Nainen vaietkoon seurakunnassa

Päivi Räsänen.

Tuo kuohkeakampauksinen Jumalan sanansaattaja.

Ainakin mikäli häneltä itseltään kysytte.

TV2:n Homoillassa Räsänen mennä lasketteli sellaista valkohehkuista saarnastulta, että korviaan lienee olisi pidellyt jo Jeesus itsekin; hengailihan tämä aikoinaan lepratautisten, huorien, veronkiskureiden ja muun pohjasakan seurassa, tullen samalla suututtaneeksi pyhiin kirjoituksiin elämän sijasta takertuvat fariseukset ja kaataneeksi jokusen muunkin aikanaan hyvällä silmällä katsotun pöydän.

Huvittumiseni Räsäsen saarnastulvaan ei kuitenkaan liity tähän sisäiseen paradoksiin Jeesuksen opetusten hylkäämisestä.

Huvittumiseni kasvaa kasvamistaan, aina sitä myöten mitä enemmän Raamatun vastaisia metodeja Räsänen tulee käyttäneeksi.

Eikö hän ole huomannut käskyä siitä, että naisen tulee vaieta seurakunnassa? Vai rikkooko hän tietoisesti tätä Raamatun ohjetta, uhraten mahdollisesti jopa kuolemattoman sielunsa sen edestä, että ehtisi puheillaan mahdollisimman monet tavoittaa ja pelastaa?

Kuka tietää.

Ja se muhkea kampaus?
"Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden."
- (1.Kor. 11:7-10)

Pidä huivistas kiinni, Tatjana.

Ja ne korut? Kultaväri vaikuttaa ainakin naistenlehtihaastatteluiden perusteella olevan Räsäselle mieluinen valinta. Vaan mitä sanookaan 1. Pietarin kirje kohdassaan kolme?
"Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis."


Entä rouva puheenjohtajan usein suosimat siistit ja hyvinistuvat housupuvut? Vaatetusalan ammattilainen kiittelee valintaa, mutta pyhä kirja sen kun
pauhaa:
"Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi."
- (5.Moos. 22:5)

Toivottavasti sillä vaatekaappien, laihdutuskuurien ja poikansa hiustenleikkuiden estämisyrityksillä on jokunen sielu pelastettu - olisihan se nyt ikävää, jos Jumalan sanaa vastaan oltaisiin rikottu turhaan.

Rouva puheenjohtajan keikkakalenterin laadinnan perusteet ja muun kalenterisisällön aikataulutuksen pohtiminen on jo lipsahtaa inhorealismin puolelle, mutta tehdään se nyt silti:
"Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti... Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti..."
- (3.Moos. 15:19-30)

Näihin kuviin ja tunnelmiin on lie soveliasta lopettaa tämä saivartelun, synkän huumorin ja sanataiteen rajoja koetteleva tekele.

Muistakaatten rakastaa lähimmäistänne kuten itseänne ja tehdä toisille siten, kuten soisitte itsellenne tehtävän.

Viikon Virheät ja politiikan irtopisteet

Ydinvoimapäätösten jälkimainingeissa vietin tovin selaillen istuvan hallituksen meriittilistaa - helleperversionsa kullakin.

Kuluvalla hallituskaudella on tehty ennätyksellinen vähäinen määrä (myönteisiä) luonnonsuojelupäätöksiä. Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava lausahtikin, miten "Suomea johtaa ehkä historian luontokielteisin hallitus".

Melkoinen saavutus, kun otetaan huomioon yhtenä hallituspuolueena olevan Vihreät.

Vaan ei tämä taival totta vie kovin luontoystävälliseltä näytäkään.

Bensavero on pysynyt ennallaan. Dieselvero vuorostaan kurittaa edelleen julkista liikennettä.

Pallastunturin hotelli laajenee kaikessa rauhassa kansallispuistoon.

