Sillä Eurabia on tuleva, näkevä ja voittava.
Showing posts with label islam. Show all posts
Showing posts with label islam. Show all posts
Friday, November 11, 2011
Monday, July 11, 2011
Monacon Charlenesta saudiprinsessaan
Saudi-Arabia. Tiedättehän. Niitä vihattavia rättipäämaita, joissa akat pysyvät poissa autonratista, eivät pistäydy shoppaamassa ilman miespuolisen lähimmäisen lupalappua tai harjouta juuri muitakaan länsimaisen hapatuksen muotoja. Se sellainen rättipäämaa, jonka alueella sattuu sijaitsemaan kohtalainen sirkama maailman öljyvaroista ja joka siihen pohjaavan länsidiplomatiansa turvin saa, niistä hitusen toisen keskimääräisen tuloluokan rättipäämaista poiketen, harjoittaa suhteidensa turvaamana juuri sellaista ihmisoikeuspolitiikkaa ja tasa-arvokulttuuria kuin sattuu nappaamaan.
Monaco. Tiedättehän. Se sellainen länsimainen, Eurooppaan sijaitsemaan läntyttäy postimerkkivaltio, jonka veropolitiikka on vetänyt puoleensa kelpo kokoelman ökyisän rikasta veropakolaisväkeä Häkkisen Mikasta aina oikeasti ison liigan pelaajiin. Sellainen hassu valtio, jossa edelleen on turistiproggiksia edistävä kuningashuone ruhtinaallisine perimysjärjestyksineen ja kommervenkkeineen. Ja se ruhtinas Albert, jona ruhtinaalliseen moloon kondomi ei juuri sovi, mutta joka suureksi epäonnekseen ei ole kyennyt tuikkaamaan raskaaksi yhtäkään sellaista onnenonkijaa, joka olisi kantanut onnellisesti sertifioitua asemaa virallisen perijän maailmaansaattamiseksi.
Perinteet ovat hassu juttu. Ja Euroopan mantereen kuninkaalliset häät iso bisnes, mittasi sitä sitten turistituloilla, myydyillä lööpeillä tai matkamuistomukeilla. (Pun intended. Se muumiläppä, tiedättehän.)
Charlene Wittstock. Nätti tyttö, jonka into avioitui viralliseksi ruhtinasgallerian osaksi ja siitoslehmäksi alkoi vaikuttaa hippusen kyseenalaiselta viimeistään sen kolmannen karkuunpyrkimysyrityksen jälkeen. Soveliaan elintason takaaminen loppuelämäkseen soveliaalla naimakaupalla on toki tällä(kin) mantereella tuttua kauraa ja sitä yleisempää, mitä korkeampaan tuloluokkaan toinen sopimuksen osapuolista asettuu - mutta jalkojen levittäminen, silmien sulkeminen ja isänmaan ajatteleminen soveltuu, yhä ja edelleen, lähinnä niille joiden psyyke on riittävissä kantimissa ja pokka riittävä tosiaan pitämään ne simmut kiinni vaaditun ajan: kaikelta ja kaikilta.
Jos ahdistuskäyrä poksahtaa nousuun tai diilin pieni präntti paljastuu askeleen liian myöhään, sillä saattaa olla vaikutuksensa halukkuuteen vetää homma maaliin saakka. Ympäristön paine on vekkuli tekijä: "meinaatko sä oikeasti kusta nämä miljoonien eurojen häät ja ryssiä suorastaan ruhtinaallisesti koko brändikonsulttitiimin matkailunedistämisduunin seuraavaksi sadaksi vuodeksi ja puoleksi valtakunnaksi?"
Tuloksellis-taloudellisesti kun armaalla Monacolla ei mene kuluvana aikana kovinkaan ruhtinaallisesti. Veroteknistä ongelmaa pukkaa ja isotuloista väestönosaa pitäisi houkutella lisää. Siinä hommassa ei paljoa sekoileva morsmaikku auta, mutta söpöt saippuahäät kyllä. Takavarikoidaan siis se passi, ettei leidi liidä lentokentältä ja jätä jälkeensä bad publicityn pölypilveä.
Mediamössötystä aiheen tiimoilta on ollut valaisevaa seurata.
Vielä valaisempaa tosin on lukea sitä ajatusleikkisilmin: miten olisivatkaan erinäiset julkaisut ja valkoisen kristillisvallan kotikontuina toitottavat hommailufoorumit täyttyneet tutusta jupinasta, jos karkailevan morsiamen kengissä olisikin sipsuttanut se saudiprinsessa. Tiedättehän: sellainen sopimusavioliittoon lähipiirinsä pakottamana asteleva raharikkaan ylimyssuvun alistettu kaapuakka, jonka mielipdettä ei paljoa kysellä, tähän tai tuohon.
Katolisen postimerkin suhteelliseen morsianahdinkoon kommenteerataan kovin toiseen sävyyn.
Tule apuun, Vickan.
Monaco. Tiedättehän. Se sellainen länsimainen, Eurooppaan sijaitsemaan läntyttäy postimerkkivaltio, jonka veropolitiikka on vetänyt puoleensa kelpo kokoelman ökyisän rikasta veropakolaisväkeä Häkkisen Mikasta aina oikeasti ison liigan pelaajiin. Sellainen hassu valtio, jossa edelleen on turistiproggiksia edistävä kuningashuone ruhtinaallisine perimysjärjestyksineen ja kommervenkkeineen. Ja se ruhtinas Albert, jona ruhtinaalliseen moloon kondomi ei juuri sovi, mutta joka suureksi epäonnekseen ei ole kyennyt tuikkaamaan raskaaksi yhtäkään sellaista onnenonkijaa, joka olisi kantanut onnellisesti sertifioitua asemaa virallisen perijän maailmaansaattamiseksi.
Perinteet ovat hassu juttu. Ja Euroopan mantereen kuninkaalliset häät iso bisnes, mittasi sitä sitten turistituloilla, myydyillä lööpeillä tai matkamuistomukeilla. (Pun intended. Se muumiläppä, tiedättehän.)
Charlene Wittstock. Nätti tyttö, jonka into avioitui viralliseksi ruhtinasgallerian osaksi ja siitoslehmäksi alkoi vaikuttaa hippusen kyseenalaiselta viimeistään sen kolmannen karkuunpyrkimysyrityksen jälkeen. Soveliaan elintason takaaminen loppuelämäkseen soveliaalla naimakaupalla on toki tällä(kin) mantereella tuttua kauraa ja sitä yleisempää, mitä korkeampaan tuloluokkaan toinen sopimuksen osapuolista asettuu - mutta jalkojen levittäminen, silmien sulkeminen ja isänmaan ajatteleminen soveltuu, yhä ja edelleen, lähinnä niille joiden psyyke on riittävissä kantimissa ja pokka riittävä tosiaan pitämään ne simmut kiinni vaaditun ajan: kaikelta ja kaikilta.
Jos ahdistuskäyrä poksahtaa nousuun tai diilin pieni präntti paljastuu askeleen liian myöhään, sillä saattaa olla vaikutuksensa halukkuuteen vetää homma maaliin saakka. Ympäristön paine on vekkuli tekijä: "meinaatko sä oikeasti kusta nämä miljoonien eurojen häät ja ryssiä suorastaan ruhtinaallisesti koko brändikonsulttitiimin matkailunedistämisduunin seuraavaksi sadaksi vuodeksi ja puoleksi valtakunnaksi?"
