Illan Israel -pätkä suomalaisen aseviennin autuudesta

ICAHD Finlandin koostama koko perheen videoesitys Suomen kahdesta israelilaisesta asekauppakumppanista, Elbit Systemsistä ja Rafael Advanced Defence Systemsistä.

Suomen armeija - käytetään nyt tätä sanamuotoa; puolustusvoimiksi kun niitä siellä Somalian rannikolla ja Afganistanin vuorilla on enää hiukan vaikea hahmottaa - sekä suomalaiset aseyhtiöt käyvät mittavaa kauppaa Israelin suurimpiin kuuluvien, edellä mainittujen aseyhtiöiden kanssa. Israelin toimia arvostelevan kansainvälisen ICAHD-järjestön mielestä asekauppa taas simppelisti tarkoittaa, että Suomi tukee samalla Israelin tekemiä sotarikoksia; vaikea on toisenlaistakaan tuomiota lukea, aseiden lopullinen käyttötarkoitus ja -osoite kun on ehtinyt tulla tutuksi jokaiselle sanomalehdestään muutkin osiot kuin sarjakuvat selaavalle.

Yhtiöstä Rafaelin arvellaan olevan myös osallisena Israelin ydinaseohjelmassa. Vahvistamaan tätä arviota ei pystytä - Israel kun ei suostu virallisesti ohjelman olemassaoloa vahvistamaan ja lisäksi maa kuuluu niihin hyvisten kerhon etuoikeutettuihin, joita moiseen ei yritetä pakotaakaan. Pahat rättipäävaltiot sun muut saakoot talouspakotteet jos toisetkin niskaansa moisesta salailusta, mutta Israel - sillä on kansainvälinen VIP-korttinsa, jolla livetä satimesta.

Hys-hys -politiikka on toimiva taktiikka, kun bisnestä tehdään. Suomen puolustusministeriö ei suostu suoraan sanomaan, tarkistaako Suomi, mihin täältä viedyt laitteet lopulta menevät. Suomen asevientiä tutkinut Jarmo Pykälä hiljattain julkaistussa selvityksessään Suomen ja Israelin asekaupoista vuosina 1950–2009 taas toteaa, ettei Suomi tee minkään sortin tarkistuksia valvoakseen, onko ostetun tulivoiman loppukäyttäjätodistuksia noudatettu.

Gazan ja Länsirannan alueella muutamakin siviili on tullut tahtomattaan suosineeksi suomalaista: Elbit on muun muassa toimittanut Israelin armeijalle laserohjattavia pommeja, jonka kaltaisten osia Amnesty International löysi joka puolelta Gazaa – myös siviilikohteista – Israelin jouluna 2008 aloittaman sotilasoperaation jälkeen.

Suomen puolustusministeriössä Elbitin kanssa tehtyä kauppaa ei pidetä ongelmallisena.
– Israelin puolustusteollisuudella on korkeatasoista osaamista. Tästä syystä hankintojen kilpailutustilanteessa voidaan päätyä israelilaista alkuperää oleviin tuotteisiin, ministeriön hallitusneuvos Jouko Tuloisela vastaa.

Norjassa siviilirohkeutta sentään piisaa.
Maa ilmoitti viime vuonna, että sen öljyrahasto vetää sijoituksensa Elbitistä vastalauseena yhtiön toimille.
– Me emme halua rahoittaa yrityksiä, jotka näin suoraan ovat mukana rikkomassa kansainvälisiä humanitaarisia lakeja, valtiovarainministeri Kristin Halvorsen sanoi.

Koko Taloussanomien artikkelin Suomen ja Israelin asekaupoista sekä Suomen osuudesta humanitääriseen kriisiin löydät täältä.

"Halpistissit vaaransivat terveyteni!"

Jopa 50 000 brittinaista on hankkinut edulliset, mutta vaaralliset rintaimplantit, kertoo The Sun.



Vielä muutama vuosi sitten Easeman iloitsi kauneusleikkauksesta, jossa hänen b-kupin poveaan suurennettiin dd-mittoihin. 27-vuotias yhden lapsen äiti maksoi operaatiosta yli neljä tuhatta euroa, joka on kuitenkin vain puolet kalliimpiin operaatioihin verrattuna.
Vain neljä vuotta operaation jälkeen Easeman tunsi pistävää kipua rinnassaan. Käynti lääkärillä paljasti, että oikea rinta oli revennyt ja implantin geeli oli valunut ulos.
Easeman halusi poistattaa vialliset implantit heti. Muiden kohtalotovereiden tavoin hän taistelee saadakseen korvausta kärsimyksistään. Toistaiseksi hänellä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin palata täysipäiväisesti töihin ja maksaa korjausleikkaus itse.

- - - - - - -

Olen kylmä ja kammottava yksilö. Oikea ihmishirviö. Miksikö? Tunnustan täten erään opinkappaleistani:
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Kaipuun pornotähdeksi katson astetta vähemmän nenää pitkin katsottavaksi syyksi silikonipumppaamiselle kuin taviksen pinnallisuuden ja itsensä myymisen markkinamaailman naiskuvalle - itsensä myyminen rahaa tarjoavalle busineksellehan lähinnä vain huokuu aikamme arvoja käytännössä.

