Yhden kuvan Slutwalk

Ympäri käydään, yhteen tullaan.

Ole nätti. Ole nätti oikealla tapaa. Jos et ole, rikot rajan. Lakkaat olemasta oikea nainen. Oikealla tapaa nainen. Seurausten synnyttymä jälki ei aina ole kaunista.

Poliisi sanoo, että varo itseäsi. Katso mitä laitat ylle. Älä ole humalassa. Vältä puistoja. Älä aja autoa. Liiku kaupungilla vain miespuolisen sukulaisen luvalla. Eiku.

Poliisia pitäisi uskoa, sanovat.

Miksi se ei siis sano "älä raiskaa"?

Nainen - pue ja riisu!

Ranska heurekekkasi taannoin kieltää naisiltaan burkaan sekä kasvot peittävään niqab -huntuun sonnustautumisen julkisilla paikoilla.

Samansuuntainen lakialoite on vireillä muutamassa muussakin vapaan läntisen Euroopan maissa, esimerkiksi suklaisen siirtomaahistorian Belgiassa.

Uusimpana pelurina naisten pukeutumisen säätelyyn lain ja asetuksin kentälle astuu italialainen Castellammare di Stabian rannikkokaupunki. Se suunnittelee minihameiden ja muiden paljastavien vaatteiden kieltoa perustellen kieltoa soveliaisuudella ja säädyllisyyden palauttamisella kaupunkikuvaan. Minihameiden lisäksi kieltolistalle lisättäisiin matalavyötäröiset farkut, jalkapallon peluu kaupunginkialueella sekä jumalanpilkka.

Kaikkien maiden konservatiivit: liittykää jo yhteen ja päättääkää, tuleeko maailman naisten tasa-arvon ja säädyllisyyden nimissä pukeutua vai riisuutua.

Mikäli yhteismielipidettä ei saada aikaan, laatikaa edes globaali aikataulu siitä, kumpaa versiota missäkin kuussa tulee suosia.

Sitä odotellessa jumalanpilkka voitaisiin ihan Räsäsen mieliksi kaivaa keskustelun aiheeksi täälläkin. Kuivakkaa kulttuurielämää saattaisi kummasti piristää pieni uutuusversiointi case Hannu Salamasta.

"Halpistissit vaaransivat terveyteni!"

Jopa 50 000 brittinaista on hankkinut edulliset, mutta vaaralliset rintaimplantit, kertoo The Sun.



Vielä muutama vuosi sitten Easeman iloitsi kauneusleikkauksesta, jossa hänen b-kupin poveaan suurennettiin dd-mittoihin. 27-vuotias yhden lapsen äiti maksoi operaatiosta yli neljä tuhatta euroa, joka on kuitenkin vain puolet kalliimpiin operaatioihin verrattuna.
Vain neljä vuotta operaation jälkeen Easeman tunsi pistävää kipua rinnassaan. Käynti lääkärillä paljasti, että oikea rinta oli revennyt ja implantin geeli oli valunut ulos.
Easeman halusi poistattaa vialliset implantit heti. Muiden kohtalotovereiden tavoin hän taistelee saadakseen korvausta kärsimyksistään. Toistaiseksi hänellä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin palata täysipäiväisesti töihin ja maksaa korjausleikkaus itse.

- - - - - - -

Olen kylmä ja kammottava yksilö. Oikea ihmishirviö. Miksikö? Tunnustan täten erään opinkappaleistani:
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Kaipuun pornotähdeksi katson astetta vähemmän nenää pitkin katsottavaksi syyksi silikonipumppaamiselle kuin taviksen pinnallisuuden ja itsensä myymisen markkinamaailman naiskuvalle - itsensä myyminen rahaa tarjoavalle busineksellehan lähinnä vain huokuu aikamme arvoja käytännössä.

Tätä - ihmisen paranneltavana ja sellaisenaan epätäydellisenä esineenä näkevää - osaa maailmasta ei yksilö korjaa, mutta päänsä fiksaaminen uuteen uskoon on huomattavasti vähemmän vahingollista kuin muovisten lisäosien asentaminen itsetunnon kuoppien peitteeksi. Halu ruveta rahanansaintipuuhiin ottamalla kyrpää vähän joka ruumiinaukkoon sentään vielä etäisesti ymmärrän - mutta nämä "itsetuntoni parani silikonien myötä" -kansalaiset passittaisin pakolliselle hoitojaksolle. Laadultaan psykiatriselle.

Miksikö?

