Pommipoikia ja pohjoismaista terrorismia

Näin siinä sitten kävi.

Ruotsiinkin eksyi joku, joka pohjoismaalaiseen tapaan piti itseenkohdistettua väkivallantekoa validina mielipiteenilmaisun välineenä. Epäpohjoismaalaiseen tapaan tekijä vain valitsi köyden tai kotikaapissa nököttäneen metsästysaseen sijasta pommin.

Pohjoismainen äärioikeisto luonnollisesti kiittää tapahtuneesta päät painuksissa, polvillaan ja kädet vaaditussa muodostelmassa luojaansa, Hitlerin haamua, Timo Soinin syntymäpäivää tai mitä nämä veikkoset nyt pyhinään pitävätkin.

Yhtä uskonnollisesti oikeassa tahollaan on samassa matalaotsaisten fanaatikkokerhossa painiva pommipoika. Islamin yksinkertaiseen kanssaeläjien kunnioitukseen, hengelliseen nöyryyteen ja almunantoon vähäosaisemmille nojaava peruskoodisto toteutuu Tukholman pommileikissä yhtä mainiosti kuin kristilliset arvot Päivi Räsäsen seurakunnassa.

Tästä vähäisestä yksityiskohdasta oma fanaatikkokerhostomme ei luonnollisesti välitä. Sille ei riitä, että Tukholman imaami, Ruotsin islamilainen yhteisö ja vähän muukin muslimien enemmistö tuomitsee nähdynkaltaiset tempaukset; kun yleistäminen ja faktojen kaihtaminen on elämäntavaksi kerran valittu, ei saavutetuista ajatusurista hevin luovuteta.

Samanlainen yleinen verenjanon herätysjuhla maahanmuuttokriittisten keskuudessä nähtiin Tampereen murhapolton yhteydessä. Tulipaloon liittynyt irakilainen pizzayrittäjä räjäytti potin: Hommaforumin keskustelukerho repesi spekulaatioiden riemujuhlaan, jota ei näyttänyt hävettävän avoimesti iloita kolmen (kanta)suomalaisen kuolemasta. Yrittäjän maahanmuuttajataustan lisäksi muita perusteita ajatusleikeille ei kaivattu. Miksi olisikaan? Liian monet nappulat pelilaudalla olisivat vain sotkeneet maahanmuuttokriittisen matalaotsan pahimman pelon manifestoimisen. Enitenhän kerhomme pelkää sitä, ettei ulkomaalainen olisikaan se lapsia syövä ja koteja polttava hirviö, jona heidät pyritään esittämään.

Jollakin niiden pahuus on perusteltava.

Toimikoon yleistäminen siis kerhomme pääasiallisena argumentoinnin keinona. Se - ja jo mainitsemani faktojen unohtaminen. Vedetään peliin esimerkiksi Europolin - the European Law Enforcement Organisation - terrorismitilastot:

Europolin tilastot terroriteoista Euroopassa 2006-2009:
- Total number: 1770
- Islamic: 6 (0.34%)
- Right Wing Ethno-Nationalist and Separatist: 1596 (90.17%)
- Left Wing: 106 (5.99%)
- Other/Not Specified: 62 (3.50%)

Näyttää siltä, että kotto-Suomessa sianpäitä lähettelevät ja naispuolisia väärinajattelijoita "yllätyshalaamisella" uhkailevat nutipäät ovat tuottaneet itsensä sellaiseen aktiivisuuden tilaan, josta peljätty islamilainen terrorismi voi korkeintaan uneksia.

Mutta mitäs niistä yksityiskohdista.

Samaa mieltä on myös nimimerkki Kaunainen Työtön, joka muistuttaa myös että “liibatilaabati töttöröttötötötöö sivilisaatioiden törmäys gettoutuminen ja muutamia muita sanoja jotka kopioin wikipediasta lalla-lalla” [kirjoitusvirheet korjattu]., kommentoi pommiuutisen kommenttiosastoa tökkivä sarkastinen Lehti -julkaisu.


