"Halpistissit vaaransivat terveyteni!"

Jopa 50 000 brittinaista on hankkinut edulliset, mutta vaaralliset rintaimplantit, kertoo The Sun.



Vielä muutama vuosi sitten Easeman iloitsi kauneusleikkauksesta, jossa hänen b-kupin poveaan suurennettiin dd-mittoihin. 27-vuotias yhden lapsen äiti maksoi operaatiosta yli neljä tuhatta euroa, joka on kuitenkin vain puolet kalliimpiin operaatioihin verrattuna.
Vain neljä vuotta operaation jälkeen Easeman tunsi pistävää kipua rinnassaan. Käynti lääkärillä paljasti, että oikea rinta oli revennyt ja implantin geeli oli valunut ulos.
Easeman halusi poistattaa vialliset implantit heti. Muiden kohtalotovereiden tavoin hän taistelee saadakseen korvausta kärsimyksistään. Toistaiseksi hänellä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin palata täysipäiväisesti töihin ja maksaa korjausleikkaus itse.

- - - - - - -

Olen kylmä ja kammottava yksilö. Oikea ihmishirviö. Miksikö? Tunnustan täten erään opinkappaleistani:
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Kaipuun pornotähdeksi katson astetta vähemmän nenää pitkin katsottavaksi syyksi silikonipumppaamiselle kuin taviksen pinnallisuuden ja itsensä myymisen markkinamaailman naiskuvalle - itsensä myyminen rahaa tarjoavalle busineksellehan lähinnä vain huokuu aikamme arvoja käytännössä.

Tätä - ihmisen paranneltavana ja sellaisenaan epätäydellisenä esineenä näkevää - osaa maailmasta ei yksilö korjaa, mutta päänsä fiksaaminen uuteen uskoon on huomattavasti vähemmän vahingollista kuin muovisten lisäosien asentaminen itsetunnon kuoppien peitteeksi. Halu ruveta rahanansaintipuuhiin ottamalla kyrpää vähän joka ruumiinaukkoon sentään vielä etäisesti ymmärrän - mutta nämä "itsetuntoni parani silikonien myötä" -kansalaiset passittaisin pakolliselle hoitojaksolle. Laadultaan psykiatriselle.

Miksikö?

Lyhyt ja yksinkertainen perustelu, jonka kanssa kukin saa olla juuri niin eri mieltä kuin mielii:
ulkonäkökeskeisessä maailmassa et koskaan tavoita sitä itsetuntoa ja korkeamman tason onnellisuutta tuunaamalla varttasi lisäosa lisäosalta. Vaikka hankkisit kaikki tarjolle työnnettävät hiuslisät, huuliruiskeet ja pumpattavat tissiliivit, et ole vieläkään voittajan osassa - samat markkinat työntävät kyllä uutta tavaraa tarjolle. Markkinamaailman asettamaa ihannetta et tavoita koskaan - aina siihen päivitetään jotakin hieman suurempaa, muhkeampaa ja valkaistumpaa. Niinpä henkilökohtaisen onnen ja itsetunnon kultakruunun tavoittelu ulkoisin keinoin on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu ajatus.

Mutta markkinoille toki sitäkin kannattavampi.

Maailma, jossa jo puberteettiaan starttaavat tytöt ovat omaksuneet ajatusmallin siitä, että ilman geelitissiliivejä, tuuhentavaa mascaraa, kainalot kauniimmiksi siloittavaa dödöä ja persettä kohottavia sukkiksia he vain eivät voi olla kauniita - aikuisten oikeasti kauniita - on saavuttanut sellaisen hitlerjugendin ja markkinallisen voitontavoittelun avioliiton, että Orwell kusisi hunajaa jo pelkästä vihjeestä. Muutama vuosituhat historiankulkua ja aina vain nainen on - pohjimmiltaan - trendin mukaan tuunattava seksilelu. Veikkaanpa, että jokainen ulkonäkönormista tavalla tai toisella ulos astunut eukko on saanut tämän tuta.

Oikaiskaa pois, jos havaintoni on osoitettavissa tavalla tai toisella vääräksi.

Homo Sapiens, jolla on kyky lentää vieraille taivaankappaleille, säteilyttää syöpiä tiehensä, korjata jokainen tekemänsä teknologinen moka ja muuttaa maailma yltäkylläiseksi paratiisiksi kaikille tasa-arvoisille jäsenilleen.

Samainen Homo Sapiens, joka edellämainitun sijaan keskittyy pumppaamaan kumia naaraspuolisten jäsentensä tisseihin, operoittamaan plastiikkakirurgilla häpyhuuliaan somempaan muottiin ja valkaisemaan peräreikiään erotiikkateollisuuden rohkaisemalla tavalla.

