin eristäytyviä nuoria - ja vähän vähemmän nuoria - miehiä kohtaan. Ei tee hyvää, suljettu laatikko. Kun päivänsä istuu näppäimistön rapinassa, eristäytyen huolella rajatun samanmielisen vähemmistön forumympäristöön jossa epämiellyttävä lauseke poistuu napinpainalluksella ja jokaista sanasta seuraa itse poimitun seurakunnan myötämielinen suitsutus, voi sopeutuma takaisin reaaliympäristöön sosiaalisine kudelmineen olla kivulias. Ympäristöön, jossa tarkentavat kysymykset ja kriittiset kommentaarit eivät poistukaan moderaattorin apuunkutsulla.

Se voi olla ikävää. Tiedä sitten, aste-eroista ja niiden suhteellisesta olemattomuudesta: asettuuko kuuppa uskomaan WoW-velhon persoonan arkeentuloon vai maansa avuksi rientävään Rotutohtoriin. Vaaransa molemmissa. Tsapuf, alakazam.

Ulkoilmassa piilee virkistyksen vihje ja alkupiste. Vähemmän kirkkoslaavia, tutkijankammiota ja Hommalla nyyköttämistä, enemmän lenkkipolkuja ja uusia harrasteita.

Ehkä lähetän kansanedustajalle vielä kävelysauvat ja oppaan lintujen äänten tunnistamiseen. Ehkä en.

Sitä odotellessa voidaan sadesunnuntaita viettää vanhan sadun äärellä. Klikkaavimmat löytävät lehtileikkeen linkin takaa, rullaavammat skrollaamalla. Vanha tarina, tunnustan - vaan eivätkö pohjimmiltaan lie kaikki perinnelaarin tarinat? Kulissit vaihtuvat, hahmot pysyvät.

- - - - - - - - - -

Satu väärästä Mestarista

Alussa oli rasistinen nationalistijärjestö, jota kutsutaan Suomen Sisuksi. Tämä järjestö vastustaa“kansojen luonnotonta sekoittumista keskenään”. Viranomaisarvion mukaan Suomen Sisu on natsihenkinen järjestö.

Ammoisina aikoina Suomen Sisulla oli keskustelupalsta, jonka arkistot on nyt poistettu, koska ne muodostaisivat imago-ongelman Perussuomalaisissa ja Muutos 2011 -puolueessa toimiville suomensisulaisille. Keskustelupalsta oli kuitenkin kymmenisen vuotta sitten varsin viriili ja viihdyttävä samaan tapaan kuin “sananvapausaktivisti” Seppo Lehdon tuotokset: vaikka sisältö olikin synkkää fasismia ja puhdasta rasismia, oli kirjoittajien älyllinen regressio niin suurta, että palstan lukemista saattoi pitää jopa viihdyttävänä.

Tälle Suomen Sisun palstalle saapui trollailemaan eräs filologi Jussi Halla-aho, joka oli tuolloin vielä vihreiden äänestäjä ja oli päättänyt opettaa rasisteille totuuden. Toisin kuitenkin kävi. Oman kertomuksensa mukaan Halla-aho vakuuttui Suomen Sisun keskustelupalstasta ja ryhtyi maahanmuuttokriitikoksi. Tosin noina aikoina maahanmuuttokriittisiä kutsuttiin vielä kansallismielisiksi.

Miten akateemisesti koulutettu henkilö saattoi vakuuttua palstasta, joka sisälsi lähinnä Seppo Lehto -tyylistä keskustelua ja oli omiaan tappamaan nauruun kaikki muut paitsi äärimmäisimmät kansallissosialistit, on suuri mysteeri. Uskokaamme kuitenkin Halla-ahon sanaa.

Halla-aho alkoi vuonna 2003 kirjoittamaan Scripta-blogiinsa. Blogi keräsi samanhenkisiä kommentoijia vieraskirjaansa ja lopulta sen pohjalta perustettiin Homma-foorumi, jossa varsin vihaiset miehet purkavat maailmantuskaansa kommentoimalla esimerkiksi tiedotusvälineissä olleita mielipidekirjoituksia ja niiden kirjoittajia.

Hommalaisille Halla-aho on Mestari - osittain kyse on ironiasta, mutta aivan aito henkilökultti on selvästi voimakkaasti olemassa. Halla-ahon satiiriset mielipidekirjoitukset ovat näiden miesten pyhä kirja. Ja jos joku rienaa tätä Mestaria - silloin alkaa pyhään sotaan verrattava nettispämmääminen ja jopa nettiuhkailu.

Mestarin varapuolue

Halla-aholaisuuden taustalla olevaa poliittista kuviota on vaikea hahmottaa. Olennaisinta on ymmärtää, että Suomen Sisu vaikuttaa kaikkialla: Halla-aho on Suomen Sisusta, samoin hänen ympärillään oleva perussuomalainen klikki ja monet Muutos 2011 -toimijat ja Homman puuhamiehet.

Muutos 2011 on käytännössä hommalaisten puoluehanke, jolla yritettiin varmistaa Halla-ahon vaaliehdokkuus eduskuntavaaleissa, mikäli Timo Soini jättää Halla-ahon ilman perussuomalaisten ehdokkuutta. Hankkeen puuhamiehenä toimi Juha Mäki-Ketelä, joka kuitenkin erosi yhtäkkiä puolueesta. Mäki-Ketelä ymmärsi vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa, että puolue on vääjäämättä sekaantunut rasismiin. Entinen päällikkö onkin varoitellut varsinkin puolueen Suomen Sisu -klikistä. Puolueen tulevaisuus näyttää kuitenkin täysin toivottomalle Mestarin ajauduttua perussuomalaisten ehdokkaaksi.

Halla-aho on perussuomalaisten ehdokkaana eduskuntavaaleissa ja hänen ympärillään näyttää olevan perussuomalaisessa puolueessa maahanmuuttokriittinen klikki, joka on allekirjoittanut Nuivan vaalimanifestin. Tästä joukosta ainakin espoolainen kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtinen on toiminut myös Suomen Sisun puheenjohtajana. Ulkopäin tilanne näyttää lähes Halla-ahon johtaman Suomen Sisu -klikin vallankaappaukselta perussuomalaisten sisällä.

Perussuomalaisten SS-suuntauksen julkaiseman Nuivan vaalimanifestin sisältöä on kritisoitu. Se sisältää ehdollisen kansalaisuuden, jossa maahan muuttanut ja kansalaisuuden jo kertaalleen saanut henkilö voisi menettää kansalaisuutensa menetettyään työpaikkansa. Manifestissa ei tietenkään selitetä mitä epäkansalaiselle tämän jälkeen tapahtuisi.

