The Trick Is To Keep Breathing

The Trick Is To Keep Breathing

She's not the kind of girl
Who likes to tell the world
About the way she feels about herself
She takes a little time in making up her mind
She doesn't want to fight against the tide

And lately I'm not the only one
I say never trust anyone

Always the one who has to drag her down
Maybe you'll get what you want this time around

Can't bear to face the truth
So sick he cannot move
And when it hurts he takes it out on you

And lately I'm not the only one
I say never trust anyone

Always the one who has to drag her down
Maybe you'll get what you want this time around

The trick is to keep breathing
The trick is to keep breathing

She knows the human heart
And how to read the stars
Now everything's about to fall apart
I won't be the one who's going to let you down
Maybe you'll get what you want this time around
I won't be the one who's going to let you down
Maybe you'll get what you want this time around

The trick is to keep breathing

Aamun Kailas kajo

Aamuhetken kellervä, alkavasta kylmästä kertova valo - alkusyksyn valo, se, joka kertoo kaulaliinaasi jo tarvittavan tämän päivänalun askelissa. Vielä se ei tarjoile huurteisia lehtiä, riitteeseen kadonneita lätäköitä, kirkkaan kirpeää nukahtavan maan tuoksua - mutta pian, pian, se jo lupaa.

Aamun tunti, nollalla ja seitsemällä alkava, kellervän kylmä valo sekoittumassa keittyvän kahvin ja lehden painomusteen tuoksuun, uutiset kietoutuen menneen yön uniin, poisnukahdetun illan viimeisiin ajatuksiin.

- - - - - - - - -
Minä valvoin illasta aamuun.
Hetket kulkivat verkkaan ohitseni -
pitkä, mustakauhtanainen saatto.

Pimeys oli äänetön ja peloittava.
...- Eikö kumahtanut arkunkansi kolmasti!

Minä valvoin illasta aamuun.
Henkeni, viluinen lapsi, vapisi:
- Kuristatko vielä kuolleitakin, Tuska?

- Uuno Kailas/Tuska
- - - - - - - - -

Kiitos tämän aamun tunnelmasta, syyskuusta jo mielessä, ikkunan takana vasta tulevasta, U. Kailas. Toisin kuin muissa maailmoissa - eivät näitä pieniä hetkiä täydellisiksi tee hyvät viinit; vaan lausutut sanat.

Pieniä tiivistelmiä, kirpeitä, makeita, väkeviä, piikikkäitä; sopivia, yhtä kaikki.

Tuokio tarokkien maailmassa

- - - - - - - - - - -

Jätetään hetkiseksi politiikka. Reaalimaailma. Aikuisten maailma. Reseptit, kemialliset mikstruurat; mielen parantaminen joksikin jota se ei koskaan ollutkaan.

Annetaanpa olotilan puhua, ottaa omakseen tämä pieni iltahetki. Ja kuinka muuten se tehdäkään kuin toisen sanoilla ja viittauksella maailmaan kuvien takana?

- - - - - - - - - - -

Stranger Song


It's true that all the men you knew were dealers/
who said they were through with dealing/
Every time you gave them shelter/
I know that kind of man/
It's hard to hold the hand of anyone/
who is reaching for the sky just to surrender/
who is reaching for the sky just to surrender.

And then sweeping up the jokers that he left behind/
you find he did not leave you very much/
not even laughter/
Like any dealer he was watching for the card/
that is so high and wild/
he'll never need to deal another/
He was just some Joseph looking for a manger/
He was just some Joseph looking for a manger.

And then leaning on your window sill/
he'll say one day you caused his will/
to weaken with your love and warmth and shelter/
And then taking from his wallet/
an old schedule of trains, he'll say/
I told you when I came I was a stranger/
I told you when I came I was a stranger.

But now another stranger seems/
to want you to ignore his dreams/
as though they were the burden of some other/
Oh, you've seen that man before/
his golden arm dispatching cards/
but now it's rusted from the elbows to the finger/
And he wants to trade the game he plays for shelter/
Yes he wants to trade the game he knows for shelter.

