Poliittinen jukeboksi: usko, toivo, katkeruus ja sitten vitutus

Perussuomalaiset teekutsut ja äänestävät perseääliöt

Sanoja, sanoja, kauniita sanoja. Sitä kauniimpia, mitä populistisempaan - vai tulisiko sanoa kansaan uppoavampaan? - sävyyn niitä käyttää, kuta vähemmän faktapohjaa niille latoo ja mitä enemmän ikäviä tosiasioita yksinkertaisten mainosfraasien taakse piilottaa.

Isossa maailmassa yksinkertaisia lauseita yksinkertaisille kansalaisille latoo vaihteeksi Amerikan maan Teekutsuliike. Itseilmaisultaan ja agendaltaan se ei juuri poikkea Eurooppalaisista hengensisaristaan: valkoisen keskiluokan konservatiivis-populistisista yhden sloganin liikkeistä, joiden maailmassa homot pitävät päänsä kiinni, akat pysyvät keittiössä, rauha tehdään sotimalla ja söpöjen lasten päivähoitopaikat, vanhusten vaipat ja tavallisen kansalaisen palkankorotukset ovat vähissä Pahan Maahanmuuttajamafian vuoksi.

Yhteistä näille yhden sloganin liikkeille on myös se, mistä kansanosasta iso lohko niiden äänestäjäkuntaa koostuu:
pienituloisista, työttömistä, eläkeläisistä, itsensä rahtusen verran enemmän isänmaallisiksi tai muuten "kunnon kansalaisiksi" mieltävistä alemman keskiluokan ja sitä alempien tasojen eläjistä, joiden mukaan on "hyvä että joku sanoo asiat kuten ne ovat" ja on "pienen ihmisen puolella".

Kyvyttömyys ymmärtää luettua tekstiä on sekin äänestäjäkunnan mainitussa lohkossa huikeissa lukemissa.

Kuulkaas nyt. On ihan ymmärrettävää äänestää intressiensa mukaan: on vain loogista, että nallewahlroosit äänestävät Kokoomusta ja maakunnan isotilallinen Keskustaa - näin tehden he huolehtivat omista eduistaan. Mutta kun se pienituloinen lähiötallaaja menee ja äänestää "Soinia kun se on niin reilu mies" tai Kokoomusta voidakseen tuntea olevansa osa niitä Hiukan Parempia Ihmisiä, ollaan paradoksin äärellä. Kyse on joko vakavasta ontumisesta luetun ymmärtämisen alueella tai sellaisesta masokismin muodosta, jossa toivotaan mahdollisimman suurta taloudellista kurjuutta itselle ja muille.

Mainiona esimerkkinä kuuluisan pienen ihmisen kusettamisesta toimii vaihteeksi Perussuomalaisten Täysmuutos -ryhmä, jotka pistää paatuneimmankin skeptikon vetämään henkeä.

Täysmuutos koostuu Perussuomalaisista yrittäjistä. Naama peruslukemilla se esittää, että 60 vuotta täyttäneitä eivät enää työehtosopimukset koskisi - eli 60 täytettyään työntekijä voisi ”vapaaehtoisesti sopia” työnantajan kanssa pienemmästä palkasta, joka suurimmillaankin jäisi alle 1500 euron.

Eläkkeet muuten lasketaan viimeisen 10 vuoden työhistorian perusteella.

Eli toisin sanoen: Perussuomalaiset pidentäisivät työuria laskemalla paitsi palkkoja, myös eläkkeitä.

Mutta kyllä se Soini on reilu mies.

Lukijalle jää aiheesta kaksi kehäpäätelmää: joko tämä köyhän miehen Kokoomus tyystin pihalla työelämästä ja valtion talouden mekaniikasta - tai sitten lupaukset pienen ihmisen puolella seisomisesta ovat kauniilla hutulla kuorutettua paskapuhetta.

En tiedä, kumpi skenaarioista on pelottavampi. Yhtä kaikki, tunkua työväen unohtaneen työväenpuolueen ykköspaikalle alkaa olla pelottavissa määrin - oli se sitten tahallista tai tahatonta. Malli, kuusikymmentä täyttäneet tekisivät orjapalkalla entistä suuremman osan töistä muiden sätkiessä yhä samojen pätkätyöllisyyden ihanuuksien parissa ja ollessa uuden halpatyövoimareservin ansiosta vieläkin huonommossa asemassa ei kerro kovinkaan humaanista poliittisesta maailmankuvasta.

Suurten tuloluokkien hegemonian haastamisen sijaan Perussuomalaiset kääntää esiin todellisen karvansa ja astuu - kaikessa hiljaisuudessa - mukaan leikkiin, jossa työntekijöiden oikeudet edustavat vanhan maailmanajan jäämistöä, josta on pikimmiten päästävä eroon.