Tuloksellis-taloudellisesti kun armaalla Monacolla ei mene kuluvana aikana kovinkaan ruhtinaallisesti. Veroteknistä ongelmaa pukkaa ja isotuloista väestönosaa pitäisi houkutella lisää. Siinä hommassa ei paljoa sekoileva morsmaikku auta, mutta söpöt saippuahäät kyllä. Takavarikoidaan siis se passi, ettei leidi liidä lentokentältä ja jätä jälkeensä bad publicityn pölypilveä.
Mediamössötystä aiheen tiimoilta on ollut valaisevaa seurata.
Vielä valaisempaa tosin on lukea sitä ajatusleikkisilmin: miten olisivatkaan erinäiset julkaisut ja valkoisen kristillisvallan kotikontuina toitottavat hommailufoorumit täyttyneet tutusta jupinasta, jos karkailevan morsiamen kengissä olisikin sipsuttanut se saudiprinsessa. Tiedättehän: sellainen sopimusavioliittoon lähipiirinsä pakottamana asteleva raharikkaan ylimyssuvun alistettu kaapuakka, jonka mielipdettä ei paljoa kysellä, tähän tai tuohon.
Katolisen postimerkin suhteelliseen morsianahdinkoon kommenteerataan kovin toiseen sävyyn.
Tule apuun, Vickan.
Monday, December 13, 2010
Pommipoikia ja pohjoismaista terrorismia
Näin siinä sitten kävi.
Ruotsiinkin eksyi joku, joka pohjoismaalaiseen tapaan piti itseenkohdistettua väkivallantekoa validina mielipiteenilmaisun välineenä. Epäpohjoismaalaiseen tapaan tekijä vain valitsi köyden tai kotikaapissa nököttäneen metsästysaseen sijasta pommin.
Pohjoismainen äärioikeisto luonnollisesti kiittää tapahtuneesta päät painuksissa, polvillaan ja kädet vaaditussa muodostelmassa luojaansa, Hitlerin haamua, Timo Soinin syntymäpäivää tai mitä nämä veikkoset nyt pyhinään pitävätkin.
Yhtä uskonnollisesti oikeassa tahollaan on samassa matalaotsaisten fanaatikkokerhossa painiva pommipoika. Islamin yksinkertaiseen kanssaeläjien kunnioitukseen, hengelliseen nöyryyteen ja almunantoon vähäosaisemmille nojaava peruskoodisto toteutuu Tukholman pommileikissä yhtä mainiosti kuin kristilliset arvot Päivi Räsäsen seurakunnassa.
Tästä vähäisestä yksityiskohdasta oma fanaatikkokerhostomme ei luonnollisesti välitä. Sille ei riitä, että Tukholman imaami, Ruotsin islamilainen yhteisö ja vähän muukin muslimien enemmistö tuomitsee nähdynkaltaiset tempaukset; kun yleistäminen ja faktojen kaihtaminen on elämäntavaksi kerran valittu, ei saavutetuista ajatusurista hevin luovuteta.
Samanlainen yleinen verenjanon herätysjuhla maahanmuuttokriittisten keskuudessä nähtiin Tampereen murhapolton yhteydessä. Tulipaloon liittynyt irakilainen pizzayrittäjä räjäytti potin: Hommaforumin keskustelukerho repesi spekulaatioiden riemujuhlaan, jota ei näyttänyt hävettävän avoimesti iloita kolmen (kanta)suomalaisen kuolemasta. Yrittäjän maahanmuuttajataustan lisäksi muita perusteita ajatusleikeille ei kaivattu. Miksi olisikaan? Liian monet nappulat pelilaudalla olisivat vain sotkeneet maahanmuuttokriittisen matalaotsan pahimman pelon manifestoimisen. Enitenhän kerhomme pelkää sitä, ettei ulkomaalainen olisikaan se lapsia syövä ja koteja polttava hirviö, jona heidät pyritään esittämään.
Jollakin niiden pahuus on perusteltava.
Toimikoon yleistäminen siis kerhomme pääasiallisena argumentoinnin keinona. Se - ja jo mainitsemani faktojen unohtaminen. Vedetään peliin esimerkiksi Europolin - the European Law Enforcement Organisation - terrorismitilastot:
Europolin tilastot terroriteoista Euroopassa 2006-2009:
- Total number: 1770
- Islamic: 6 (0.34%)
- Right Wing Ethno-Nationalist and Separatist: 1596 (90.17%)
- Left Wing: 106 (5.99%)
- Other/Not Specified: 62 (3.50%)
Näyttää siltä, että kotto-Suomessa sianpäitä lähettelevät ja naispuolisia väärinajattelijoita "yllätyshalaamisella" uhkailevat nutipäät ovat tuottaneet itsensä sellaiseen aktiivisuuden tilaan, josta peljätty islamilainen terrorismi voi korkeintaan uneksia.
Mutta mitäs niistä yksityiskohdista.
Samaa mieltä on myös nimimerkki Kaunainen Työtön, joka muistuttaa myös että “liibatilaabati töttöröttötötötöö sivilisaatioiden törmäys gettoutuminen ja muutamia muita sanoja jotka kopioin wikipediasta lalla-lalla” [kirjoitusvirheet korjattu]., kommentoi pommiuutisen kommenttiosastoa tökkivä sarkastinen Lehti -julkaisu.
Yleisesti ottaen keskustelijat pitävät parhaana vaihtoehtona, että iskun takia kehitysapu lopetetaan, vähemmistöjen asemaa heikennetään, työttömyysturvaa karsitaan, irtisanomissuoja ja lakko-oikeus poistetaan, humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus lakkautetaan ja vanhustenhoidon määrärahoja lisätään tuntuvasti. Myös faktojen tarkastamisesta ja mielipiteiden perustamisesta niihin olisi pikimmiten luovuttava, se jatkaa, säästäen minulta kirjoittamisen vaivan.
Mihin Tukholman pommimies sitten tähtäsi? Luultavasti samaan kuin tunnetun maailmankaikkeuden aiemmatkin terroristit: antamaan pökköä pesään demokratian vastaisille toimijoille, luomaan pelon ilmapiiriä ja ajamaan erinäisten valtioiden lauman maalaamaan itsensä yhä tiukemmin nurkkaan, johon niitä usutetaankin: tilaan, jossa sanan-, kansalais- ja yksilönvapauden rajoittaminen kansallisen turvallisuuden nimissä on isänmaallinen velvollisuus, kansalaisia ryhdytään luokittelemaan A-, B- ja Ö-luokkaan uskonnollisin sekä etnisin perustein ja kansalaisyhteiskunnan kriittisen äänenpainot nuijitaan hiljaisiksi lainsäädännön voimin - pois keikuttamasta venettä ja yhden johtajan yhtä oikeaa mielipidettä.
Tässä hän, surullista kyllä, luultavammin onnistuukin. Tästä pitävät Hommakerholaiset - sekä heitä äänestäviä perseääliötä kosiskelevat valtapuolueet - huolen.
