Nainen vaietkoon seurakunnassa

Päivi Räsänen.

Tuo kuohkeakampauksinen Jumalan sanansaattaja.

Ainakin mikäli häneltä itseltään kysytte.

TV2:n Homoillassa Räsänen mennä lasketteli sellaista valkohehkuista saarnastulta, että korviaan lienee olisi pidellyt jo Jeesus itsekin; hengailihan tämä aikoinaan lepratautisten, huorien, veronkiskureiden ja muun pohjasakan seurassa, tullen samalla suututtaneeksi pyhiin kirjoituksiin elämän sijasta takertuvat fariseukset ja kaataneeksi jokusen muunkin aikanaan hyvällä silmällä katsotun pöydän.

Huvittumiseni Räsäsen saarnastulvaan ei kuitenkaan liity tähän sisäiseen paradoksiin Jeesuksen opetusten hylkäämisestä.

Huvittumiseni kasvaa kasvamistaan, aina sitä myöten mitä enemmän Raamatun vastaisia metodeja Räsänen tulee käyttäneeksi.

Eikö hän ole huomannut käskyä siitä, että naisen tulee vaieta seurakunnassa? Vai rikkooko hän tietoisesti tätä Raamatun ohjetta, uhraten mahdollisesti jopa kuolemattoman sielunsa sen edestä, että ehtisi puheillaan mahdollisimman monet tavoittaa ja pelastaa?

Kuka tietää.

Ja se muhkea kampaus?
"Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden."
- (1.Kor. 11:7-10)

Pidä huivistas kiinni, Tatjana.

Ja ne korut? Kultaväri vaikuttaa ainakin naistenlehtihaastatteluiden perusteella olevan Räsäselle mieluinen valinta. Vaan mitä sanookaan 1. Pietarin kirje kohdassaan kolme?
"Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis."


Entä rouva puheenjohtajan usein suosimat siistit ja hyvinistuvat housupuvut? Vaatetusalan ammattilainen kiittelee valintaa, mutta pyhä kirja sen kun
pauhaa:
"Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi."
- (5.Moos. 22:5)

Toivottavasti sillä vaatekaappien, laihdutuskuurien ja poikansa hiustenleikkuiden estämisyrityksillä on jokunen sielu pelastettu - olisihan se nyt ikävää, jos Jumalan sanaa vastaan oltaisiin rikottu turhaan.

Rouva puheenjohtajan keikkakalenterin laadinnan perusteet ja muun kalenterisisällön aikataulutuksen pohtiminen on jo lipsahtaa inhorealismin puolelle, mutta tehdään se nyt silti:
"Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti... Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti..."
- (3.Moos. 15:19-30)

Näihin kuviin ja tunnelmiin on lie soveliasta lopettaa tämä saivartelun, synkän huumorin ja sanataiteen rajoja koetteleva tekele.

Muistakaatten rakastaa lähimmäistänne kuten itseänne ja tehdä toisille siten, kuten soisitte itsellenne tehtävän.

Vapaa-ajattelijain tissiperseet, osa 2

(Menkööt tännekin, ryömikööt internetinkin maailmaan - kun kerran toiseenkin julkaisumalliin jo tiensä löysi. Tehostettu bloggaaja - miksi kirjoittaa kahta erikseen, kun samaa sopii käyttää pariinkin kertaan? Kierrätä ja kiillota, apus.)

- - - - - - - -

Vapaa-ajattelijat Hustlerin mainosmiehinä

Helsingin Vapaa-ajattelijain parista kuuluu kummia. Paratiisin käärmekö se viekotteli uskomaan raamatullis-konservatiivisen naiskuvan juhlistamisen sekä erotiikkajulkaisun mainosnukkena esiintymisen todella herättävän keskustelua uskontojen seksuaalisuuskäsityksistä?

Pohjimmiltaanhan kampanjan perusajatus – siis ihmislajin seksuaalisuuden kirjo ja tasa-arvo – on mitä kannatettavin. Siksi valitettavaa onkin, että tempaus kompastui sensaatiohakuisuuteensa jo alkumetreillä.

Pornolehtien heiluttelun radikaalius katosi yhdessä 60-luvun viime hetkien kanssa. Sittemmin standardiporno ei ole teeskennellytkään olevansa muuta kuin mitä on: heteromieskeskeistä miljardibisnestä.
Nykypornon pääosa pyörii turvallisen raamatullisella asetelmalla. Sisällöllisesti on sama, puhutaanko Jallusta, paratiisin neitsytlaumoista vai Lootin tyttäristä joukkopanon kohteina: nainen on miehistä toimijaa odottava objekti, jonka seksuaalisuuden rajat miehen halu
määrittää.

Järjestöltä joka on kritisoinut mm. uskontojen suhdetta seksuaalivähemmistöihin oli hämmentävää nähdä tempaus, joka määritteli seksuaalisuuden Hustlerin kansien väliin jääväksi kapeaksi segmentiksi. Unohtuneet olivat seksuaalivähemmistöt, naisten enemmistö sekä miehet, joille pornon vuorovaikutukseton seksuaalisuusmalli on vieras: tarjolla oli vain kaupallisen standardipornon tarjoama miehisen suorituksen ja naisellisen alistumisen malli.

Oudoksuttavaa tempauksessa oli myös sen perussävy. Helppoa julkisuutta kalastelevaa populismileikittelyä on tähän saakka totuttu näkemään lähinnä maahanmuuttokriitikoiden keskustelupalstoilla sekä poliittisen kentän oikealla laidalla. Satunnainen tarkkailija – vapaamielinen 2000-luvun nainen - liki huolestuu; onko kyseessä hetken lapsus vai pysyvämpikin suunnanmuutos Vapaa-ajattelijain toiminnassa?

- - - - - - -

Kirjoittaja kieltää edelleen "feministisen pornon" mainostamisen itselleen. Kuluttajakokemukseni mukaan se kun on, edelleen, standardipornoa joka ei myy. Sen sijaan mainostan häpeämättä tämänkertaisen kuvakaappauksen lähdettä: Häxania, erästä elokuvahistorian omaperäisimmistä mestarivedoista suoraan 1920-luvun Ruotsista.

Tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama kollaasi noituuden historiasta oli vuosikausien tutkimusten ja silloisella tekniikalla vaativien kuvausten myötä hyvin kalliiksi tullut elokuva, jota kohtaan kirkko odotetusti hyökkäsi. Sensuuri iski hampaansa filmiin ja Häxanin tuottanut Svenk Filmindustri kärsi nahoissaan tappiot. Christensenin raina uhkasi jäädä elokuvahistorian hämärään, harvojen filmifriikkien helmeksi. Vieläkään se ei ole saanut sellaista arvostusta, jonka se ansaitsisi.

Häxan koostuu seitsemästä episodista. Johdanto käsittelee noituutta ja keskiajan maailmankatsomusta. Seuraavaksi katsoja viedään noitasapatteihin, inkvisition vieraaksi ja paholaisen riivaamien nunnien pariin. Viimeinen episodi tuo katsojan nykyhetkeen ja siihen, miten noituus nykymaailmassa näyttäytyy.

Häxan on tavattoman kaunis elokuva. Korumaisen kauniista groteskin juhlalliseen kulkeva esteettisen jälki on kestänyt hyvin ajan hammasta - eikä episodiluonteinen sisältökään pahalta tunnu. Mutta enempää en teiltä spoilaa: saatte ottaa loput selville ihan itse.