Yleisesti ottaen keskustelijat pitävät parhaana vaihtoehtona, että iskun takia kehitysapu lopetetaan, vähemmistöjen asemaa heikennetään, työttömyysturvaa karsitaan, irtisanomissuoja ja lakko-oikeus poistetaan, humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus lakkautetaan ja vanhustenhoidon määrärahoja lisätään tuntuvasti. Myös faktojen tarkastamisesta ja mielipiteiden perustamisesta niihin olisi pikimmiten luovuttava, se jatkaa, säästäen minulta kirjoittamisen vaivan.

Mihin Tukholman pommimies sitten tähtäsi? Luultavasti samaan kuin tunnetun maailmankaikkeuden aiemmatkin terroristit: antamaan pökköä pesään demokratian vastaisille toimijoille, luomaan pelon ilmapiiriä ja ajamaan erinäisten valtioiden lauman maalaamaan itsensä yhä tiukemmin nurkkaan, johon niitä usutetaankin: tilaan, jossa sanan-, kansalais- ja yksilönvapauden rajoittaminen kansallisen turvallisuuden nimissä on isänmaallinen velvollisuus, kansalaisia ryhdytään luokittelemaan A-, B- ja Ö-luokkaan uskonnollisin sekä etnisin perustein ja kansalaisyhteiskunnan kriittisen äänenpainot nuijitaan hiljaisiksi lainsäädännön voimin - pois keikuttamasta venettä ja yhden johtajan yhtä oikeaa mielipidettä.

Tässä hän, surullista kyllä, luultavammin onnistuukin. Tästä pitävät Hommakerholaiset - sekä heitä äänestäviä perseääliötä kosiskelevat valtapuolueet - huolen.

On hetkiä, jolloin ymmärrän täydellisesti Monty Python -ryhmän perustelut ilmoitukselleen päätöksestä lopettaa komedian teko: nykytodellisuuden absurdiuden kanssa ei vain ole enää mahdollista kilpailla fiktiivisen huumoren keinoin. Todellisuus pesaisee fiktion mennen ja tullen - lingoten kaupan päälle.

Perussuomalaiset teekutsut ja äänestävät perseääliöt

Sanoja, sanoja, kauniita sanoja. Sitä kauniimpia, mitä populistisempaan - vai tulisiko sanoa kansaan uppoavampaan? - sävyyn niitä käyttää, kuta vähemmän faktapohjaa niille latoo ja mitä enemmän ikäviä tosiasioita yksinkertaisten mainosfraasien taakse piilottaa.

Isossa maailmassa yksinkertaisia lauseita yksinkertaisille kansalaisille latoo vaihteeksi Amerikan maan Teekutsuliike. Itseilmaisultaan ja agendaltaan se ei juuri poikkea Eurooppalaisista hengensisaristaan: valkoisen keskiluokan konservatiivis-populistisista yhden sloganin liikkeistä, joiden maailmassa homot pitävät päänsä kiinni, akat pysyvät keittiössä, rauha tehdään sotimalla ja söpöjen lasten päivähoitopaikat, vanhusten vaipat ja tavallisen kansalaisen palkankorotukset ovat vähissä Pahan Maahanmuuttajamafian vuoksi.

Yhteistä näille yhden sloganin liikkeille on myös se, mistä kansanosasta iso lohko niiden äänestäjäkuntaa koostuu:
pienituloisista, työttömistä, eläkeläisistä, itsensä rahtusen verran enemmän isänmaallisiksi tai muuten "kunnon kansalaisiksi" mieltävistä alemman keskiluokan ja sitä alempien tasojen eläjistä, joiden mukaan on "hyvä että joku sanoo asiat kuten ne ovat" ja on "pienen ihmisen puolella".

