Vapaa-ajattelijain tissiperseet, osa 2

(Menkööt tännekin, ryömikööt internetinkin maailmaan - kun kerran toiseenkin julkaisumalliin jo tiensä löysi. Tehostettu bloggaaja - miksi kirjoittaa kahta erikseen, kun samaa sopii käyttää pariinkin kertaan? Kierrätä ja kiillota, apus.)

- - - - - - - -

Vapaa-ajattelijat Hustlerin mainosmiehinä

Helsingin Vapaa-ajattelijain parista kuuluu kummia. Paratiisin käärmekö se viekotteli uskomaan raamatullis-konservatiivisen naiskuvan juhlistamisen sekä erotiikkajulkaisun mainosnukkena esiintymisen todella herättävän keskustelua uskontojen seksuaalisuuskäsityksistä?

Pohjimmiltaanhan kampanjan perusajatus – siis ihmislajin seksuaalisuuden kirjo ja tasa-arvo – on mitä kannatettavin. Siksi valitettavaa onkin, että tempaus kompastui sensaatiohakuisuuteensa jo alkumetreillä.

Pornolehtien heiluttelun radikaalius katosi yhdessä 60-luvun viime hetkien kanssa. Sittemmin standardiporno ei ole teeskennellytkään olevansa muuta kuin mitä on: heteromieskeskeistä miljardibisnestä.
Nykypornon pääosa pyörii turvallisen raamatullisella asetelmalla. Sisällöllisesti on sama, puhutaanko Jallusta, paratiisin neitsytlaumoista vai Lootin tyttäristä joukkopanon kohteina: nainen on miehistä toimijaa odottava objekti, jonka seksuaalisuuden rajat miehen halu
määrittää.

Järjestöltä joka on kritisoinut mm. uskontojen suhdetta seksuaalivähemmistöihin oli hämmentävää nähdä tempaus, joka määritteli seksuaalisuuden Hustlerin kansien väliin jääväksi kapeaksi segmentiksi. Unohtuneet olivat seksuaalivähemmistöt, naisten enemmistö sekä miehet, joille pornon vuorovaikutukseton seksuaalisuusmalli on vieras: tarjolla oli vain kaupallisen standardipornon tarjoama miehisen suorituksen ja naisellisen alistumisen malli.

Oudoksuttavaa tempauksessa oli myös sen perussävy. Helppoa julkisuutta kalastelevaa populismileikittelyä on tähän saakka totuttu näkemään lähinnä maahanmuuttokriitikoiden keskustelupalstoilla sekä poliittisen kentän oikealla laidalla. Satunnainen tarkkailija – vapaamielinen 2000-luvun nainen - liki huolestuu; onko kyseessä hetken lapsus vai pysyvämpikin suunnanmuutos Vapaa-ajattelijain toiminnassa?

- - - - - - -

Kirjoittaja kieltää edelleen "feministisen pornon" mainostamisen itselleen. Kuluttajakokemukseni mukaan se kun on, edelleen, standardipornoa joka ei myy. Sen sijaan mainostan häpeämättä tämänkertaisen kuvakaappauksen lähdettä: Häxania, erästä elokuvahistorian omaperäisimmistä mestarivedoista suoraan 1920-luvun Ruotsista.

Tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama kollaasi noituuden historiasta oli vuosikausien tutkimusten ja silloisella tekniikalla vaativien kuvausten myötä hyvin kalliiksi tullut elokuva, jota kohtaan kirkko odotetusti hyökkäsi. Sensuuri iski hampaansa filmiin ja Häxanin tuottanut Svenk Filmindustri kärsi nahoissaan tappiot. Christensenin raina uhkasi jäädä elokuvahistorian hämärään, harvojen filmifriikkien helmeksi. Vieläkään se ei ole saanut sellaista arvostusta, jonka se ansaitsisi.

Häxan koostuu seitsemästä episodista. Johdanto käsittelee noituutta ja keskiajan maailmankatsomusta. Seuraavaksi katsoja viedään noitasapatteihin, inkvisition vieraaksi ja paholaisen riivaamien nunnien pariin. Viimeinen episodi tuo katsojan nykyhetkeen ja siihen, miten noituus nykymaailmassa näyttäytyy.

Häxan on tavattoman kaunis elokuva. Korumaisen kauniista groteskin juhlalliseen kulkeva esteettisen jälki on kestänyt hyvin ajan hammasta - eikä episodiluonteinen sisältökään pahalta tunnu. Mutta enempää en teiltä spoilaa: saatte ottaa loput selville ihan itse.

Vapaa-ajattelijain tissiperseet ja muita tyylilapsuksia

Helsingin Vapaa-ajattelijat järjestää Kolmen sepän aukiolla kesäkuun alkumetreillä aikuismaista asennetta, vapaata ajatusta ja kerrassaan loisteliasta makua hehkuvan tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan - vautsi vau - pornolehtiin. Etukäteismainoksen mukaan vaihdettavaksi kelpaavat myös muut "pyhät" kirjat.

