Yhden kuvan Slutwalk

Ympäri käydään, yhteen tullaan.

Ole nätti. Ole nätti oikealla tapaa. Jos et ole, rikot rajan. Lakkaat olemasta oikea nainen. Oikealla tapaa nainen. Seurausten synnyttymä jälki ei aina ole kaunista.

Poliisi sanoo, että varo itseäsi. Katso mitä laitat ylle. Älä ole humalassa. Vältä puistoja. Älä aja autoa. Liiku kaupungilla vain miespuolisen sukulaisen luvalla. Eiku.

Poliisia pitäisi uskoa, sanovat.

Miksi se ei siis sano "älä raiskaa"?

Monacon Charlenesta saudiprinsessaan

Saudi-Arabia. Tiedättehän. Niitä vihattavia rättipäämaita, joissa akat pysyvät poissa autonratista, eivät pistäydy shoppaamassa ilman miespuolisen lähimmäisen lupalappua tai harjouta juuri muitakaan länsimaisen hapatuksen muotoja. Se sellainen rättipäämaa, jonka alueella sattuu sijaitsemaan kohtalainen sirkama maailman öljyvaroista ja joka siihen pohjaavan länsidiplomatiansa turvin saa, niistä hitusen toisen keskimääräisen tuloluokan rättipäämaista poiketen, harjoittaa suhteidensa turvaamana juuri sellaista ihmisoikeuspolitiikkaa ja tasa-arvokulttuuria kuin sattuu nappaamaan.

Monaco. Tiedättehän. Se sellainen länsimainen, Eurooppaan sijaitsemaan läntyttäy postimerkkivaltio, jonka veropolitiikka on vetänyt puoleensa kelpo kokoelman ökyisän rikasta veropakolaisväkeä Häkkisen Mikasta aina oikeasti ison liigan pelaajiin. Sellainen hassu valtio, jossa edelleen on turistiproggiksia edistävä kuningashuone ruhtinaallisine perimysjärjestyksineen ja kommervenkkeineen. Ja se ruhtinas Albert, jona ruhtinaalliseen moloon kondomi ei juuri sovi, mutta joka suureksi epäonnekseen ei ole kyennyt tuikkaamaan raskaaksi yhtäkään sellaista onnenonkijaa, joka olisi kantanut onnellisesti sertifioitua asemaa virallisen perijän maailmaansaattamiseksi.

Perinteet ovat hassu juttu. Ja Euroopan mantereen kuninkaalliset häät iso bisnes, mittasi sitä sitten turistituloilla, myydyillä lööpeillä tai matkamuistomukeilla. (Pun intended. Se muumiläppä, tiedättehän.)

Charlene Wittstock. Nätti tyttö, jonka into avioitui viralliseksi ruhtinasgallerian osaksi ja siitoslehmäksi alkoi vaikuttaa hippusen kyseenalaiselta viimeistään sen kolmannen karkuunpyrkimysyrityksen jälkeen. Soveliaan elintason takaaminen loppuelämäkseen soveliaalla naimakaupalla on toki tällä(kin) mantereella tuttua kauraa ja sitä yleisempää, mitä korkeampaan tuloluokkaan toinen sopimuksen osapuolista asettuu - mutta jalkojen levittäminen, silmien sulkeminen ja isänmaan ajatteleminen soveltuu, yhä ja edelleen, lähinnä niille joiden psyyke on riittävissä kantimissa ja pokka riittävä tosiaan pitämään ne simmut kiinni vaaditun ajan: kaikelta ja kaikilta.

Jos ahdistuskäyrä poksahtaa nousuun tai diilin pieni präntti paljastuu askeleen liian myöhään, sillä saattaa olla vaikutuksensa halukkuuteen vetää homma maaliin saakka. Ympäristön paine on vekkuli tekijä: "meinaatko sä oikeasti kusta nämä miljoonien eurojen häät ja ryssiä suorastaan ruhtinaallisesti koko brändikonsulttitiimin matkailunedistämisduunin seuraavaksi sadaksi vuodeksi ja puoleksi valtakunnaksi?"