On hetkiä, jolloin ymmärrän täydellisesti Monty Python -ryhmän perustelut ilmoitukselleen päätöksestä lopettaa komedian teko: nykytodellisuuden absurdiuden kanssa ei vain ole enää mahdollista kilpailla fiktiivisen huumoren keinoin. Todellisuus pesaisee fiktion mennen ja tullen - lingoten kaupan päälle.
Ruotsiinkin eksyi joku, joka pohjoismaalaiseen tapaan piti itseenkohdistettua väkivallantekoa validina mielipiteenilmaisun välineenä. Epäpohjoismaalaiseen tapaan tekijä vain valitsi köyden tai kotikaapissa nököttäneen metsästysaseen sijasta pommin.
Pohjoismainen äärioikeisto luonnollisesti kiittää tapahtuneesta päät painuksissa, polvillaan ja kädet vaaditussa muodostelmassa luojaansa, Hitlerin haamua, Timo Soinin syntymäpäivää tai mitä nämä veikkoset nyt pyhinään pitävätkin.
Yhtä uskonnollisesti oikeassa tahollaan on samassa matalaotsaisten fanaatikkokerhossa painiva pommipoika. Islamin yksinkertaiseen kanssaeläjien kunnioitukseen, hengelliseen nöyryyteen ja almunantoon vähäosaisemmille nojaava peruskoodisto toteutuu Tukholman pommileikissä yhtä mainiosti kuin kristilliset arvot Päivi Räsäsen seurakunnassa.
Tästä vähäisestä yksityiskohdasta oma fanaatikkokerhostomme ei luonnollisesti välitä. Sille ei riitä, että Tukholman imaami, Ruotsin islamilainen yhteisö ja vähän muukin muslimien enemmistö tuomitsee nähdynkaltaiset tempaukset; kun yleistäminen ja faktojen kaihtaminen on elämäntavaksi kerran valittu, ei saavutetuista ajatusurista hevin luovuteta.
Samanlainen yleinen verenjanon herätysjuhla maahanmuuttokriittisten keskuudessä nähtiin Tampereen murhapolton yhteydessä. Tulipaloon liittynyt irakilainen pizzayrittäjä räjäytti potin: Hommaforumin keskustelukerho repesi spekulaatioiden riemujuhlaan, jota ei näyttänyt hävettävän avoimesti iloita kolmen (kanta)suomalaisen kuolemasta. Yrittäjän maahanmuuttajataustan lisäksi muita perusteita ajatusleikeille ei kaivattu. Miksi olisikaan? Liian monet nappulat pelilaudalla olisivat vain sotkeneet maahanmuuttokriittisen matalaotsan pahimman pelon manifestoimisen. Enitenhän kerhomme pelkää sitä, ettei ulkomaalainen olisikaan se lapsia syövä ja koteja polttava hirviö, jona heidät pyritään esittämään.
Jollakin niiden pahuus on perusteltava.
Toimikoon yleistäminen siis kerhomme pääasiallisena argumentoinnin keinona. Se - ja jo mainitsemani faktojen unohtaminen. Vedetään peliin esimerkiksi Europolin - the European Law Enforcement Organisation - terrorismitilastot:
Europolin tilastot terroriteoista Euroopassa 2006-2009:
- Total number: 1770
- Islamic: 6 (0.34%)
- Right Wing Ethno-Nationalist and Separatist: 1596 (90.17%)
- Left Wing: 106 (5.99%)
- Other/Not Specified: 62 (3.50%)
Näyttää siltä, että kotto-Suomessa sianpäitä lähettelevät ja naispuolisia väärinajattelijoita "yllätyshalaamisella" uhkailevat nutipäät ovat tuottaneet itsensä sellaiseen aktiivisuuden tilaan, josta peljätty islamilainen terrorismi voi korkeintaan uneksia.
Mutta mitäs niistä yksityiskohdista.
Samaa mieltä on myös nimimerkki Kaunainen Työtön, joka muistuttaa myös että “liibatilaabati töttöröttötötötöö sivilisaatioiden törmäys gettoutuminen ja muutamia muita sanoja jotka kopioin wikipediasta lalla-lalla” [kirjoitusvirheet korjattu]., kommentoi pommiuutisen kommenttiosastoa tökkivä sarkastinen Lehti -julkaisu.
Yleisesti ottaen keskustelijat pitävät parhaana vaihtoehtona, että iskun takia kehitysapu lopetetaan, vähemmistöjen asemaa heikennetään, työttömyysturvaa karsitaan, irtisanomissuoja ja lakko-oikeus poistetaan, humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus lakkautetaan ja vanhustenhoidon määrärahoja lisätään tuntuvasti. Myös faktojen tarkastamisesta ja mielipiteiden perustamisesta niihin olisi pikimmiten luovuttava, se jatkaa, säästäen minulta kirjoittamisen vaivan.
Mihin Tukholman pommimies sitten tähtäsi? Luultavasti samaan kuin tunnetun maailmankaikkeuden aiemmatkin terroristit: antamaan pökköä pesään demokratian vastaisille toimijoille, luomaan pelon ilmapiiriä ja ajamaan erinäisten valtioiden lauman maalaamaan itsensä yhä tiukemmin nurkkaan, johon niitä usutetaankin: tilaan, jossa sanan-, kansalais- ja yksilönvapauden rajoittaminen kansallisen turvallisuuden nimissä on isänmaallinen velvollisuus, kansalaisia ryhdytään luokittelemaan A-, B- ja Ö-luokkaan uskonnollisin sekä etnisin perustein ja kansalaisyhteiskunnan kriittisen äänenpainot nuijitaan hiljaisiksi lainsäädännön voimin - pois keikuttamasta venettä ja yhden johtajan yhtä oikeaa mielipidettä.
Tässä hän, surullista kyllä, luultavammin onnistuukin. Tästä pitävät Hommakerholaiset - sekä heitä äänestäviä perseääliötä kosiskelevat valtapuolueet - huolen.
On hetkiä, jolloin ymmärrän täydellisesti Monty Python -ryhmän perustelut ilmoitukselleen päätöksestä lopettaa komedian teko: nykytodellisuuden absurdiuden kanssa ei vain ole enää mahdollista kilpailla fiktiivisen huumoren keinoin. Todellisuus pesaisee fiktion mennen ja tullen - lingoten kaupan päälle.
Tuesday, October 26, 2010
Nainen - pue ja riisu!
Ranska heurekekkasi taannoin kieltää naisiltaan burkaan sekä kasvot peittävään niqab -huntuun sonnustautumisen julkisilla paikoilla.
Samansuuntainen lakialoite on vireillä muutamassa muussakin vapaan läntisen Euroopan maissa, esimerkiksi suklaisen siirtomaahistorian Belgiassa.
Uusimpana pelurina naisten pukeutumisen säätelyyn lain ja asetuksin kentälle astuu italialainen Castellammare di Stabian rannikkokaupunki. Se suunnittelee minihameiden ja muiden paljastavien vaatteiden kieltoa perustellen kieltoa soveliaisuudella ja säädyllisyyden palauttamisella kaupunkikuvaan. Minihameiden lisäksi kieltolistalle lisättäisiin matalavyötäröiset farkut, jalkapallon peluu kaupunginkialueella sekä jumalanpilkka.
Kaikkien maiden konservatiivit: liittykää jo yhteen ja päättääkää, tuleeko maailman naisten tasa-arvon ja säädyllisyyden nimissä pukeutua vai riisuutua.