Lyhyt ja yksinkertainen perustelu, jonka kanssa kukin saa olla juuri niin eri mieltä kuin mielii:
ulkonäkökeskeisessä maailmassa et koskaan tavoita sitä itsetuntoa ja korkeamman tason onnellisuutta tuunaamalla varttasi lisäosa lisäosalta. Vaikka hankkisit kaikki tarjolle työnnettävät hiuslisät, huuliruiskeet ja pumpattavat tissiliivit, et ole vieläkään voittajan osassa - samat markkinat työntävät kyllä uutta tavaraa tarjolle. Markkinamaailman asettamaa ihannetta et tavoita koskaan - aina siihen päivitetään jotakin hieman suurempaa, muhkeampaa ja valkaistumpaa. Niinpä henkilökohtaisen onnen ja itsetunnon kultakruunun tavoittelu ulkoisin keinoin on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu ajatus.

Mutta markkinoille toki sitäkin kannattavampi.

Maailma, jossa jo puberteettiaan starttaavat tytöt ovat omaksuneet ajatusmallin siitä, että ilman geelitissiliivejä, tuuhentavaa mascaraa, kainalot kauniimmiksi siloittavaa dödöä ja persettä kohottavia sukkiksia he vain eivät voi olla kauniita - aikuisten oikeasti kauniita - on saavuttanut sellaisen hitlerjugendin ja markkinallisen voitontavoittelun avioliiton, että Orwell kusisi hunajaa jo pelkästä vihjeestä. Muutama vuosituhat historiankulkua ja aina vain nainen on - pohjimmiltaan - trendin mukaan tuunattava seksilelu. Veikkaanpa, että jokainen ulkonäkönormista tavalla tai toisella ulos astunut eukko on saanut tämän tuta.

Oikaiskaa pois, jos havaintoni on osoitettavissa tavalla tai toisella vääräksi.

Homo Sapiens, jolla on kyky lentää vieraille taivaankappaleille, säteilyttää syöpiä tiehensä, korjata jokainen tekemänsä teknologinen moka ja muuttaa maailma yltäkylläiseksi paratiisiksi kaikille tasa-arvoisille jäsenilleen.

Samainen Homo Sapiens, joka edellämainitun sijaan keskittyy pumppaamaan kumia naaraspuolisten jäsentensä tisseihin, operoittamaan plastiikkakirurgilla häpyhuuliaan somempaan muottiin ja valkaisemaan peräreikiään erotiikkateollisuuden rohkaisemalla tavalla.

Ja sitten joku vielä vaivautuu kysymään, että miksi tämä maailma on perseellään.

Vapaa-ajattelijain tissiperseet, osa 2

(Menkööt tännekin, ryömikööt internetinkin maailmaan - kun kerran toiseenkin julkaisumalliin jo tiensä löysi. Tehostettu bloggaaja - miksi kirjoittaa kahta erikseen, kun samaa sopii käyttää pariinkin kertaan? Kierrätä ja kiillota, apus.)

- - - - - - - -

Vapaa-ajattelijat Hustlerin mainosmiehinä

Helsingin Vapaa-ajattelijain parista kuuluu kummia. Paratiisin käärmekö se viekotteli uskomaan raamatullis-konservatiivisen naiskuvan juhlistamisen sekä erotiikkajulkaisun mainosnukkena esiintymisen todella herättävän keskustelua uskontojen seksuaalisuuskäsityksistä?

Pohjimmiltaanhan kampanjan perusajatus – siis ihmislajin seksuaalisuuden kirjo ja tasa-arvo – on mitä kannatettavin. Siksi valitettavaa onkin, että tempaus kompastui sensaatiohakuisuuteensa jo alkumetreillä.

Pornolehtien heiluttelun radikaalius katosi yhdessä 60-luvun viime hetkien kanssa. Sittemmin standardiporno ei ole teeskennellytkään olevansa muuta kuin mitä on: heteromieskeskeistä miljardibisnestä.
Nykypornon pääosa pyörii turvallisen raamatullisella asetelmalla. Sisällöllisesti on sama, puhutaanko Jallusta, paratiisin neitsytlaumoista vai Lootin tyttäristä joukkopanon kohteina: nainen on miehistä toimijaa odottava objekti, jonka seksuaalisuuden rajat miehen halu
määrittää.

Järjestöltä joka on kritisoinut mm. uskontojen suhdetta seksuaalivähemmistöihin oli hämmentävää nähdä tempaus, joka määritteli seksuaalisuuden Hustlerin kansien väliin jääväksi kapeaksi segmentiksi. Unohtuneet olivat seksuaalivähemmistöt, naisten enemmistö sekä miehet, joille pornon vuorovaikutukseton seksuaalisuusmalli on vieras: tarjolla oli vain kaupallisen standardipornon tarjoama miehisen suorituksen ja naisellisen alistumisen malli.

Oudoksuttavaa tempauksessa oli myös sen perussävy. Helppoa julkisuutta kalastelevaa populismileikittelyä on tähän saakka totuttu näkemään lähinnä maahanmuuttokriitikoiden keskustelupalstoilla sekä poliittisen kentän oikealla laidalla. Satunnainen tarkkailija – vapaamielinen 2000-luvun nainen - liki huolestuu; onko kyseessä hetken lapsus vai pysyvämpikin suunnanmuutos Vapaa-ajattelijain toiminnassa?