Mestari analyysin kohteena

Mestari on päässyt jopa kirjan aiheeksi: Savukeidas on julkaissut Ville Hytösen toimittaman kirjan Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa. Kirjan kirjoittajista pari puolustaa Halla-ahoa, muut vastustavat. Halla-ahon puolustajien koko ajatusrakennelma paljastuu uskonasiaksi ja salaliittoteoriaksi: jos ei usko islamin olevan valloitusretkellä, joka johtaa muutamassa vuosikymmenessä Euroopan muuttumiseen islamilaiseksi Eurabiaksi, on mahdotonta ymmärtää mamukriitikoiden ajattelua.

Euroopan muuttumisen Eurabiaksi voi tietenkin johtaa tilastollisista trendeistä - jos muslimiväestö lisääntyy muuta väestöä nopeammin, voi se jonain tulevaisuuden ajankohtana ylittää paikallisväestön määrältään - jos väestönkasvu ja muuttoliike jatkuvat saman suuntaisina, väestöryhmät eivät sekoitu tai uskonnolliset ryhmät maallistu ja niin edelleen. Esimerkiksi vuosi 2160 on mainittu.

2160 edustaa kuitenkin nykyisestä perspektiivistä jo niin kaukaista tulevaisuutta, että miltei mikä tahansa on mahdollista. Olemme samassa tilanteessa kuin henkilö, jonka olisi pitänyt ennustaa nykytilanne vuodesta 1860 käsin. Lisäksi keskittyminen juuri maahanmuuton kritisoimiseen sellaisessa maailmassa, jossa tunnetaan kasvihuoneilmiön ja ydinsodan kaltaisia käsitteitä, paljastaa kriitikosta melko epäilyttäviä luonteenpiirteitä.

Useimmat Halla-ahon tarkoitusta pohtivan kirjan kirjoittajista tarttuivat kuitenkin Halla-ahon totalitaristiseen määritelmään ihmisarvosta, jota lainattakoon tässäkin: “Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.”

Halla-ahon näkemykset ihmisarvosta ovat totalitaristisia. Hän on blogissaan kirjoitellut raiskausfantasioita “Afrikan sarven ihmissaastoista” ja unelmoinut poliisin ampuvan mielenosoituksissa “vasemmistohuligaaneja” päähän. Hän on äärioikeistolaisen järjestön pitkäaikainen jäsen, Suomeen Yhdysvalloista tuodun National Rifle Associationin tyylinen asehullu ja syytteessä uskonrauhan rikkomisesta sekä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Valkoisen HeteroMiehen identiteettipolitiikka

Hommalaisuuden taustalla näyttää olevan jonkinlainen Valkoisen HeteroMiehen identiteettipolitiikka. Valkoinen HeteroMies on menettänyt asemiaan erilaisten vähemmistöjen taistellessa oikeuksiensa puolesta, nyt on vastaiskun aika! Hommalaisten mielestä Valkoinen HeteroMies on sorrettu enemmistö, jota kaikki mahdolliset vähemmistöt sortavat.

Ja tämän sorron mahdollistaa kaikenkattava punavihreä salaliitto, joka ulottuu kaikkialle. Huomaamatta jää, että yhteiskunnassa valtaa ovat käyttäneet yleensä Kokoomus, Keskusta ja SDP, mutta mitäpä siitä - punavihreät ovat syypäitä ihan kaikkeen. Punavihreät ovat syypäitä jopa ennen koko termin punavihreä syntymistä tehtyihin päätöksiin.

Valkoinen HeteroMies kokee kaiken identiteettiään edes etäisesti sivuavan kritiikin uhkana. Esimerkiksi kasvissyönti voi olla tällainen uhkatekijä, minkä vuoksi Valkoinen HeteroMies julistaa mielellään olevansa vakaumuksellinen lihansyöjä. Feminismi on uhka, maahanmuuttajat ovat uhka, seksuaalivähemmistöt ovat uhka. Oikeastaan ihan mikä tahansa poikkeavalta vaikuttava asia voi olla uhka. Erilaiset paranoidit riidat näyttävätkin olevan mamukriitikkojengeissä lähes päivittäisiä.

Vihanlietsonnan seuraukset alkavat näkyä. Nettiuhkailu on jo vanha vitsi, nyt siirrytään katutasolle. Patriootti.com levittelee maahanmuuttokriittisiä rasistitarrojaan eri kaupungeissa. Palautus.org -niminen sivusto tarjoaa käsikirjaa terroristioperaatioon, jossa on tavoitteena surmata tuhansia maahanmuuttajia ja monikulttuurin kannattajia. Helsingin Pride-kulkueen kaasuiskijät olivat poliisin mukaan äärioikeistolaisia.

Halla-aho odottelee hovioikeuden päätöstä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Hän on liittynyt kolmen kovan “sananvapaussankarin” joukkoon yhdessä Seppo Lehdon ja Mikko Ellilän kanssa. Samaan aikaan Timo Soini on luvannut potkaista puolueestaan rikoksiin syyllistyneet - tuskinpa kuitenkaan potkaisee Halla-ahoa, joka lienee kuitenkin aika monen äänen arvoinen.

Achtung, dumkopfskansa - kohti todellista kansallissosialismia

Kofeiiniyliherkkyys, kehittynyt lähihistorian detaljistiikantuntemus sekä patriootti.comin kokooma takapenkin poikien villeimpiä kouluainekyhäelmiä saattavat olla vahingollinen yhdistelmä. Eivät mielenterveydelleni - se on monissa liemissä keitetty ja jalustaltaan kestäväksi havaittu - mutta yleisen huumorintajun se toisinaan altistaa peltivaurioita suuremmille osumille. Unohtakaa Elviksen verilinjastot suoraan Jeesukseen Kristukseen ja ne ontot maapallot - täältä paukkaa salaliittoa täyslaidallisen edestä.

Patriootti.comin tarrakolonna painaa kypärät korvilleen ja antaa soittaa armotta. Kansallissosialismi ei ole äärioikeistoa. Breivik todistetaan aukotta "rasismia vastustavaksi ja äärijuutalaisuutta kannattavaksi kapitalistiseksi vapaamuurariksi." Kansallismielinen tai oikeistolainen? "Ehdottomasti ei!" Viherstalinistinen media taas toimittaa gulagperinnettään "valjastamalla terrori-iskut osaksi valkoisten pohjoismaalaisten vastaista kampanjaa". (Onneksi Vienan porteilla sentään poikas valveil' on.)