Ah, you hate to watch another tired man/
lay down his hand/
like he was giving up the holy game of poker/
And while he talks his dreams to sleep/
you notice there's a highway/
that is curling up like smoke above his shoulder/
and suddenly you feel a little older/

You tell him to come in, sit down/
but something makes you turn around/
The door is open/
you can't close your shelter/
You try the handle of the road/
It opens - do not be afraid/
It's you my love, you who are the stranger/
It's you my love, you who are the stranger.

Well, I've been waiting, I was sure/
we'd meet between the trains we're waiting for/
I think it's time to board another/
Please understand, I never had a secret chart/
to get me to the heart of this/
or any other matter/
When he talks like this/
you don't know what he's after/
When he speaks like this/
you don't know what he's after.

Let's meet tomorrow if you choose/
upon the shore, beneath the bridge/
that they are building on some endless river/
Then he leaves the platform/
for the sleeping car that's warm/
You realize, he's only advertising one more shelter/
And it comes to you, he never was a stranger/
And you say ok the bridge or someplace later.

And then sweeping up the jokers that he left behind...
And leaning on your window sill...

I told you when I came I was a stranger.

- Leonard Cohen

"Ei saa laitostua!" ja muita virastoelämän surrealismiotantoja

Sairaalahoito on Armon Vuonna 2010 todettu vakavaksi uhaksi yksilön kyvylle huolehtia elämänsä pienistä arkisista asioista; yli viikon kestävänä se on vaarassa syödä kyvyn maksaa laskunsa, muistaa kuuluvatko housut päähineeksi vai jalkaan ja syödä silloin, kun vatsa ilmoittaa itsestään näläntunteella. Lisäksi mokoma sairaalahoito uhkaa leimata aikuisen yksilön itseensä kuin kiinalaisen ankanpojan kepin nokassa vale-emona kiikkuvaan kangasriekaleeseen. Uskokaa pois; vailla hoitoa ja vapaalla jalalla voivat kaikki paremmin, nyt ja iänkaikkisesti, aamen.

Mikäli kuitenkin käy niin valitettavasti, että yksilö on moiseen riskiympäristöön tuotava, pyritään häntä mitä monituisemmin toiminnoin ja rituaalimenoin suojelemaan tältä aikamme supermöröltä: laitostumiselta.

Esimerkiksi liikkuminen sairaala-alueella ilman kumisia sisätohveleita on - laitostumisen ehkäisemiseksi - ankarasti kiellettyä; viis muusta, mutta tohvelit on oltava. Päättelen niiden siis ehkäisevän laitostumista samaan tapaan kuin kumisaappaat grillaukselta salaman osuessa. Tai ehkä ne toimivat talismaaneina jäniksenkäpälän tai luonnonkansojen toteemien tapaan.

Piirustelu ja maalailu osasto-olosuhteissa altistaa myös laitostumiselle; sehän sottaa ikävästi pöytäpinta-alaa, joka joudutaan sitten puhdistamaan vedellä pyyhkien. Näin ollen on parempi ettei potilas piirustele, maalaile tai muutenkaan pura tuntojaan taiteen keinoin; jos niin tekee, voi se laitostuminen tulla ja iskeä. Sitä ehkäistääkseen on parempi viettää päivät tekemättä mitään; laakereillaan lepäävä potilas on siltä aina paremmassa turvassa kuin omaehtoisia toimintoja pyrkimään harjoittava. Oppia ikä kaikki.

