Showing posts with label kokoomus. Show all posts
Showing posts with label kokoomus. Show all posts
Thursday, June 2, 2011
Lyhyt populaarikulttuuriotos hallitusneuvotteluihin
Elámme mielenkiintoisia aikoja, tri Livingstone. Otetaanpa anaalintiukan Sáátytaloanalyysin sijaan aiheeseen keventává populaarikulttuurinen otanta. Jos emme muusta syystá, niin kukaties todentaaksemme ihmisolentojen perimmáistá taipumusta taittaa vakavimmatkin seikat - tai oikeaa terminologiaa káyttááksemme, juuri ne vakavimmat seikat - soveliaaksi sirkukseksi, jonka viihteellisyydessá unohtaa paitsi vakavammat pohjavirtaukset, myós se, miten politiikkaa tehdessá olisi toisinaan syytá muodostaa mielipide ja pitáytyá siiná.
Edes muodon vuoksi.
"Me ennen kimpassa kuljettiin /
mutta sinä pääsit parempaan kyytiin /
Sinä lähdit ja unohdit minut kokonaan /
Multa ovet rautaiset suljettiin /
sinä sekosit johonkin lyytiin /
Nyt sä minua herjaat ja sinut uudet /
kaverit mua pitää pilkkanaan /
Jyrki, Anni tássá. Edelliset neljá vuotta on menny ihan kivasti. Me kannatettiin sitä yliopistouudistusta ja vastustettiin sitá opintotuen indeksiin sitomista ja puollettiin Lex Nokiaa ja oltiin sitá mieltá, ettá se alle kaksviitosten minitoimeentulon pudottaminen 40% on ihan ok juttu. Miten sá nyt voit káántáá sun katsees siihen verkkosukkaleidiin, vaikka se sanoo ettá verotuspohjan pitáis olla ennemmin progressiivinen kun tasaveromallia? Meille riittáá, jos saadaan taas ryhmávapaasti játtáytyá pois niistá áánestyksistá, joita meidán ois váhán hankala perustella meidán kenttaváelle. Mut se on vaan stilistiikkaa. Soittele kun ehdit, hei.
Jyrki Jyrki, älä tyrki /
Jyrki tee joskus miehen työ /
Jyrki Jyrki; älä sanojasi syö
Jyrki, Jutta tássá. tánhán piti olla tán Portugalin jálkeen ihan selvá juttu. Mitá sá nyt rupeet hankaamaan parista veroteknisestá yksityiskohdasta, kun me jo suostuttiin váhán rukkaamaan náitá esityksiá siitá vakausmekanismista?
"Sitten minäkin rupesin rokkaamaan /
sitä sinä et huomannut lainkaan /
Sinä diggailit muita ja minua et ollenkaan /
Kun en suostunut sinulle pokkaamaan /
minkä kirouksen niskaani sainkaan /
Mulle selvis, on Elvis sun suosikki /
ja kaverisi mua pitää pilkkanaan /
Jyrki, Mari tássá. Sun verolinjaukset meni váhán hankaliksi. Saattaisit muuten taas tarvita pienta backupia. Soittele, kun ehdit.
"Jyrki-Boy, Jyrki-Boy /
Tyylis sun, vain uppoo mun pikkusiskoon"
Jyrki, Osmo tássá. Mitá má sanoin siitá, ettei akkojen kanssa pidä ruveta leikkimáán. Má tiedán námá sinivihreát jutut, vaikka auta armias, jos joku ulkopuolinen menee ja sanoo sen ááneen.. Soittele, jos pari vinkkiá kelpaa.
Sun kanssan pääse mä diskoon en /
etkä vie mua San Franciscoon /
Mulle selvis, on Elvis sun suosikki /
ja kaverisi mua pitää pilkkanaan /
Jyrki, Timo tässä. Má luulin, ettá meillá oli ihan hyvä svengi jos vaan saadaan pitáá toi Jussi tossa huutamassa, lippalakit meloneilla ja saadaan se neekeriministerin paikka.
Jyrki Jyrki, älä tyrki /
Jyrki tee joskus miehen työ /
Jyrki Jyrki; älä sanojasi syö
EK siellá, Sitra táállá. Se on kova puserrus, jos tállá palapelilla meinaat ne pitáá tyytyváisiná.
Monday, April 11, 2011
Sunday, October 31, 2010
Työväenluokan politiikkapalapeli
Timo Soini lupaa "työväenpuolueen ilman sosialismia".
Se mitä tekemistä sosialismilla on vasemmistopolitiikan suhteen maassa, joka todistettavasti on - ainakin kalenterin sivuilla - liikkunut 70 -luvulta jo muutamia vuosikymmeniä vapaavalintaiseen suuntaan, jää hämäräksi. Mutta niin se Soini yhtä kaikki lupaa.
Olkoonkin sitten - se työväenpuolueisuus, siis - miten pahassa ristiriidassa tahansa Perussuomalaisten esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa vetämän Kokoomuksen apupuolue -linjan kanssa.
Paavo Arhinmäki taas vastaa vetoon tarjoamalla "työväenpuolueen ilman rasismia".
Tässä ollaan jo lähempänä arkirealismia - vaikka puolen internetin bloginrustaajat epäilemättä heräävätkin huutamaan, että se on populismia, ei rasismia, ja populismi on oikein jees.