Tunnustan viihtyneeni paremmin Pekka Siitoimen natsilarpin parissa. Siinä menossa sentään kukki aito showmiehen perinne ja takametsien luova surrealismi. Arjalaistakin lupasi olla ampumatta.

Yhtä kaikki ja poikki ja poikkaisusta asiaan. Mitä se Lakatkaa nyt, perkeleet, solvaamasta äärioikeiston saavutushistorian kukkeinta ruusua. Vihapolitiikan kruununjalokiven ohella kansallissosialismi oli kasvissyöntiä, päihteettömyyttä, Hugo Bossin nahkatakkeja, miesatleettisia kuvakokoelmia ja muuta yleistä homostelua.

Joka itsensä kieltää, se itseään vihaa?

Lopun esteettisen bonuspisteen raati langettaa sivuleiskaa somistavalle vaalealle tyttölapselle EU-rahoitteisella viljapellolla. Paradoksaalisuudessaan se pääsee miltei samoihin lukemiin Suomen Sisun viikinkikilpeä heiluttavan elovenaladyn kanssa.

Hipaisusta ei oteta. Mitäs siitä, ettei Suomenniemen väestössä liiemmin viikinkiyhteyksiä podettu ja kansallissosialistitkin rotuluokittavat väestön slaavilaisiksi pallopäiksi ja seka-avioliittoihin kelpaamattomaksi geenijätteeksi.

Hakkaraisen neekeriukko ja tulenteon ABC

Aluksi esitettakoon uusulkosuomalaisen kielelliset pahoittelut: hapaisen jaloa Aidin kieltamme suoltamalla sita ilmoille ilman pisteellisten aakkosten pohjoista voimaa. Juhlallisesti kuitenkin vakuutan, etta kaytanto ja proseduuri vallitsevat vain tekstuaalisessa muodossa - etelan vetelat eivat vetelyyttaan rotupuhtaiden nappaimistojen paalle ymmarra, mutta tentatessani puhutulla selkosuomella lahimman makkarabaarin tai Alkon siirtomaamyymalan sijaintia lupaan sorautella vastaisuudessakin sujuvia pistepaallyskirjasimia.

Hakkarainen. Teuvo Hakkarainen, tuo lihaksi astunut meemi, jonka suurimmiksi ansioiksi voitaneen lukea salaliittopohjaisen viihteen - kukapa meista olisi arvannut Kimmo Sasin muodostaneen Sharia-lakia Suomeen ajavan illuminaatin suurmiftipyramidin huipun - tuottamisen, kravatinsolminnan kirjekurssin lapaisemisen peruskoulun paastotodistusta sujuvammin arvosanoin seka kotisaunan ohella onnistuneen sahatoiminnallisen laitoksen toistuvaluontoisen lammityksen ilmiliekkiin saakka.

Ansioituneesti viihdetoimintansa aloittanut Hakkarainen ei kuitenkaan ole kyennyt uudistamaan repertuaariaan nykymaailman hektista vaatimustasoa miellyttavalla tavalla. Yhden meemin elinkaari on perin lyhyt: jos bileet minareetin tolpan nokassa sen neekeriukon kanssa viime viikolla naurattivatkin, ovat ne tanaan jo eilisen virtuaalikalan kaaretta.

Kuluvan vuorokauden Jamsan seudussa Hakkarainen toivottelee neekeriukkoja vaihteeksi metsia raivaamaan, vaikka metsateollisuuden uudistukset ja alan yksityisyrittajien taloudelliset vaatimukset palkkatasosta ovat ajaneet jo suomalaisenkin tyovaeston kauas vesaikkojen kantamilta.

(Samaan hengenvetoon Hakkarainen muistuttaa "maaseudun olevan täynnä tyhjilleen jääneitä pika-asutustiloja" joihin "mahtuu asumaan pakolaisperheitä" huomaamatta lainkaan,etta kantavaeston joukkopaolle maaseudun piirista saattaa loytya konkreettisiakin kotikulttuurillisia syita. Kukapa ikansa kukoistusta juhliva kansalainen jattaisi muuttamatta seudulta, jonka sahalaitos brennaa harva se paiva ja tyonantajan kasityksen mukaan talousmetsan harvennukset tehdaan rantasateilla - mutta se lienee tarina erikseen.)

Hakkaraisen Teuvo. Aloitit lupaavasti. Oletin saavani lukukokemuksiani elahdyttamaan rehellista, tuoretta ja ajankohtaisiin kysymyksiin aitojuntillisesti reagoivaa puskahuumoria luiskaotsien matalimmasta paasta.

Sen sijaan sain vasyneen neekeriukon.

Hakkaraisen Teuvo. Vanha vitsi ei lampene uuteen miljooseen sijoittamalla. Neekeriukko ei enaa hymahdyta, vaikka ensi viikolla sijoittaisit sen Bulevardia tallaamaan, Eduskuntatalon puistoon (suomalaisilta ryostetyn) naisensa kanssa tai vaikka Kalajoen hiekkoja tallaamaan - taysilla lomakorvauksilla, toki.

Uudistuisit.

Saisimmeko vaikkapa kattauksen sakkaraposkijutkuja, pedofiilipaavinuskoisia tai vaikkapa tataareille reippaan uusnimikkeen "muslimiryssa"?

Suomalaisuuden suurimmaksi voimavaraksi mainostetaan innovointia.

Pliis, Teuvo. Toteuta sita hieman kaytannossa.

PS: yhdessa detaljissa Hakkaraisen herra onnistuu kuitenkin naulan kantaan kopauttamaan: "Ne tulee Afrikan sarvesta ja tuo ne karkeat tapansa tänne."

Se on perin totta. Sieltahan me, ihmislaji, kadellishaaramme, maailmalle maahanmuutti.

Hakkaraista silmaillessa vaikuttaa silta, ettei integraatia Afrikan ulkopuoliseen maailmaan ja pystykavelyn haasteisiin ole muodostunut vallan ongelmattomaksi.

Persukumous ja Waltari -paran unhoitus

Vaalianalyysiä on vellotettu laidalta toiselle. Tuotettu sanoja, pohdittu painotuksia. "Mitä vittua oikein tapahtui?"

TV-shop on menestyvä konsepti. Kansaan uppoava, sano. Ei se sen kummempaa rakettitiedettä ole.

