Lex Soininvaara, perustulo ja astetta uudempi Suomi

Harvoin osuu mainoskampanjan lanseerausajankohta yhtä nappiin kuin vihreiden itsenäisyyspäivänä ilmoille lykkäämä vihreästi virkeämpää uutta Suomea kuvaillut imagopläjäys. Herlinin hermostumiselle Uusi Suomi -brändin lokaamisesta en jaksa korvaani lotkauttaa, mutta vihreiden uudemman Suomen sävy pistää silmään; kovin pilkistää riveiltä kokoomuksellisen sinisiä sanoja, vaikka vihreää päälle koetetaankin sutia.

Älkää peljästykö; en aio blogioksentaa vanhavasemmistolaista vihreäallergikon lausuntoa. Kunhan listaan kasan kirjoihin ja kansiin dokumentoituja tosiasioita.

Vihreämpi uusi Suomi lupaa tekstisisällössään oikeastaan vain yhden konkreettisen asian: perustulon. Sitä vihreät lupaavat ajaa jatkossakin. Mutta millä keinoin?

Köyhyyttä vähentääkseen on hallitus päättänyt ryhtyä oivallisiin toimiin:
vastaisuudessa opintonsa keskeyttävän, 18-25 -vuoden ikähaitariin osuvan nuoren toimeentuloturvaa voidaan uuden lain turvin leikata jopa 40 prosenttia. Väärän opiskelualan valinnut jää kiikkiin valintaansa ja opiskelukyvyn syystä tai toisesta menettäneet päätyvät nätisti leikkuupöydälle - parempi siis pitää mielenterveydestä kiinni ja olla poksahtamatta perheelliseksi. Epätoivottavaksi toiminnaksi laki määrittää myös opintojen keskeyttämisen töihin hakeutumisen vuoksi.

Suunniteltu toimeentulotuen leikkely vaeltaa hallintokoneiston käytävillä Lex Soininvaaran nimikkeellä - esitys siitä kun tulla tupsahti Osmo Soininvaaran johtamasta SATA-komitean perusturvajaostosta.

Kokoomusministeri Risikon suulla lain yhteydessä on - luonnollisesti - toisteltu myös totuttua mantraa siitä, miten se toimeentulon ulkopuolelle leikkaamisen sijaan paimentaa syrjäytymisvaaraan ajautuneet nuorukaiset isällisen kurinpidollisesti takaisin yhteiskunnan turviin. Huomaamatta on jäänyt, miten valtion tuottavuusohjelma - jonka toimimattomuus ja tuottavuuden vähentäminen sen lisäämisen sijaan on jo eduskunnan tarkastusvaliokunnnassakin pistetty merkille - on onnistuneesti poistanut osaavaa työvoimaa sosiaalitoimen ja työhallinnon toimipisteistä. Jäljelläolevat painavat pitkää ja ylikuormittunutta päivää. Millä resurssein näihin uuden lain syrjäyttämiin lie on aie puuttua - se jää Risikoltakin huolellisesti määrittelemättä.

Valiokunnan ratkaisevassa äänestyksessä vihreiden edustajaa ei näkynyt. Kun samasta kuluvana keskiviikkona äänestetään isojen poikien puolella, painavatko vihreät hyväksyntänsä lain sinetöimiselle - vai hyväksyvätkö sen hiljaisesti jättämällä saapumatta paikalle?

Kokoomukselta heruvien suosiopisteiden ylläpito vaatii rivakkaa hännänheilutusta: hallituspaikasta kiinni pidettäessä ei periaatteiden myymisellä vaikuta olevan rajoja.

Viikon Virheät ja politiikan irtopisteet

Ydinvoimapäätösten jälkimainingeissa vietin tovin selaillen istuvan hallituksen meriittilistaa - helleperversionsa kullakin.

Kuluvalla hallituskaudella on tehty ennätyksellinen vähäinen määrä (myönteisiä) luonnonsuojelupäätöksiä. Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava lausahtikin, miten "Suomea johtaa ehkä historian luontokielteisin hallitus".

Melkoinen saavutus, kun otetaan huomioon yhtenä hallituspuolueena olevan Vihreät.

Vaan ei tämä taival totta vie kovin luontoystävälliseltä näytäkään.

Bensavero on pysynyt ennallaan. Dieselvero vuorostaan kurittaa edelleen julkista liikennettä.

Pallastunturin hotelli laajenee kaikessa rauhassa kansallispuistoon.

Kiista ympäristöministeriön sulauttamisesta maa- ja metsätalousministeriöön jatkuu sekin - eikä näytä tällä erää kovinkaan lupaavalta. Saimaannorpan kuutit saanevat hukkua kalaverkkoihin jatkossakin, jos uusi ministeriömutantti asiasta saa päättää.

TVO ja Fortum hakivat lupia kahdelle uudelle ydinvoimalahankkeelle - ja luvat myönnettiin. Vihreille keskustelu koko aiheesta vaikutti olevan lähinnä kiusallista. Selkeän tuomitsemisen ja selkärangallisen ulosmarssin sijaan Vihreiden puoluejohto mm. kieltäytyi vastaamasta Fortum -aiheisiin kysymyksiin Turussa pidetyssä puoluekokouksessaan.

Siitä pidettiin kiinni, että puolue pysyy hallituksessa ydinvoimapäätöksistä huolimatta.

Imagollisesti Vihreillä voisi siis mennä paremminkin. Jostakin se on aloitettava - uusi nousu ja positiivinen imagorakentelu.

Nousipa mieleeni mokoma näin heinäkuun alussa silmätessäni Tuija Braxin ja Oras Tynkkysen lausumat sukupuolineutraalin avioliittolain kirjaamisesta seuraavaan hallitusohjelmaan. Ajankohtainen ja yli puoluerajojen yhdistävä aihe, Pride -viikon ja mönkään menneen ydinlupaäänestyksen välimaastoon.

Ja siitä hemmetin kiva kortti pelattavaksi, ettei sillä - toisin kuin ympäristökysymysten saralla - oikein voi hävitä.

Tällä erää sukupuolineutraalia avioliittolakia puoltavat Kokoomus, Rkp, SDP, Vasemmistoliitto sekä vapaamielisempi sektio Keskustaa.

Eli menivät seuraavat vaalit miten menivät, on aiheen ujuttaminen hallitusohjelmaan verrattain helppoa (ennakoiden Tynkkynen ehti jo Kokoomusta aiheesta kiitelläkin). Imagovoiton kuitenkin korjaa luonnollisesti se taho, joka ensin ja tehokkaimmin ehtii sen nimissään julkisuuteen tuoda.

Kivasti kierretty; epämiellyttävät kysymykset maton alle ja uutta kiiltoa päälle. Jos ei ympäristökysymyksissä menesty, voi aina fiksata puolueprofiilia uuteen suuntaan?