Isänmaallisuus ilman rasismia saattaisi jo maistua kattauksessa sekin. Katsotaan, mitä kevään ruokalista tarjoaa.
Mutta palapelistä on unohtumassa erän tärkeä pala, sopasta olennainen mauste.
Kansallinen Kokoomus.
Se kun tarjoaa vaihtoehtonaan työväenpuolueen ilman työväkeä.
Se mitä tekemistä sosialismilla on vasemmistopolitiikan suhteen maassa, joka todistettavasti on - ainakin kalenterin sivuilla - liikkunut 70 -luvulta jo muutamia vuosikymmeniä vapaavalintaiseen suuntaan, jää hämäräksi. Mutta niin se Soini yhtä kaikki lupaa.
Olkoonkin sitten - se työväenpuolueisuus, siis - miten pahassa ristiriidassa tahansa Perussuomalaisten esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa vetämän Kokoomuksen apupuolue -linjan kanssa.
Paavo Arhinmäki taas vastaa vetoon tarjoamalla "työväenpuolueen ilman rasismia".
Tässä ollaan jo lähempänä arkirealismia - vaikka puolen internetin bloginrustaajat epäilemättä heräävätkin huutamaan, että se on populismia, ei rasismia, ja populismi on oikein jees.
Isänmaallisuus ilman rasismia saattaisi jo maistua kattauksessa sekin. Katsotaan, mitä kevään ruokalista tarjoaa.
Mutta palapelistä on unohtumassa erän tärkeä pala, sopasta olennainen mauste.
Kansallinen Kokoomus.
Se kun tarjoaa vaihtoehtonaan työväenpuolueen ilman työväkeä.
Friday, July 2, 2010
Toivotalkoiden toinen puoli
Ohjelmassa vielä vedon verran ydinvoima-aihelmaa.
Suomen päätoiminen ydinvoimalobbari, Kokoomus, puoluekokousti Jyväskylässä 12.6. kuluvana vuonna. Kokouspaikkana toimineen messukeskus Paviljongin nurkissa vieraili myös ydinvoimaan hieman 2000-lukuisemmin suhtautuvan Greenpeacen väkeä. (Aamulehden otos päivän tapahtumiin lie lennokkaimmasta päästä.)
Yhtä kaikki: puolue jakeli kokousväelle muun materiaalin joukossa myös Bob Helsingin aivoriihen kukaties kauneinta tulosta: vauvansinistä Toivokassia kylkeen printattuinen Toivon käyttöohjeineen. Kahden päivän aikana satunnainen tarkkailija tosin ehti laittaa korvansa taa lausahduksia, joiden ristiriita Toivon käyttöohjeiden kanssa oli ilmeinen. Antropologinen tarkkailija kirjasi parhaat muistiin: nauttikaa, hyvä yleisö.
- - - - - -
Toivon käyttöohjeet
1. Älä häpeä olla innostunut. Kaiken kyynisyyden keskellä innostus on paras tapa saada muutkin innostumaan.
2. Ei ole toivoa ilman positiivisia viestejä. Anna ihmisille uskoa tulevaisuuteen. Ole kuitenkin rehellinen.
3. Älä peittele totuutta silloinkaan, kun se on epämiellyttävä. Etsi ratkaisuja.
4. Älä heitä lokaa. Sano mieluummin jotain positiivista niistä, jotka ovat kanssasi toista mieltä.
5. Vastakkainasettelun aika on ohi. Tulevaisuustalkoisiin tarvitaan ihmisiä joka puolelta. Älä etsi eroja. Ne eivät yhdistä ihmisiä. Niiden sijaan yhteiset päämäärät yhdistävät.
6. Puhu kieltä, jota on helppo ymmärtää. Monimutkainen kieli ei ole osoitus älykkyydestä. Se on typerä tapa peittää ajatuksen puute ja tehokas tapa piilottaa hyväkin sellainen. Kerro mieluummin, miten päätökset vaikuttavat ihmisten arkeen.
7. Älä jumitu yksityiskohtiin. Kytke nekin suuriin päämääriin. Silloin ne saavat merkityksen.
8. Jos sinua vastaan hyökätään, älä provosoidu. Empatia on yllättävä ja tehokas puolustus.
9. Tunnusta, kun olet tehnyt virheen. Uskalla pyytää anteeksi.
10. Kuuntele. Omat ajatuksesi ovat sinulle jo tuttuja. Vain kuuntelemalla tiedät, mitä myös muut ajattelevat.
11. Ole rohkea. Toimi. Toiminta on kauneinta puhetta.
- - - - - - -
Käytännön toivon lausahduksia:
- Olisitte kaikki nätimpi näky köyden jatkona.”
- ”Vedä itses jojoon!”
- ”Mene töihin!”
- ”Paljonko sä saat tuntiliksaa tosta häiriköinnistä?”
- ”Mutta ydinjätettä ei edelleenkään tule yhdestä voimalasta enempää kun korkeintaan kuusi tynnyriä.”
- ”Arabimaathan teitä siis rahoittaa?”
- ”Neuvostoliitto hei hajosi jo!”
- ”Mä olen aina miettinyt, millaisilla kyrvillä siitetään tollaisia terroristeja!”