Kiista ympäristöministeriön sulauttamisesta maa- ja metsätalousministeriöön jatkuu sekin - eikä näytä tällä erää kovinkaan lupaavalta. Saimaannorpan kuutit saanevat hukkua kalaverkkoihin jatkossakin, jos uusi ministeriömutantti asiasta saa päättää.

TVO ja Fortum hakivat lupia kahdelle uudelle ydinvoimalahankkeelle - ja luvat myönnettiin. Vihreille keskustelu koko aiheesta vaikutti olevan lähinnä kiusallista. Selkeän tuomitsemisen ja selkärangallisen ulosmarssin sijaan Vihreiden puoluejohto mm. kieltäytyi vastaamasta Fortum -aiheisiin kysymyksiin Turussa pidetyssä puoluekokouksessaan.

Siitä pidettiin kiinni, että puolue pysyy hallituksessa ydinvoimapäätöksistä huolimatta.

Imagollisesti Vihreillä voisi siis mennä paremminkin. Jostakin se on aloitettava - uusi nousu ja positiivinen imagorakentelu.

Nousipa mieleeni mokoma näin heinäkuun alussa silmätessäni Tuija Braxin ja Oras Tynkkysen lausumat sukupuolineutraalin avioliittolain kirjaamisesta seuraavaan hallitusohjelmaan. Ajankohtainen ja yli puoluerajojen yhdistävä aihe, Pride -viikon ja mönkään menneen ydinlupaäänestyksen välimaastoon.

Ja siitä hemmetin kiva kortti pelattavaksi, ettei sillä - toisin kuin ympäristökysymysten saralla - oikein voi hävitä.

Tällä erää sukupuolineutraalia avioliittolakia puoltavat Kokoomus, Rkp, SDP, Vasemmistoliitto sekä vapaamielisempi sektio Keskustaa.

Eli menivät seuraavat vaalit miten menivät, on aiheen ujuttaminen hallitusohjelmaan verrattain helppoa (ennakoiden Tynkkynen ehti jo Kokoomusta aiheesta kiitelläkin). Imagovoiton kuitenkin korjaa luonnollisesti se taho, joka ensin ja tehokkaimmin ehtii sen nimissään julkisuuteen tuoda.

Kivasti kierretty; epämiellyttävät kysymykset maton alle ja uutta kiiltoa päälle. Jos ei ympäristökysymyksissä menesty, voi aina fiksata puolueprofiilia uuteen suuntaan?

Viikon natsihihhulit ja kaasuattentaatit

Helsinki Prideen ja eritoten sen vielä heteroseksuaaliselle tielle käännytettävissä oleviin lastenvaunuikäisiin kansalaisiin kohdistettu kyynelkaasuattentaatti tuskin on mennyt ohi kenenkään korvien.

Tekijöiden paljastuminen natsisympatioita omaaviksi urhoiksi parikymppisten ikäluokasta ei ollut varsinainen yllätys: ovathan oikeistopopulistien suosimat keskustelupalstat, sivustot ja julkitulot sisältäneet jo pitkään avointa rasismia ja leiskuvaa naisvihaa - historiankirjansa lukeneena sitä on lähinnä ihmetellyt, että vihaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan ilmaistiin näin avoimesti vasta nyt. Tähän astihan myös rasismi on pyritty piilottamaan "maahanmuuttokriittisyyden" kaltaisten kiertoilmausten taakse ja naisviha kutsumalla vihamielisyyden kohteita "feministeiksi" tai "yliopistoakoiksi".

Mikä sitten tekee kyynelkaasuepisodista niin hersyttävän paradoksaalisen? Lähinnä oikeistopopulistien itsensä harjoittama skitsofreeninen tapahtuman tulkinta.

