Achtung, dumkopfskansa - kohti todellista kansallissosialismia

Kofeiiniyliherkkyys, kehittynyt lähihistorian detaljistiikantuntemus sekä patriootti.comin kokooma takapenkin poikien villeimpiä kouluainekyhäelmiä saattavat olla vahingollinen yhdistelmä. Eivät mielenterveydelleni - se on monissa liemissä keitetty ja jalustaltaan kestäväksi havaittu - mutta yleisen huumorintajun se toisinaan altistaa peltivaurioita suuremmille osumille. Unohtakaa Elviksen verilinjastot suoraan Jeesukseen Kristukseen ja ne ontot maapallot - täältä paukkaa salaliittoa täyslaidallisen edestä.

Patriootti.comin tarrakolonna painaa kypärät korvilleen ja antaa soittaa armotta. Kansallissosialismi ei ole äärioikeistoa. Breivik todistetaan aukotta "rasismia vastustavaksi ja äärijuutalaisuutta kannattavaksi kapitalistiseksi vapaamuurariksi." Kansallismielinen tai oikeistolainen? "Ehdottomasti ei!" Viherstalinistinen media taas toimittaa gulagperinnettään "valjastamalla terrori-iskut osaksi valkoisten pohjoismaalaisten vastaista kampanjaa". (Onneksi Vienan porteilla sentään poikas valveil' on.)

Tunnustan viihtyneeni paremmin Pekka Siitoimen natsilarpin parissa. Siinä menossa sentään kukki aito showmiehen perinne ja takametsien luova surrealismi. Arjalaistakin lupasi olla ampumatta.

Yhtä kaikki ja poikki ja poikkaisusta asiaan. Mitä se Lakatkaa nyt, perkeleet, solvaamasta äärioikeiston saavutushistorian kukkeinta ruusua. Vihapolitiikan kruununjalokiven ohella kansallissosialismi oli kasvissyöntiä, päihteettömyyttä, Hugo Bossin nahkatakkeja, miesatleettisia kuvakokoelmia ja muuta yleistä homostelua.

Joka itsensä kieltää, se itseään vihaa?

Lopun esteettisen bonuspisteen raati langettaa sivuleiskaa somistavalle vaalealle tyttölapselle EU-rahoitteisella viljapellolla. Paradoksaalisuudessaan se pääsee miltei samoihin lukemiin Suomen Sisun viikinkikilpeä heiluttavan elovenaladyn kanssa.

Hipaisusta ei oteta. Mitäs siitä, ettei Suomenniemen väestössä liiemmin viikinkiyhteyksiä podettu ja kansallissosialistitkin rotuluokittavat väestön slaavilaisiksi pallopäiksi ja seka-avioliittoihin kelpaamattomaksi geenijätteeksi.

Lex Soininvaara, perustulo ja astetta uudempi Suomi

Harvoin osuu mainoskampanjan lanseerausajankohta yhtä nappiin kuin vihreiden itsenäisyyspäivänä ilmoille lykkäämä vihreästi virkeämpää uutta Suomea kuvaillut imagopläjäys. Herlinin hermostumiselle Uusi Suomi -brändin lokaamisesta en jaksa korvaani lotkauttaa, mutta vihreiden uudemman Suomen sävy pistää silmään; kovin pilkistää riveiltä kokoomuksellisen sinisiä sanoja, vaikka vihreää päälle koetetaankin sutia.

Älkää peljästykö; en aio blogioksentaa vanhavasemmistolaista vihreäallergikon lausuntoa. Kunhan listaan kasan kirjoihin ja kansiin dokumentoituja tosiasioita.

Vihreämpi uusi Suomi lupaa tekstisisällössään oikeastaan vain yhden konkreettisen asian: perustulon. Sitä vihreät lupaavat ajaa jatkossakin. Mutta millä keinoin?

Köyhyyttä vähentääkseen on hallitus päättänyt ryhtyä oivallisiin toimiin:
vastaisuudessa opintonsa keskeyttävän, 18-25 -vuoden ikähaitariin osuvan nuoren toimeentuloturvaa voidaan uuden lain turvin leikata jopa 40 prosenttia. Väärän opiskelualan valinnut jää kiikkiin valintaansa ja opiskelukyvyn syystä tai toisesta menettäneet päätyvät nätisti leikkuupöydälle - parempi siis pitää mielenterveydestä kiinni ja olla poksahtamatta perheelliseksi. Epätoivottavaksi toiminnaksi laki määrittää myös opintojen keskeyttämisen töihin hakeutumisen vuoksi.

Suunniteltu toimeentulotuen leikkely vaeltaa hallintokoneiston käytävillä Lex Soininvaaran nimikkeellä - esitys siitä kun tulla tupsahti Osmo Soininvaaran johtamasta SATA-komitean perusturvajaostosta.

Kokoomusministeri Risikon suulla lain yhteydessä on - luonnollisesti - toisteltu myös totuttua mantraa siitä, miten se toimeentulon ulkopuolelle leikkaamisen sijaan paimentaa syrjäytymisvaaraan ajautuneet nuorukaiset isällisen kurinpidollisesti takaisin yhteiskunnan turviin. Huomaamatta on jäänyt, miten valtion tuottavuusohjelma - jonka toimimattomuus ja tuottavuuden vähentäminen sen lisäämisen sijaan on jo eduskunnan tarkastusvaliokunnnassakin pistetty merkille - on onnistuneesti poistanut osaavaa työvoimaa sosiaalitoimen ja työhallinnon toimipisteistä. Jäljelläolevat painavat pitkää ja ylikuormittunutta päivää. Millä resurssein näihin uuden lain syrjäyttämiin lie on aie puuttua - se jää Risikoltakin huolellisesti määrittelemättä.

Valiokunnan ratkaisevassa äänestyksessä vihreiden edustajaa ei näkynyt. Kun samasta kuluvana keskiviikkona äänestetään isojen poikien puolella, painavatko vihreät hyväksyntänsä lain sinetöimiselle - vai hyväksyvätkö sen hiljaisesti jättämällä saapumatta paikalle?

Kokoomukselta heruvien suosiopisteiden ylläpito vaatii rivakkaa hännänheilutusta: hallituspaikasta kiinni pidettäessä ei periaatteiden myymisellä vaikuta olevan rajoja.