- ”Suomalaista ydinjätettä ei tasan ole viety ulkomaille!”
- ”Pitää vissiin mennä katkomaan noiden köydet.”
- - - - - - -
Practice what you preach, sanoisi engelsmanni. Vielä on Bob Helsingillä kurssitettavaa.
Wednesday, June 30, 2010
Marja Tyrnistä Kokoomukseen
Unohtakaa Marja Tyrni, unohtakaa kansallissankari Pirkka-Pekka Petelius. Unohtakaa jopa klassikoksi kansakunnan kaapin päälle kelpaava kasvisruokakeskustelu Helsingin kaupunginvaltuutettujen kesken.
Unohtakaa myös villeimmät ja sitkeimmät teoretisoinnit Greenpeacen rahoituksesta ja päätöksenteosta. Unohtakaa ydinvoimaa dissatakseen järjestöä rahoittava öljy- ja/tai kivihiiliteollisuus. Unohtakaa arabimaat. Unohtakaa CIA. Tuulikko Ukkola kansallisesta Kokoomuksesta sen paljastaa: järjestö käyttää saamiaan lahjoituksia toimintaansa.
Tässä Kyöski Kakkosten, taulukauppojen ja kauppakeskusmiesten maassa rahoitustapa kieltämättä kalskahtaa uudelta ja perin raikkaalta.
Surullisinta pätkässä - ja koko ydinhupailussa - kuitenkin on se, että ehdan slaavilaisen tragikomedian perinteitä kunnioittaen sen loppu vaikuttaa perin traagiselta; jopa traagisemmalta, kuin älylliseen epärehellisyyteen ja lapsekkaaseen rähmälläänoleiluun keskittyvät puheenvuorot, joita kansakunnan päätäntävallan haltijoiksi eksyneet puupäät kerta toisensa jälkeen päätyvät pitämään.
Hyvä taivaan isä: varjele meitä vastaisuudessa joutumasta todistamaan lisää tilanteita, joissa sisälukutaidottomat ja vaalirahoitukseensa liiaksi politiikan sijasta keskittyneet tahot ovat päätäntätemppelimme ja virastomme vallanneet. Ei enää ukkoloita tahi pekkarisia heiluttelemassa nappia painavaa tairäpylää ydinvoimalaitosyksiköiden tai ydinpolttoaineen loppusijoituslaitosten rakentamisesta pitkin ja poikin sittenkin hiukan epävakaaksi harkittua peruskalliota.
Kiitos ja aamen. Jos tämä toiveeni toteutuu, lupaan vast'edes aina herätä sunnuntaina ajoissa, kammata tukkani ja syödä kiltisti ne pahatkin vihannekseni loppuun.
Unohtakaa myös villeimmät ja sitkeimmät teoretisoinnit Greenpeacen rahoituksesta ja päätöksenteosta. Unohtakaa ydinvoimaa dissatakseen järjestöä rahoittava öljy- ja/tai kivihiiliteollisuus. Unohtakaa arabimaat. Unohtakaa CIA. Tuulikko Ukkola kansallisesta Kokoomuksesta sen paljastaa: järjestö käyttää saamiaan lahjoituksia toimintaansa.
Tässä Kyöski Kakkosten, taulukauppojen ja kauppakeskusmiesten maassa rahoitustapa kieltämättä kalskahtaa uudelta ja perin raikkaalta.
Surullisinta pätkässä - ja koko ydinhupailussa - kuitenkin on se, että ehdan slaavilaisen tragikomedian perinteitä kunnioittaen sen loppu vaikuttaa perin traagiselta; jopa traagisemmalta, kuin älylliseen epärehellisyyteen ja lapsekkaaseen rähmälläänoleiluun keskittyvät puheenvuorot, joita kansakunnan päätäntävallan haltijoiksi eksyneet puupäät kerta toisensa jälkeen päätyvät pitämään.
Hyvä taivaan isä: varjele meitä vastaisuudessa joutumasta todistamaan lisää tilanteita, joissa sisälukutaidottomat ja vaalirahoitukseensa liiaksi politiikan sijasta keskittyneet tahot ovat päätäntätemppelimme ja virastomme vallanneet. Ei enää ukkoloita tahi pekkarisia heiluttelemassa nappia painavaa tairäpylää ydinvoimalaitosyksiköiden tai ydinpolttoaineen loppusijoituslaitosten rakentamisesta pitkin ja poikin sittenkin hiukan epävakaaksi harkittua peruskalliota.
Kiitos ja aamen. Jos tämä toiveeni toteutuu, lupaan vast'edes aina herätä sunnuntaina ajoissa, kammata tukkani ja syödä kiltisti ne pahatkin vihannekseni loppuun.
Sunday, June 27, 2010
70-luvun energiaratkaisujen teemapuistosta
Unohtakaa Sellafield, Harrisburg, Chernobylin onnettomuuden syyt, helmikuussa 2010 Saksassa julkaistu tutkimus maan syöpätapausten lisääntymisestä ydinvoimaloiden lähistöllä ja samassa valtiossa "ikiajoiksi" suolakaivoksen kätköihin varastoitujen ydinjätesäiliöiden alkaneet vuodot, kotoisen Olkiluoto 3:n pystyynpykääjä Arevan vajavaiseksi todettu ja vakaviin vuotoihin johtanut uraanilietteen säilöntä Ranskan maaperällä ja Kiinassa vuotojen klubiin liittynyt uutuusvoimala.