Itsensä kaikensorttinen ulkoinen ylläpito on myös kelpo riskitekijä. Niinpä potilaan korvarenkaat ja kasvorasvat tulkitaan helposti merkiksi absoluuttisesta terveydestä - riippumatta siitä, kykeneekö hän esimerkiksi nousemaan vuoteestaan ilman soveliasta kemikaalitroppia. Siisti ulkoasu: terve potilas. Niinpä potilaan on parempi viettää päivänsä tarjolla olevissa, 70 -luvun muotia edustavissa sairaala-asusteissa (väreinä kuolleen kanarialinnin keltainen ja haalistunut pinkki) ja unohtaa kammata hiuksensa aina lääkärin tavatessaan. Ensivaikutelma - se on se tärkein. Eikö niin hoettu jo peruskoulussa? Aikuisten maailmassa se toimii myös hoitoperusteena ja yhdenmukainen asukin nostaa kykyä torjua ikävä laitostuminen.

loppupäätelmä: jos siis tulet sairaalaoloissa salaa värjänneeksi hiuksesi huoneesi kylppärissä, muista hangata lavuaarin kielivät väriläiskät pois vaikka karvanpoistoaineella, ettei henkilökunta tule huomanneeksi sinun altistaneen itsesi laitostumiselle hävittämällä juurikasvusi.

Merenneidosta vaahdoksi merensä laineille

Leonard Cohen: Suzanne

"Suzanne takes you down to her place near the river/
You can hear the boats go by/
you can spend the night beside her/
And you know she's half crazy/

It's that's why you want to be there/
And she feeds you tea and oranges/
that come all the way from China/

And just when you mean to tell her/
that you have no love to give her/
Then she gets you on her wave length/
and she lets the river answer/
that you've always been her lover/

And you want to travel with her/
And you want to travel blind/
And you know she will trust you/
for you've touched her perfect body with your mind/

And Jesus was a sailor/
when he walked upon the water/
And he spent a long time watching/
from his lonely wooden tower/

And when he knew for certain/
only drowning men could see him/
he said "all men will be sailors then/
until the sea shall free them"/

But he himself was broken/
long before the sky would open/
Forsaken, almost human/
he sank beneath your wisdom like a stone/

And you want to travel with him/
And you want to travel blind/
And you think maybe you'll trust him/
For he's touched your perfect body with his mind/

Now Suzanne takes your hand/
and she leads you to the river/
She is weaving rags and feathers/
from salvation army counters/

And the sun pours down like honey/
on our lady, lady of the harbour/
And she shows you where to look/
among the garbage and the flowers/

There are heros in the seaweed/
there are children in the morning/
They are leaning out for love/
and they will lean that way forever/
while Suzanne holds the mirror/"

- - - - - - -

On pieniä merenneitoja, jotka sukivat aamulla hiuksensa peittääkseen sen, mikä piiloutuu suortuvain alle. On pieniä merenneitoja, jotka eivät astele liki kohisevaa vettä - sellaiset pienet merenneidot pelkäävät vielä vastaavansa vaahtopäiden kutsuun. Sellaiset pienet merenneidot ovat moderneja; ne pyrkivät säilyttämään turvavälin elementtiin, joka on viedä ne muassaan.

Ketiapiini. Bentsodiatsepiini. Antidepressantti.

Pienillä merenneidoilla on simpukkasermejä, joita asetella itsensä ja kuohujen kutsun väliin. Sellaiset pienet merenneidot yrittävät uskoa loitsujensa auttavan.

Sellaisia pieniä merenneitoja ei katsova löydä Disneyn hymyileväin punatukkien tai taideteosten suloseireenien joukosta. Sellaiset pienet merenneidot löydät H.C. Andersenin tekstistä - siitä alkuperäisestä, jota ei vielä ilman immin ole pehmitelty soveliaaksi myös perheen pienimmille.

Sellaiset pienet merenneidot ovat tavanneet tehdä sen saman virheen: uskoa noidan sanoihin. Uskoa mahdottomaan, siirtymään meren maailmasta maalla kulkevien joukkoon. Ja sellaiset pienet merenneidot - ne ovat oppineet virheistään. Ja, toisinaan, vain juuri ja juuri välttäneet kohtalonsa hajota vaahdoksi meren laineille kuvitellessaan tavoittelevansa maallakävijäin rakkautta.

Sellaiset pienet merenneidot kieltäytyvät melodramaattisen lapsukaisen kaavusta. Ne tietävät riskinsä ja ristinsä liian hyvin, suhtautuakseen vakaviin asioihin kevyesti.