Mikäli yhteismielipidettä ei saada aikaan, laatikaa edes globaali aikataulu siitä, kumpaa versiota missäkin kuussa tulee suosia.
Sitä odotellessa jumalanpilkka voitaisiin ihan Räsäsen mieliksi kaivaa keskustelun aiheeksi täälläkin. Kuivakkaa kulttuurielämää saattaisi kummasti piristää pieni uutuusversiointi case Hannu Salamasta.
Samansuuntainen lakialoite on vireillä muutamassa muussakin vapaan läntisen Euroopan maissa, esimerkiksi suklaisen siirtomaahistorian Belgiassa.
Uusimpana pelurina naisten pukeutumisen säätelyyn lain ja asetuksin kentälle astuu italialainen Castellammare di Stabian rannikkokaupunki. Se suunnittelee minihameiden ja muiden paljastavien vaatteiden kieltoa perustellen kieltoa soveliaisuudella ja säädyllisyyden palauttamisella kaupunkikuvaan. Minihameiden lisäksi kieltolistalle lisättäisiin matalavyötäröiset farkut, jalkapallon peluu kaupunginkialueella sekä jumalanpilkka.
Kaikkien maiden konservatiivit: liittykää jo yhteen ja päättääkää, tuleeko maailman naisten tasa-arvon ja säädyllisyyden nimissä pukeutua vai riisuutua.
Mikäli yhteismielipidettä ei saada aikaan, laatikaa edes globaali aikataulu siitä, kumpaa versiota missäkin kuussa tulee suosia.
Sitä odotellessa jumalanpilkka voitaisiin ihan Räsäsen mieliksi kaivaa keskustelun aiheeksi täälläkin. Kuivakkaa kulttuurielämää saattaisi kummasti piristää pieni uutuusversiointi case Hannu Salamasta.
Tuesday, October 12, 2010
Burkista, bitcheista ja naisen itsemääräämisoikeudesta
Naisten vaatetus.
Niin pieni asia - ja silti se mitä naisihminen ylleen valitsee, muodostuu kerta toisensa jälkeen tulikivenkatkuisen poliittisen väännön kohteeksi.
Pääasia lyhyesti: kun saavutetaan piste, jossa valtio ryhtyy lain voimin sanelemaan mitä nainen saa tai ei saa pukea ylleen julkisella paikalla, ollaan vakavan tasa-arvo-ongelman edessä. Ranskasta Afganistaniin.
Ranskan parlamentin ylähuone on täten hyväksynyt burkakiellon. Laki tulee voimaan puolen vuoden kuluessa - ellei se satu kaatumaan perustuslakituomioistuimessa.
Äänestyksessä vain yksi ylähuoneen edustajista vastusti burkakiellon kirjaamista lakiin.
"Tässä ei ole kyse turvallisuudesta tai uskonnosta vaan tasavaltalaisten periaatteidemme kunnioittamisesta", lausui oikeusministeri Michele Alliot-Marie. Alliot-Marien mukaan kasvojen peittämistä hunnulla ei voida sallia - vaikka kyseessä olisikin naisen oma valinta.
Mielenkiintoinen paradoksi: suojella vapautta pakolla?
Lain mukaan burkaa tai niqabia käyttävä nainen saisi 150 euron sakot. Tähän asti länsimainen kulttuuri on ladannut naistensa niskaan ainoastaan paineet sanattomasti säädetyn kauneusihanteensa saavuttamisesta ja ylläpidosta: riittävän hoikka painoindeksi, riittävän isot tissit, sopivat pusuhuulet, tekotukkaa tilkkeeksi jos ei omassa tuuheus tai pituus riitä. Ja vaatteet - jopa Helsingin Sokos kauppaa push up -liivejä 8 -vuotiaille. "Suuren kysynnän vuoksi", vastasi markkinointipäällikkönsä syytä moiseen kysyttäessä.
Tämän päälle puututaan siis vielä vaatteisiinkin. Yhtäällä länsimainen oikeuskäytäntö katsoo paljastavanpinkeän vaatetuksen kelpaavan raiskaustapauksissa tuomiota alentavaksi syyksi - ja toisaalla kertoo, ettei omaehtoinen kasvojen tai vartalon peittäminenkään kelpaa.
Yhteiskunta kuin yhteiskunta: nainen pysyy rivien väleissä objektina, jonka ulkomuotoa katsotaan tarpeelliseksi hallita. Ihan niinku naisten omaksi parhaaksi, tajuuks?
Ranskassa burkakiellon skitsofreenisuus ei jäänyt kommentoimatta. "Niqabitcheiksi" itseään kutsuva kaksikko marssi pikkuruisissa hot pantseissa ja niqabeissa pitkin katuja, poseeraten eri ministeriöiden ovilla. Pikku esitykseen tiivistyy paljon; peitä tai paljasta, mikään ei kelpaa. Peitä tai paljasta; joku sen soveliaisuuden kuitenkin kyseenalaistaa.
Tuntuvien sakkojen lisäksi tuomitut voitaisiin passittaa ranskalaista kulttuuria opettaville kursseille. Ainoa kompastuskohta ovatkin syntyperäiset ranskalaiset, jotka ovat hunnun pukineekseen valinneet.
Samanlaisia lakeja on vireillä muun muassa Belgiassa ja Espanjassa. Belgian parlamentin alahuone äänesti burkakiellon puolesta viime keväänä. Espanja alkoi harkita kieltoa sen jälkeen kun burkien käyttöä oli rajoitettu Barcelonassa.
Mitä seuraavaksi?
Säädetöönkö se raiskaustuomiota alentava minihameasenne seuraavaksi omaksi lainkohdakseen?
Friday, September 24, 2010
Sananen rättipäistä, suomalaisesta kulttuurista ja "ei erityisen törkeistä" seksuaalirikoksista
Upseerin tuomio hyväksikäytöstä aleni
Ikaalisten käräjäoikeus tuomitsi viime vuonna miehen kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus lyhensi vankeuden kahteen ja puoleen vuoteen.
Hyväksikäyttö alkoi pojan ollessa 12-vuotias ja jatkui noin viisi vuotta. Pojan täytettyä 13 vuotta upseeri alkoi maksaa hänelle seksuaalipalveluista 3–6 euroa kerralta. Mies oli pojan perheen tuttava.
Hovioikeuden mukaan rikos oli törkeä, mutta hyväksikäyttöön ei liittynyt fyysistä väkivaltaa eikä tekotapa ollut erityisen nöyryyttävä. Hovioikeus pienensi rikoksen uhrille maksettavat korvaukset 17 000:sta 10 000 euroon. Käräjäoikeuden tuomitsema sotilasarvon menetys jää voimaan.
- - - - - - - - - - -
Muutamia vuosia sitten - Turkin mahdollisen tai mahdottoman EU-jäsenyyden noustessa vakavasti otettavaksi uutisoinnin aiheeksi - sanaili aiheesta myös Helsingin Sanomien NYT-liite sarkastis-humoristisessa NytTen - nousussa ja laskussa -listallaan. Lista kommentoi Turkin jäsenyyden olevan toistaiseksi mahdoton esimerkiksi maan naisten kaltoinkohtelun vuoksi - ja totesi Turkin aikovankin opetella oikeaoppisia naisten oikeuksien kunnioittamista Itä-Suomen hovioikeudelta.