Harrisburg on yhä toisella planeetalla - ja Suomessa haljetessaan uraani tuottaa edelleen vain lamppuun valkeaa. Siksi siniristimaahan on mahdollista ostaa ranskalaisen Arevan prototyyppireaktori, joka tarjouskierroksellaan torjuttiin turvallisuussyistä - piirustuksista kun puuttuivat toistaiseksi mm. reaktorin hätäpysäytyksen mahdollisuus - muun muassa Britanniassa, Kiinassa ja Intiassa. New York Timesiä myöten kotoinen Olkiluoto 3:mme esiteltiin varoittavana esimerkkinä huonosta rakennus- ja energiasuunnittelusta, kasvavista kustannuksista ja energiatehottomuudesta.
Mutta Suomi se ei Iisakin kirkostaan luovu. Vain puolislaavilaisella perimällä on mahdollista seistä sudeksi niin taloudellisesti kuin tuotannollisestikin osoittautuneen voimalatyömaan edessä ja vakuuttaa kaiken sujuvan aivan suunnitelmien mukaan - ja jos muuta väität, olet epäisänmaallinen ituhippi ja by the way, saunan takana on aina tilaa.
Suomalainen insinööri tai rakennusvalvoja ei erehdy. Siksi Olkiluodon voimalatyömaalta onkin löydetty vain noin tuhatkunta epäkohtaa ja suoranaista vikaa: huokoista betonia reaktoria odottamassa, vuotaviksi hitsattuja putkia, läpisyöpyvää metallia - joista rakennuttaja luonnollisesti pesee kätensä. Onhan ongelma todellisuudessa alihankkijan alihankkijan siskon mummin ja kummin kaiman veljenpojan puolalaisfirman kättenjälkeä. Siksi on oikeastaan melkeinpä ok tunaroida laadussa ja suhtautua turvallisuusohjeisiin kuin 70-luvun Neuvostoliitossa konsanaan. Minun ei tarvinne tarkemmin selventää, millaista toimintakulttuuria viittauksellani tarkoitan?
Alihankkijan siskon ja mummin kaiman firmasta huolimatta ydinvoima työllistää. Niin työllistääkin - vaan ei suomalaisia. Tämänhetkinen Olkiluoto 3:n työmaalla työskentelvistä suomalaisia on noin kolmasosa. Uusien reaktorien rakennuslupia anovat TVO ja Fennovoima arvioivat luvat saadessaan työmaidensa koostuvan suomalaisesta työvoimasta noin 45%. Vaan eipä rakennustyömaan arki ole juhlana näyttäytynyt ulkolaisellekaan siirtotyövoimalle: korkeiden kielimuurien - työntekijöitä löytyessä mm. puolalaisista portugalilaisiin ja ranskalaisista suomalaisiin - närästystä ovat ehtineet herättäää kieli- ja jopa kirjoitustaidottomat, ranskalaisen Bouguyes-yhtiön portugalilaiset esimiehet, epäselvyydet lomapalkoissa, sairausvakuutuksissa ja terveydenhuollossa sekä irlantilaisyhtiö Rimec, vuokratyöfirma, joka siirsi kesken Olkiluoto -projektin paperinsa Kyprokselle, pidättäen siinä samalla väitetysti jopa yli kolmanneksen työntekijöidensä palkasta jättäen selvittämättä sen, mihin rahat oikeastaan menivät.
SDP ja Kokoomus, nuo tasavaltamme suurimmat työväenpuolueet, paukuttavat kaikesta huolimatta puheenmuodostuselimiään ydinvoiman puolesta, lasketellen samaa lorua sen huokeudesta, työllistävyysvaikutuksista sekä sen Suomelle tuomasta, lisääntyvästä energiaomavaraisuudesta - siitä huolimatta, että suurin työllistyvä kansanosa voimalatyömaalla ovat puolalaiset ja ettei uraaninlouhintaa Suomessa harjoiteta. Mikäli Kokoomus ei ole ryhtynyt rakennusinnostaan itse säteilemään niin että kelpaa voimalan polttoaineeksi, hankitaan uraani vastaisuudessakin ulkomailta - ja kas, öljyn vähetessä uraanin maailmanmarkkinahinta onkin moninkertaistunut vuodesta 2000. Nykykulutuksella uraania on arvioitu riittävän noin 85 vuodeksi
Polttoaineen ohella maksavat myös rakennustyöt - ja eritoten niissä hutilointi. Olkiluoto 3, omaksi Sagrada Familiaksemme muodostumassa oleva työmaa onkin kaiken keskellä myöhässä jo neljä vuotta.
Muistetaanpa sekin, ettei ydinvoimayhtiöltä vaadita maassamme vakuutusta, joka kattaisi mahdollisten onnettomuuksien, pienten tai suurten, kustannukset.
On tietenkin asiatonta kysyä, aiotaanko uusilla, lupaa hakevilla reaktoreilla kenties tuottaa ydinsähköä vientiin. Kysymyksen asiattomuuden vuoksi sopiikin pysäyttää selvitys uusien ydinvoimaloiden vaikutuksesta sähkömarkkinoihin.