Tuloksellis-taloudellisesti kun armaalla Monacolla ei mene kuluvana aikana kovinkaan ruhtinaallisesti. Veroteknistä ongelmaa pukkaa ja isotuloista väestönosaa pitäisi houkutella lisää. Siinä hommassa ei paljoa sekoileva morsmaikku auta, mutta söpöt saippuahäät kyllä. Takavarikoidaan siis se passi, ettei leidi liidä lentokentältä ja jätä jälkeensä bad publicityn pölypilveä.

Mediamössötystä aiheen tiimoilta on ollut valaisevaa seurata.

Vielä valaisempaa tosin on lukea sitä ajatusleikkisilmin: miten olisivatkaan erinäiset julkaisut ja valkoisen kristillisvallan kotikontuina toitottavat hommailufoorumit täyttyneet tutusta jupinasta, jos karkailevan morsiamen kengissä olisikin sipsuttanut se saudiprinsessa. Tiedättehän: sellainen sopimusavioliittoon lähipiirinsä pakottamana asteleva raharikkaan ylimyssuvun alistettu kaapuakka, jonka mielipdettä ei paljoa kysellä, tähän tai tuohon.

Katolisen postimerkin suhteelliseen morsianahdinkoon kommenteerataan kovin toiseen sävyyn.

Tule apuun, Vickan.

Kansalaisaloite: pimppiä Henry Laasaselle

Pahoittelen alatyylistä otsikointiani. Menkööt se modernin huomiohakuisuuden ja BB-estetiikan vaalimisen piikkiin. (Tai jos sitä loukkaavaksi sanotte, kommentoin korkeintaan toteamalla Teidän yrittävän rajoittaa tuota veteraanien minulle kunniakkaasti tuomaa ja takamaa sananvapauttani.)

Henry Laasanen, tuo valtakuntamme virallinen itkijänainen, on jälleen noussut soisista syvyyksistään valistamaan meitä feministien uhasta.

Laasasen miehisiä klisheitä onnistuneesti kierrättänyt teos Naisten seksuaalinen valta julisti muutama vuodenkierto sitten esimerkiksi naisten alempien palkkojen olevan oikeutettu osa yhteiskuntarakennetta, sillä biologisen sukupuolensa ansiosta naiset pitävät hallussaan salaista asetta, "seksuaalista valtaa", jolla kiristää ja ansaita itselleen etuuksia tavalla, johon miehet eivät kykene. Näin ollen Laasanen näki aiheelliseksi tasa-arvoistaa yhteiskuntaa jättämällä naiset laillisissa rakenteissa kakkosriviin - wanhan hyvän ajan tapaan - sillä seksuaalisia palveluksiaan pihtaamalla he kuitenkin voisivat uiskennella sujuvasti urakehityksen ja muiden bonusten maailmaan.

Teoksensa sivuja Laasanen täytti hurjilla, miehet ja naiset 1-10 -numeroarvosanoin eri ryhmiin jakavilla talukoille todistellen siten, että seiskatyypin miehet saavat liian harvoin kympin naisia. (Mitä tekemistä tällä oli tasa-arvon kanssa, jäi valitettavasti tarkentamatta.)

Mutta silloin oli silloin ja nyt on nyt. Laasanen sanailee Aamulehdessä uuden annoksen kelpo salaliittoteoriaa aihealueen vinkeimmästä päästä. Tällä kertaa asia koskee Tanssii tähtien kanssa -formaattiin osallistuvaa, Vuoden pakolaisnaista Nasima Razmyaria, tämän afgaaniyhteisöltä saamaa negatiivista palautetta ja tasa-arvoministeri Wallinin hiljaisuutta Rasmyarin saaman negatiivisen palautteen edessä.

"- Feministien tavoitteena on saada valtaa Suomessa. He saavat valtaa luomalla kuvan, että suomalainen mies on väkivaltainen ja huono. Jos feministit hyökkäisivät maahanmuuttajaryhmiä vastaan, se korostaisi
suomalaisen miehen paremmuutta ja sitä, kuinka heillä on mukava suomalainen mies."


"- Joku logiikka pettää. Kun audimies Esko Kiesi sanoi humoristisia kommentteja naisista, tasa-arvoministeri Wallin ja johtavat feministit tuomitsivat hänet sovinistisiaksi."

Siinä pari kappaletta ehtaa ajankohtais-Laasasta.

Niin kiehtovaa kuin parhaimmillaan 50 -luvun USA:n kukkeinta kommunistiparanoiaa muistuttavaa Laasastelua onkaan lukea, ehdotan silti aloitettavaksi seuraavaa kansalaisliikettä:

antakaa nyt joku viimein tuolle miehelle pillua. Jos se siitä edes vähän rauhoittuisi.