Hämmentävän mielikuvitukseton ja mallasjuoman kyllästämältä illanvietolta lemuava tempaus. Lisäksi tarkoitus jää ainakin itselleni hämäräksi. Kukaties olen, kastamattomana pakanana ja 21. vuosisadan vapaana naisena, niin kristillisen patriarkaatin läpisyömä ettei älyllinen kapasiteettini riitä käsittelemään niitä filosofisia sfäärejä, joissa tissipersesilikonijynksjynksjynks -porno liitelee. Vajaa käsityskykyni ei riitä aivan hahmottamaan sitäkään, mitä tekemistä pornolla on uskonnonvapauden tai tasa-arvon kanssa.

Lisäksi tempaus onnistuu puremaan itseään pornografian saralla lahjakkaasti nilkkaan. Varsinkin vanhemmissa Raamatun käännöksissä meno on toisinaan kiitettävän roisia ja seksuaalisesti loisteliasta: Loot tarjoamassa tyttäriään joukkopanon kohteiksi poikiensa sijaan, Nooan lapset keksimässä miten jatkaa ihmissukua kahdestaan mutta ilman sukurutsan syntiä, Laulujen laulu ja monet muut mielenvirikkeet löytävät vaivatta vastineensa myös 2000-luvun alun tusinapornon maailmasta - puhumattakaan niistä islaminuskon 72 neitsyestä.

Lieneekö perimmäinen idea siis herätellä huomaamaan, että Raamatun ohella maailmassa on muitakin värikuvamorsiamia käsityövirikkeeksi? Jos, toivon vapaa-ajattelijoiden hoksanneen varautua vastaamaan muidenkin kuin heteromiesten palveluun. (Feministisestä pornosta naisille pyydän vaikenemaan; minun kuluttajakokemukseni mukaan se kun on naisen ohjaamaa tai tuottamaa pornoa, joka eroaa tavallisesti jyystöstä vain sillä ettei se myy.) Siltä ei kuitenkaan ainakaan ennokkamainonnan perusteelta vaikuta: tapahtumaa ovat tukemassa Hustler ja Jallu, joiden kykyyn viihdyttää heteronaista suhtaudun vähintäänkin varauksella.

Kristillisen patriarkaatin läpisyömä kun olen.

Vitusta voimaa - kielioppia femakoille ja vähän muillekin

Sieltä sitä tullaan ja toisinaan takaisinkin halutaan. Ainakin välillisesti. Ihmiskunnan enemmistön siirryttyä uskontokuntiin, joissa nainen on se väen vähämielisempi osapuoli, tuli tästäkin elimestä ja käsitteestä kakkosluokan tavaraa, kaupattavaa, käytettävää ja vähintäänkin voimatonta. Voi vittu, soturi ei ole, ei ole ollut eikä tule olemaankaan mikään vitullinen neiti, vaan vähintäänkin fyysistä munaa omaava kyrväkäs! Johan urheiluselostajatkin alkavat vikistä jääkiekon olevan neitikiekkoa heti, kun kaukalossa pelataan enemmän kuin tapellaan.

Ennen tätä uskonnollispohjaista yhteiskuntarakenteen muutosta vaginalla - vitulla - oli erityistä voimaa lokaalissa agraarikulttuurissa. Talon emäntä käytti voimaansa niin karjaa kuin lapsia suojatakseen: kun lehmät ensi kertaa laskettiin keväällä ulos navetasta, seisoi talon mahtileidi koivet avoimeni portin päällä. Vittu suojasi myös pahalta silmältä ja monilta muilta ikävyyksiltä.

Pakkohan moisesta ruumiinaukosta on ollut tehdä pornoteollisuuden käyttöesine, autovahan myynninedistämiskeino ja puhekielen välimerkki. Itse käyttelen vittua melko rehevin sanakääntein, saaden toistuvasti pyyhkeitä "epäfeministisestä kielenkäytöstä", "itseni" tai "naiseuteni" häpäisemistä tai mistä milloinkin lie. Näille nillittäjille minulla on nopea ja hyväksi havaittu konseptivastaus: en minä käytä vittua kirosanana. Minä käytän sitä voimasanana. Siinä on kuulkaas kohtalainen ero.

Päivän linkkinä omistankin kaikille itsensä liian vakavasti ottaville fanaatikoille, punatukkaisille naistutkimuksen opiskelijoille ja muille väliin jääville ikäville lieveilmiöille Jouni Kempin, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen järjestelmäasiantuntijan ja runoilijan, lyhyen johdatyksen vitun käyttöön.

Tämä vittumainen ja vitullinen tapaus tiedottaa jatkossakin pysyttelevänsä ehtana feministinä ja kannattavansa siten lämpimästi sukupuolten kaikensorttista tasa-arvoa. Nottas tiedätte.