Suomessa välitetään tulavaisuudesta, suloisista lapsenlapsenlapsenlapsista ja vähän ympäristöstäkin. Näiden entiteettien hyvinvoinnin varmentamiseksi vielä pyörivien, vanhojen voimaloidemme sekä rakenteilla olevan lisäkkeen ydinjäte voidaankin loppusijoittaa tavalla, joka 70- ja 80-luvuilla valmiiksi muokattiin: peruskallioon, ensimmäisenä maana maailmassa. Siitäkin huolimatta, että Olkiluoto 3:n tuottama jäte on vain seitsemän kertaa aiempaa vaarallisempaa. Viimeisimmät tutkimukset myös kyseenalaistavat peruskallion suoman turvan - eikä unohdeta Ruotsista pohjanmaalle saapunutta maanjäristystervehdystäkään, jollainen edellisen kerran saatiin kokea 1626. Ydinjäte taas pysyy säteilevänä peräti 200 000 vuoden ajan: peruskoulumatematiikallakin siis selvittänee varastointiin liittyvät ajalliset haasteet - sekä alaviitteen siitä, miten ja kenen hallinnassa suomalainen yhteiskunta jätteisiinsä suhtautuu esimerkiksi 300 vuoden kuluttua.
Toistaiseksihan pääsy voimalatyömaalle on ollut verrattain helppoa: esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeace vieraili rakennuksilla keväällä 2007 - ja uudestaan kevättalvella 2010; peräti kolmasti saman vuorokauden aikana. Tsot tsot, turvallisuuspäällikkö: miten suu pannaan, jos asialla jonain päivänä ovatkin silloisen maailmanajan todelliset pahat pojat?
Maassa maan tavalla ja maassa maan lain mukaan: kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain tulkitsevat käsitettä hiukan vapaammin. Näin ollen edes oikeuskanslerin lausuma ydinvoiman lupaesitysten valmistelijan - sama mies tekemässä ja hyväksymässä hakemustaan - jääviydestä eivät vaikuta lupaprosessin etenemiseen. (Ei, en aio enää toista kertaa tehdä viittausta 70-luvun Neuvostoliittoon - vetäkää toverilliset johtopäätöksenne ihan itse.)
Talous pyörii talouden ehdoilla - mutta raja se osakeyhtiömuotoisen yrittäjyydenkin tasa-arvoisuudella. Suomessa ydinvoimalaitosta rakentava yhtiö on oikeutettu myymään osakkailleen sähköä omakustannehintaan - mutta muilta osakeyhtiöille moinen toimintatapa on kielletty.
Säteilevää kesää ja aktiivista uutta vuotta. Toisinaan päivän energiapolitiikka seuraava saa outoja tuntemuksia siitä, miten huomaamaton aikakone olisi tullut siirtäneeksi kesälomanviettäjän hilpeään 70-luvun teemapuistoon. Kauan eläköön halkeava uraani, kuutioitu betoni ja takkia kääntävä pseudopolitiikka - hurraa, hurraa, hurraa!
(Milläkö sitä ydinvoiman sitten korvaisi, kysyy skeptikko tässä kohtaa - jos ei jo ole toivottamassa paasaavaa hippiä saunan taakse? Vastaus on helppo, mutta valitettavan vaikea toteuttaa: se kun vaatisi Suomea lunastamaan brändilupauksensa innovaatioyhteiskunnasta ja uuden ajan teknologiaratkaisuista. Viimeisimmän kannanoton vaihtoehtoisen energiantuotannon puolesta esittävät 40 tutkijaa julkilausumassaan: sähkön tarve mahdollista kattaa myös ilman lisäydinvoimaa.)
Harrisburg on yhä toisella planeetalla - ja Suomessa haljetessaan uraani tuottaa edelleen vain lamppuun valkeaa. Siksi siniristimaahan on mahdollista ostaa ranskalaisen Arevan prototyyppireaktori, joka tarjouskierroksellaan torjuttiin turvallisuussyistä - piirustuksista kun puuttuivat toistaiseksi mm. reaktorin hätäpysäytyksen mahdollisuus - muun muassa Britanniassa, Kiinassa ja Intiassa. New York Timesiä myöten kotoinen Olkiluoto 3:mme esiteltiin varoittavana esimerkkinä huonosta rakennus- ja energiasuunnittelusta, kasvavista kustannuksista ja energiatehottomuudesta.
Mutta Suomi se ei Iisakin kirkostaan luovu. Vain puolislaavilaisella perimällä on mahdollista seistä sudeksi niin taloudellisesti kuin tuotannollisestikin osoittautuneen voimalatyömaan edessä ja vakuuttaa kaiken sujuvan aivan suunnitelmien mukaan - ja jos muuta väität, olet epäisänmaallinen ituhippi ja by the way, saunan takana on aina tilaa.