Traumaperäinen stressi. Trisyklinen masennuslääke. Mirtatsapiini. Sitalopraami. Serotoniini. Noradrenaliini.

Sellaiset pienet merenneidot tapaavat saada toisia loitsuja apteekin paperille kirjailtuina. Mutta niiden usko loitsuihin tapaa olla silkkaa satua.

Masentunut nainen - asusteella se lähtee ku laivat Turusta!

"Älä mene liian liki uniasi;
ne ovat savu ja ne voivat haihtua -
ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.

Oletko katsonut uniasi silmiin:
ne ovat sairaita eivätkä ymmärrä mitään -
niillä on vain omat ajatuksensa.

Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat valhe, niiden tulisi mennä -
ne ovat hulluus, ne tahtovat jäädä."

- E. Södergran

- - - - - - -

Mentaalisen herkiksi heittäytyneille naisenpuolille sallittakoon klisheiset sitatoinnit, ylitsevuotava melodraama ja satunnaiset lapsukset iltakarkkien väreissä ja lukumäärissä - vallitsihan aikoinaan sekin maailmanaika, jona naistentautien luokitus myös hysterian tunsi. Sivaltavammat havainnot valtion hoivapuolesta säästettäköön pisteliäämpiin päiviin - kertomukset siitä, miten uusin lääkkein sairaalasta uloskirjattu ja sittemmin itsensä polttokirjaillut potilas palautetaan riveihin "epäonnistuneeksi yölomaksi" kaunisteltuna ja suhteessa toivottuun päinvastaisia tuloksia tuottavan lääkityksen vakuutellaan "ennakoivan hyvää hoitovastetta". Sivallellaan, kun aika on.

Pisteliäämpiä päiviä odotellessa mielen etsintää kuvaillen kappale henkisten lähteväin laivain tunnelmista. (Lähtevät kuin Estelle Turusta, sanoi eilinen mummo.)

Hysteriaa eivät naistentaudit siis enää tunne. Klisheet sentään kyllä - miten usein depression tahi ahdistushäiriön kerrotaankaan olevan poistettavissa uuden kampauksen tahi asusteen voimin?

Hyvä on. Huivi kaulaan, vaikka miten henkeä ahdistaisi

Diagnoosi, osa 2: syö pilleri

Syö pilleri, ja kaikki elämässäsi helpottuu.

* * *

Syö pilleri, etkä enää koskaan tutustu ihmisiin, joiden ainoa tapa ilmaista välittämisensä puutetta ja yleistä sitoutumiskyvyttömyyttä on pitää sukuelimensä kaikissa muissa paitsi omissa housuissaan. (Se on hei vaan seksiä, ei ollut tarkoitus. Älä nyt oo hei pikkumainen konservatiivi.)

Syö pilleri, eikä kukaan enää ikinä satuta sinua fyysisesti. (Kato vahinkoja sattuu, älä nyt ota niin vakavasti. Ei oikeuskaan ota.)

Syö pilleri, eikä kukaan enää satuta edes henkisen puolen syrjää. (Sun kato pitää vaan jatkaa hei eteenpäin ja olla silleen ottamatta ittees.)

Syö pilleri, eikä kukaan enää kuse persoonaasi silmään ja naura päälle. (Sun kato pitää hei pysyy silleen positiivisena, se on vaan hei elämää.)

Syö pilleri, ja unohdat sellaisiin koskaan törmänneesikään. (Se on hei vaan elämää, hei. Lähde bilettämään, ooksä vähä tylsä kun et juo.)

Syö pilleri, ja unohdat viettäneesi saman baari-illan liian monta kertaa. (Hei nyt lähet vaan, sä oot hei nuori ja baarit on kivoi.)

Syö pilleri, ja unohdat kadottaneesi mielenkiintosi kuunnella humalaisten huutavan metelin ylitse samoja asioita vuodesta toiseen. (Sun pitää kato hei olla positiivisempi ja opetella tapaan hei uusii ihmisii.)