Media, tuo kommunististen muslimifeministen valtaama mamuhyysäyslinnake, syyllistyy tietenkin sananvapauden polkemiseen ja oikeamielisten mustamaalaamiseen julkaisemalla tekijöistä ne tiedot, jotka valtakunnan poliisitoimi on katsonut aiheelliseksi julkistaa. (Loogista on olettaa, että ilmeisesti myös poliisilaitos on menetytty em. salaliitolle.) Se että oikeiston äärisiipi itse viljelee palstoillaan avoimia, esimerkiksi Akuliina Saarikoskeen ja Sofi Oksaseen kohdistettuja raiskauskehotuksia, ei ole millään asteikolla tuomittavaa: sehän on vain sananvapautta. Nyt Priden kaasuattentaatin kohdalla homma.fi, tuo oikeistopopulistien kotikontu, argumentoi ettei väkivaltarikoksen suuntaamisessa seksuaalivähemmistöihin ole mitään ihmeellistä, päinvastoin: normirikos josta ei tarvitse hälyä nostaa.

Vaan auta armias, jos muslimitaustainen nuorukainen olisi viskannut gasokranaatilla jonkinlaista valkoisen vallan kokoontumisajoa.

Kelataan kalenteria tovi taaksepäin.
Suomen lisäksi myös muissa entisissä Neuvostoliiton alustalaismaissa järjestetään Pride -kulkueita. Erityisen hankalaa niiden kulku on tavannut olla Baltian maissa: toukokuussa Vilnassa järjestettiin maan ensimmäinen Pride -tapahtuma, joka sai niskaansa muutakin kuin yksittäisen kaasukranaatin. Marssin osanottajat kuljetettiin paikalle bussin suojissa ja poliisi otti mielipiteesta mittaa tapahtuman vastustajien kanssa. Valtiojohdossa ei juuri vihapuheen määritelmistä välitetty: sitä viljeltiin tasaisesti poliittisen kentän laidalta toiselle.

Jääräpäisesti järjestetyn marssin viesti oli tästä huolimatta - tahi juuri näiden seikkojen vuoksi - harvinaisen selvä; demokraattisessa valtiossa kaikkien oikeudet ovat keskeneään tasa-arvoiset: myös mielipiteenilmaisun suhteen.

Neuvostoliiton entisissä alustalaismaissa esiintyvä homofobia juontaa juurensa maiden lähihistoriassa. Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus oli järjestelmään kohdistuva rikos - ja tämä muistijälki tuntuu jääneen monen mieleen, vaikka geopoliittisesta menneisyydestä muilla rintamilla pyritäänkin eroon. Muistileima viestii järjestelmän asettamasta heteronormista poikkeamisen olevan yhteiskuntaa horjuttava poikkeama, suorastaan harkitun rikollinen teko kansakunnan yhtenäisyyttä ja kallista itsenäisyyttä kohtaan. Pavlovin koirien tapaan poikkeamaan reagoidaan - aggressiivisesti.

Minkäs sille mahtaa, että minua hitusen hymyilyttää hommaväen avoin 70-luvun neukkulan arvojen pystypäinen puolustaminen sekä omalaatuinen luulo siitä, että heillä on jonkin sortin erivapaus olla noudattamatta Suomen lakia. Maassa maan tavalla - tai maasta pois. Niitäkin valtioita löytyy, joissa homoseksuaalisuus on yhä kuolemantuomioon johtava rikos.

Lupaan auttaa lähtijöitä pakkaamisessa

Vapaa-ajattelijain tissiperseet, osa 2

(Menkööt tännekin, ryömikööt internetinkin maailmaan - kun kerran toiseenkin julkaisumalliin jo tiensä löysi. Tehostettu bloggaaja - miksi kirjoittaa kahta erikseen, kun samaa sopii käyttää pariinkin kertaan? Kierrätä ja kiillota, apus.)