Ei se eroa olennaisella tapaa Teekutsuliikkeestä, joka argumentoi muslimi-Obaman ajavan maahan sosialistista järjestelmää ja terveydenhoidon rakennemuutoksellaan kaikkia takaisin Britti-imperiumin aikaiseen orjuuteen.

Halleaamen. Populisti on puhunut. Älkääkä hyvät Perussuomalaiset jaksako avautua, miten tämä ja tuo eivät ole Soinin tai puolueen omia kannanottoja: se jippo on nähty - mutta hämmästyttävän moneen se edelleen uppoaa.

Silmä käteen, äänestävä perseääliö. Se masokismi voi olla ihan kiva juttu omassa kamarissa, mutta älä pakota sitä meidän muidenkin päälle.

Työväenluokan politiikkapalapeli

Timo Soini lupaa "työväenpuolueen ilman sosialismia".

Se mitä tekemistä sosialismilla on vasemmistopolitiikan suhteen maassa, joka todistettavasti on - ainakin kalenterin sivuilla - liikkunut 70 -luvulta jo muutamia vuosikymmeniä vapaavalintaiseen suuntaan, jää hämäräksi. Mutta niin se Soini yhtä kaikki lupaa.

Olkoonkin sitten - se työväenpuolueisuus, siis - miten pahassa ristiriidassa tahansa Perussuomalaisten esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa vetämän Kokoomuksen apupuolue -linjan kanssa.

Paavo Arhinmäki taas vastaa vetoon tarjoamalla "työväenpuolueen ilman rasismia".

Tässä ollaan jo lähempänä arkirealismia - vaikka puolen internetin bloginrustaajat epäilemättä heräävätkin huutamaan, että se on populismia, ei rasismia, ja populismi on oikein jees.

Isänmaallisuus ilman rasismia saattaisi jo maistua kattauksessa sekin. Katsotaan, mitä kevään ruokalista tarjoaa.

Mutta palapelistä on unohtumassa erän tärkeä pala, sopasta olennainen mauste.

Kansallinen Kokoomus.

Se kun tarjoaa vaihtoehtonaan työväenpuolueen ilman työväkeä.

Vapaa-ajattelijain tissiperseet, osa 2

(Menkööt tännekin, ryömikööt internetinkin maailmaan - kun kerran toiseenkin julkaisumalliin jo tiensä löysi. Tehostettu bloggaaja - miksi kirjoittaa kahta erikseen, kun samaa sopii käyttää pariinkin kertaan? Kierrätä ja kiillota, apus.)

- - - - - - - -

Vapaa-ajattelijat Hustlerin mainosmiehinä

Helsingin Vapaa-ajattelijain parista kuuluu kummia. Paratiisin käärmekö se viekotteli uskomaan raamatullis-konservatiivisen naiskuvan juhlistamisen sekä erotiikkajulkaisun mainosnukkena esiintymisen todella herättävän keskustelua uskontojen seksuaalisuuskäsityksistä?

Pohjimmiltaanhan kampanjan perusajatus – siis ihmislajin seksuaalisuuden kirjo ja tasa-arvo – on mitä kannatettavin. Siksi valitettavaa onkin, että tempaus kompastui sensaatiohakuisuuteensa jo alkumetreillä.

Pornolehtien heiluttelun radikaalius katosi yhdessä 60-luvun viime hetkien kanssa. Sittemmin standardiporno ei ole teeskennellytkään olevansa muuta kuin mitä on: heteromieskeskeistä miljardibisnestä.
Nykypornon pääosa pyörii turvallisen raamatullisella asetelmalla. Sisällöllisesti on sama, puhutaanko Jallusta, paratiisin neitsytlaumoista vai Lootin tyttäristä joukkopanon kohteina: nainen on miehistä toimijaa odottava objekti, jonka seksuaalisuuden rajat miehen halu
määrittää.

Järjestöltä joka on kritisoinut mm. uskontojen suhdetta seksuaalivähemmistöihin oli hämmentävää nähdä tempaus, joka määritteli seksuaalisuuden Hustlerin kansien väliin jääväksi kapeaksi segmentiksi. Unohtuneet olivat seksuaalivähemmistöt, naisten enemmistö sekä miehet, joille pornon vuorovaikutukseton seksuaalisuusmalli on vieras: tarjolla oli vain kaupallisen standardipornon tarjoama miehisen suorituksen ja naisellisen alistumisen malli.