Syö pilleri, ja unohdat kadottaneesi mielenkiintosi vastailla metelin ylitse humalaisille, joiden kysymykset olet jo oppinut ulkoa. (Sun kato pitää hei olla sosiaalisempi ja olla silleen avoimempi, hei.)

* * *

Syö pilleri, etkä enää koskaan kuule lausetta "Kuule, jos sulla olis vähän toisenlainen tyyli, sä käyttäytyisit vähän enemmän tälleen ja puhusit enemmän tolleen, ni sua olis tosi paljon helpompi lähestyä." (Kato pitää osata hei ottaa vastaan hyvii neuvoi ja sillee kasvaa ihmisenä sillon ku pitää, hei.)

Syö pilleri, etkä enää koskaan kuule edellämainitun lauseen yleistä jatkoa "...ja ehkä niitä miehiäkin sitten ilmaantuis." (Kato hei kun sun peili on oikeestaan ihan oikeessa ja sä oot oikeestaan aika vitun ruma, hei.)

Syö pilleri, etkä enää kuule miten ainoa tapa tulla hyväksytyksi ja pidetyksi on lakata olemasta oma itsensä. (Kato sun nyt pitää vaan ymmärtää, että sun viimeset 27 vuotta on ollu ihan turhii ja oikestaan sun pitää muuttaa itessäs kaikki.)

Syö pilleri, ja löydät taas kyvyn olla laskematta seuranhakuilmoitusten prosenttiosuutta luottamuksellisen salaseuran hakijoista. (Hei kato maailma nyt vaan on sellanen.)

Syö pilleri, ja unohdat aprikoida miten on niiden laita jotka vain unohtavat mainita olevansa luottamuksellisen salaseuran haussa. (Ei kato hei saa olla niin skeptinen, se on vaan seksiä hei.)

* * *

Syö pilleri, ja CV:si on kuin taikaiskusta täynnä vain hyödyllisiä merkintöjä. (Kato ei se riitä et sä osaat, sul pitää olla siitä dataaki, hei.)

Syö pilleri, ja toisen asteen koulutuksesi alkaa yht'äkkiä kelvata työnhakumarkkinoilla muuallekin kuin Filmtownin iltasijaisen pestiin. (Kato hei ei sil oo välii jos sä osaatki, mut jos sä oot hei vaan amis ni ei voi mitään, hei. Hanki duunari oikeet paperit hei, ni et oo niin kuraa, hei.)

Syö pilleri, ja 5-10 vuoden lisäopinnot kelvataksesi muualle kuin Filmtownin iltasijaisen pestiin muuttuvat tarpeettomiksi. Syö pilleri, ja älysi ja osaamisesi loistaa ylivertaisena ja mahdollisuudesta seuraavaan hakeutuminen kulkee kuin surffilauta linnunmaidon ehtymättömässä virrassa. (Kato hei elämä on siis täys mahdollisuuksii mut jos sä et oo hei akateeminen, ni niinku forget about it, jooko.)

* * *

Syö pilleri, ja alat luulla hei ettei viimeinen 27 vuotta olekaan pelkkiä hukattuja mahdollisuuksia, vääriä valintoja ja hukattua aikaa.

Syö pilleri, ja muistat uskoa että tulevaisuudessa on kaikki paremmin.

Syö pilleri.

Syö pilleri.

Syö pilleri, ja maailma pelastuu.

Triviaali yksityiskohta huonejärjestyksestä

Hyvä elämäni päiväkirja.

Tajusin tänään taas itsestäni pienen detaljin, edellisten joukkoon.

Ärsyynnyn sängyn sijoittamisesta huoneeseen sillä perimakuuhuoneellisella tavalla, joka jättää sen molemmille sivuille siivun lattiaa ja tilan pittoreskeille yöpöydille vuoteen molemmin puolin.