- - - - - - - -

Vapaa-ajattelijat Hustlerin mainosmiehinä

Helsingin Vapaa-ajattelijain parista kuuluu kummia. Paratiisin käärmekö se viekotteli uskomaan raamatullis-konservatiivisen naiskuvan juhlistamisen sekä erotiikkajulkaisun mainosnukkena esiintymisen todella herättävän keskustelua uskontojen seksuaalisuuskäsityksistä?

Pohjimmiltaanhan kampanjan perusajatus – siis ihmislajin seksuaalisuuden kirjo ja tasa-arvo – on mitä kannatettavin. Siksi valitettavaa onkin, että tempaus kompastui sensaatiohakuisuuteensa jo alkumetreillä.

Pornolehtien heiluttelun radikaalius katosi yhdessä 60-luvun viime hetkien kanssa. Sittemmin standardiporno ei ole teeskennellytkään olevansa muuta kuin mitä on: heteromieskeskeistä miljardibisnestä.
Nykypornon pääosa pyörii turvallisen raamatullisella asetelmalla. Sisällöllisesti on sama, puhutaanko Jallusta, paratiisin neitsytlaumoista vai Lootin tyttäristä joukkopanon kohteina: nainen on miehistä toimijaa odottava objekti, jonka seksuaalisuuden rajat miehen halu
määrittää.

Järjestöltä joka on kritisoinut mm. uskontojen suhdetta seksuaalivähemmistöihin oli hämmentävää nähdä tempaus, joka määritteli seksuaalisuuden Hustlerin kansien väliin jääväksi kapeaksi segmentiksi. Unohtuneet olivat seksuaalivähemmistöt, naisten enemmistö sekä miehet, joille pornon vuorovaikutukseton seksuaalisuusmalli on vieras: tarjolla oli vain kaupallisen standardipornon tarjoama miehisen suorituksen ja naisellisen alistumisen malli.

Oudoksuttavaa tempauksessa oli myös sen perussävy. Helppoa julkisuutta kalastelevaa populismileikittelyä on tähän saakka totuttu näkemään lähinnä maahanmuuttokriitikoiden keskustelupalstoilla sekä poliittisen kentän oikealla laidalla. Satunnainen tarkkailija – vapaamielinen 2000-luvun nainen - liki huolestuu; onko kyseessä hetken lapsus vai pysyvämpikin suunnanmuutos Vapaa-ajattelijain toiminnassa?

- - - - - - -

Kirjoittaja kieltää edelleen "feministisen pornon" mainostamisen itselleen. Kuluttajakokemukseni mukaan se kun on, edelleen, standardipornoa joka ei myy. Sen sijaan mainostan häpeämättä tämänkertaisen kuvakaappauksen lähdettä: Häxania, erästä elokuvahistorian omaperäisimmistä mestarivedoista suoraan 1920-luvun Ruotsista.

Tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama kollaasi noituuden historiasta oli vuosikausien tutkimusten ja silloisella tekniikalla vaativien kuvausten myötä hyvin kalliiksi tullut elokuva, jota kohtaan kirkko odotetusti hyökkäsi. Sensuuri iski hampaansa filmiin ja Häxanin tuottanut Svenk Filmindustri kärsi nahoissaan tappiot. Christensenin raina uhkasi jäädä elokuvahistorian hämärään, harvojen filmifriikkien helmeksi. Vieläkään se ei ole saanut sellaista arvostusta, jonka se ansaitsisi.

Häxan koostuu seitsemästä episodista. Johdanto käsittelee noituutta ja keskiajan maailmankatsomusta. Seuraavaksi katsoja viedään noitasapatteihin, inkvisition vieraaksi ja paholaisen riivaamien nunnien pariin. Viimeinen episodi tuo katsojan nykyhetkeen ja siihen, miten noituus nykymaailmassa näyttäytyy.

Häxan on tavattoman kaunis elokuva. Korumaisen kauniista groteskin juhlalliseen kulkeva esteettisen jälki on kestänyt hyvin ajan hammasta - eikä episodiluonteinen sisältökään pahalta tunnu. Mutta enempää en teiltä spoilaa: saatte ottaa loput selville ihan itse.