Nainen - pue ja riisu!

Ranska heurekekkasi taannoin kieltää naisiltaan burkaan sekä kasvot peittävään niqab -huntuun sonnustautumisen julkisilla paikoilla.

Samansuuntainen lakialoite on vireillä muutamassa muussakin vapaan läntisen Euroopan maissa, esimerkiksi suklaisen siirtomaahistorian Belgiassa.

Uusimpana pelurina naisten pukeutumisen säätelyyn lain ja asetuksin kentälle astuu italialainen Castellammare di Stabian rannikkokaupunki. Se suunnittelee minihameiden ja muiden paljastavien vaatteiden kieltoa perustellen kieltoa soveliaisuudella ja säädyllisyyden palauttamisella kaupunkikuvaan. Minihameiden lisäksi kieltolistalle lisättäisiin matalavyötäröiset farkut, jalkapallon peluu kaupunginkialueella sekä jumalanpilkka.

Kaikkien maiden konservatiivit: liittykää jo yhteen ja päättääkää, tuleeko maailman naisten tasa-arvon ja säädyllisyyden nimissä pukeutua vai riisuutua.

Mikäli yhteismielipidettä ei saada aikaan, laatikaa edes globaali aikataulu siitä, kumpaa versiota missäkin kuussa tulee suosia.

Sitä odotellessa jumalanpilkka voitaisiin ihan Räsäsen mieliksi kaivaa keskustelun aiheeksi täälläkin. Kuivakkaa kulttuurielämää saattaisi kummasti piristää pieni uutuusversiointi case Hannu Salamasta.

Vitusta voimaa - kielioppia femakoille ja vähän muillekin

Sieltä sitä tullaan ja toisinaan takaisinkin halutaan. Ainakin välillisesti. Ihmiskunnan enemmistön siirryttyä uskontokuntiin, joissa nainen on se väen vähämielisempi osapuoli, tuli tästäkin elimestä ja käsitteestä kakkosluokan tavaraa, kaupattavaa, käytettävää ja vähintäänkin voimatonta. Voi vittu, soturi ei ole, ei ole ollut eikä tule olemaankaan mikään vitullinen neiti, vaan vähintäänkin fyysistä munaa omaava kyrväkäs! Johan urheiluselostajatkin alkavat vikistä jääkiekon olevan neitikiekkoa heti, kun kaukalossa pelataan enemmän kuin tapellaan.

Ennen tätä uskonnollispohjaista yhteiskuntarakenteen muutosta vaginalla - vitulla - oli erityistä voimaa lokaalissa agraarikulttuurissa. Talon emäntä käytti voimaansa niin karjaa kuin lapsia suojatakseen: kun lehmät ensi kertaa laskettiin keväällä ulos navetasta, seisoi talon mahtileidi koivet avoimeni portin päällä. Vittu suojasi myös pahalta silmältä ja monilta muilta ikävyyksiltä.

Pakkohan moisesta ruumiinaukosta on ollut tehdä pornoteollisuuden käyttöesine, autovahan myynninedistämiskeino ja puhekielen välimerkki. Itse käyttelen vittua melko rehevin sanakääntein, saaden toistuvasti pyyhkeitä "epäfeministisestä kielenkäytöstä", "itseni" tai "naiseuteni" häpäisemistä tai mistä milloinkin lie. Näille nillittäjille minulla on nopea ja hyväksi havaittu konseptivastaus: en minä käytä vittua kirosanana. Minä käytän sitä voimasanana. Siinä on kuulkaas kohtalainen ero.

Päivän linkkinä omistankin kaikille itsensä liian vakavasti ottaville fanaatikoille, punatukkaisille naistutkimuksen opiskelijoille ja muille väliin jääville ikäville lieveilmiöille Jouni Kempin, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen järjestelmäasiantuntijan ja runoilijan, lyhyen johdatyksen vitun käyttöön.

Tämä vittumainen ja vitullinen tapaus tiedottaa jatkossakin pysyttelevänsä ehtana feministinä ja kannattavansa siten lämpimästi sukupuolten kaikensorttista tasa-arvoa. Nottas tiedätte.