Oudoksuttavaa tempauksessa oli myös sen perussävy. Helppoa julkisuutta kalastelevaa populismileikittelyä on tähän saakka totuttu näkemään lähinnä maahanmuuttokriitikoiden keskustelupalstoilla sekä poliittisen kentän oikealla laidalla. Satunnainen tarkkailija – vapaamielinen 2000-luvun nainen - liki huolestuu; onko kyseessä hetken lapsus vai pysyvämpikin suunnanmuutos Vapaa-ajattelijain toiminnassa?

- - - - - - -

Kirjoittaja kieltää edelleen "feministisen pornon" mainostamisen itselleen. Kuluttajakokemukseni mukaan se kun on, edelleen, standardipornoa joka ei myy. Sen sijaan mainostan häpeämättä tämänkertaisen kuvakaappauksen lähdettä: Häxania, erästä elokuvahistorian omaperäisimmistä mestarivedoista suoraan 1920-luvun Ruotsista.

Tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama kollaasi noituuden historiasta oli vuosikausien tutkimusten ja silloisella tekniikalla vaativien kuvausten myötä hyvin kalliiksi tullut elokuva, jota kohtaan kirkko odotetusti hyökkäsi. Sensuuri iski hampaansa filmiin ja Häxanin tuottanut Svenk Filmindustri kärsi nahoissaan tappiot. Christensenin raina uhkasi jäädä elokuvahistorian hämärään, harvojen filmifriikkien helmeksi. Vieläkään se ei ole saanut sellaista arvostusta, jonka se ansaitsisi.

Häxan koostuu seitsemästä episodista. Johdanto käsittelee noituutta ja keskiajan maailmankatsomusta. Seuraavaksi katsoja viedään noitasapatteihin, inkvisition vieraaksi ja paholaisen riivaamien nunnien pariin. Viimeinen episodi tuo katsojan nykyhetkeen ja siihen, miten noituus nykymaailmassa näyttäytyy.

Häxan on tavattoman kaunis elokuva. Korumaisen kauniista groteskin juhlalliseen kulkeva esteettisen jälki on kestänyt hyvin ajan hammasta - eikä episodiluonteinen sisältökään pahalta tunnu. Mutta enempää en teiltä spoilaa: saatte ottaa loput selville ihan itse.

Vapaa-ajattelijain tissiperseet ja muita tyylilapsuksia

Helsingin Vapaa-ajattelijat järjestää Kolmen sepän aukiolla kesäkuun alkumetreillä aikuismaista asennetta, vapaata ajatusta ja kerrassaan loisteliasta makua hehkuvan tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan - vautsi vau - pornolehtiin. Etukäteismainoksen mukaan vaihdettavaksi kelpaavat myös muut "pyhät" kirjat.

Hämmentävän mielikuvitukseton ja mallasjuoman kyllästämältä illanvietolta lemuava tempaus. Lisäksi tarkoitus jää ainakin itselleni hämäräksi. Kukaties olen, kastamattomana pakanana ja 21. vuosisadan vapaana naisena, niin kristillisen patriarkaatin läpisyömä ettei älyllinen kapasiteettini riitä käsittelemään niitä filosofisia sfäärejä, joissa tissipersesilikonijynksjynksjynks -porno liitelee. Vajaa käsityskykyni ei riitä aivan hahmottamaan sitäkään, mitä tekemistä pornolla on uskonnonvapauden tai tasa-arvon kanssa.

Lisäksi tempaus onnistuu puremaan itseään pornografian saralla lahjakkaasti nilkkaan. Varsinkin vanhemmissa Raamatun käännöksissä meno on toisinaan kiitettävän roisia ja seksuaalisesti loisteliasta: Loot tarjoamassa tyttäriään joukkopanon kohteiksi poikiensa sijaan, Nooan lapset keksimässä miten jatkaa ihmissukua kahdestaan mutta ilman sukurutsan syntiä, Laulujen laulu ja monet muut mielenvirikkeet löytävät vaivatta vastineensa myös 2000-luvun alun tusinapornon maailmasta - puhumattakaan niistä islaminuskon 72 neitsyestä.

Lieneekö perimmäinen idea siis herätellä huomaamaan, että Raamatun ohella maailmassa on muitakin värikuvamorsiamia käsityövirikkeeksi? Jos, toivon vapaa-ajattelijoiden hoksanneen varautua vastaamaan muidenkin kuin heteromiesten palveluun. (Feministisestä pornosta naisille pyydän vaikenemaan; minun kuluttajakokemukseni mukaan se kun on naisen ohjaamaa tai tuottamaa pornoa, joka eroaa tavallisesti jyystöstä vain sillä ettei se myy.) Siltä ei kuitenkaan ainakaan ennokkamainonnan perusteelta vaikuta: tapahtumaa ovat tukemassa Hustler ja Jallu, joiden kykyyn viihdyttää heteronaista suhtaudun vähintäänkin varauksella.

