Kardemummaa & ritarinkannuksia

Toisinaan otsikoiden tulva hengästyttää. Mainitsematta seikoista otsikoiden alla.

Wall Street sekosi. Jo kauan sitten. Tämän talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta etua siitä on.

Kreikan tilkkupeitto. Takuiksi liuta ties mitä. Sikäläisen SKOP:n osakkeita, kuitenkin.

Uraanimylly Simon tienoolle? Mitä nyt unohtivat, turvallisuuslaskelmissaan, ottaa lukuun ahtojäiden, jokavuotisen pohjoisen tsunamimme, vaikutteen meripinnan laskuun.

Säästetään. Kun me täällä tuloluokan yläpäässä haluamme hommistamme suurempia korvauksia, te siellä alarapuilla tahtonette tehdä omanne ilmaiseksi. Tjaa.

Valtion rautateillä mennä kolkotellaan. Mikä toimii lentoyhtiötematiikassa funkata saa meilläkin. Mitä nyt lentely pysytteli yhä huokeampana vaihtoehtona. Loogisesti.

Hallamiesten aholla uskotaan yhä, että jahka neekereistä päästään haihtuvat homekoulut, palaavat mummoloiden vaipat ja palleroiden päivähoitopaikat. Tukiaisistakin päästään. Niitä siskoksia ei Kreikkaan silti sovi lähettää. Olisi maahanmuuttoa.

Niin tai näin. Ihminen, elikko jolla on tietoisuuden lahja. Mahtava kyky harkita ja hahmottaa tekojensa seuraukset, järkeillä. Ja sitäkin kukkivaisempi abiliteetti evoluution lahjastaan viis veisata.

Aina ei jaksa. Toivoo äkkipelastusta. Sulkee silmät, korvat. Kaataa kardemummahileitä kahvipannunsa pohjalle. Nostaa jalat seinälle. Kirjaimellisesti. Verenpaine, tasaannu. Ota tunti lomaa.

Jatketaan taas huomenna.

Valkea ratsu, saavu ja pelasta. Minusta viis, mutta maailman kaali on kajahtanut.

Hakkaraisen neekeriukko ja tulenteon ABC

Aluksi esitettakoon uusulkosuomalaisen kielelliset pahoittelut: hapaisen jaloa Aidin kieltamme suoltamalla sita ilmoille ilman pisteellisten aakkosten pohjoista voimaa. Juhlallisesti kuitenkin vakuutan, etta kaytanto ja proseduuri vallitsevat vain tekstuaalisessa muodossa - etelan vetelat eivat vetelyyttaan rotupuhtaiden nappaimistojen paalle ymmarra, mutta tentatessani puhutulla selkosuomella lahimman makkarabaarin tai Alkon siirtomaamyymalan sijaintia lupaan sorautella vastaisuudessakin sujuvia pistepaallyskirjasimia.

Hakkarainen. Teuvo Hakkarainen, tuo lihaksi astunut meemi, jonka suurimmiksi ansioiksi voitaneen lukea salaliittopohjaisen viihteen - kukapa meista olisi arvannut Kimmo Sasin muodostaneen Sharia-lakia Suomeen ajavan illuminaatin suurmiftipyramidin huipun - tuottamisen, kravatinsolminnan kirjekurssin lapaisemisen peruskoulun paastotodistusta sujuvammin arvosanoin seka kotisaunan ohella onnistuneen sahatoiminnallisen laitoksen toistuvaluontoisen lammityksen ilmiliekkiin saakka.

Ansioituneesti viihdetoimintansa aloittanut Hakkarainen ei kuitenkaan ole kyennyt uudistamaan repertuaariaan nykymaailman hektista vaatimustasoa miellyttavalla tavalla. Yhden meemin elinkaari on perin lyhyt: jos bileet minareetin tolpan nokassa sen neekeriukon kanssa viime viikolla naurattivatkin, ovat ne tanaan jo eilisen virtuaalikalan kaaretta.

Kuluvan vuorokauden Jamsan seudussa Hakkarainen toivottelee neekeriukkoja vaihteeksi metsia raivaamaan, vaikka metsateollisuuden uudistukset ja alan yksityisyrittajien taloudelliset vaatimukset palkkatasosta ovat ajaneet jo suomalaisenkin tyovaeston kauas vesaikkojen kantamilta.