Suomalainen oikeuskäytäntö tuomioperusteineen on naisiin ja lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa - saatika perheväkivallan suhteen - surrealistisuudessaan häkellyttävää. Sellaisenaan se lähettää ikävää viestiä kulttuurimme pimeistä puolista ja salassa sallituista rivinväleistä.
Taannoin julkaistiin tutkimus, joka kylmästi osoitti naisiin kohdistuvan perheväkivallan olevan Suomessa hiukan Euroopan unionin maiden keskitasoa yleisempää: joka kolmas suomalainen tuntee naisen, jota on pahoinpidelty kotona. EU-komission julkaisemassa tutkimuksessa kysyttiin EU-maiden kansalaisten näkemyksiä perheväkivallasta. 84% vastaajista piti perheväkivaltaa lakisääteisesti rangaistavana tekona.
Suomalaisten kohdalla vastaava luku oli 67%.
Tutkimus on osa EU-komission tiistaina julkaisemaa strategiaa, jolla pyritään parantamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa EU-alueella.
Tekemistä taitaa riittää.Syystä tai toisesta kulttuurimme tabuihin kuuluu - rattijuoppojen salaisen ihannoinnin ja maanpuolustuksen kritisointikiellon ohella - tilastollinen totuus siitä, että lasta täällä useimmiten lyö nainen, naista mies ja miestä toinen mies. Ja mies joka ei osaa tai halua puolustautua nyrkein, on akka tai joku muu ihme homo.
Kehitä tässä sitten tasa-arvoa.
Älkääkä vain kysykö, miksi ne pekkaericauviset painavat liipasinta kuraattorin tai psykologin kanslian ovenkahvan sijaan.
Mutta palataanpa niihin seksuaalirikoksiin.
Vielä 70 -luvulla laki piti insestin uhria osasyyllisenä rikokseen. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vasta 1994: Sulo Aittoniemen - entisen poliisin - sitkeästä vastustuksesta huolimatta.
Pojasta ei ole polvi juuri parannut: 2000-luvulla Vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen poliisista löi tiskiin väitöskirjansa. "- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla," Hahl ilmoitti.
Eli burkha päähän ja pysy kotona, akka - äläkä valita siitä, että suurin osa naisiin kohdistuvista väkivaltarikoksista tehdään juuri siellä ja raiskaajakin yleensä tuntee uhrinsa etukäteen? Meillä ei kuulu kulttuuriin sanoa, että 100% raiskauksista olisi vältettävissä rikoksen tekijän hienoisella käytösmuutoksella.
Kun jo esivalta lähettää seksuaalirikosten suhteen piiloviestiä uhrin perimmäisestä vastuusta, ei liene syytä ihmetellä tilastoarvioita, joiden mukaan esimerkiksi raiskausten enemmistö jää yhä ilmoittamatta poliisille.
Blogissa "Elävältä tapetun päiväkirja" raiskatuksi tullut nainen kävi koskettavalla tavalla läpi tuntojaan sekä raiskauksesta että siihen liittyneestä oikeusprosessista, jossa koko järjestelmä tuntuu suojelevan tekijää, raiskaajaa. Nainen julkaisi blogissaan myös oikeuden julkiseksi julistamaa materiaalia oikeudenkäynnistään. Raiskaaja ei tästä pitänyt: nainen sai haasteen kunnianloukkauksesta. Lopulta raiskattu tuomittiin suorittamaan raiskaajalleen nelinumeroisen korvaussumman.
Raiskaaja selvisi kolminumeroisella.
Tapaus ei ole poikkeuksellinen. Hovioikeuksien ansiolistoilta löytyy jo mitä kirjavampia perusteluja raiskaustuomioiden alentamiselle.
Itä-Suomen hovioikeus alensi Tohmajärvellä 15 -vuotiaan joukkoraiskanneiden viiden miehen tuomiot "seksuaaliseksi hyväksikäytöksi" Oikeuden mielestä miehet eivät olleet syyllistyneet raiskaukseen tai raiskauksen yritykseen: uhrilta kun jäi toteen näyttämättä, että hänet olisi saatettu alkoholilla puolustuskyvyttömään tilaan ja sidottu sängyn tolppiin.
Suonejoella hovioikeus alensi 55-vuotiaan poliisikonstaapelin käräjäoikeudessa raiskauksesta ja alle 16-vuotiaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saaman 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi, koetusaika päättyen 30.6.2011.
Rangaistusseuraamuksen perusteluissa hovioikeus lakonisesti toteaa, että raiskauksen osalta poliisimiehen uhriin "kohdistama väkivalta on ollut ladultaan verrattain lievää" ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, että "uhri oli jo täyttänyt 15 vuotta."
Tuomioiden alentamissyiden valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin: raiskaajan vakituisesta työpaikasta raiskaajan tuoreeseen perheenlisäykseen ja haluun olla "viemättä perheeltä isää". Raiskauksen lyhyestä kestosta uhrn tuntemiseen ennalta. Uhrin vaatetuksesta tai humalatilasta siihen, ettei teolle "ole osattu nimetä muita silminnäkijöitä".
Perustelujen surrealistisuutta lisää yleensä se, etteivät oikeusistuimet juuri julkista perusteita valinnoilleen. Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan seksuaalirikosten salauskäytäntö on vesittänyt rangaistukset. Hän kertoo yllättyneensä tutkimuksessaam esiin tulleiden tekojen raakuudesta ja siitä, miten useat ei-törkeinä tuomitut raiskaukset täyttävät törkeän raiskauksen määritelmän.
Eikä oikeuskäyntimateriaalin tullessa julistetuksi salassapidettäväksi jälkipyykille juuri sijaa jää.
Tätä vasten itku ja poru muslimi- tai arabinaisten alisteisesta asemasta asettuu paradoksaaliseen valoon. Malka silmässä ei juuri kelpaisi puhua - ja kukaties tästä syystä erityisesti Perussuomalaiset, Halla-aholaiset ja muu yleinen Hommaväki sulkee suunsa tiukasti suomalaisnaisten ja -lasten kohtelun tullessa puheeksi. Raiskaustuomioista pysytään hissunkissunhiljaa, vaikka islamin naisille langettamista kauheuksista jaksetaan huutaa suuta sitäkin suuremmalla.
Onko se vallan niin, ettei rättipäillä ole naisten kohtelun suhteen sanottavaa - luterilainen kulttuuri se vasta tietää, miten akkoja tulee pidellä?
Kukaties.
Koraani sentään tuomitsee raiskaajan kivitettäväksi.
Ikaalisten käräjäoikeus tuomitsi viime vuonna miehen kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus lyhensi vankeuden kahteen ja puoleen vuoteen.
Hyväksikäyttö alkoi pojan ollessa 12-vuotias ja jatkui noin viisi vuotta. Pojan täytettyä 13 vuotta upseeri alkoi maksaa hänelle seksuaalipalveluista 3–6 euroa kerralta. Mies oli pojan perheen tuttava.
Hovioikeuden mukaan rikos oli törkeä, mutta hyväksikäyttöön ei liittynyt fyysistä väkivaltaa eikä tekotapa ollut erityisen nöyryyttävä. Hovioikeus pienensi rikoksen uhrille maksettavat korvaukset 17 000:sta 10 000 euroon. Käräjäoikeuden tuomitsema sotilasarvon menetys jää voimaan.
