Postikortteja pimeään: poliisin määrärahoista suhteellisuusteoriaan

On se. Toisinaan halpaa. Toisinaan helppoa. Toisinaan hersyttävää.

Kuvarinnastukset, excelin prioriteettisarake ja todellisuuden poikkileikkautumat.

Kardemummaa & ritarinkannuksia

Toisinaan otsikoiden tulva hengästyttää. Mainitsematta seikoista otsikoiden alla.

Wall Street sekosi. Jo kauan sitten. Tämän talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta etua siitä on.

Kreikan tilkkupeitto. Takuiksi liuta ties mitä. Sikäläisen SKOP:n osakkeita, kuitenkin.

Uraanimylly Simon tienoolle? Mitä nyt unohtivat, turvallisuuslaskelmissaan, ottaa lukuun ahtojäiden, jokavuotisen pohjoisen tsunamimme, vaikutteen meripinnan laskuun.

Säästetään. Kun me täällä tuloluokan yläpäässä haluamme hommistamme suurempia korvauksia, te siellä alarapuilla tahtonette tehdä omanne ilmaiseksi. Tjaa.

Valtion rautateillä mennä kolkotellaan. Mikä toimii lentoyhtiötematiikassa funkata saa meilläkin. Mitä nyt lentely pysytteli yhä huokeampana vaihtoehtona. Loogisesti.

Hallamiesten aholla uskotaan yhä, että jahka neekereistä päästään haihtuvat homekoulut, palaavat mummoloiden vaipat ja palleroiden päivähoitopaikat. Tukiaisistakin päästään. Niitä siskoksia ei Kreikkaan silti sovi lähettää. Olisi maahanmuuttoa.

Niin tai näin. Ihminen, elikko jolla on tietoisuuden lahja. Mahtava kyky harkita ja hahmottaa tekojensa seuraukset, järkeillä. Ja sitäkin kukkivaisempi abiliteetti evoluution lahjastaan viis veisata.

Aina ei jaksa. Toivoo äkkipelastusta. Sulkee silmät, korvat. Kaataa kardemummahileitä kahvipannunsa pohjalle. Nostaa jalat seinälle. Kirjaimellisesti. Verenpaine, tasaannu. Ota tunti lomaa.

Jatketaan taas huomenna.

Valkea ratsu, saavu ja pelasta. Minusta viis, mutta maailman kaali on kajahtanut.

Hakkaraisen neekeriukko ja tulenteon ABC

Aluksi esitettakoon uusulkosuomalaisen kielelliset pahoittelut: hapaisen jaloa Aidin kieltamme suoltamalla sita ilmoille ilman pisteellisten aakkosten pohjoista voimaa. Juhlallisesti kuitenkin vakuutan, etta kaytanto ja proseduuri vallitsevat vain tekstuaalisessa muodossa - etelan vetelat eivat vetelyyttaan rotupuhtaiden nappaimistojen paalle ymmarra, mutta tentatessani puhutulla selkosuomella lahimman makkarabaarin tai Alkon siirtomaamyymalan sijaintia lupaan sorautella vastaisuudessakin sujuvia pistepaallyskirjasimia.

Hakkarainen. Teuvo Hakkarainen, tuo lihaksi astunut meemi, jonka suurimmiksi ansioiksi voitaneen lukea salaliittopohjaisen viihteen - kukapa meista olisi arvannut Kimmo Sasin muodostaneen Sharia-lakia Suomeen ajavan illuminaatin suurmiftipyramidin huipun - tuottamisen, kravatinsolminnan kirjekurssin lapaisemisen peruskoulun paastotodistusta sujuvammin arvosanoin seka kotisaunan ohella onnistuneen sahatoiminnallisen laitoksen toistuvaluontoisen lammityksen ilmiliekkiin saakka.

Ansioituneesti viihdetoimintansa aloittanut Hakkarainen ei kuitenkaan ole kyennyt uudistamaan repertuaariaan nykymaailman hektista vaatimustasoa miellyttavalla tavalla. Yhden meemin elinkaari on perin lyhyt: jos bileet minareetin tolpan nokassa sen neekeriukon kanssa viime viikolla naurattivatkin, ovat ne tanaan jo eilisen virtuaalikalan kaaretta.

Kuluvan vuorokauden Jamsan seudussa Hakkarainen toivottelee neekeriukkoja vaihteeksi metsia raivaamaan, vaikka metsateollisuuden uudistukset ja alan yksityisyrittajien taloudelliset vaatimukset palkkatasosta ovat ajaneet jo suomalaisenkin tyovaeston kauas vesaikkojen kantamilta.

(Samaan hengenvetoon Hakkarainen muistuttaa "maaseudun olevan täynnä tyhjilleen jääneitä pika-asutustiloja" joihin "mahtuu asumaan pakolaisperheitä" huomaamatta lainkaan,etta kantavaeston joukkopaolle maaseudun piirista saattaa loytya konkreettisiakin kotikulttuurillisia syita. Kukapa ikansa kukoistusta juhliva kansalainen jattaisi muuttamatta seudulta, jonka sahalaitos brennaa harva se paiva ja tyonantajan kasityksen mukaan talousmetsan harvennukset tehdaan rantasateilla - mutta se lienee tarina erikseen.)

Hakkaraisen Teuvo. Aloitit lupaavasti. Oletin saavani lukukokemuksiani elahdyttamaan rehellista, tuoretta ja ajankohtaisiin kysymyksiin aitojuntillisesti reagoivaa puskahuumoria luiskaotsien matalimmasta paasta.

Sen sijaan sain vasyneen neekeriukon.

Hakkaraisen Teuvo. Vanha vitsi ei lampene uuteen miljooseen sijoittamalla. Neekeriukko ei enaa hymahdyta, vaikka ensi viikolla sijoittaisit sen Bulevardia tallaamaan, Eduskuntatalon puistoon (suomalaisilta ryostetyn) naisensa kanssa tai vaikka Kalajoen hiekkoja tallaamaan - taysilla lomakorvauksilla, toki.

Uudistuisit.

Saisimmeko vaikkapa kattauksen sakkaraposkijutkuja, pedofiilipaavinuskoisia tai vaikkapa tataareille reippaan uusnimikkeen "muslimiryssa"?

Suomalaisuuden suurimmaksi voimavaraksi mainostetaan innovointia.

Pliis, Teuvo. Toteuta sita hieman kaytannossa.

PS: yhdessa detaljissa Hakkaraisen herra onnistuu kuitenkin naulan kantaan kopauttamaan: "Ne tulee Afrikan sarvesta ja tuo ne karkeat tapansa tänne."

Se on perin totta. Sieltahan me, ihmislaji, kadellishaaramme, maailmalle maahanmuutti.

Hakkaraista silmaillessa vaikuttaa silta, ettei integraatia Afrikan ulkopuoliseen maailmaan ja pystykavelyn haasteisiin ole muodostunut vallan ongelmattomaksi.