Allekirjoittanutta ei kevään korvalla houkuta syväanalyysi yhden sloganin kampanjasta, populistipuolueen sisäisen sananvapauden sopimusluonteisuudesta tai nurkan takana odottavan hallitusneuvottelurupeaman väistämättömästä herkkuviihdearvosta. Uhraan kappaleen aikaani Waltari -paralle, jonka Perussuomalainen kulttuurieetos ja rappiotaiteen vastainen rintama kylmästi unohti. Posteripoika Gallen-Kallela ja oinoslaisen viiksekäs Sibelius jäivät vaille vertaistaan kynänheiluttajaa. Vaan miksi?

Varautukaa pseudosivistyneeseen sunnuntaispekulointiin Somalian rannikkovesille sopivan pohjanmaalaisen täyslaidallisen edestä.

Gallen-Kallela. Helppo lähestyä, ja tyhmempikin tuntee - jos peruskoulunsa on läpi sahannut, on veteen karkaavan Ainon tissit selautettu läpi tarmolla, joka syövyttää ne luisimpaankin otsaan, sinne Taistelevien metsojen ja äitiyspakkauksen ensikirjan hymynaaman viereen. Hyvän taiteen epitooma: sillä tapaa esittävä ettei tarvitse tulkita, katsoa toiseen kertaan. Kalle -raasu, ja kaikki kertavilkaisijalta piiloon jäävä symboliikka. Hoksaako Tuonelan joutsenen punasävyn syvyyttä sellainen, jonka ainoa kontakti linnustoon on kylmälaarin broileri eikä silmällä aavistustakaan siitä, millä sävyllä laskeva aurinko valkoisen linnun maalaa?
Voi kutsua kansallisromanttiseksi tai pakahduttavan suomalaiseksi, kunhan ei katso ämpärin alta herrojen Lönnrot ja Gallen-Kallela kansalliskulttuurista taustaa ja sitä, kuinka nopeasti karelianismi putosi muodista kun tarinain bysanttilainen peru kiipesi esiin.

Suomalaisuuden syntytragedia: kun suomalaista yrittävät olla, päätyvätkin olemaan venäläisempiä kuin venäläiset itse.

Sibelius, haki oppinsa kaukomailta. Vahaviiksinen kosmopoliitti nuoren kaartin kärjestä. Ryyppäsi ja riiteli, kypsyi kelvollista jälkeä tuottamaan vasta vanhemmiten. Trendien likistely sai jäädä. Hyvään saumaan, tuli, ruotsinkielisen yläluokan tarjoama fennomanian noste: kelpo tilaisuus tehdä se, mitä nykykielessä kutsuttaisiin brändin luomiseksi. Tiedä sitten, kuinka tahallisesti tai tahattomasti, innokkuuttaan.
Kosmopolitismin sijaan Sibbestä taidettiin bongata lähinnä Finlandiahymni, joka - Luojan kiitos - on toistaiseksi välttynyt kansallislaulun asemalta: Paciuksen pöytälaatikkomarssi vielä kestää jurrisen jääkiekkoyleisön mölisemäksi tulon, hymnistä sen sijaan tehtäisiin selvää jälkeä.

Tietynlaista kansalliskuvausta toisaalta sekin.

Mutta se Waltari. Kirjailijaparka, jonka kulttuurikelkasta taisivat pudottaa piilevä inhorealismi ja olemassaolon päänkääntöä vaativan monitahoinen pohdiskelu.

Kiroava Kullervo on kertavilkaisulla sisäistetty. Jos tarvis. Fuck the monitahoisuus, turhautunut vaalea urho koivikossa voidaan laittaa huutamaan vaikka EU:lle. Waltarin hahmot - sitten kun niihin ensin parin tiiliskiven ajan tutustuttu - puhuvat pienemmällä äänellä, kukin tavallaan kyynisinä, pohtimassa teologiaa ja eksistenssiä. Jääräpäisiä idealisteja, joille oman parhaan näkeminen ei aina lankea luonnostaan. Järjen ääni sekin yleensä näennäisen yksinkertaisen sivuhahmon suussa, keskushenkilön sijaan - Sinuhelle Kaptah, Mikaelille Antti.

Opportunismiakaan eivät inhimillisenä piirteenä kaihda. Ihmisen halu ajaa omaa etuaan - keinoja kaihtamatta - ei tule siloitelluksi. Ihmiskuva romantisoidun sankarin sijaan jopa surullinen, mutta surussaan todenmukainen.

Ei inhimillisyys sovi ihanteelle. Ihanne on alabasterinsileä objekti, vailla särmiä ja kaksoismerkityksiä. Waltariin on hankala tarttua, vaikea kääntää kansalliskirjailijaksi. Monitahoinen, rönsyävä. Uskollisempi ihmisen kuvalle kuin kansallisten tuntojen tulkkaamiselle. Teksti ei taita ihmistä yhteiskunnalliseen tai kansalliseen kehykseen: se kehystää tämän ihmisyyden olemassaolon suurta taustaa vasten. Kuta vanhemmaksi Waltari käy, sitä lukuisampia ovat tuotannon anekdootit, tarinat, viittaukset. Piirtämässä kuvaa särkyneestä, hajanaisestakin taiteilijasta.

Se joka joskus on oman luomisensa tuskaa huutanut, tunnistaa kyllä.

Eikä sillä. Ei Mannerheiminkään idolikuvaan kelpuutettu niitä viimeisiä päiväkirjoja ja kuolemaansa jo silmiin katsovan miehen itseraastoa. Ei se sovi: kertoa verestä käsissä ja pohtia ääneen, mitä tekisi toisin jos olisi omannut sen ikuisesti saavuttamattoman viisasten kiven - "jos olisin tiennyt tuolloin sen, minkä tiedän nyt".

Ihanne on alabasterinsileä ja yksinkertainen. Kritiikki ei kuulu sen olomuotoon.

Ja kuka vittu jaksaa lukea läpi yli viittä sivua, jos saman homman voi ajaa yhdellä väriprintillä tai YouTubelinkillä?

Jytky tulee

"Jytkyt on ekspressionistisen taidemaalari Tyko Sallisen öljyvärimaalaus vuodelta 1918. Kooltaan 114,5x138 cm oleva suuri sommitelma on raskain liikkein toteutettu ilottoman suomalaisen maalaistanssin muistomerkki, joka kuvaa arkista hurmosta.