- - - - - - - - - - -
Muutamia vuosia sitten - Turkin mahdollisen tai mahdottoman EU-jäsenyyden noustessa vakavasti otettavaksi uutisoinnin aiheeksi - sanaili aiheesta myös Helsingin Sanomien NYT-liite sarkastis-humoristisessa NytTen - nousussa ja laskussa -listallaan. Lista kommentoi Turkin jäsenyyden olevan toistaiseksi mahdoton esimerkiksi maan naisten kaltoinkohtelun vuoksi - ja totesi Turkin aikovankin opetella oikeaoppisia naisten oikeuksien kunnioittamista Itä-Suomen hovioikeudelta.
Suomalainen oikeuskäytäntö tuomioperusteineen on naisiin ja lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa - saatika perheväkivallan suhteen - surrealistisuudessaan häkellyttävää. Sellaisenaan se lähettää ikävää viestiä kulttuurimme pimeistä puolista ja salassa sallituista rivinväleistä.
Taannoin julkaistiin tutkimus, joka kylmästi osoitti naisiin kohdistuvan perheväkivallan olevan Suomessa hiukan Euroopan unionin maiden keskitasoa yleisempää: joka kolmas suomalainen tuntee naisen, jota on pahoinpidelty kotona. EU-komission julkaisemassa tutkimuksessa kysyttiin EU-maiden kansalaisten näkemyksiä perheväkivallasta. 84% vastaajista piti perheväkivaltaa lakisääteisesti rangaistavana tekona.
Suomalaisten kohdalla vastaava luku oli 67%.
Tutkimus on osa EU-komission tiistaina julkaisemaa strategiaa, jolla pyritään parantamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa EU-alueella.
Tekemistä taitaa riittää.Syystä tai toisesta kulttuurimme tabuihin kuuluu - rattijuoppojen salaisen ihannoinnin ja maanpuolustuksen kritisointikiellon ohella - tilastollinen totuus siitä, että lasta täällä useimmiten lyö nainen, naista mies ja miestä toinen mies. Ja mies joka ei osaa tai halua puolustautua nyrkein, on akka tai joku muu ihme homo.
Kehitä tässä sitten tasa-arvoa.
Älkääkä vain kysykö, miksi ne pekkaericauviset painavat liipasinta kuraattorin tai psykologin kanslian ovenkahvan sijaan.
Mutta palataanpa niihin seksuaalirikoksiin.
Vielä 70 -luvulla laki piti insestin uhria osasyyllisenä rikokseen. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vasta 1994: Sulo Aittoniemen - entisen poliisin - sitkeästä vastustuksesta huolimatta.
Pojasta ei ole polvi juuri parannut: 2000-luvulla Vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen poliisista löi tiskiin väitöskirjansa. "- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla," Hahl ilmoitti.
Eli burkha päähän ja pysy kotona, akka - äläkä valita siitä, että suurin osa naisiin kohdistuvista väkivaltarikoksista tehdään juuri siellä ja raiskaajakin yleensä tuntee uhrinsa etukäteen? Meillä ei kuulu kulttuuriin sanoa, että 100% raiskauksista olisi vältettävissä rikoksen tekijän hienoisella käytösmuutoksella.
Kun jo esivalta lähettää seksuaalirikosten suhteen piiloviestiä uhrin perimmäisestä vastuusta, ei liene syytä ihmetellä tilastoarvioita, joiden mukaan esimerkiksi raiskausten enemmistö jää yhä ilmoittamatta poliisille.
Blogissa "Elävältä tapetun päiväkirja" raiskatuksi tullut nainen kävi koskettavalla tavalla läpi tuntojaan sekä raiskauksesta että siihen liittyneestä oikeusprosessista, jossa koko järjestelmä tuntuu suojelevan tekijää, raiskaajaa. Nainen julkaisi blogissaan myös oikeuden julkiseksi julistamaa materiaalia oikeudenkäynnistään. Raiskaaja ei tästä pitänyt: nainen sai haasteen kunnianloukkauksesta. Lopulta raiskattu tuomittiin suorittamaan raiskaajalleen nelinumeroisen korvaussumman.
Raiskaaja selvisi kolminumeroisella.
Tapaus ei ole poikkeuksellinen. Hovioikeuksien ansiolistoilta löytyy jo mitä kirjavampia perusteluja raiskaustuomioiden alentamiselle.
Itä-Suomen hovioikeus alensi Tohmajärvellä 15 -vuotiaan joukkoraiskanneiden viiden miehen tuomiot "seksuaaliseksi hyväksikäytöksi" Oikeuden mielestä miehet eivät olleet syyllistyneet raiskaukseen tai raiskauksen yritykseen: uhrilta kun jäi toteen näyttämättä, että hänet olisi saatettu alkoholilla puolustuskyvyttömään tilaan ja sidottu sängyn tolppiin.
Suonejoella hovioikeus alensi 55-vuotiaan poliisikonstaapelin käräjäoikeudessa raiskauksesta ja alle 16-vuotiaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saaman 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi, koetusaika päättyen 30.6.2011.
Rangaistusseuraamuksen perusteluissa hovioikeus lakonisesti toteaa, että raiskauksen osalta poliisimiehen uhriin "kohdistama väkivalta on ollut ladultaan verrattain lievää" ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, että "uhri oli jo täyttänyt 15 vuotta."
Tuomioiden alentamissyiden valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin: raiskaajan vakituisesta työpaikasta raiskaajan tuoreeseen perheenlisäykseen ja haluun olla "viemättä perheeltä isää". Raiskauksen lyhyestä kestosta uhrn tuntemiseen ennalta. Uhrin vaatetuksesta tai humalatilasta siihen, ettei teolle "ole osattu nimetä muita silminnäkijöitä".
Perustelujen surrealistisuutta lisää yleensä se, etteivät oikeusistuimet juuri julkista perusteita valinnoilleen. Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan seksuaalirikosten salauskäytäntö on vesittänyt rangaistukset. Hän kertoo yllättyneensä tutkimuksessaam esiin tulleiden tekojen raakuudesta ja siitä, miten useat ei-törkeinä tuomitut raiskaukset täyttävät törkeän raiskauksen määritelmän.
Eikä oikeuskäyntimateriaalin tullessa julistetuksi salassapidettäväksi jälkipyykille juuri sijaa jää.
Tätä vasten itku ja poru muslimi- tai arabinaisten alisteisesta asemasta asettuu paradoksaaliseen valoon. Malka silmässä ei juuri kelpaisi puhua - ja kukaties tästä syystä erityisesti Perussuomalaiset, Halla-aholaiset ja muu yleinen Hommaväki sulkee suunsa tiukasti suomalaisnaisten ja -lasten kohtelun tullessa puheeksi. Raiskaustuomioista pysytään hissunkissunhiljaa, vaikka islamin naisille langettamista kauheuksista jaksetaan huutaa suuta sitäkin suuremmalla.
Onko se vallan niin, ettei rättipäillä ole naisten kohtelun suhteen sanottavaa - luterilainen kulttuuri se vasta tietää, miten akkoja tulee pidellä?
Kukaties.