Ja sitten joku vielä vaivautuu kysymään, että miksi tämä maailma on perseellään.

Viikon natsihihhulit ja kaasuattentaatit

Helsinki Prideen ja eritoten sen vielä heteroseksuaaliselle tielle käännytettävissä oleviin lastenvaunuikäisiin kansalaisiin kohdistettu kyynelkaasuattentaatti tuskin on mennyt ohi kenenkään korvien.

Tekijöiden paljastuminen natsisympatioita omaaviksi urhoiksi parikymppisten ikäluokasta ei ollut varsinainen yllätys: ovathan oikeistopopulistien suosimat keskustelupalstat, sivustot ja julkitulot sisältäneet jo pitkään avointa rasismia ja leiskuvaa naisvihaa - historiankirjansa lukeneena sitä on lähinnä ihmetellyt, että vihaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan ilmaistiin näin avoimesti vasta nyt. Tähän astihan myös rasismi on pyritty piilottamaan "maahanmuuttokriittisyyden" kaltaisten kiertoilmausten taakse ja naisviha kutsumalla vihamielisyyden kohteita "feministeiksi" tai "yliopistoakoiksi".

Mikä sitten tekee kyynelkaasuepisodista niin hersyttävän paradoksaalisen? Lähinnä oikeistopopulistien itsensä harjoittama skitsofreeninen tapahtuman tulkinta.

Media, tuo kommunististen muslimifeministen valtaama mamuhyysäyslinnake, syyllistyy tietenkin sananvapauden polkemiseen ja oikeamielisten mustamaalaamiseen julkaisemalla tekijöistä ne tiedot, jotka valtakunnan poliisitoimi on katsonut aiheelliseksi julkistaa. (Loogista on olettaa, että ilmeisesti myös poliisilaitos on menetytty em. salaliitolle.) Se että oikeiston äärisiipi itse viljelee palstoillaan avoimia, esimerkiksi Akuliina Saarikoskeen ja Sofi Oksaseen kohdistettuja raiskauskehotuksia, ei ole millään asteikolla tuomittavaa: sehän on vain sananvapautta. Nyt Priden kaasuattentaatin kohdalla homma.fi, tuo oikeistopopulistien kotikontu, argumentoi ettei väkivaltarikoksen suuntaamisessa seksuaalivähemmistöihin ole mitään ihmeellistä, päinvastoin: normirikos josta ei tarvitse hälyä nostaa.

Vaan auta armias, jos muslimitaustainen nuorukainen olisi viskannut gasokranaatilla jonkinlaista valkoisen vallan kokoontumisajoa.

Kelataan kalenteria tovi taaksepäin.
Suomen lisäksi myös muissa entisissä Neuvostoliiton alustalaismaissa järjestetään Pride -kulkueita. Erityisen hankalaa niiden kulku on tavannut olla Baltian maissa: toukokuussa Vilnassa järjestettiin maan ensimmäinen Pride -tapahtuma, joka sai niskaansa muutakin kuin yksittäisen kaasukranaatin. Marssin osanottajat kuljetettiin paikalle bussin suojissa ja poliisi otti mielipiteesta mittaa tapahtuman vastustajien kanssa. Valtiojohdossa ei juuri vihapuheen määritelmistä välitetty: sitä viljeltiin tasaisesti poliittisen kentän laidalta toiselle.

Jääräpäisesti järjestetyn marssin viesti oli tästä huolimatta - tahi juuri näiden seikkojen vuoksi - harvinaisen selvä; demokraattisessa valtiossa kaikkien oikeudet ovat keskeneään tasa-arvoiset: myös mielipiteenilmaisun suhteen.

Neuvostoliiton entisissä alustalaismaissa esiintyvä homofobia juontaa juurensa maiden lähihistoriassa. Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus oli järjestelmään kohdistuva rikos - ja tämä muistijälki tuntuu jääneen monen mieleen, vaikka geopoliittisesta menneisyydestä muilla rintamilla pyritäänkin eroon. Muistileima viestii järjestelmän asettamasta heteronormista poikkeamisen olevan yhteiskuntaa horjuttava poikkeama, suorastaan harkitun rikollinen teko kansakunnan yhtenäisyyttä ja kallista itsenäisyyttä kohtaan. Pavlovin koirien tapaan poikkeamaan reagoidaan - aggressiivisesti.

Minkäs sille mahtaa, että minua hitusen hymyilyttää hommaväen avoin 70-luvun neukkulan arvojen pystypäinen puolustaminen sekä omalaatuinen luulo siitä, että heillä on jonkin sortin erivapaus olla noudattamatta Suomen lakia. Maassa maan tavalla - tai maasta pois. Niitäkin valtioita löytyy, joissa homoseksuaalisuus on yhä kuolemantuomioon johtava rikos.