Vapaa-ajattelijain tissiperseet ja muita tyylilapsuksia

Helsingin Vapaa-ajattelijat järjestää Kolmen sepän aukiolla kesäkuun alkumetreillä aikuismaista asennetta, vapaata ajatusta ja kerrassaan loisteliasta makua hehkuvan tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan - vautsi vau - pornolehtiin. Etukäteismainoksen mukaan vaihdettavaksi kelpaavat myös muut "pyhät" kirjat.

Hämmentävän mielikuvitukseton ja mallasjuoman kyllästämältä illanvietolta lemuava tempaus. Lisäksi tarkoitus jää ainakin itselleni hämäräksi. Kukaties olen, kastamattomana pakanana ja 21. vuosisadan vapaana naisena, niin kristillisen patriarkaatin läpisyömä ettei älyllinen kapasiteettini riitä käsittelemään niitä filosofisia sfäärejä, joissa tissipersesilikonijynksjynksjynks -porno liitelee. Vajaa käsityskykyni ei riitä aivan hahmottamaan sitäkään, mitä tekemistä pornolla on uskonnonvapauden tai tasa-arvon kanssa.

Lisäksi tempaus onnistuu puremaan itseään pornografian saralla lahjakkaasti nilkkaan. Varsinkin vanhemmissa Raamatun käännöksissä meno on toisinaan kiitettävän roisia ja seksuaalisesti loisteliasta: Loot tarjoamassa tyttäriään joukkopanon kohteiksi poikiensa sijaan, Nooan lapset keksimässä miten jatkaa ihmissukua kahdestaan mutta ilman sukurutsan syntiä, Laulujen laulu ja monet muut mielenvirikkeet löytävät vaivatta vastineensa myös 2000-luvun alun tusinapornon maailmasta - puhumattakaan niistä islaminuskon 72 neitsyestä.

Lieneekö perimmäinen idea siis herätellä huomaamaan, että Raamatun ohella maailmassa on muitakin värikuvamorsiamia käsityövirikkeeksi? Jos, toivon vapaa-ajattelijoiden hoksanneen varautua vastaamaan muidenkin kuin heteromiesten palveluun. (Feministisestä pornosta naisille pyydän vaikenemaan; minun kuluttajakokemukseni mukaan se kun on naisen ohjaamaa tai tuottamaa pornoa, joka eroaa tavallisesti jyystöstä vain sillä ettei se myy.) Siltä ei kuitenkaan ainakaan ennokkamainonnan perusteelta vaikuta: tapahtumaa ovat tukemassa Hustler ja Jallu, joiden kykyyn viihdyttää heteronaista suhtaudun vähintäänkin varauksella.

Kristillisen patriarkaatin läpisyömä kun olen.

Kiireinen viikonloppu: vähemmistöjä ja Hesarin korsetteja

Kiireinen viikonloppu. Joku voisi nimittää ajankäyttöäni skitsofreeniseksi, itse en ajanjaossani ristiriitoja näe. Jos Helsinki Priden päätöskulkue ja Tuska -festivaali sattuvat osumaan samalle ajanjaksolle, osallistun toki molempiin. "Mikäs siinä. Asusteet sopii molempiin", todettiin puolestani. Ja siinäpä se.