Työtä pidetään Sallisen toisena suurena kansanelämän ja ekstaasin kuvauksena samana vuonna valmistuneen uskonnollista hurmosta kuvaavan Hihhulit -maalauksen ohella. Jytkyt on Hihhuleiden ohella Sallisen tunnetuin maalaus.

Jytkyt kuvaa työväentalon tansseja ja malli on luultavasti otettu Mutilan työväentalolta.

Teos kuuluu nykyään Ateneumin kokoelmiin."

Hihhulismi, jytkyt, ilottoman maalaistanssin raskas liike, arkinen hurmos ja Mutilan työväentalo.

Onko Maalaisliiton kuolleistanousulle osuvampaakaan kuvausta.

Jyt-jyt-jytkyleikki alkaa. Postmodernistit, korva kuulolle ja silmät sikkaralle: edessä neljän vuoden putki sellaista dadaa, ettei siihen pysty edes Palmun Juhani.

Poliittinen jukeboksi: usko, toivo, katkeruus ja sitten vitutus

Poliisilaki se pulputtaa tsunamin alta

Joku hurraa. Tälläkin hetkellä. Jossakin sattumanpalvonnan syövereissä. Riemuitsee hävyttömästi kätevästä tsunamista ja huomiotutkan harhautumisesta kaukomaiden kriisin.

Ja epäkivaa se onkin. Ei kivaa sitten millään mittarilla. En minä sitä vähättele: possahtelevia reaktoreita, inhimillistä hätää, hukkuvia kissoja jotka eivät alunperinkään saaneet loistoideaa rakentaa Tyynenmerenvastaista tsunamiarkaa rannikkoa täyteen ydinmiiluja.

Sen alta suhahtaa kuitenkin eduskunnan tahvosordiinon ja minkään maailman huomiotutkan havaitsematta poliisi- ja pakkokeinolain uudistus. Se, jonka yli tuhannen sivun Sinuhenpaksuinen dadamuotoon nakutettu DDR-perintö avaa - krhm, korjaus, avaa siis vasta kuluvan tiistain jälkeen - sinunkin datapäätteesi sinitakkien mellastukselle ja velvoittaa teleoperaattorit lain voimalla tässä puuhassa auttamaan.

Iran, Nokia, anyone?

Vaikka mitäpä se Supo itsekseen osaisikaan.

Paitsi hermostua lievästi Piraattipuolueen - jonka olisi jatkossakin syytä pysyä lestissään ja olla kaivamatta omaa hautaansa ulvomalla ydinvoiman vastustuksen tappavan lapsia - jaksaessa sittenkin tavata järkäleen läpi ja huomauttaa sen sisältävän esimerkiksi poliisin oikeudet kaivaa tunnelinsa tietokoneellesi, asentaa sen täyteen sellaisia tiedonkalastimia kuin sattuu huvittamaan ja perustella toimensa sanaparilla "syytä epäilyyn" ja kansakunnan lainsäädäntöön sanaparin "salaiset pakkokeinot" lisäävän pukstaavin.

Salaisten pakkokeinojen sisältöä ei luonnollisesti kuvailla. Eiväthän ne olisi salaisia, jos niiden sisältö paljastettaisiin taholle joka niiden käyttöönotosta päättää.

Eeppisen loogista.

Samaan Sinuheen on koodattu 92 muutakin pikku fiksausta esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakiin.

Oman turvallisuutenne vuoksi.

Luottamusta herättävää elettäessä maassa, joka Lipposen kultaisten 90-luvun päivien aikaan teleuudistusta tehdessään osoitti teknistä osaamistaan myymällä epähuomiossa kaukomaille myös viranomaisverkkonsa. Sitä tosin onnistuttiin peittelemään pitkään Virve-verkon pystyttämisenä lanseerattuna uudistuksena.

Entinen oikeusministeri Jacob Söderman tylytti lakuudistuksen sisältävän ainakin seitsemästä kahdeksaan avointa perustuslain vastaista kohtaa.

Paljonpa kiinnosti, kansanedustajaa; ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä - 11.3.2011 - pienen suomalaisen puolta pitivät erityisesti Perussuomalaiset jättäytymällä pois käsittelystä koko eduskuntaryhmänsä vahvuudella. Pullakahveille unohtuivat myös Kristillisdemokraatit. Jumala valvoo, niin mekin?

Ensimäisessä äänestyksessä kahdestasadasta vallanvääntäjästä poissaolollaan loisti kaikkiaan 71 kipaletta. Punaista nappia painoi - kuinka ollakaan - galaktinen 42 henkeä.

Tulkintoja jäänee kaksi: joko ei jaksa kiinnostaa - tai sitten oma poliittinen persaus turvataan hyväksymällä uudistus hiljaisesta vihreän napin avoimen painalluksen sijaan.

Äiti, Töölönlahden tsunami, joku. Puuttukaa nyt tähän. Tule apuun, Anja.

Ja pian.

Toiseen käsittelyyn DDR-Raamattu menee tänään. Puoliltapäivin. Luonnollisesti tässä vaiheessa lakiin ei ole mahdollista enää muutoksia nakutella.

Söpön ponnen voi kuitenkin esittää.

Tai herätä, vetää pään perseestään ja äänestää uudistus kumoon.

Positiivinen ajatus.

Mutta hippasen utopistinen.

Tiistaina 15.3. läsnäolevien luvusta voinemme vetää omat johtopäätöksemme.

Jokainen on syyllinen kunnes toisin päätetään.

(Töölönlahden tsunami - sinulla alkaa olla kiire.)

Perussuomalaiset teekutsut ja äänestävät perseääliöt

Sanoja, sanoja, kauniita sanoja. Sitä kauniimpia, mitä populistisempaan - vai tulisiko sanoa kansaan uppoavampaan? - sävyyn niitä käyttää, kuta vähemmän faktapohjaa niille latoo ja mitä enemmän ikäviä tosiasioita yksinkertaisten mainosfraasien taakse piilottaa.

Isossa maailmassa yksinkertaisia lauseita yksinkertaisille kansalaisille latoo vaihteeksi Amerikan maan Teekutsuliike. Itseilmaisultaan ja agendaltaan se ei juuri poikkea Eurooppalaisista hengensisaristaan: valkoisen keskiluokan konservatiivis-populistisista yhden sloganin liikkeistä, joiden maailmassa homot pitävät päänsä kiinni, akat pysyvät keittiössä, rauha tehdään sotimalla ja söpöjen lasten päivähoitopaikat, vanhusten vaipat ja tavallisen kansalaisen palkankorotukset ovat vähissä Pahan Maahanmuuttajamafian vuoksi.