Kyvyttömyys ymmärtää luettua tekstiä on sekin äänestäjäkunnan mainitussa lohkossa huikeissa lukemissa.

Kuulkaas nyt. On ihan ymmärrettävää äänestää intressiensa mukaan: on vain loogista, että nallewahlroosit äänestävät Kokoomusta ja maakunnan isotilallinen Keskustaa - näin tehden he huolehtivat omista eduistaan. Mutta kun se pienituloinen lähiötallaaja menee ja äänestää "Soinia kun se on niin reilu mies" tai Kokoomusta voidakseen tuntea olevansa osa niitä Hiukan Parempia Ihmisiä, ollaan paradoksin äärellä. Kyse on joko vakavasta ontumisesta luetun ymmärtämisen alueella tai sellaisesta masokismin muodosta, jossa toivotaan mahdollisimman suurta taloudellista kurjuutta itselle ja muille.

Mainiona esimerkkinä kuuluisan pienen ihmisen kusettamisesta toimii vaihteeksi Perussuomalaisten Täysmuutos -ryhmä, jotka pistää paatuneimmankin skeptikon vetämään henkeä.

Täysmuutos koostuu Perussuomalaisista yrittäjistä. Naama peruslukemilla se esittää, että 60 vuotta täyttäneitä eivät enää työehtosopimukset koskisi - eli 60 täytettyään työntekijä voisi ”vapaaehtoisesti sopia” työnantajan kanssa pienemmästä palkasta, joka suurimmillaankin jäisi alle 1500 euron.

Eläkkeet muuten lasketaan viimeisen 10 vuoden työhistorian perusteella.

Eli toisin sanoen: Perussuomalaiset pidentäisivät työuria laskemalla paitsi palkkoja, myös eläkkeitä.

Mutta kyllä se Soini on reilu mies.

Lukijalle jää aiheesta kaksi kehäpäätelmää: joko tämä köyhän miehen Kokoomus tyystin pihalla työelämästä ja valtion talouden mekaniikasta - tai sitten lupaukset pienen ihmisen puolella seisomisesta ovat kauniilla hutulla kuorutettua paskapuhetta.

En tiedä, kumpi skenaarioista on pelottavampi. Yhtä kaikki, tunkua työväen unohtaneen työväenpuolueen ykköspaikalle alkaa olla pelottavissa määrin - oli se sitten tahallista tai tahatonta. Malli, kuusikymmentä täyttäneet tekisivät orjapalkalla entistä suuremman osan töistä muiden sätkiessä yhä samojen pätkätyöllisyyden ihanuuksien parissa ja ollessa uuden halpatyövoimareservin ansiosta vieläkin huonommossa asemassa ei kerro kovinkaan humaanista poliittisesta maailmankuvasta.

Suurten tuloluokkien hegemonian haastamisen sijaan Perussuomalaiset kääntää esiin todellisen karvansa ja astuu - kaikessa hiljaisuudessa - mukaan leikkiin, jossa työntekijöiden oikeudet edustavat vanhan maailmanajan jäämistöä, josta on pikimmiten päästävä eroon.

Ei se eroa olennaisella tapaa Teekutsuliikkeestä, joka argumentoi muslimi-Obaman ajavan maahan sosialistista järjestelmää ja terveydenhoidon rakennemuutoksellaan kaikkia takaisin Britti-imperiumin aikaiseen orjuuteen.

Halleaamen. Populisti on puhunut. Älkääkä hyvät Perussuomalaiset jaksako avautua, miten tämä ja tuo eivät ole Soinin tai puolueen omia kannanottoja: se jippo on nähty - mutta hämmästyttävän moneen se edelleen uppoaa.

Silmä käteen, äänestävä perseääliö. Se masokismi voi olla ihan kiva juttu omassa kamarissa, mutta älä pakota sitä meidän muidenkin päälle.