Korsettien keskellä soittaa myös bändejä
Viitteenä asusteista silti eritoten Hesarille kerrottakoon, että Tuskassa on kyse musiikkitapahtumasta; raskaan musiikin ystävät eivät kokoonnu Kaisaniemen puistoon keskinäisen muotinäytöksen vaan musiikin ja yleisen tunnelman houkuttelemina. En toki ole niin naiivi että kuvittelisin keskivertotoimittajan hoksaavan kirjoittaa muutaman rivin siitä, miksi se Emperorin keikka nyt on niin hieno juttu tai mikä pirskatti on Immortal, mutta hiukan objektiivisempaa otetta toivoisin silti. Vai saanko vastaisuudessa odottaa asiantuntevaa ja oivaltavaa raportointia myös Naisten Kympin ta Tangomarkkinoiden saralta? "Lenkkiasut valtaavat Helsingin katukuvan". "Seinäjoen katumiljöö täyttyy tanssikengistä ja kukkamekoista. Hyvä rouva, miksi ihmeessä olette pukeutunut niin kuin olette?

Helsinki Pride
Tapahtuman päätösmarssi keräsi noin 3000 osallistujaa. Se on kelpo luku. Kaivopuiston päätösjuhlassa perinteinen Asiallisen tiedon omena –tunnustuspalkinto myönnettiin tällä kertaa Vantaan kaupunginmuseolle sen Sateenkaari-Suomi –näyttelyn johdosta. Perinteisen Kunniarotan - antipalkinto, joka myönnetään taholle joka syystä tai toisesta on vaatinut seksuaalivähemmistöjä pysymään piilossa - myöntämisen sijaan Seta nuhteli pikku ”rotanpoikasilla” niitä, jotka tällä kertaa olivat ansioituneimmin kritisoineet tai rajoittaneet vähemmistöjen näkyvyyttä. Palkinnon saivat muusikko Sakari Kuosmanen kehotettuaan seksuaalivähemmistöjä menemään "takaisin kaappiin”, MTV3 Max jolla mainoskampanjan mukaan ei esiinny seksuaalivähemmistöjä sekä Turun Sanomat, jonka kolumnin mukaan homojen liika näkyvyys vaaransi Euroviisuhengen. Omansa saivat oikeutetusti myös Norra svenska församlingin vt. kirkkoherra Torsten Sandell kiellettyään sateenkaarimessun järjestämisen Tuomiokirkon tiloissa sekä Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan seurakuntaneuvosto, joka veisasi viis kirkkoherransa päätöksestä ja esti messun järjestämisen Vantaan Pyhän Laurin Kirkossa.

Miksi naistenlehtiä myydään tisseillä?
Uskonnolliselta ryhmittymältä kykenen, oli se loogista tai ei, ymmärtämään ahdasmielisyyden hiukan paremmin kuin ns. normikansalaisen taholta. En hyväksymään, mutta ymmärtämään; kun oma vakaumus ajaa ja rajoittaa, ovat silmälaput usein tiukassa. Ryhmästä poikkeaminen, yleisen ajatusmallin haastaminen tai omista lähtökohdista ponnistava, kriittinen ajattelu ovat tiukan ryhmäkurin alla haaste monelle. Mutta kun kummalliseen ahdasmielisyyteen - edes leikillisyyden varjolla - kapsahtaa markkinataloutta osaltaan edustava kaupallinen kanava, ollaan pyörteisillä vesillä.

Ajatus kanavan mainostamisesta "seksuaalivähemmistövapaana" kalskahtaa läntisessä mainosyhteiskunnassa elävän naisen korviin perin hassulta ja yllyttää väkisinkin pieneen ajatusleikkiin. Tavallisena heteronpulliaisena olen silloin tällöin ihmetellyt, miksi naisille suunnatut lehdet, vaatekatalogit ja kosteusvoidemainokset täyttyvät vuosi toisensa jälkeen perin vähäpukeisista naisista? Käsi ylös - kuka viimeksi bongasi Cosmopolitanin kannesta paidattoman miehen? Entä kuka pienissä vaatteissa hymyilevän tissi-ihmeen? No sitä minäkin. Entä kuka ei huomaa tai hahmota asiassa mitään hassua? Sitähän minäkin. Entä kuka viimeksi huomasi Tekniikan maailman tai sopivan autolehden kannessa keikistelevän uimapukumiehen? Niin - sitähän minäkin.