Ehkä vieroksun sen tuomia porvarillis-aikuisia mielikuvia. Ehkä selkäytimessäni yhä sykkii esivanhempien perimätieto siitä, että vuoteen paikka on nurkassa - seinä selän takana antaa kummasti pontta yllätyshyökkäyksen sattuessa. Turvattu selusta, turvattu uni.

Tämän huomion jälkeen luovuin enemmistä sisustusmuutosajatuksista.

Kun en voi kontrolloida maailmaa, tyydyn kontrolloimaan hallinnoimaani 24 neliötä.

Mieli sisään, musiikki ulos

Musiikin ajatus.

Eilistä yötä istuen kuluttaessani havahduin huomaamaan, miten yksin olen kokoelmani jättänyt.

Valvoin, pitkään. Yrittäen rauhoittaa jälleen yövieraaksi tullutta hysteeristä pelkotilaa toisaalle, pois juuri minun sylistäni. Musiikki; eikö se ole usein auttanut? Ääni, joka peittää muut äänet? Puhuu sisimmästäni ja sisimmälleni, toisten sanoin, silloin kun itse jaksa tai osaa sanoiksi pukea?

Yritin muistaa, milloin viimeksi olen poiminut hyllystäni cd-levyn ja kuunnellut sitä edes kappaleen matkaa. En muistanut.

Joskus elokuussa.

Se on pitkä aika.

Mihin se katosi? Milloin - ja miksi - suljin itseni niin, että musiikki jäi pimeään, tarpeettomuuksien alueelle?

Muistikuvieni mukaan samaan aikaan kun unohdin kuvanteon, jätin tussiterät, kynät, pensselit unohduksiin.

Minä en ole koskaan ollut puhuva ihminen. Puhun tekstissä, puhun kuvin, annan musiikin kuvailla. Mitä jää jäljelle kommunikaatiokyvystä, kun kaksi suurinta leikkautuu pois?

Diagnoosi: F32

Väsyminen.

Sairasloma.

Pitkä sellainen.

Kaksi kuukautta - melkein. Himpun vaille. Tämän jälkeen? En tiedä. En kykene.

Diagnoosi:

keskivaikea masennus, somaattisella oireyhtymällä.

Otan paineita. Poden syyllisyyttä. Uni on kadonnut taito. Sen tilalla kyky valvoa aamukuuteen, nukkua kolme tuntia, herätä kiivaana hakkaavaan pulssiin, stressiin, pelkoon, pahoinvointiin, fyysiseenkin - ajatuksiin siitä, mitä pitäisi tehdä, mitä pitäisi ehtiä tehdä, mitä olen nyt mokannut, mitä en osannut - ajatukset kiertävät kehää, pitävät hereillä. Päivä edessä; en tunne tarvetta nousta sängystä. Miksi nousisin? En löydä syytä. Hiljainen asunto ei riitä sellaiseksi. En tahdo ulos, en kuunnella puhetta. Puhelimen ääni kuin mörkö lapsen sängyn alla; sen kuulee liikkuvan eikä tahdo tarkistaa, miltä se näyttää. En vastaa.

Tyrkyttävät pillereitä. Tahtovat puhua suhteesta vanhempiin, lapsuudesta. Miten ne asiat tähän liittyvät? Enemmän liittyy kulunut vuosi, puolitoista. Hävinnyt kyky luottaa, syntynyt usko siihen etten ole mitään. Osaa mitään. Että niin ne kaikki sanoo. Vika on minun. Kaikkeen siihen, mitä puolitoistavuotiseni pitää sisällään. Väärä luulo, sanovat. Mutta sitä ei ole helppo uskoa.

Ajatus töistä saa voimaan pahoin. Jaksanko? Pystynkö? En tiedä jollen yritä. Lintsari. Pelkään sen olevan sana, joka minuun liitetään.

Pyydän listaa töistä, joita poissaollessani, kahden kuukauden aikana, on joku ottanut tehdäkseen. Mikä on valmista, mikä kesken. Sitä en saa.

Pelottaa.