(Samaan hengenvetoon Hakkarainen muistuttaa "maaseudun olevan täynnä tyhjilleen jääneitä pika-asutustiloja" joihin "mahtuu asumaan pakolaisperheitä" huomaamatta lainkaan,etta kantavaeston joukkopaolle maaseudun piirista saattaa loytya konkreettisiakin kotikulttuurillisia syita. Kukapa ikansa kukoistusta juhliva kansalainen jattaisi muuttamatta seudulta, jonka sahalaitos brennaa harva se paiva ja tyonantajan kasityksen mukaan talousmetsan harvennukset tehdaan rantasateilla - mutta se lienee tarina erikseen.)

Hakkaraisen Teuvo. Aloitit lupaavasti. Oletin saavani lukukokemuksiani elahdyttamaan rehellista, tuoretta ja ajankohtaisiin kysymyksiin aitojuntillisesti reagoivaa puskahuumoria luiskaotsien matalimmasta paasta.

Sen sijaan sain vasyneen neekeriukon.

Hakkaraisen Teuvo. Vanha vitsi ei lampene uuteen miljooseen sijoittamalla. Neekeriukko ei enaa hymahdyta, vaikka ensi viikolla sijoittaisit sen Bulevardia tallaamaan, Eduskuntatalon puistoon (suomalaisilta ryostetyn) naisensa kanssa tai vaikka Kalajoen hiekkoja tallaamaan - taysilla lomakorvauksilla, toki.

Uudistuisit.

Saisimmeko vaikkapa kattauksen sakkaraposkijutkuja, pedofiilipaavinuskoisia tai vaikkapa tataareille reippaan uusnimikkeen "muslimiryssa"?

Suomalaisuuden suurimmaksi voimavaraksi mainostetaan innovointia.

Pliis, Teuvo. Toteuta sita hieman kaytannossa.

PS: yhdessa detaljissa Hakkaraisen herra onnistuu kuitenkin naulan kantaan kopauttamaan: "Ne tulee Afrikan sarvesta ja tuo ne karkeat tapansa tänne."

Se on perin totta. Sieltahan me, ihmislaji, kadellishaaramme, maailmalle maahanmuutti.

Hakkaraista silmaillessa vaikuttaa silta, ettei integraatia Afrikan ulkopuoliseen maailmaan ja pystykavelyn haasteisiin ole muodostunut vallan ongelmattomaksi.

Poliittisen vapauden subjektioanarko

Vapaus. Tuo määreistä puhtain.

Vai liekö niinkään. Katsojan silmässä, kokijan subjektissa, sekin vapaus?

Vaihtoehtokansalaisena en väsy - vaan en enää yllätykään - kohdatessani toistuvasti samaisen abnormin, joka on tuoksinassaan taivuttanut itsestään normin. Tarkasti määritellyn normin.

Radikaaliuden määrittelevän normin. Oikeansorttisen radikaliteetin. Oikeansorttisen tiedostavan heräämisen. Oikean tavan asettua ulkopuolelle ja harjoittaa sitä, jota vaihtoehdoksi tai kyseenalaistamiseksi kutsutaan.

Kannatettavaa toimintaa. Hedelmällistäkin. Niin kauan - ja vain niin kauan - kun pysyy uskollisena saarnaamalleen periaatteelle: ole vapaa, kunnioita, älä pakota, ahda raameihin, sanele, määrittele.

Abnormi jakaa saman virhetaipumuksen kuin jokainen itsensäsynnyttänyt normi: määritellessään mitä se on, se samalla määrittää mitä se ei ole.

Ja auta armias, jos abnormin normin kyseenalaistaa.

On ympäristöjä, joissa pieni ravistelu on sallittua ja monimuotoisuus kukkii. Aidosti. Sille sydämeni sykkii.

Vastapainona myös lokaatioita, ajassa ja tilassa, vuosien varrelta ja tulevilta turuilta, joissa abnormi on kääntynyt kauniisti päälaelleen: ole meidän puolellamme tai ole meitä vastaan.