Lupaan auttaa lähtijöitä pakkaamisessa

Vapaa-ajattelijain tissiperseet, osa 2

(Menkööt tännekin, ryömikööt internetinkin maailmaan - kun kerran toiseenkin julkaisumalliin jo tiensä löysi. Tehostettu bloggaaja - miksi kirjoittaa kahta erikseen, kun samaa sopii käyttää pariinkin kertaan? Kierrätä ja kiillota, apus.)

- - - - - - - -

Vapaa-ajattelijat Hustlerin mainosmiehinä

Helsingin Vapaa-ajattelijain parista kuuluu kummia. Paratiisin käärmekö se viekotteli uskomaan raamatullis-konservatiivisen naiskuvan juhlistamisen sekä erotiikkajulkaisun mainosnukkena esiintymisen todella herättävän keskustelua uskontojen seksuaalisuuskäsityksistä?

Pohjimmiltaanhan kampanjan perusajatus – siis ihmislajin seksuaalisuuden kirjo ja tasa-arvo – on mitä kannatettavin. Siksi valitettavaa onkin, että tempaus kompastui sensaatiohakuisuuteensa jo alkumetreillä.

Pornolehtien heiluttelun radikaalius katosi yhdessä 60-luvun viime hetkien kanssa. Sittemmin standardiporno ei ole teeskennellytkään olevansa muuta kuin mitä on: heteromieskeskeistä miljardibisnestä.
Nykypornon pääosa pyörii turvallisen raamatullisella asetelmalla. Sisällöllisesti on sama, puhutaanko Jallusta, paratiisin neitsytlaumoista vai Lootin tyttäristä joukkopanon kohteina: nainen on miehistä toimijaa odottava objekti, jonka seksuaalisuuden rajat miehen halu
määrittää.

Järjestöltä joka on kritisoinut mm. uskontojen suhdetta seksuaalivähemmistöihin oli hämmentävää nähdä tempaus, joka määritteli seksuaalisuuden Hustlerin kansien väliin jääväksi kapeaksi segmentiksi. Unohtuneet olivat seksuaalivähemmistöt, naisten enemmistö sekä miehet, joille pornon vuorovaikutukseton seksuaalisuusmalli on vieras: tarjolla oli vain kaupallisen standardipornon tarjoama miehisen suorituksen ja naisellisen alistumisen malli.

Oudoksuttavaa tempauksessa oli myös sen perussävy. Helppoa julkisuutta kalastelevaa populismileikittelyä on tähän saakka totuttu näkemään lähinnä maahanmuuttokriitikoiden keskustelupalstoilla sekä poliittisen kentän oikealla laidalla. Satunnainen tarkkailija – vapaamielinen 2000-luvun nainen - liki huolestuu; onko kyseessä hetken lapsus vai pysyvämpikin suunnanmuutos Vapaa-ajattelijain toiminnassa?

- - - - - - -

Kirjoittaja kieltää edelleen "feministisen pornon" mainostamisen itselleen. Kuluttajakokemukseni mukaan se kun on, edelleen, standardipornoa joka ei myy. Sen sijaan mainostan häpeämättä tämänkertaisen kuvakaappauksen lähdettä: Häxania, erästä elokuvahistorian omaperäisimmistä mestarivedoista suoraan 1920-luvun Ruotsista.

Tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama kollaasi noituuden historiasta oli vuosikausien tutkimusten ja silloisella tekniikalla vaativien kuvausten myötä hyvin kalliiksi tullut elokuva, jota kohtaan kirkko odotetusti hyökkäsi. Sensuuri iski hampaansa filmiin ja Häxanin tuottanut Svenk Filmindustri kärsi nahoissaan tappiot. Christensenin raina uhkasi jäädä elokuvahistorian hämärään, harvojen filmifriikkien helmeksi. Vieläkään se ei ole saanut sellaista arvostusta, jonka se ansaitsisi.

Häxan koostuu seitsemästä episodista. Johdanto käsittelee noituutta ja keskiajan maailmankatsomusta. Seuraavaksi katsoja viedään noitasapatteihin, inkvisition vieraaksi ja paholaisen riivaamien nunnien pariin. Viimeinen episodi tuo katsojan nykyhetkeen ja siihen, miten noituus nykymaailmassa näyttäytyy.

Häxan on tavattoman kaunis elokuva. Korumaisen kauniista groteskin juhlalliseen kulkeva esteettisen jälki on kestänyt hyvin ajan hammasta - eikä episodiluonteinen sisältökään pahalta tunnu. Mutta enempää en teiltä spoilaa: saatte ottaa loput selville ihan itse.