Houkille vain

Ikäkö se on, joka temppunsa tekee? Saa varomaan askelia, antaa kyvyn ignoroida yhä kylmemmät sanat, olla ottamatta liikaa itseensä - ja kasata kokemat vain lisäpainoksi muun ajopuun joukkoon? Kuivana sen ehkä saisi tuleen, pois mielen tieltä. Vaan nyt se kasaantaa samaan rantaan edellisten kanssa.

En ota itseeni, mutta vanha kipu ei mene pois.

- - - - - -
"Well I hope that I don't fall in love with you
'Cause falling in love just makes me blue,
Well the music plays and you display your heart for me to see,
I had a beer and now I hear you calling out for me
And I hope that I don't fall in love with you.

Well the room is crowded, people everywhere
And I wonder, should I offer you a chair?
Well if you sit down with this old clown, take that frown and break it,
Before the evening's gone away, I think that we could make it,
And I hope that I don't fall in love with you.

Well the night does funny things inside a man
These old tom-cat feelings you don't understand,
Well I turn around to look at you, you light a cigarette,
I wish I had the guts to bum one, but we've never met,
And I hope that I don't fall in love with you.

I can see that you are lonesome just like me, and it being late,
You'd like some some company,
Well I turn around to look at you, and you look back at me,
The guy you're with has up and split, the chair next to you's free,
And I hope that you don't fall in love with me.

Now it's closing time, the music's fading out
Last call for drinks, I'll have another stout.
Well I turn around to look at you, you're nowhere to be found,
I search the place for your lost face, guess I'll have another round
And I think that I just fell in love with you."

Tänään en inhoa itseäni

"Tänään inhoan itseäni
ymmärrän mikä olen
tiedän mistä olen tullut
ja mihin matkalla"

- - - - - - -

Mietin eilen, kuinka alas visiirin voikaan laskea. Mietin, että mikäli siitä hymyilevästä, pikku vitsejä heittelevästä, kepeän iloisesta itsestäni kuvaisi pienen videonpätkän, en luultavasti tunnistaisi siitä itseäni.

Puhua paljon, hymyn takaa, on lopulta vain yksi tapa olla hiljaa.

Ja kaikki se tulee takaisin

Yrittää pysyä pois Helsingistä. Yrittää täyttää päivänsä työllä. Kesällä se vain on kovin haasteellista. Antakaa minulle tekemistä; aikaa pois asunnostani, aikaa pois itsestäni. Riittävästi tekemistä - silloin en ajattele.

Alkoholi ei tähän vaivaan sovi. Se sekoittaa mielenpohjan segmentoituneet kerrokset entistä pahemmin, ajaa esiin senkin joka yleensä pysyy piilossa. Silti kokeilen, toisinaan. Suomalaisen parannuksen loitsuma, yritys alisesta ylisiin. Parempi kyky oli muilla, aikoinaan.

Mikä on, elämän paloissa, kun eivät asetu kehyksiinsä. Mihin kehyksiin? Niitä etsiessä.

Se mikä oli ei ole enää. Yritän luopua, vanhasta itsestä, infantiileiksi käyneistä ajatuksista. Siinähän yritän. (On makaaberisti sanottu, mutta toisinaan mietin että parasta mitä minulle voisi tapahtua, olisi kuulla lääkärin sanat: "sinulle on elinaikaa enintään viisi vuotta." Tulevaisuutta vailla vastuukin poissa, ikuinen nuoruus lyhyessä paketissa? Ei mietintöjä kaukaisille ajoille, jos ei niitä tulisikaan. Mene, mene, mene jaa tee, pian se loppuu. Älä ajattele, toimi. Hävittävää ei enää ole. Valkoisen länkkärin elintasomurhe, allergia hienopestyä elämää kohtaan? Tiedä häntä.