Koraani sentään tuomitsee raiskaajan kivitettäväksi.
Wednesday, June 9, 2010
Vapaa-ajattelijain tissiperseet, osa 2
(Menkööt tännekin, ryömikööt internetinkin maailmaan - kun kerran toiseenkin julkaisumalliin jo tiensä löysi. Tehostettu bloggaaja - miksi kirjoittaa kahta erikseen, kun samaa sopii käyttää pariinkin kertaan? Kierrätä ja kiillota, apus.)
- - - - - - - -
Vapaa-ajattelijat Hustlerin mainosmiehinä
Helsingin Vapaa-ajattelijain parista kuuluu kummia. Paratiisin käärmekö se viekotteli uskomaan raamatullis-konservatiivisen naiskuvan juhlistamisen sekä erotiikkajulkaisun mainosnukkena esiintymisen todella herättävän keskustelua uskontojen seksuaalisuuskäsityksistä?
Pohjimmiltaanhan kampanjan perusajatus – siis ihmislajin seksuaalisuuden kirjo ja tasa-arvo – on mitä kannatettavin. Siksi valitettavaa onkin, että tempaus kompastui sensaatiohakuisuuteensa jo alkumetreillä.
Pornolehtien heiluttelun radikaalius katosi yhdessä 60-luvun viime hetkien kanssa. Sittemmin standardiporno ei ole teeskennellytkään olevansa muuta kuin mitä on: heteromieskeskeistä miljardibisnestä.
Nykypornon pääosa pyörii turvallisen raamatullisella asetelmalla. Sisällöllisesti on sama, puhutaanko Jallusta, paratiisin neitsytlaumoista vai Lootin tyttäristä joukkopanon kohteina: nainen on miehistä toimijaa odottava objekti, jonka seksuaalisuuden rajat miehen halu
määrittää.
Järjestöltä joka on kritisoinut mm. uskontojen suhdetta seksuaalivähemmistöihin oli hämmentävää nähdä tempaus, joka määritteli seksuaalisuuden Hustlerin kansien väliin jääväksi kapeaksi segmentiksi. Unohtuneet olivat seksuaalivähemmistöt, naisten enemmistö sekä miehet, joille pornon vuorovaikutukseton seksuaalisuusmalli on vieras: tarjolla oli vain kaupallisen standardipornon tarjoama miehisen suorituksen ja naisellisen alistumisen malli.
Oudoksuttavaa tempauksessa oli myös sen perussävy. Helppoa julkisuutta kalastelevaa populismileikittelyä on tähän saakka totuttu näkemään lähinnä maahanmuuttokriitikoiden keskustelupalstoilla sekä poliittisen kentän oikealla laidalla. Satunnainen tarkkailija – vapaamielinen 2000-luvun nainen - liki huolestuu; onko kyseessä hetken lapsus vai pysyvämpikin suunnanmuutos Vapaa-ajattelijain toiminnassa?
- - - - - - -
Kirjoittaja kieltää edelleen "feministisen pornon" mainostamisen itselleen. Kuluttajakokemukseni mukaan se kun on, edelleen, standardipornoa joka ei myy. Sen sijaan mainostan häpeämättä tämänkertaisen kuvakaappauksen lähdettä: Häxania, erästä elokuvahistorian omaperäisimmistä mestarivedoista suoraan 1920-luvun Ruotsista.
Tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama kollaasi noituuden historiasta oli vuosikausien tutkimusten ja silloisella tekniikalla vaativien kuvausten myötä hyvin kalliiksi tullut elokuva, jota kohtaan kirkko odotetusti hyökkäsi. Sensuuri iski hampaansa filmiin ja Häxanin tuottanut Svenk Filmindustri kärsi nahoissaan tappiot. Christensenin raina uhkasi jäädä elokuvahistorian hämärään, harvojen filmifriikkien helmeksi. Vieläkään se ei ole saanut sellaista arvostusta, jonka se ansaitsisi.
Häxan koostuu seitsemästä episodista. Johdanto käsittelee noituutta ja keskiajan maailmankatsomusta. Seuraavaksi katsoja viedään noitasapatteihin, inkvisition vieraaksi ja paholaisen riivaamien nunnien pariin. Viimeinen episodi tuo katsojan nykyhetkeen ja siihen, miten noituus nykymaailmassa näyttäytyy.
Häxan on tavattoman kaunis elokuva. Korumaisen kauniista groteskin juhlalliseen kulkeva esteettisen jälki on kestänyt hyvin ajan hammasta - eikä episodiluonteinen sisältökään pahalta tunnu. Mutta enempää en teiltä spoilaa: saatte ottaa loput selville ihan itse.
Monday, March 22, 2010
Resitatiivin syvin olemus
Ei saa olla väärää mieltä; jos se ei istu oikeaksi päätettyyn, se on tunnepohjaista argumentointia, ei perusteltu mielipide.
Ei saa olla suorin sanoin: pitää olla verhotusti. Suorin sanoin ei sovi puhua, antaa asioille niiden oikeita nimiä. Ei sovi sanoa mitä on mieltä, tulee sanoa olevansa "kriittinen".
Ei saa olla väärää mieltä: jos olet, syyllistyt hyysäämisen syntiin ja julistat fatwan ainoaksi oikeaksi mielipiteeksi havaittua kohtaan. Kun omalla nimelläsi perustellut argumenttisi ilmaiset, löydät pian itsesi H-alkuisten foorumeiden, sisukkaiden isämmaan puollustajien listoilta ja muista vaihtelevista ketjutusten kokoelmista - jossa väärän mielipiteesi ansiosta anonymiteetin ja nimimerkkien takaa ainoaa oikeaa totuuttaan julistavat vaativat väärän mielipiteen ilmaisseille tappoja, pahoinpitelyitä, seksuaaliväkivaltaa ja vaativat sellaista yhden mielipiteen politiikkaa, joka saanee Stalinin myhäilemään pilvensä reunalta; ei mennyt oppi hukkaan, hyvin ovat omaksuneet, moisen, nimiinsä.
Eikä silläkään; muutama militantin islamin tulkintaan kääntynyt mullah tai taleban -taistelijakin tavoittanee H-väen foorumiargumentoinnista runsaasti tuttua tematiikkaa.
Kauniin talvipäivän kunniaksi omistankin kaikille teille, oman ainoan ja oikean totuutenne sokaisemille silmälappusotureille ja muita fanatismin muottiinne meitä pakottaville L. Onervan sanat pyöreän sadan vuoden takaa:
Resitatiivi 1:
"Ei onnea luotu minulle,
se luotiin muita vasten,
se luotiin perhojen iloita
ja leikkiä nukkelasten!
Jos en sitä itse ma särkisikään,
sen särkevät multa toiset:
nuo sääntöjen säveät seuraajat,
nuo homeisten lakien loiset,
joiden järki on jäykkä ja pimeä
ja tunne kuin tahkottu kivi,
mielipitehet museon hyllyltä
ja sielu kuin kirjan rivi,
joiden silmät on kierot ja karvahat
sitä kaikkea kaunista kohti,
joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii.
Te luulette, että mun henkeni
valeviisauteenne viihtyy:
mitä enemmän minua kiusaatte,
sitä enemmän mieleni kiihtyy.