Jos jotakin, abnormille suotavaa on itsetutkiskelu, peiliinkin suuntautuva kyseenalaistaminen. Se on lopulta ainoa tie, joka estää abnormia lukitsemasta itseään samoihin kahleihiin, joita vastaan se kovin saarnaa.

Loppusanoiksi toimitus huomauttaa, ettei saarnaa ole kohdistettu tietyille aatesuunnille, fyysisille sijainneille tai vuosikymmenille.

Korkeintaan ihmislajikkeille ja lajimme myötäsyntyisille käytöskaavoille.

Uudenvuoden tervehdys - itse kullekin säädylleen

Illan Israel -pätkä suomalaisen aseviennin autuudesta

ICAHD Finlandin koostama koko perheen videoesitys Suomen kahdesta israelilaisesta asekauppakumppanista, Elbit Systemsistä ja Rafael Advanced Defence Systemsistä.

Suomen armeija - käytetään nyt tätä sanamuotoa; puolustusvoimiksi kun niitä siellä Somalian rannikolla ja Afganistanin vuorilla on enää hiukan vaikea hahmottaa - sekä suomalaiset aseyhtiöt käyvät mittavaa kauppaa Israelin suurimpiin kuuluvien, edellä mainittujen aseyhtiöiden kanssa. Israelin toimia arvostelevan kansainvälisen ICAHD-järjestön mielestä asekauppa taas simppelisti tarkoittaa, että Suomi tukee samalla Israelin tekemiä sotarikoksia; vaikea on toisenlaistakaan tuomiota lukea, aseiden lopullinen käyttötarkoitus ja -osoite kun on ehtinyt tulla tutuksi jokaiselle sanomalehdestään muutkin osiot kuin sarjakuvat selaavalle.

Yhtiöstä Rafaelin arvellaan olevan myös osallisena Israelin ydinaseohjelmassa. Vahvistamaan tätä arviota ei pystytä - Israel kun ei suostu virallisesti ohjelman olemassaoloa vahvistamaan ja lisäksi maa kuuluu niihin hyvisten kerhon etuoikeutettuihin, joita moiseen ei yritetä pakotaakaan. Pahat rättipäävaltiot sun muut saakoot talouspakotteet jos toisetkin niskaansa moisesta salailusta, mutta Israel - sillä on kansainvälinen VIP-korttinsa, jolla livetä satimesta.

Hys-hys -politiikka on toimiva taktiikka, kun bisnestä tehdään. Suomen puolustusministeriö ei suostu suoraan sanomaan, tarkistaako Suomi, mihin täältä viedyt laitteet lopulta menevät. Suomen asevientiä tutkinut Jarmo Pykälä hiljattain julkaistussa selvityksessään Suomen ja Israelin asekaupoista vuosina 1950–2009 taas toteaa, ettei Suomi tee minkään sortin tarkistuksia valvoakseen, onko ostetun tulivoiman loppukäyttäjätodistuksia noudatettu.

Gazan ja Länsirannan alueella muutamakin siviili on tullut tahtomattaan suosineeksi suomalaista: Elbit on muun muassa toimittanut Israelin armeijalle laserohjattavia pommeja, jonka kaltaisten osia Amnesty International löysi joka puolelta Gazaa – myös siviilikohteista – Israelin jouluna 2008 aloittaman sotilasoperaation jälkeen.

Suomen puolustusministeriössä Elbitin kanssa tehtyä kauppaa ei pidetä ongelmallisena.
– Israelin puolustusteollisuudella on korkeatasoista osaamista. Tästä syystä hankintojen kilpailutustilanteessa voidaan päätyä israelilaista alkuperää oleviin tuotteisiin, ministeriön hallitusneuvos Jouko Tuloisela vastaa.

Norjassa siviilirohkeutta sentään piisaa.
Maa ilmoitti viime vuonna, että sen öljyrahasto vetää sijoituksensa Elbitistä vastalauseena yhtiön toimille.
– Me emme halua rahoittaa yrityksiä, jotka näin suoraan ovat mukana rikkomassa kansainvälisiä humanitaarisia lakeja, valtiovarainministeri Kristin Halvorsen sanoi.

Koko Taloussanomien artikkelin Suomen ja Israelin asekaupoista sekä Suomen osuudesta humanitääriseen kriisiin löydät täältä.