- - - - - - - - - -
"Outside another yellow moon
punched a hole in the nighttime, yes
I climb through the window and down the street
shining like a new dime
The downtown trains are full with all those Brooklyn girls
They try so hard to break out of their little worlds

You wave your hand and they scatter like crows
they have nothing that will ever capture your heart
they're just thorns without the rose
be careful of them in the dark
oh if I was the one
you chose to be your only one
oh baby can't you hear me now

Will I see you tonight
on a downtown train?
Every night is just the same
you leave me lonely now

I know your window and I know it's late
I know your stairs and your doorway
I walk down your street and past your gate
I stand by the light at the four way
You watch them as they fall
they all have heart attacks
They stay at the carnival
but they'll never win you back

Will I see you tonight
on a downtown train?
Where every night is just the same
you leave me lonely now
Will I see you tonight
on a downtown train?
All of my dreams just fall like rain
all upon a downtown train

- Tom Waits: Downtown train

Ennen aikojaan mennyt

Tänään tunnen, jälleen, vanhenneeni. Ennen aikojani. En hyvällä tavalla, en viisastuen, en uusia näkökulmia saaden, en löytäen tai arvostaen. Vain kyynistyen, väsyen, nähden liikaa ja liiankin tarkkaan.

Sama ympyrä, kehä, rata, kiertää itseään uudelleen ja uudelleen. Samat kilometripylväät saman tien pielissä, samat maamerkit samoin tarkoituksin. Ei saisi tai pitäisi valittaa, tuntea näin - Afrikassa niillä on vielä huonommin, mutta mitä tehdä jos maasto rintalastan alla on yhtä suurta afrikkalaista kuivakautta nälänhädällä ja koleraepidemialla? Tai paremmin, osuvammin ilmaistuna aikaa epidemian ja nälän niiton jälkeen: kun jäljellä on vain hiekka, ruumiit ja muisto jota kukaan muista.

Sanovat, että ulkopuolelta, kauempaa näkee asiat usein selvemmin. Kenties. Enkä minä pidä siitä mitä näen. Otan mieluummin luottamuksen sileästä turkista pitävän otteen ja taitan sen niskan sormieni väliin. Naps - mitä jää jäljelle?

Into, mihin lie menit. Asioihin ja ihmisiin, tekemiseen ja tuntemiseen. Mihin katosi lapsi, mistä tuli tilalleni tämä itsensä sivuun nostanut ja pois luovuttanut vanhus?

Hiljaisuuteen

Meni vappu, meni moni muukin päivä. Tunnelmia siitä enemmän tulevina päivinä, kun sanoja taas tulee.

Hiljaista ollut, viimeiset ajat, tämänkin kirjoituskokoelman saralla. Mieleni ei ole vielä tyystin minun: sen huomaa.

- - - - - - - -
"Asu on vapaa
täällä aiheet ja käsittely tapaa
merenrantaa, rautatietä ei näy, ei näy näkyjä
Näkyy sairasvuoteen pääty
likaiset astiat, joissa eiliset odottaa uutta tulemista
enkelit eivät tee tietä tähän linnoituksen
ei pasuuna soi, ei suitsua mirha
ei viisikanta kulmillaan tuo Sofia syviä sanoja
mutta häilähti äsken kuin kurillaan
rytmin seassa, itkeskellen
muisto jostain tulevasta
Ei tämä ole leikki ollenkaan

Puhujana hukkaanheitettyjen hetkien pelastajasankari
ja kuuntelijana, veli, sisko
jotka tiet yksinäisyyden vuoren kirot
ja kiipemisen vaikeuden
eivätkä halua yrittää niin kauan kuin se,
mitä elämäksi sanotaan
heittää murusia käteen
vuosi vuodelta heikompaan

eihän tämän näin pitänyt
laulaa ikuista kertosäettään
kun ajan ikonit syytävät lempeitä hymyjään
kunnes kasvot mätänee
kunnes muistan kaiken ulkoa
eikä tekoja enää tule

Ja neitsyt narrin puvussa laskee valtit, kaataa pöydän
ensimmäinen ja toinen sotilas vastaavat vain toisilleen
ja mielettömät odottavat vuoroaan
veitset valmiina
voittaja on se, joka huomaa ajoissa"