Suomalainen insinööri tai rakennusvalvoja ei erehdy. Siksi Olkiluodon voimalatyömaalta onkin löydetty vain noin tuhatkunta epäkohtaa ja suoranaista vikaa: huokoista betonia reaktoria odottamassa, vuotaviksi hitsattuja putkia, läpisyöpyvää metallia - joista rakennuttaja luonnollisesti pesee kätensä. Onhan ongelma todellisuudessa alihankkijan alihankkijan siskon mummin ja kummin kaiman veljenpojan puolalaisfirman kättenjälkeä. Siksi on oikeastaan melkeinpä ok tunaroida laadussa ja suhtautua turvallisuusohjeisiin kuin 70-luvun Neuvostoliitossa konsanaan. Minun ei tarvinne tarkemmin selventää, millaista toimintakulttuuria viittauksellani tarkoitan?
Alihankkijan siskon ja mummin kaiman firmasta huolimatta ydinvoima työllistää. Niin työllistääkin - vaan ei suomalaisia. Tämänhetkinen Olkiluoto 3:n työmaalla työskentelvistä suomalaisia on noin kolmasosa. Uusien reaktorien rakennuslupia anovat TVO ja Fennovoima arvioivat luvat saadessaan työmaidensa koostuvan suomalaisesta työvoimasta noin 45%. Vaan eipä rakennustyömaan arki ole juhlana näyttäytynyt ulkolaisellekaan siirtotyövoimalle: korkeiden kielimuurien - työntekijöitä löytyessä mm. puolalaisista portugalilaisiin ja ranskalaisista suomalaisiin - närästystä ovat ehtineet herättäää kieli- ja jopa kirjoitustaidottomat, ranskalaisen Bouguyes-yhtiön portugalilaiset esimiehet, epäselvyydet lomapalkoissa, sairausvakuutuksissa ja terveydenhuollossa sekä irlantilaisyhtiö Rimec, vuokratyöfirma, joka siirsi kesken Olkiluoto -projektin paperinsa Kyprokselle, pidättäen siinä samalla väitetysti jopa yli kolmanneksen työntekijöidensä palkasta jättäen selvittämättä sen, mihin rahat oikeastaan menivät.
SDP ja Kokoomus, nuo tasavaltamme suurimmat työväenpuolueet, paukuttavat kaikesta huolimatta puheenmuodostuselimiään ydinvoiman puolesta, lasketellen samaa lorua sen huokeudesta, työllistävyysvaikutuksista sekä sen Suomelle tuomasta, lisääntyvästä energiaomavaraisuudesta - siitä huolimatta, että suurin työllistyvä kansanosa voimalatyömaalla ovat puolalaiset ja ettei uraaninlouhintaa Suomessa harjoiteta. Mikäli Kokoomus ei ole ryhtynyt rakennusinnostaan itse säteilemään niin että kelpaa voimalan polttoaineeksi, hankitaan uraani vastaisuudessakin ulkomailta - ja kas, öljyn vähetessä uraanin maailmanmarkkinahinta onkin moninkertaistunut vuodesta 2000. Nykykulutuksella uraania on arvioitu riittävän noin 85 vuodeksi
Polttoaineen ohella maksavat myös rakennustyöt - ja eritoten niissä hutilointi. Olkiluoto 3, omaksi Sagrada Familiaksemme muodostumassa oleva työmaa onkin kaiken keskellä myöhässä jo neljä vuotta.
Muistetaanpa sekin, ettei ydinvoimayhtiöltä vaadita maassamme vakuutusta, joka kattaisi mahdollisten onnettomuuksien, pienten tai suurten, kustannukset.
On tietenkin asiatonta kysyä, aiotaanko uusilla, lupaa hakevilla reaktoreilla kenties tuottaa ydinsähköä vientiin. Kysymyksen asiattomuuden vuoksi sopiikin pysäyttää selvitys uusien ydinvoimaloiden vaikutuksesta sähkömarkkinoihin.
Suomessa välitetään tulavaisuudesta, suloisista lapsenlapsenlapsenlapsista ja vähän ympäristöstäkin. Näiden entiteettien hyvinvoinnin varmentamiseksi vielä pyörivien, vanhojen voimaloidemme sekä rakenteilla olevan lisäkkeen ydinjäte voidaankin loppusijoittaa tavalla, joka 70- ja 80-luvuilla valmiiksi muokattiin: peruskallioon, ensimmäisenä maana maailmassa. Siitäkin huolimatta, että Olkiluoto 3:n tuottama jäte on vain seitsemän kertaa aiempaa vaarallisempaa. Viimeisimmät tutkimukset myös kyseenalaistavat peruskallion suoman turvan - eikä unohdeta Ruotsista pohjanmaalle saapunutta maanjäristystervehdystäkään, jollainen edellisen kerran saatiin kokea 1626. Ydinjäte taas pysyy säteilevänä peräti 200 000 vuoden ajan: peruskoulumatematiikallakin siis selvittänee varastointiin liittyvät ajalliset haasteet - sekä alaviitteen siitä, miten ja kenen hallinnassa suomalainen yhteiskunta jätteisiinsä suhtautuu esimerkiksi 300 vuoden kuluttua.
Toistaiseksihan pääsy voimalatyömaalle on ollut verrattain helppoa: esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeace vieraili rakennuksilla keväällä 2007 - ja uudestaan kevättalvella 2010; peräti kolmasti saman vuorokauden aikana. Tsot tsot, turvallisuuspäällikkö: miten suu pannaan, jos asialla jonain päivänä ovatkin silloisen maailmanajan todelliset pahat pojat?