Yhteistä näille yhden sloganin liikkeille on myös se, mistä kansanosasta iso lohko niiden äänestäjäkuntaa koostuu:
pienituloisista, työttömistä, eläkeläisistä, itsensä rahtusen verran enemmän isänmaallisiksi tai muuten "kunnon kansalaisiksi" mieltävistä alemman keskiluokan ja sitä alempien tasojen eläjistä, joiden mukaan on "hyvä että joku sanoo asiat kuten ne ovat" ja on "pienen ihmisen puolella".

Kyvyttömyys ymmärtää luettua tekstiä on sekin äänestäjäkunnan mainitussa lohkossa huikeissa lukemissa.

Kuulkaas nyt. On ihan ymmärrettävää äänestää intressiensa mukaan: on vain loogista, että nallewahlroosit äänestävät Kokoomusta ja maakunnan isotilallinen Keskustaa - näin tehden he huolehtivat omista eduistaan. Mutta kun se pienituloinen lähiötallaaja menee ja äänestää "Soinia kun se on niin reilu mies" tai Kokoomusta voidakseen tuntea olevansa osa niitä Hiukan Parempia Ihmisiä, ollaan paradoksin äärellä. Kyse on joko vakavasta ontumisesta luetun ymmärtämisen alueella tai sellaisesta masokismin muodosta, jossa toivotaan mahdollisimman suurta taloudellista kurjuutta itselle ja muille.

Mainiona esimerkkinä kuuluisan pienen ihmisen kusettamisesta toimii vaihteeksi Perussuomalaisten Täysmuutos -ryhmä, jotka pistää paatuneimmankin skeptikon vetämään henkeä.

Täysmuutos koostuu Perussuomalaisista yrittäjistä. Naama peruslukemilla se esittää, että 60 vuotta täyttäneitä eivät enää työehtosopimukset koskisi - eli 60 täytettyään työntekijä voisi ”vapaaehtoisesti sopia” työnantajan kanssa pienemmästä palkasta, joka suurimmillaankin jäisi alle 1500 euron.

Eläkkeet muuten lasketaan viimeisen 10 vuoden työhistorian perusteella.

Eli toisin sanoen: Perussuomalaiset pidentäisivät työuria laskemalla paitsi palkkoja, myös eläkkeitä.

Mutta kyllä se Soini on reilu mies.

Lukijalle jää aiheesta kaksi kehäpäätelmää: joko tämä köyhän miehen Kokoomus tyystin pihalla työelämästä ja valtion talouden mekaniikasta - tai sitten lupaukset pienen ihmisen puolella seisomisesta ovat kauniilla hutulla kuorutettua paskapuhetta.

En tiedä, kumpi skenaarioista on pelottavampi. Yhtä kaikki, tunkua työväen unohtaneen työväenpuolueen ykköspaikalle alkaa olla pelottavissa määrin - oli se sitten tahallista tai tahatonta. Malli, kuusikymmentä täyttäneet tekisivät orjapalkalla entistä suuremman osan töistä muiden sätkiessä yhä samojen pätkätyöllisyyden ihanuuksien parissa ja ollessa uuden halpatyövoimareservin ansiosta vieläkin huonommossa asemassa ei kerro kovinkaan humaanista poliittisesta maailmankuvasta.

Suurten tuloluokkien hegemonian haastamisen sijaan Perussuomalaiset kääntää esiin todellisen karvansa ja astuu - kaikessa hiljaisuudessa - mukaan leikkiin, jossa työntekijöiden oikeudet edustavat vanhan maailmanajan jäämistöä, josta on pikimmiten päästävä eroon.

Ei se eroa olennaisella tapaa Teekutsuliikkeestä, joka argumentoi muslimi-Obaman ajavan maahan sosialistista järjestelmää ja terveydenhoidon rakennemuutoksellaan kaikkia takaisin Britti-imperiumin aikaiseen orjuuteen.

Halleaamen. Populisti on puhunut. Älkääkä hyvät Perussuomalaiset jaksako avautua, miten tämä ja tuo eivät ole Soinin tai puolueen omia kannanottoja: se jippo on nähty - mutta hämmästyttävän moneen se edelleen uppoaa.

Silmä käteen, äänestävä perseääliö. Se masokismi voi olla ihan kiva juttu omassa kamarissa, mutta älä pakota sitä meidän muidenkin päälle.

Työväenluokan politiikkapalapeli

Timo Soini lupaa "työväenpuolueen ilman sosialismia".

Se mitä tekemistä sosialismilla on vasemmistopolitiikan suhteen maassa, joka todistettavasti on - ainakin kalenterin sivuilla - liikkunut 70 -luvulta jo muutamia vuosikymmeniä vapaavalintaiseen suuntaan, jää hämäräksi. Mutta niin se Soini yhtä kaikki lupaa.

Olkoonkin sitten - se työväenpuolueisuus, siis - miten pahassa ristiriidassa tahansa Perussuomalaisten esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa vetämän Kokoomuksen apupuolue -linjan kanssa.

Paavo Arhinmäki taas vastaa vetoon tarjoamalla "työväenpuolueen ilman rasismia".

Tässä ollaan jo lähempänä arkirealismia - vaikka puolen internetin bloginrustaajat epäilemättä heräävätkin huutamaan, että se on populismia, ei rasismia, ja populismi on oikein jees.

Isänmaallisuus ilman rasismia saattaisi jo maistua kattauksessa sekin. Katsotaan, mitä kevään ruokalista tarjoaa.

Mutta palapelistä on unohtumassa erän tärkeä pala, sopasta olennainen mauste.

Kansallinen Kokoomus.

Se kun tarjoaa vaihtoehtonaan työväenpuolueen ilman työväkeä.

Sananen rättipäistä, suomalaisesta kulttuurista ja "ei erityisen törkeistä" seksuaalirikoksista

Upseerin tuomio hyväksikäytöstä aleni

Ikaalisten käräjäoikeus tuomitsi viime vuonna miehen kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus lyhensi vankeuden kahteen ja puoleen vuoteen.
Hyväksikäyttö alkoi pojan ollessa 12-vuotias ja jatkui noin viisi vuotta. Pojan täytettyä 13 vuotta upseeri alkoi maksaa hänelle seksuaalipalveluista 3–6 euroa kerralta. Mies oli pojan perheen tuttava.