- - - - - - -

Kirjoittaja kieltää edelleen "feministisen pornon" mainostamisen itselleen. Kuluttajakokemukseni mukaan se kun on, edelleen, standardipornoa joka ei myy. Sen sijaan mainostan häpeämättä tämänkertaisen kuvakaappauksen lähdettä: Häxania, erästä elokuvahistorian omaperäisimmistä mestarivedoista suoraan 1920-luvun Ruotsista.

Tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama kollaasi noituuden historiasta oli vuosikausien tutkimusten ja silloisella tekniikalla vaativien kuvausten myötä hyvin kalliiksi tullut elokuva, jota kohtaan kirkko odotetusti hyökkäsi. Sensuuri iski hampaansa filmiin ja Häxanin tuottanut Svenk Filmindustri kärsi nahoissaan tappiot. Christensenin raina uhkasi jäädä elokuvahistorian hämärään, harvojen filmifriikkien helmeksi. Vieläkään se ei ole saanut sellaista arvostusta, jonka se ansaitsisi.

Häxan koostuu seitsemästä episodista. Johdanto käsittelee noituutta ja keskiajan maailmankatsomusta. Seuraavaksi katsoja viedään noitasapatteihin, inkvisition vieraaksi ja paholaisen riivaamien nunnien pariin. Viimeinen episodi tuo katsojan nykyhetkeen ja siihen, miten noituus nykymaailmassa näyttäytyy.

Häxan on tavattoman kaunis elokuva. Korumaisen kauniista groteskin juhlalliseen kulkeva esteettisen jälki on kestänyt hyvin ajan hammasta - eikä episodiluonteinen sisältökään pahalta tunnu. Mutta enempää en teiltä spoilaa: saatte ottaa loput selville ihan itse.

20-luvun saksalaisista, Hommafoorumista ja saatanan akoista

"Poliittisesti ja eroottisesti aktiiviset naiset on möyhennettävä veriseksi kasaksi, ulosteen ja ruumiinriekaleiden sotkuksi". - Äärioikeistolaisten Freikorps-joukkojen jäsenet 1920-luvun Saksassa.

Sunnuntai-illan ratoksi kirjoittajanne eksyi menneen vuosikymmenen saksalaisen ääriväen naiskuvan ja perinnettä omalta osaltaan jatkavan homma.fi -forumin pariin. Lueskelun jatkuttua joitakin tunteja alkoi lukijan suupieli väkisin pyrkiä ylemmäs; seitsemässä vuosikymmenessä mainitun ääriväen - tai sellaiseksi mielivien - naiskuva ei vaikuta olennaisilta osin muuttuneen. Vääränväristen ulkomaalaisten ohella suurimmaksi uhaksi suomalaisen kulttuurin - jonka määritelmä Homman teksteissä on hykerryttävän paradoksaalinen, mutta palattakoon siihen toisella kertaa - synonyymille eli suomalaiselle miehelle nostetaan liki myyttiseen asemaan kohonneet feministit, jotka ovat naisten roolin ohella turmelleet kokonaisen maan, kansan ja kulttuurin. Naisten vyöry turmelee työelämän, tekee politiikasta hysteeristä hyysäämistä, estää rehellistä suomalaismiestä saamasta pimpsaa kun huvittaa, rajottaa alkoholiperäistä ajankäyttöä, tuhoaa toimivan talouspolitiikan ja estää mieslähtöisen huoltajuuspolitiikan. Nainen ja feminismi näyttäytyvät samana vihattavana, alistavana synonyymina, jonka vaikutusta vastaan on taisteltava - ennen kuin on liian myöhäistä. (Hommalaisten usein muissa aiheissa käyttämä detalji tosin unohdetaan mainita; forumilla kerrotaan usein "vahvimman kulttuurin" selviävän silkan darwinistisen luonnonlain kautta. Mikäli myyttinen feminismi siis tulee ja jyrää, taitaa se kertoa jotakin kirjoittajien edustamasta mieskulttuurin tulkinnasta.)

Kirjoittajanne lukukokemusta siivitti olennaisilta osin Juha Siltalan kirjauutukainen Sisällissodan psykohistoria.
Siltala poimi yhdeksi innostuksen kohteekseen ahdistuksen historiaa - ja sittemmin kansalaissodan psykohistoriaa - käsittelevään hankkeeseensa saksalaisen psykoteoreetikon Klaus Theweleitin julkaisun Miesfantasiat. Theweleitin mukaan miesten kumpusi oman minuuden epävarmuudesta, joka kanavoi vihan vaikeiden omakohtaisten kysymysten sijasta asetetusta ihanteesta poikkeaviin naisiin tehden heistä miehisten heikkouksien sijaiskärsijöitä.

Perheväkivallan ja apukoulunationalismin maassa tämän lajin teoretisointi ei jää mielessäni tyystin vaille vastakaikua.