Maassa maan tavalla ja maassa maan lain mukaan: kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain tulkitsevat käsitettä hiukan vapaammin. Näin ollen edes oikeuskanslerin lausuma ydinvoiman lupaesitysten valmistelijan - sama mies tekemässä ja hyväksymässä hakemustaan - jääviydestä eivät vaikuta lupaprosessin etenemiseen. (Ei, en aio enää toista kertaa tehdä viittausta 70-luvun Neuvostoliittoon - vetäkää toverilliset johtopäätöksenne ihan itse.)
Talous pyörii talouden ehdoilla - mutta raja se osakeyhtiömuotoisen yrittäjyydenkin tasa-arvoisuudella. Suomessa ydinvoimalaitosta rakentava yhtiö on oikeutettu myymään osakkailleen sähköä omakustannehintaan - mutta muilta osakeyhtiöille moinen toimintatapa on kielletty.
Säteilevää kesää ja aktiivista uutta vuotta. Toisinaan päivän energiapolitiikka seuraava saa outoja tuntemuksia siitä, miten huomaamaton aikakone olisi tullut siirtäneeksi kesälomanviettäjän hilpeään 70-luvun teemapuistoon. Kauan eläköön halkeava uraani, kuutioitu betoni ja takkia kääntävä pseudopolitiikka - hurraa, hurraa, hurraa!
(Milläkö sitä ydinvoiman sitten korvaisi, kysyy skeptikko tässä kohtaa - jos ei jo ole toivottamassa paasaavaa hippiä saunan taakse? Vastaus on helppo, mutta valitettavan vaikea toteuttaa: se kun vaatisi Suomea lunastamaan brändilupauksensa innovaatioyhteiskunnasta ja uuden ajan teknologiaratkaisuista. Viimeisimmän kannanoton vaihtoehtoisen energiantuotannon puolesta esittävät 40 tutkijaa julkilausumassaan: sähkön tarve mahdollista kattaa myös ilman lisäydinvoimaa.)
Friday, September 21, 2007
Päihdeongelma? Tuossa on ovi kadulle, ole hyvä
Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok) heitti eilen tiskiin uuden yllätyssektorin. Valitettavasti tämä ei ollut yhtä harmiton ylläri kuin ennen muinoin Onnenpyörästä paljastuneet tuulipuvut ja risteilyliput.
Sarkomaan esitys oli suunnitelma erottaa päihdeongelmaiset opiskelijat sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksista; ministeri Sarkomaan mukaan koulujen tulisi voida erottaa opiskelijat, joiden päihderiippuvuus voi heidän työllistyttyään vaarantaa potilasturvallisuuden. Populismia parhaimmillaan; sen sijaan, että puututtaisiin terveydenhoitoalan yhä paisuvaan resurssipulaan ja palkkaukseen tai nuorten päihdehuollon jamaan, esitetään ratkaisuksi ihmisten syrjäyttämistä ehdoin tahdoin. Näyttäähän se hyvältä otsikoissa, moinen ehdottomuus; kenties rouhaisee jopa pari äänestäjää Perussuomalaisten äänestäjäkaukalolta.
Päihdeongelmat ovat asia, jota ei poisteta tai ratkaista lakaisemalla se maton alle. Oppilaitosten piirissä yksilön ongelmiin kyetään vielä puuttumaan ja ryhtymään tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin. Hyvää lupaa sekin, että tällaisessa tapauksessa kyseessä oleva nuori on vielä kiinni yhteiskunnassa; hän ei ole syrjäytynyt ja on omannut riittävästi aktiivisuutta hakeutua opintojen pariin.
Huumeongelma ei ole yksittäinen, rajattu ongelma. Päihdeongelmaisen henkilön taustalla vaikuttavat usein muut seikat; perhe-, mielenterveys- tai talousongelmat. Päihdeongelma syntyy harvoin tyhjästä.
Vaikeuksiin ajautunutta ei tule ehdoin tahdoin ja väkisin syrjäyttää yhteiskunnan piiristä - se ei aja kenenkään etuja. Se on klikki, joka palaa bumerangina heittäjänsä käteen. Syrjäytyminen heijastuu suoraan rikostilastoissa ja muissa yhteiskunnalle koituvissa lisäkuluissa.
On pöyristyttävää, miten Kokoomus yrittää kannustaa populismikampanjaansa uuteen nousuun lehtiotsikoissa esiintyneiden insuliinisurmaajien kustannuksella. Toki se näyttää uutislähetyksessä raflaamammalta kuin vaalilupausten pitäminen: mihin unohtuivat palkankorotukset ja resurssipulan korjaaminen? Miksi se nyt yritetään hukuttaa tämän populismikampanjan alle? Kenties siksi, ettei Kokoomuksella ole aikomustakaan korjata varsinaista ongelmaa.
Lisäksi esitys jättää turhan monia kysymyksiä auki.
Tuomarin rooli halutaan sälyttää oppilaitosten kontolle; niiden asiaksi esityksessä jäisi selvittää ja määrittää huumeongelma. Miten päihdeongelmaiset aiottaisiin esiin poimia: kuka kustantaisi laajamittaiset huumetestit kaikissa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa? Kuka määrittäisi huumeongelman: marisätkä kuukaudessa tietää lähtöä tien päälle, mutta alkoholia saisi lie kaataa kurkkuunsa useamman kerran viikossa?