Hovioikeuden mukaan rikos oli törkeä, mutta hyväksikäyttöön ei liittynyt fyysistä väkivaltaa eikä tekotapa ollut erityisen nöyryyttävä. Hovioikeus pienensi rikoksen uhrille maksettavat korvaukset 17 000:sta 10 000 euroon. Käräjäoikeuden tuomitsema sotilasarvon menetys jää voimaan.

- - - - - - - - - - -

Muutamia vuosia sitten - Turkin mahdollisen tai mahdottoman EU-jäsenyyden noustessa vakavasti otettavaksi uutisoinnin aiheeksi - sanaili aiheesta myös Helsingin Sanomien NYT-liite sarkastis-humoristisessa NytTen - nousussa ja laskussa -listallaan. Lista kommentoi Turkin jäsenyyden olevan toistaiseksi mahdoton esimerkiksi maan naisten kaltoinkohtelun vuoksi - ja totesi Turkin aikovankin opetella oikeaoppisia naisten oikeuksien kunnioittamista Itä-Suomen hovioikeudelta.

Suomalainen oikeuskäytäntö tuomioperusteineen on naisiin ja lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa - saatika perheväkivallan suhteen - surrealistisuudessaan häkellyttävää. Sellaisenaan se lähettää ikävää viestiä kulttuurimme pimeistä puolista ja salassa sallituista rivinväleistä.
Taannoin julkaistiin tutkimus, joka kylmästi osoitti naisiin kohdistuvan perheväkivallan olevan Suomessa hiukan Euroopan unionin maiden keskitasoa yleisempää: joka kolmas suomalainen tuntee naisen, jota on pahoinpidelty kotona. EU-komission julkaisemassa tutkimuksessa kysyttiin EU-maiden kansalaisten näkemyksiä perheväkivallasta. 84% vastaajista piti perheväkivaltaa lakisääteisesti rangaistavana tekona.

Suomalaisten kohdalla vastaava luku oli 67%.

Tutkimus on osa EU-komission tiistaina julkaisemaa strategiaa, jolla pyritään parantamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa EU-alueella.

Tekemistä taitaa riittää.Syystä tai toisesta kulttuurimme tabuihin kuuluu - rattijuoppojen salaisen ihannoinnin ja maanpuolustuksen kritisointikiellon ohella - tilastollinen totuus siitä, että lasta täällä useimmiten lyö nainen, naista mies ja miestä toinen mies. Ja mies joka ei osaa tai halua puolustautua nyrkein, on akka tai joku muu ihme homo.

Kehitä tässä sitten tasa-arvoa.

Älkääkä vain kysykö, miksi ne pekkaericauviset painavat liipasinta kuraattorin tai psykologin kanslian ovenkahvan sijaan.

Mutta palataanpa niihin seksuaalirikoksiin.

Vielä 70 -luvulla laki piti insestin uhria osasyyllisenä rikokseen. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vasta 1994: Sulo Aittoniemen - entisen poliisin - sitkeästä vastustuksesta huolimatta.
Pojasta ei ole polvi juuri parannut: 2000-luvulla Vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen poliisista löi tiskiin väitöskirjansa. "- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla," Hahl ilmoitti.

Eli burkha päähän ja pysy kotona, akka - äläkä valita siitä, että suurin osa naisiin kohdistuvista väkivaltarikoksista tehdään juuri siellä ja raiskaajakin yleensä tuntee uhrinsa etukäteen? Meillä ei kuulu kulttuuriin sanoa, että 100% raiskauksista olisi vältettävissä rikoksen tekijän hienoisella käytösmuutoksella.

Kun jo esivalta lähettää seksuaalirikosten suhteen piiloviestiä uhrin perimmäisestä vastuusta, ei liene syytä ihmetellä tilastoarvioita, joiden mukaan esimerkiksi raiskausten enemmistö jää yhä ilmoittamatta poliisille.
Blogissa "Elävältä tapetun päiväkirja" raiskatuksi tullut nainen kävi koskettavalla tavalla läpi tuntojaan sekä raiskauksesta että siihen liittyneestä oikeusprosessista, jossa koko järjestelmä tuntuu suojelevan tekijää, raiskaajaa. Nainen julkaisi blogissaan myös oikeuden julkiseksi julistamaa materiaalia oikeudenkäynnistään. Raiskaaja ei tästä pitänyt: nainen sai haasteen kunnianloukkauksesta. Lopulta raiskattu tuomittiin suorittamaan raiskaajalleen nelinumeroisen korvaussumman.

Raiskaaja selvisi kolminumeroisella.

Tapaus ei ole poikkeuksellinen. Hovioikeuksien ansiolistoilta löytyy jo mitä kirjavampia perusteluja raiskaustuomioiden alentamiselle.

Itä-Suomen hovioikeus alensi Tohmajärvellä 15 -vuotiaan joukkoraiskanneiden viiden miehen tuomiot "seksuaaliseksi hyväksikäytöksi" Oikeuden mielestä miehet eivät olleet syyllistyneet raiskaukseen tai raiskauksen yritykseen: uhrilta kun jäi toteen näyttämättä, että hänet olisi saatettu alkoholilla puolustuskyvyttömään tilaan ja sidottu sängyn tolppiin.

Suonejoella hovioikeus alensi 55-vuotiaan poliisikonstaapelin käräjäoikeudessa raiskauksesta ja alle 16-vuotiaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saaman 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi, koetusaika päättyen 30.6.2011.
Rangaistusseuraamuksen perusteluissa hovioikeus lakonisesti toteaa, että raiskauksen osalta poliisimiehen uhriin "kohdistama väkivalta on ollut ladultaan verrattain lievää" ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, että "uhri oli jo täyttänyt 15 vuotta."

Tuomioiden alentamissyiden valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin: raiskaajan vakituisesta työpaikasta raiskaajan tuoreeseen perheenlisäykseen ja haluun olla "viemättä perheeltä isää". Raiskauksen lyhyestä kestosta uhrn tuntemiseen ennalta. Uhrin vaatetuksesta tai humalatilasta siihen, ettei teolle "ole osattu nimetä muita silminnäkijöitä".

Perustelujen surrealistisuutta lisää yleensä se, etteivät oikeusistuimet juuri julkista perusteita valinnoilleen. Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan seksuaalirikosten salauskäytäntö on vesittänyt rangaistukset. Hän kertoo yllättyneensä tutkimuksessaam esiin tulleiden tekojen raakuudesta ja siitä, miten useat ei-törkeinä tuomitut raiskaukset täyttävät törkeän raiskauksen määritelmän.

