Ja kaikki se tulee takaisin

Yrittää pysyä pois Helsingistä. Yrittää täyttää päivänsä työllä. Kesällä se vain on kovin haasteellista. Antakaa minulle tekemistä; aikaa pois asunnostani, aikaa pois itsestäni. Riittävästi tekemistä - silloin en ajattele.

Alkoholi ei tähän vaivaan sovi. Se sekoittaa mielenpohjan segmentoituneet kerrokset entistä pahemmin, ajaa esiin senkin joka yleensä pysyy piilossa. Silti kokeilen, toisinaan. Suomalaisen parannuksen loitsuma, yritys alisesta ylisiin. Parempi kyky oli muilla, aikoinaan.

Mikä on, elämän paloissa, kun eivät asetu kehyksiinsä. Mihin kehyksiin? Niitä etsiessä.

Se mikä oli ei ole enää. Yritän luopua, vanhasta itsestä, infantiileiksi käyneistä ajatuksista. Siinähän yritän. (On makaaberisti sanottu, mutta toisinaan mietin että parasta mitä minulle voisi tapahtua, olisi kuulla lääkärin sanat: "sinulle on elinaikaa enintään viisi vuotta." Tulevaisuutta vailla vastuukin poissa, ikuinen nuoruus lyhyessä paketissa? Ei mietintöjä kaukaisille ajoille, jos ei niitä tulisikaan. Mene, mene, mene jaa tee, pian se loppuu. Älä ajattele, toimi. Hävittävää ei enää ole. Valkoisen länkkärin elintasomurhe, allergia hienopestyä elämää kohtaan? Tiedä häntä.

- - - - - - - - - -
"Outside another yellow moon
punched a hole in the nighttime, yes
I climb through the window and down the street
shining like a new dime
The downtown trains are full with all those Brooklyn girls
They try so hard to break out of their little worlds

You wave your hand and they scatter like crows
they have nothing that will ever capture your heart
they're just thorns without the rose
be careful of them in the dark
oh if I was the one
you chose to be your only one
oh baby can't you hear me now

Will I see you tonight
on a downtown train?
Every night is just the same
you leave me lonely now

I know your window and I know it's late
I know your stairs and your doorway
I walk down your street and past your gate
I stand by the light at the four way
You watch them as they fall
they all have heart attacks
They stay at the carnival
but they'll never win you back

Will I see you tonight
on a downtown train?
Where every night is just the same
you leave me lonely now
Will I see you tonight
on a downtown train?
All of my dreams just fall like rain
all upon a downtown train

- Tom Waits: Downtown train

Kiireinen viikonloppu: vähemmistöjä ja Hesarin korsetteja

Kiireinen viikonloppu. Joku voisi nimittää ajankäyttöäni skitsofreeniseksi, itse en ajanjaossani ristiriitoja näe. Jos Helsinki Priden päätöskulkue ja Tuska -festivaali sattuvat osumaan samalle ajanjaksolle, osallistun toki molempiin. "Mikäs siinä. Asusteet sopii molempiin", todettiin puolestani. Ja siinäpä se.

Korsettien keskellä soittaa myös bändejä
Viitteenä asusteista silti eritoten Hesarille kerrottakoon, että Tuskassa on kyse musiikkitapahtumasta; raskaan musiikin ystävät eivät kokoonnu Kaisaniemen puistoon keskinäisen muotinäytöksen vaan musiikin ja yleisen tunnelman houkuttelemina. En toki ole niin naiivi että kuvittelisin keskivertotoimittajan hoksaavan kirjoittaa muutaman rivin siitä, miksi se Emperorin keikka nyt on niin hieno juttu tai mikä pirskatti on Immortal, mutta hiukan objektiivisempaa otetta toivoisin silti. Vai saanko vastaisuudessa odottaa asiantuntevaa ja oivaltavaa raportointia myös Naisten Kympin ta Tangomarkkinoiden saralta? "Lenkkiasut valtaavat Helsingin katukuvan". "Seinäjoen katumiljöö täyttyy tanssikengistä ja kukkamekoista. Hyvä rouva, miksi ihmeessä olette pukeutunut niin kuin olette?

Helsinki Pride
Tapahtuman päätösmarssi keräsi noin 3000 osallistujaa. Se on kelpo luku. Kaivopuiston päätösjuhlassa perinteinen Asiallisen tiedon omena –tunnustuspalkinto myönnettiin tällä kertaa Vantaan kaupunginmuseolle sen Sateenkaari-Suomi –näyttelyn johdosta. Perinteisen Kunniarotan - antipalkinto, joka myönnetään taholle joka syystä tai toisesta on vaatinut seksuaalivähemmistöjä pysymään piilossa - myöntämisen sijaan Seta nuhteli pikku ”rotanpoikasilla” niitä, jotka tällä kertaa olivat ansioituneimmin kritisoineet tai rajoittaneet vähemmistöjen näkyvyyttä. Palkinnon saivat muusikko Sakari Kuosmanen kehotettuaan seksuaalivähemmistöjä menemään "takaisin kaappiin”, MTV3 Max jolla mainoskampanjan mukaan ei esiinny seksuaalivähemmistöjä sekä Turun Sanomat, jonka kolumnin mukaan homojen liika näkyvyys vaaransi Euroviisuhengen. Omansa saivat oikeutetusti myös Norra svenska församlingin vt. kirkkoherra Torsten Sandell kiellettyään sateenkaarimessun järjestämisen Tuomiokirkon tiloissa sekä Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan seurakuntaneuvosto, joka veisasi viis kirkkoherransa päätöksestä ja esti messun järjestämisen Vantaan Pyhän Laurin Kirkossa.

Miksi naistenlehtiä myydään tisseillä?
Uskonnolliselta ryhmittymältä kykenen, oli se loogista tai ei, ymmärtämään ahdasmielisyyden hiukan paremmin kuin ns. normikansalaisen taholta. En hyväksymään, mutta ymmärtämään; kun oma vakaumus ajaa ja rajoittaa, ovat silmälaput usein tiukassa. Ryhmästä poikkeaminen, yleisen ajatusmallin haastaminen tai omista lähtökohdista ponnistava, kriittinen ajattelu ovat tiukan ryhmäkurin alla haaste monelle. Mutta kun kummalliseen ahdasmielisyyteen - edes leikillisyyden varjolla - kapsahtaa markkinataloutta osaltaan edustava kaupallinen kanava, ollaan pyörteisillä vesillä.

Ajatus kanavan mainostamisesta "seksuaalivähemmistövapaana" kalskahtaa läntisessä mainosyhteiskunnassa elävän naisen korviin perin hassulta ja yllyttää väkisinkin pieneen ajatusleikkiin. Tavallisena heteronpulliaisena olen silloin tällöin ihmetellyt, miksi naisille suunnatut lehdet, vaatekatalogit ja kosteusvoidemainokset täyttyvät vuosi toisensa jälkeen perin vähäpukeisista naisista? Käsi ylös - kuka viimeksi bongasi Cosmopolitanin kannesta paidattoman miehen? Entä kuka pienissä vaatteissa hymyilevän tissi-ihmeen? No sitä minäkin. Entä kuka ei huomaa tai hahmota asiassa mitään hassua? Sitähän minäkin. Entä kuka viimeksi huomasi Tekniikan maailman tai sopivan autolehden kannessa keikistelevän uimapukumiehen? Niin - sitähän minäkin.