Viikon natsihihhulit ja kaasuattentaatit

Helsinki Prideen ja eritoten sen vielä heteroseksuaaliselle tielle käännytettävissä oleviin lastenvaunuikäisiin kansalaisiin kohdistettu kyynelkaasuattentaatti tuskin on mennyt ohi kenenkään korvien.

Tekijöiden paljastuminen natsisympatioita omaaviksi urhoiksi parikymppisten ikäluokasta ei ollut varsinainen yllätys: ovathan oikeistopopulistien suosimat keskustelupalstat, sivustot ja julkitulot sisältäneet jo pitkään avointa rasismia ja leiskuvaa naisvihaa - historiankirjansa lukeneena sitä on lähinnä ihmetellyt, että vihaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan ilmaistiin näin avoimesti vasta nyt. Tähän astihan myös rasismi on pyritty piilottamaan "maahanmuuttokriittisyyden" kaltaisten kiertoilmausten taakse ja naisviha kutsumalla vihamielisyyden kohteita "feministeiksi" tai "yliopistoakoiksi".

Mikä sitten tekee kyynelkaasuepisodista niin hersyttävän paradoksaalisen? Lähinnä oikeistopopulistien itsensä harjoittama skitsofreeninen tapahtuman tulkinta.

Media, tuo kommunististen muslimifeministen valtaama mamuhyysäyslinnake, syyllistyy tietenkin sananvapauden polkemiseen ja oikeamielisten mustamaalaamiseen julkaisemalla tekijöistä ne tiedot, jotka valtakunnan poliisitoimi on katsonut aiheelliseksi julkistaa. (Loogista on olettaa, että ilmeisesti myös poliisilaitos on menetytty em. salaliitolle.) Se että oikeiston äärisiipi itse viljelee palstoillaan avoimia, esimerkiksi Akuliina Saarikoskeen ja Sofi Oksaseen kohdistettuja raiskauskehotuksia, ei ole millään asteikolla tuomittavaa: sehän on vain sananvapautta. Nyt Priden kaasuattentaatin kohdalla homma.fi, tuo oikeistopopulistien kotikontu, argumentoi ettei väkivaltarikoksen suuntaamisessa seksuaalivähemmistöihin ole mitään ihmeellistä, päinvastoin: normirikos josta ei tarvitse hälyä nostaa.

Vaan auta armias, jos muslimitaustainen nuorukainen olisi viskannut gasokranaatilla jonkinlaista valkoisen vallan kokoontumisajoa.

Kelataan kalenteria tovi taaksepäin.
Suomen lisäksi myös muissa entisissä Neuvostoliiton alustalaismaissa järjestetään Pride -kulkueita. Erityisen hankalaa niiden kulku on tavannut olla Baltian maissa: toukokuussa Vilnassa järjestettiin maan ensimmäinen Pride -tapahtuma, joka sai niskaansa muutakin kuin yksittäisen kaasukranaatin. Marssin osanottajat kuljetettiin paikalle bussin suojissa ja poliisi otti mielipiteesta mittaa tapahtuman vastustajien kanssa. Valtiojohdossa ei juuri vihapuheen määritelmistä välitetty: sitä viljeltiin tasaisesti poliittisen kentän laidalta toiselle.

Jääräpäisesti järjestetyn marssin viesti oli tästä huolimatta - tahi juuri näiden seikkojen vuoksi - harvinaisen selvä; demokraattisessa valtiossa kaikkien oikeudet ovat keskeneään tasa-arvoiset: myös mielipiteenilmaisun suhteen.

Neuvostoliiton entisissä alustalaismaissa esiintyvä homofobia juontaa juurensa maiden lähihistoriassa. Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus oli järjestelmään kohdistuva rikos - ja tämä muistijälki tuntuu jääneen monen mieleen, vaikka geopoliittisesta menneisyydestä muilla rintamilla pyritäänkin eroon. Muistileima viestii järjestelmän asettamasta heteronormista poikkeamisen olevan yhteiskuntaa horjuttava poikkeama, suorastaan harkitun rikollinen teko kansakunnan yhtenäisyyttä ja kallista itsenäisyyttä kohtaan. Pavlovin koirien tapaan poikkeamaan reagoidaan - aggressiivisesti.

