Vitusta voimaa - kielioppia femakoille ja vähän muillekin

Sieltä sitä tullaan ja toisinaan takaisinkin halutaan. Ainakin välillisesti. Ihmiskunnan enemmistön siirryttyä uskontokuntiin, joissa nainen on se väen vähämielisempi osapuoli, tuli tästäkin elimestä ja käsitteestä kakkosluokan tavaraa, kaupattavaa, käytettävää ja vähintäänkin voimatonta. Voi vittu, soturi ei ole, ei ole ollut eikä tule olemaankaan mikään vitullinen neiti, vaan vähintäänkin fyysistä munaa omaava kyrväkäs! Johan urheiluselostajatkin alkavat vikistä jääkiekon olevan neitikiekkoa heti, kun kaukalossa pelataan enemmän kuin tapellaan.

Ennen tätä uskonnollispohjaista yhteiskuntarakenteen muutosta vaginalla - vitulla - oli erityistä voimaa lokaalissa agraarikulttuurissa. Talon emäntä käytti voimaansa niin karjaa kuin lapsia suojatakseen: kun lehmät ensi kertaa laskettiin keväällä ulos navetasta, seisoi talon mahtileidi koivet avoimeni portin päällä. Vittu suojasi myös pahalta silmältä ja monilta muilta ikävyyksiltä.

Pakkohan moisesta ruumiinaukosta on ollut tehdä pornoteollisuuden käyttöesine, autovahan myynninedistämiskeino ja puhekielen välimerkki. Itse käyttelen vittua melko rehevin sanakääntein, saaden toistuvasti pyyhkeitä "epäfeministisestä kielenkäytöstä", "itseni" tai "naiseuteni" häpäisemistä tai mistä milloinkin lie. Näille nillittäjille minulla on nopea ja hyväksi havaittu konseptivastaus: en minä käytä vittua kirosanana. Minä käytän sitä voimasanana. Siinä on kuulkaas kohtalainen ero.

Päivän linkkinä omistankin kaikille itsensä liian vakavasti ottaville fanaatikoille, punatukkaisille naistutkimuksen opiskelijoille ja muille väliin jääville ikäville lieveilmiöille Jouni Kempin, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen järjestelmäasiantuntijan ja runoilijan, lyhyen johdatyksen vitun käyttöön.

Tämä vittumainen ja vitullinen tapaus tiedottaa jatkossakin pysyttelevänsä ehtana feministinä ja kannattavansa siten lämpimästi sukupuolten kaikensorttista tasa-arvoa. Nottas tiedätte.

Maailma diagnoosin jälkeen: Audimiehen inspiroimaa

Kun katsot kuiluun kyllin pitkään, alkaa se katsoa takaisin.

Mitä eroa on mielisairaalan lääkärillä ja potilaalla? Toisella on avaimet.

Normaalia ei olekaan. On vain enemmistön mielipide.

Kaikki me olemme hulluja. Erot syntyvät siinä, miten kukin hulluutensa hallitsee.

Diagnoosinjälkeiseen maailmaan palaava ja itseään sen huoneista etsivä tutkii todellisuutta ja esittää kysymyksen: kumpi on hullumpi - maailma vai minä? Kysymys jää vastausta vaille - nyt ja aina - mutta Audimies, tuo mainio veikko sukupuoliroolien määrittelyn maasta, asetteli mieleen ajatusleikin rooleista, niiden kääntämisestä ja kaiken perimmäisestä suhteellisuudesta. Olkaa hyvät:

- - - - - -
Alkuperäinen Esko Kiesin haastattelu

Auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät miehestä

"Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksilla ja pyörillä – miehen hyvinvoivat alaraajojen sekä torson alueen lihakset ja kengät ovat minulle tärkeitä. Mies menettää usein muotonsa, jos hänellä on aukinyöritetyt tennarit tai liikemiestyypin suosimat mutta enemmän Leningrad Cowboysin esiintymisasua muistuttavat nahkajalkineet” , Riia Vain-Itsensä sanoo ja kertoo katsovansa miestä samassa järjestyksessä kuin uutta autoa: katse kulkee alhaalta ylös eli kengistä ja pohjelihaksista vartaloon ja pukeutumiseen ja viimeiseksi silmiin.

Riia Vain-Itsensä kokemusten mukaan mies on halutessaan "aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin nainen". Riia Vain-Itselle on iän myötä miehessä tullut yhä tärkeämmäksi itse miehekkyys.

"Tarvitsen miestä yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin mies on tarkoitettu, kuten pitämään naista hyvänä ja olemaan haluttava. Nykyään minulle on hyvin tärkeää, että minulla ja miehelläni on paljon yhteistä, esimerkiksi samantasoinen koulutus ja arvomaailma. Arvostan myös suuresti sitä, että mies remontoi asuntoni ja toimii autonkuljettajana, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun mies kieltäytyy remontoinnista tai ostoskierroksen kuskina toimimisesta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään."

Miehen sopiva ikä on Riia Vain-Itsensä mielestä määritelty hyvin Naisen oppaassa, joka on painettu vuonna 1948: se on naisen ikä jaettuna kahdella ja ynnättynä seitsemällä. Riia Vain-Itselle, 27, sopivan ikäinen mies on siis noin 20,5 -vuotias. Riia Vain-Itsensä näkee tässä logiikkaa: ”täällä Suomessa miesten elinikä on keskimäärin naista alhaisempi ja heidän fysiikkansa vanhenee varhaisemmassa vaiheessa. En halua olla viisikymppisenä kenenkään henkilökohtainen vanhushuoltaja.”

Tasa-arvoa ei Riia Vain-Itsensä mielestä ole se, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, sillä mies on niin fyysisesti, psyykeltään kuin tunne-elämältäänkin aivan erilainen kuin nainen.
"Tämän vuoksi miehet pärjäävät usein huonommin myös johtaja-asemissa: päästäkseen niihin he joutuvat käyttämään naisia useammin verkostoja, kaverisuhteita ja saunasopimuksia reilun ja avoimen kyvyillä kilpailun sijasta. Henkilövalinnoissakin tunne menee usein järjen edelle ja valitaan tuttu mies vaikka tarjolla olisi pätevämpi nainen. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Naiset taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia", Riia Vain-Itsensä analysoi.

"Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin miehiäkin", Riia Vain-Itsensä vielä muistuttaa. "Mies selviää kaikesta muusta ilman naista, paitsi teknisistä ja elämänhallinnallisista asioista, kuten merkkipäivien muistamisesta tai talousvarojen säännöstelystä siten, että ne pelkän alkoholin ja laajakuva-tv:n sijasta riittävät myös laskuihin. Myös itse hankittua lihaksettomuutta eli niinsanottua kynäniskaisuutta on vaikea antaa anteeksi. Miehen tulee pitää huolta itsestään", Riia Vain-Itsensä päättää lausuntonsa.