Entä mitä tapahtuu koulusta potkaisemisen jälkeen: millaisia resursseja Sarkomaa aikoo suunnata siihen, että nämä nuoret saavat jatkohoitoa ja pääsevät takaisin yhteiskunnan pariin? Päätellen siitä, että jo päihdeongelman selvittäminen ja määrittäminen jätetään esityksessä oppilaitosten harteille - ei minkäänlaisia.
Kuluvan päivän alussa, Aamu tv:n lähetyksessä, Sarkomaa esitti alan oppilaitoksessa opiskeluoikeutensa menettäneiden jatkohoidoksi näiden ohjaamista "oikealle alalle". Mikä tämä ala olisi? Missä piilee päihdeongelmaisten oma oppilaitos?
Näyttää siltä, että Kokoomuksen mukaan päihdeongelmaa ei ratkaista tarjoamalla yksilölle mahdollisuutta kuntoutua - vaan ongelma ratkaistaan poistamalla yksilö.
Sarkomaan esitys oli suunnitelma erottaa päihdeongelmaiset opiskelijat sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksista; ministeri Sarkomaan mukaan koulujen tulisi voida erottaa opiskelijat, joiden päihderiippuvuus voi heidän työllistyttyään vaarantaa potilasturvallisuuden. Populismia parhaimmillaan; sen sijaan, että puututtaisiin terveydenhoitoalan yhä paisuvaan resurssipulaan ja palkkaukseen tai nuorten päihdehuollon jamaan, esitetään ratkaisuksi ihmisten syrjäyttämistä ehdoin tahdoin. Näyttäähän se hyvältä otsikoissa, moinen ehdottomuus; kenties rouhaisee jopa pari äänestäjää Perussuomalaisten äänestäjäkaukalolta.
Päihdeongelmat ovat asia, jota ei poisteta tai ratkaista lakaisemalla se maton alle. Oppilaitosten piirissä yksilön ongelmiin kyetään vielä puuttumaan ja ryhtymään tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin. Hyvää lupaa sekin, että tällaisessa tapauksessa kyseessä oleva nuori on vielä kiinni yhteiskunnassa; hän ei ole syrjäytynyt ja on omannut riittävästi aktiivisuutta hakeutua opintojen pariin.
Huumeongelma ei ole yksittäinen, rajattu ongelma. Päihdeongelmaisen henkilön taustalla vaikuttavat usein muut seikat; perhe-, mielenterveys- tai talousongelmat. Päihdeongelma syntyy harvoin tyhjästä.
Vaikeuksiin ajautunutta ei tule ehdoin tahdoin ja väkisin syrjäyttää yhteiskunnan piiristä - se ei aja kenenkään etuja. Se on klikki, joka palaa bumerangina heittäjänsä käteen. Syrjäytyminen heijastuu suoraan rikostilastoissa ja muissa yhteiskunnalle koituvissa lisäkuluissa.
On pöyristyttävää, miten Kokoomus yrittää kannustaa populismikampanjaansa uuteen nousuun lehtiotsikoissa esiintyneiden insuliinisurmaajien kustannuksella. Toki se näyttää uutislähetyksessä raflaamammalta kuin vaalilupausten pitäminen: mihin unohtuivat palkankorotukset ja resurssipulan korjaaminen? Miksi se nyt yritetään hukuttaa tämän populismikampanjan alle? Kenties siksi, ettei Kokoomuksella ole aikomustakaan korjata varsinaista ongelmaa.
Lisäksi esitys jättää turhan monia kysymyksiä auki.
Tuomarin rooli halutaan sälyttää oppilaitosten kontolle; niiden asiaksi esityksessä jäisi selvittää ja määrittää huumeongelma. Miten päihdeongelmaiset aiottaisiin esiin poimia: kuka kustantaisi laajamittaiset huumetestit kaikissa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa? Kuka määrittäisi huumeongelman: marisätkä kuukaudessa tietää lähtöä tien päälle, mutta alkoholia saisi lie kaataa kurkkuunsa useamman kerran viikossa?
Entä mitä tapahtuu koulusta potkaisemisen jälkeen: millaisia resursseja Sarkomaa aikoo suunnata siihen, että nämä nuoret saavat jatkohoitoa ja pääsevät takaisin yhteiskunnan pariin? Päätellen siitä, että jo päihdeongelman selvittäminen ja määrittäminen jätetään esityksessä oppilaitosten harteille - ei minkäänlaisia.
Kuluvan päivän alussa, Aamu tv:n lähetyksessä, Sarkomaa esitti alan oppilaitoksessa opiskeluoikeutensa menettäneiden jatkohoidoksi näiden ohjaamista "oikealle alalle". Mikä tämä ala olisi? Missä piilee päihdeongelmaisten oma oppilaitos?
Näyttää siltä, että Kokoomuksen mukaan päihdeongelmaa ei ratkaista tarjoamalla yksilölle mahdollisuutta kuntoutua - vaan ongelma ratkaistaan poistamalla yksilö.
Subscribe to:
Posts (Atom)