Kristillisen patriarkaatin läpisyömä kun olen.

Päihdeongelma? Tuossa on ovi kadulle, ole hyvä

Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok) heitti eilen tiskiin uuden yllätyssektorin. Valitettavasti tämä ei ollut yhtä harmiton ylläri kuin ennen muinoin Onnenpyörästä paljastuneet tuulipuvut ja risteilyliput.

Sarkomaan esitys oli suunnitelma erottaa päihdeongelmaiset opiskelijat sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksista; ministeri Sarkomaan mukaan koulujen tulisi voida erottaa opiskelijat, joiden päihderiippuvuus voi heidän työllistyttyään vaarantaa potilasturvallisuuden. Populismia parhaimmillaan; sen sijaan, että puututtaisiin terveydenhoitoalan yhä paisuvaan resurssipulaan ja palkkaukseen tai nuorten päihdehuollon jamaan, esitetään ratkaisuksi ihmisten syrjäyttämistä ehdoin tahdoin. Näyttäähän se hyvältä otsikoissa, moinen ehdottomuus; kenties rouhaisee jopa pari äänestäjää Perussuomalaisten äänestäjäkaukalolta.

Päihdeongelmat ovat asia, jota ei poisteta tai ratkaista lakaisemalla se maton alle. Oppilaitosten piirissä yksilön ongelmiin kyetään vielä puuttumaan ja ryhtymään tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin. Hyvää lupaa sekin, että tällaisessa tapauksessa kyseessä oleva nuori on vielä kiinni yhteiskunnassa; hän ei ole syrjäytynyt ja on omannut riittävästi aktiivisuutta hakeutua opintojen pariin.

Huumeongelma ei ole yksittäinen, rajattu ongelma. Päihdeongelmaisen henkilön taustalla vaikuttavat usein muut seikat; perhe-, mielenterveys- tai talousongelmat. Päihdeongelma syntyy harvoin tyhjästä.
Vaikeuksiin ajautunutta ei tule ehdoin tahdoin ja väkisin syrjäyttää yhteiskunnan piiristä - se ei aja kenenkään etuja. Se on klikki, joka palaa bumerangina heittäjänsä käteen. Syrjäytyminen heijastuu suoraan rikostilastoissa ja muissa yhteiskunnalle koituvissa lisäkuluissa.

On pöyristyttävää, miten Kokoomus yrittää kannustaa populismikampanjaansa uuteen nousuun lehtiotsikoissa esiintyneiden insuliinisurmaajien kustannuksella. Toki se näyttää uutislähetyksessä raflaamammalta kuin vaalilupausten pitäminen: mihin unohtuivat palkankorotukset ja resurssipulan korjaaminen? Miksi se nyt yritetään hukuttaa tämän populismikampanjan alle? Kenties siksi, ettei Kokoomuksella ole aikomustakaan korjata varsinaista ongelmaa.

Lisäksi esitys jättää turhan monia kysymyksiä auki.
Tuomarin rooli halutaan sälyttää oppilaitosten kontolle; niiden asiaksi esityksessä jäisi selvittää ja määrittää huumeongelma. Miten päihdeongelmaiset aiottaisiin esiin poimia: kuka kustantaisi laajamittaiset huumetestit kaikissa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa? Kuka määrittäisi huumeongelman: marisätkä kuukaudessa tietää lähtöä tien päälle, mutta alkoholia saisi lie kaataa kurkkuunsa useamman kerran viikossa?

Entä mitä tapahtuu koulusta potkaisemisen jälkeen: millaisia resursseja Sarkomaa aikoo suunnata siihen, että nämä nuoret saavat jatkohoitoa ja pääsevät takaisin yhteiskunnan pariin? Päätellen siitä, että jo päihdeongelman selvittäminen ja määrittäminen jätetään esityksessä oppilaitosten harteille - ei minkäänlaisia.

Kuluvan päivän alussa, Aamu tv:n lähetyksessä, Sarkomaa esitti alan oppilaitoksessa opiskeluoikeutensa menettäneiden jatkohoidoksi näiden ohjaamista "oikealle alalle". Mikä tämä ala olisi? Missä piilee päihdeongelmaisten oma oppilaitos?

Näyttää siltä, että Kokoomuksen mukaan päihdeongelmaa ei ratkaista tarjoamalla yksilölle mahdollisuutta kuntoutua - vaan ongelma ratkaistaan poistamalla yksilö.