Te luulette, että mun henkeni
veriottelussamme taipuu:
mitä enemmän minua sorratte,
sitä enemmän valtanne vaipuu.
Näennäisesti kenties taipua voin
yli voimien käypään valtaan,
mut kahleissakin minä säilytän
oman henkeni uhrialtaan;
ja jos ette elää salli mun,
niin tappakaa minut vainen:
minä olen vankina vaarallinen
ja kelvoton alamainen!"
Ei saa olla suorin sanoin: pitää olla verhotusti. Suorin sanoin ei sovi puhua, antaa asioille niiden oikeita nimiä. Ei sovi sanoa mitä on mieltä, tulee sanoa olevansa "kriittinen".
Ei saa olla väärää mieltä: jos olet, syyllistyt hyysäämisen syntiin ja julistat fatwan ainoaksi oikeaksi mielipiteeksi havaittua kohtaan. Kun omalla nimelläsi perustellut argumenttisi ilmaiset, löydät pian itsesi H-alkuisten foorumeiden, sisukkaiden isämmaan puollustajien listoilta ja muista vaihtelevista ketjutusten kokoelmista - jossa väärän mielipiteesi ansiosta anonymiteetin ja nimimerkkien takaa ainoaa oikeaa totuuttaan julistavat vaativat väärän mielipiteen ilmaisseille tappoja, pahoinpitelyitä, seksuaaliväkivaltaa ja vaativat sellaista yhden mielipiteen politiikkaa, joka saanee Stalinin myhäilemään pilvensä reunalta; ei mennyt oppi hukkaan, hyvin ovat omaksuneet, moisen, nimiinsä.
Eikä silläkään; muutama militantin islamin tulkintaan kääntynyt mullah tai taleban -taistelijakin tavoittanee H-väen foorumiargumentoinnista runsaasti tuttua tematiikkaa.
Kauniin talvipäivän kunniaksi omistankin kaikille teille, oman ainoan ja oikean totuutenne sokaisemille silmälappusotureille ja muita fanatismin muottiinne meitä pakottaville L. Onervan sanat pyöreän sadan vuoden takaa:
Resitatiivi 1:
"Ei onnea luotu minulle,
se luotiin muita vasten,
se luotiin perhojen iloita
ja leikkiä nukkelasten!
Jos en sitä itse ma särkisikään,
sen särkevät multa toiset:
nuo sääntöjen säveät seuraajat,
nuo homeisten lakien loiset,
joiden järki on jäykkä ja pimeä
ja tunne kuin tahkottu kivi,
mielipitehet museon hyllyltä
ja sielu kuin kirjan rivi,
joiden silmät on kierot ja karvahat
sitä kaikkea kaunista kohti,
joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii.
Te luulette, että mun henkeni
valeviisauteenne viihtyy:
mitä enemmän minua kiusaatte,
sitä enemmän mieleni kiihtyy.
Te luulette, että mun henkeni
veriottelussamme taipuu:
mitä enemmän minua sorratte,
sitä enemmän valtanne vaipuu.
Näennäisesti kenties taipua voin
yli voimien käypään valtaan,
mut kahleissakin minä säilytän
oman henkeni uhrialtaan;
ja jos ette elää salli mun,
niin tappakaa minut vainen:
minä olen vankina vaarallinen
ja kelvoton alamainen!"
Wednesday, October 17, 2007
Iranista, sarjakuvista ja sanoista
">Parhaimmillaan nähty kuva tekee lähtemättömän vaikutuksen. Toisinaan hyvin kerrottu tarina kuljettaa ajatukset pintaa syvemmille raiteille. Silloin tällöin elokuva onnistuu tuomaan katsojalle visuaaliseen viihteeseen piilotetun sanoman, joka toisessa asussa jäisi kukaties vastaanottamatta. Ja joskus - näistä useampi onnistuu yhdistymään. Silloin päällimmäiseksi jää kokonaisvaltainenelämys, tyytyväisyys. Kuten Marjane Satrapin sarjakuvaromaanin filmatisoinnin jäljiltä.
Satrapin (s. 1969) Persepolis on monessa suhteessa merkittävä teos. Se on ensimmäinen iranilainen sarjakuvaromaani; kertomus Iranin murroskaudesta 1970- ja 1980-lukujen välissä ja tekijän omasta lapsuudesta syntyvän historian pyörityksessä.
Kertojan perhe on osa Iranin yläluokkaan; vasemmistolainen älymystöperhe, jolle vallankumous ja shaahin kukistuminen olivat voitto paljosta pahasta, jolle on kauhistus nähdä vallankumouksen kääntyvän itseään vastaan: uuden toivon sijasta islamilaisen fanatismin nousu pysäyttää demokratiakehityksen, hunnuttaa naiset ja muuttaa yhteiskuntaa yhä rajummin. Lapset ovat silti lapsia, eläen elämäänsä muutosten keskellä. Kertoja kuvaa onnistuneesti alunperin varsin maallistuneen Iranin nopeaa muutosta uskonnollisten äärimielipiteiden temmellyskentäksi; mitä tapahtuu bussiin juostessa, miten sujuu taideopiskelijoilta elävän mallin piirustus? Entä varhaisteini-Marijanen raapustaessa takkinsa selkämykseen "Punk's not dead"?
Tarina tuo esiin myös sen, miten fanaattinen uskonnollisuus on suurelle enemmistölle silkkaa kuorta. Suljettujen verhojen takana soitetaan musiikkia, tanssitaan ja juodaan alkoholia kuten vanhan vallan aikana - islamistikaartilaisten suorittamien ratsioiden varalta vain on pidettävä vahtia ja oltava valmiita pakenemaan. Väkivalta ja sen merkitys tuodaan esiin myös Iranin ja Irakin välisen sodan kuvauksessa: sota on fanaattisimmille hyväksi - se antaa oivan tekosyyn pönkittää hirmuhallintoa entisestään.
Tarina kerrotaan lapsesta varhaiseen teini-ikään varttuvan Marjanen näkökulmasta. Pikkuvanha, älykäs tyttö antaa islamistiopettajiensa kuulla mielipiteensä - kehityskulku, joka on kehittyä vaaralliseksi ja saa vanhemmat lopulta lähettämään tytön ulkomaille.
Tarina avaa näkymän valtamedian uutiskuvien taakse, tuo tapahtumat ja syntyneen historian lähelle ihmistä. Romaanin animaatioversio voitti Cannesin elokuvafestivaalin tuomaristopalkinnon - ja ansaitusti.
Mikä ajatus lopulta jäi päällimmäiseksi lukijan, katsojan käteen? Tätä maailma tarvitsee; tätä sanottava tarvitsee. Ei lapsellisia pilapiirroksia tai tyhjää höpinää sananvapaudesta. Sananvapautta on turha selittää palveltavan keinoin, jotka jättävät aidon keskustelun synnyttämättä - eivät anna sille tilaa tai keinoja, vaan eristäytymällä omaan karsinaansa tuottavat vapauden sijasta vain raja-aitojen kohoamista entisestään. Ei ole olennaista huomata tai ruotia sitä, mikä on erilaista - vain sitä, mikä on samanlaista. Konsensus ja yhteinen alue löytyy siitä; myös niille alueille, jotka niin kovin erilaisilta vaikuttavat.
Subscribe to:
Posts (Atom)