Minkäs sille mahtaa, että minua hitusen hymyilyttää hommaväen avoin 70-luvun neukkulan arvojen pystypäinen puolustaminen sekä omalaatuinen luulo siitä, että heillä on jonkin sortin erivapaus olla noudattamatta Suomen lakia. Maassa maan tavalla - tai maasta pois. Niitäkin valtioita löytyy, joissa homoseksuaalisuus on yhä kuolemantuomioon johtava rikos.

Lupaan auttaa lähtijöitä pakkaamisessa

20-luvun saksalaisista, Hommafoorumista ja saatanan akoista

"Poliittisesti ja eroottisesti aktiiviset naiset on möyhennettävä veriseksi kasaksi, ulosteen ja ruumiinriekaleiden sotkuksi". - Äärioikeistolaisten Freikorps-joukkojen jäsenet 1920-luvun Saksassa.

Sunnuntai-illan ratoksi kirjoittajanne eksyi menneen vuosikymmenen saksalaisen ääriväen naiskuvan ja perinnettä omalta osaltaan jatkavan homma.fi -forumin pariin. Lueskelun jatkuttua joitakin tunteja alkoi lukijan suupieli väkisin pyrkiä ylemmäs; seitsemässä vuosikymmenessä mainitun ääriväen - tai sellaiseksi mielivien - naiskuva ei vaikuta olennaisilta osin muuttuneen. Vääränväristen ulkomaalaisten ohella suurimmaksi uhaksi suomalaisen kulttuurin - jonka määritelmä Homman teksteissä on hykerryttävän paradoksaalinen, mutta palattakoon siihen toisella kertaa - synonyymille eli suomalaiselle miehelle nostetaan liki myyttiseen asemaan kohonneet feministit, jotka ovat naisten roolin ohella turmelleet kokonaisen maan, kansan ja kulttuurin. Naisten vyöry turmelee työelämän, tekee politiikasta hysteeristä hyysäämistä, estää rehellistä suomalaismiestä saamasta pimpsaa kun huvittaa, rajottaa alkoholiperäistä ajankäyttöä, tuhoaa toimivan talouspolitiikan ja estää mieslähtöisen huoltajuuspolitiikan. Nainen ja feminismi näyttäytyvät samana vihattavana, alistavana synonyymina, jonka vaikutusta vastaan on taisteltava - ennen kuin on liian myöhäistä. (Hommalaisten usein muissa aiheissa käyttämä detalji tosin unohdetaan mainita; forumilla kerrotaan usein "vahvimman kulttuurin" selviävän silkan darwinistisen luonnonlain kautta. Mikäli myyttinen feminismi siis tulee ja jyrää, taitaa se kertoa jotakin kirjoittajien edustamasta mieskulttuurin tulkinnasta.)

Kirjoittajanne lukukokemusta siivitti olennaisilta osin Juha Siltalan kirjauutukainen Sisällissodan psykohistoria.
Siltala poimi yhdeksi innostuksen kohteekseen ahdistuksen historiaa - ja sittemmin kansalaissodan psykohistoriaa - käsittelevään hankkeeseensa saksalaisen psykoteoreetikon Klaus Theweleitin julkaisun Miesfantasiat. Theweleitin mukaan miesten kumpusi oman minuuden epävarmuudesta, joka kanavoi vihan vaikeiden omakohtaisten kysymysten sijasta asetetusta ihanteesta poikkeaviin naisiin tehden heistä miehisten heikkouksien sijaiskärsijöitä.

Perheväkivallan ja apukoulunationalismin maassa tämän lajin teoretisointi ei jää mielessäni tyystin vaille vastakaikua.