Eikä oikeuskäyntimateriaalin tullessa julistetuksi salassapidettäväksi jälkipyykille juuri sijaa jää.

Tätä vasten itku ja poru muslimi- tai arabinaisten alisteisesta asemasta asettuu paradoksaaliseen valoon. Malka silmässä ei juuri kelpaisi puhua - ja kukaties tästä syystä erityisesti Perussuomalaiset, Halla-aholaiset ja muu yleinen Hommaväki sulkee suunsa tiukasti suomalaisnaisten ja -lasten kohtelun tullessa puheeksi. Raiskaustuomioista pysytään hissunkissunhiljaa, vaikka islamin naisille langettamista kauheuksista jaksetaan huutaa suuta sitäkin suuremmalla.

Onko se vallan niin, ettei rättipäillä ole naisten kohtelun suhteen sanottavaa - luterilainen kulttuuri se vasta tietää, miten akkoja tulee pidellä?

Kukaties.

Koraani sentään tuomitsee raiskaajan kivitettäväksi.

20-luvun saksalaisista, Hommafoorumista ja saatanan akoista

"Poliittisesti ja eroottisesti aktiiviset naiset on möyhennettävä veriseksi kasaksi, ulosteen ja ruumiinriekaleiden sotkuksi". - Äärioikeistolaisten Freikorps-joukkojen jäsenet 1920-luvun Saksassa.

Sunnuntai-illan ratoksi kirjoittajanne eksyi menneen vuosikymmenen saksalaisen ääriväen naiskuvan ja perinnettä omalta osaltaan jatkavan homma.fi -forumin pariin. Lueskelun jatkuttua joitakin tunteja alkoi lukijan suupieli väkisin pyrkiä ylemmäs; seitsemässä vuosikymmenessä mainitun ääriväen - tai sellaiseksi mielivien - naiskuva ei vaikuta olennaisilta osin muuttuneen. Vääränväristen ulkomaalaisten ohella suurimmaksi uhaksi suomalaisen kulttuurin - jonka määritelmä Homman teksteissä on hykerryttävän paradoksaalinen, mutta palattakoon siihen toisella kertaa - synonyymille eli suomalaiselle miehelle nostetaan liki myyttiseen asemaan kohonneet feministit, jotka ovat naisten roolin ohella turmelleet kokonaisen maan, kansan ja kulttuurin. Naisten vyöry turmelee työelämän, tekee politiikasta hysteeristä hyysäämistä, estää rehellistä suomalaismiestä saamasta pimpsaa kun huvittaa, rajottaa alkoholiperäistä ajankäyttöä, tuhoaa toimivan talouspolitiikan ja estää mieslähtöisen huoltajuuspolitiikan. Nainen ja feminismi näyttäytyvät samana vihattavana, alistavana synonyymina, jonka vaikutusta vastaan on taisteltava - ennen kuin on liian myöhäistä. (Hommalaisten usein muissa aiheissa käyttämä detalji tosin unohdetaan mainita; forumilla kerrotaan usein "vahvimman kulttuurin" selviävän silkan darwinistisen luonnonlain kautta. Mikäli myyttinen feminismi siis tulee ja jyrää, taitaa se kertoa jotakin kirjoittajien edustamasta mieskulttuurin tulkinnasta.)

Kirjoittajanne lukukokemusta siivitti olennaisilta osin Juha Siltalan kirjauutukainen Sisällissodan psykohistoria.
Siltala poimi yhdeksi innostuksen kohteekseen ahdistuksen historiaa - ja sittemmin kansalaissodan psykohistoriaa - käsittelevään hankkeeseensa saksalaisen psykoteoreetikon Klaus Theweleitin julkaisun Miesfantasiat. Theweleitin mukaan miesten kumpusi oman minuuden epävarmuudesta, joka kanavoi vihan vaikeiden omakohtaisten kysymysten sijasta asetetusta ihanteesta poikkeaviin naisiin tehden heistä miehisten heikkouksien sijaiskärsijöitä.

Perheväkivallan ja apukoulunationalismin maassa tämän lajin teoretisointi ei jää mielessäni tyystin vaille vastakaikua.

Kodinturvajoukoista

Silmiin sattui rivimäärältään pieni uutinen siltä Suomen kolkalta, jossa aikanaan opiskelin: Skinheadit suihkuttivat Lahdessa pippurikaasua karibialaismiehen silmiin

Heinolassa asustellessani törmäsin asuinpaikkani mainitessani kahteen peruskysymykseen: "Eiks se oo se Apulannan kotikaupunki?" ja "Ai Heinola, eikö siellä oo tosi paljon niitä natseja?" Muutamat asiat eivät näy vuosikymmenessä kovinkaan paljoa muuttuneen: Heinola on yhä apulannan ja satunnaisten teininatsien kaupunki.

Selailin illan ratoksi puolilaiskasti viime vuosien rikostilastoja. Aikanaan paljon Uuden Suomen möykkäpalstoilla ja muissa vastaavissa ympäristöissä mainostettu, Helsingin keskustan alueen maahanmuuttajataustaisen nuorison katuväkivalta on vuoteen 2008 mennessä hävinnyt liki tyystin. Sen sijaan myös keskusta-alueella ovat lisääntyneet tuntuvasti rattijuopumukset sekä kategorisesti alkoholiperäinen välienselvittely, siis järjestyshäiriöt kadun ja terassin puolella. Perheväkivallan suhteen Suomi myös kiikkuu yhä eritoten pohjoismaisen tilaston kärkipäässä - jos kärkipääksi nyt voidaan laskea nyrkinheiluttamisen yleisyys perhepiirissä. Myös luku ns. kantasuomalaisten keskinäisissä parisuhteissa tapahtuvista henkirikoksista oli, muuhun suhteutettuna, huomattava.

Siitä heräsikin iltasella tragikoominen ajatussikermä. Miten olisi, jos muutamasta hassusta ulkomaalaistaustaisesta nahinoijasta valittava kaljupäinen kansanosa siirtäisikin energiansa rattijuoppojen ja perhettään mukiloivien suuntaan? Perustaisi leijonalippuisen kodinturvajoukon kiskomaan juopuneita autojen rateista ja möyhentämään perheenjäseniään tirvovat uuteen uskaan? Yhtä paradoksaalista ja todellisuudesta irtautunutta, mutta lukujen valossa loogisempaa käytöstä. Siinäpä parillekin populistipuolueelle uutta verta vaaliteemoihin.