Maailma diagnoosin jälkeen: Audimiehen inspiroimaa

Kun katsot kuiluun kyllin pitkään, alkaa se katsoa takaisin.

Mitä eroa on mielisairaalan lääkärillä ja potilaalla? Toisella on avaimet.

Normaalia ei olekaan. On vain enemmistön mielipide.

Kaikki me olemme hulluja. Erot syntyvät siinä, miten kukin hulluutensa hallitsee.

Diagnoosinjälkeiseen maailmaan palaava ja itseään sen huoneista etsivä tutkii todellisuutta ja esittää kysymyksen: kumpi on hullumpi - maailma vai minä? Kysymys jää vastausta vaille - nyt ja aina - mutta Audimies, tuo mainio veikko sukupuoliroolien määrittelyn maasta, asetteli mieleen ajatusleikin rooleista, niiden kääntämisestä ja kaiken perimmäisestä suhteellisuudesta. Olkaa hyvät:

- - - - - -
Alkuperäinen Esko Kiesin haastattelu

Auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät miehestä

"Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksilla ja pyörillä – miehen hyvinvoivat alaraajojen sekä torson alueen lihakset ja kengät ovat minulle tärkeitä. Mies menettää usein muotonsa, jos hänellä on aukinyöritetyt tennarit tai liikemiestyypin suosimat mutta enemmän Leningrad Cowboysin esiintymisasua muistuttavat nahkajalkineet” , Riia Vain-Itsensä sanoo ja kertoo katsovansa miestä samassa järjestyksessä kuin uutta autoa: katse kulkee alhaalta ylös eli kengistä ja pohjelihaksista vartaloon ja pukeutumiseen ja viimeiseksi silmiin.

Riia Vain-Itsensä kokemusten mukaan mies on halutessaan "aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin nainen". Riia Vain-Itselle on iän myötä miehessä tullut yhä tärkeämmäksi itse miehekkyys.

"Tarvitsen miestä yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin mies on tarkoitettu, kuten pitämään naista hyvänä ja olemaan haluttava. Nykyään minulle on hyvin tärkeää, että minulla ja miehelläni on paljon yhteistä, esimerkiksi samantasoinen koulutus ja arvomaailma. Arvostan myös suuresti sitä, että mies remontoi asuntoni ja toimii autonkuljettajana, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun mies kieltäytyy remontoinnista tai ostoskierroksen kuskina toimimisesta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään."

Miehen sopiva ikä on Riia Vain-Itsensä mielestä määritelty hyvin Naisen oppaassa, joka on painettu vuonna 1948: se on naisen ikä jaettuna kahdella ja ynnättynä seitsemällä. Riia Vain-Itselle, 27, sopivan ikäinen mies on siis noin 20,5 -vuotias. Riia Vain-Itsensä näkee tässä logiikkaa: ”täällä Suomessa miesten elinikä on keskimäärin naista alhaisempi ja heidän fysiikkansa vanhenee varhaisemmassa vaiheessa. En halua olla viisikymppisenä kenenkään henkilökohtainen vanhushuoltaja.”

Tasa-arvoa ei Riia Vain-Itsensä mielestä ole se, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, sillä mies on niin fyysisesti, psyykeltään kuin tunne-elämältäänkin aivan erilainen kuin nainen.
"Tämän vuoksi miehet pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: päästäkseen niihin he joutuvat käyttämään naisia useammin verkostoja, kaverisuhteita ja saunasopimuksia reilun ja avoimen kyvyillä kilpailun sijasta. Henkilövalinnoissakin tunne menee usein järjen edelle ja valitaan tuttu mies vaikka tarjolla olisi pätevämpi nainen. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Naiset taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia", Riia Vain-Itsensä analysoi.

"Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin miehiäkin", Riia Vain-Itsensä vielä muistuttaa. "Mies selviää kaikesta muusta ilman naista, paitsi teknisistä ja elämänhallinnallisista asioista, kuten merkkipäivien muistamisesta tai talousvarojen säännöstelystä siten, että ne pelkän alkoholin ja laajakuva-tv:n sijasta riittävät myös laskuihin. Myös itse hankittua lihaksettomuutta eli niinsanottua kynäniskaisuutta on vaikea antaa anteeksi. Miehen tulee pitää huolta itsestään", Riia Vain-Itsensä päättää lausuntonsa.