Tätä - ihmisen paranneltavana ja sellaisenaan epätäydellisenä esineenä näkevää - osaa maailmasta ei yksilö korjaa, mutta päänsä fiksaaminen uuteen uskoon on huomattavasti vähemmän vahingollista kuin muovisten lisäosien asentaminen itsetunnon kuoppien peitteeksi. Halu ruveta rahanansaintipuuhiin ottamalla kyrpää vähän joka ruumiinaukkoon sentään vielä etäisesti ymmärrän - mutta nämä "itsetuntoni parani silikonien myötä" -kansalaiset passittaisin pakolliselle hoitojaksolle. Laadultaan psykiatriselle.

Miksikö?

Lyhyt ja yksinkertainen perustelu, jonka kanssa kukin saa olla juuri niin eri mieltä kuin mielii:
ulkonäkökeskeisessä maailmassa et koskaan tavoita sitä itsetuntoa ja korkeamman tason onnellisuutta tuunaamalla varttasi lisäosa lisäosalta. Vaikka hankkisit kaikki tarjolle työnnettävät hiuslisät, huuliruiskeet ja pumpattavat tissiliivit, et ole vieläkään voittajan osassa - samat markkinat työntävät kyllä uutta tavaraa tarjolle. Markkinamaailman asettamaa ihannetta et tavoita koskaan - aina siihen päivitetään jotakin hieman suurempaa, muhkeampaa ja valkaistumpaa. Niinpä henkilökohtaisen onnen ja itsetunnon kultakruunun tavoittelu ulkoisin keinoin on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu ajatus.

Mutta markkinoille toki sitäkin kannattavampi.

Maailma, jossa jo puberteettiaan starttaavat tytöt ovat omaksuneet ajatusmallin siitä, että ilman geelitissiliivejä, tuuhentavaa mascaraa, kainalot kauniimmiksi siloittavaa dödöä ja persettä kohottavia sukkiksia he vain eivät voi olla kauniita - aikuisten oikeasti kauniita - on saavuttanut sellaisen hitlerjugendin ja markkinallisen voitontavoittelun avioliiton, että Orwell kusisi hunajaa jo pelkästä vihjeestä. Muutama vuosituhat historiankulkua ja aina vain nainen on - pohjimmiltaan - trendin mukaan tuunattava seksilelu. Veikkaanpa, että jokainen ulkonäkönormista tavalla tai toisella ulos astunut eukko on saanut tämän tuta.

Oikaiskaa pois, jos havaintoni on osoitettavissa tavalla tai toisella vääräksi.

Homo Sapiens, jolla on kyky lentää vieraille taivaankappaleille, säteilyttää syöpiä tiehensä, korjata jokainen tekemänsä teknologinen moka ja muuttaa maailma yltäkylläiseksi paratiisiksi kaikille tasa-arvoisille jäsenilleen.

Samainen Homo Sapiens, joka edellämainitun sijaan keskittyy pumppaamaan kumia naaraspuolisten jäsentensä tisseihin, operoittamaan plastiikkakirurgilla häpyhuuliaan somempaan muottiin ja valkaisemaan peräreikiään erotiikkateollisuuden rohkaisemalla tavalla.

Ja sitten joku vielä vaivautuu kysymään, että miksi tämä maailma on perseellään.

Sananen rättipäistä, suomalaisesta kulttuurista ja "ei erityisen törkeistä" seksuaalirikoksista

Upseerin tuomio hyväksikäytöstä aleni

Ikaalisten käräjäoikeus tuomitsi viime vuonna miehen kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus lyhensi vankeuden kahteen ja puoleen vuoteen.
Hyväksikäyttö alkoi pojan ollessa 12-vuotias ja jatkui noin viisi vuotta. Pojan täytettyä 13 vuotta upseeri alkoi maksaa hänelle seksuaalipalveluista 3–6 euroa kerralta. Mies oli pojan perheen tuttava.

Hovioikeuden mukaan rikos oli törkeä, mutta hyväksikäyttöön ei liittynyt fyysistä väkivaltaa eikä tekotapa ollut erityisen nöyryyttävä. Hovioikeus pienensi rikoksen uhrille maksettavat korvaukset 17 000:sta 10 000 euroon. Käräjäoikeuden tuomitsema sotilasarvon menetys jää voimaan.

- - - - - - - - - - -

Muutamia vuosia sitten - Turkin mahdollisen tai mahdottoman EU-jäsenyyden noustessa vakavasti otettavaksi uutisoinnin aiheeksi - sanaili aiheesta myös Helsingin Sanomien NYT-liite sarkastis-humoristisessa NytTen - nousussa ja laskussa -listallaan. Lista kommentoi Turkin jäsenyyden olevan toistaiseksi mahdoton esimerkiksi maan naisten kaltoinkohtelun vuoksi - ja totesi Turkin aikovankin opetella oikeaoppisia naisten oikeuksien kunnioittamista Itä-Suomen hovioikeudelta.

Suomalainen oikeuskäytäntö tuomioperusteineen on naisiin ja lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa - saatika perheväkivallan suhteen - surrealistisuudessaan häkellyttävää. Sellaisenaan se lähettää ikävää viestiä kulttuurimme pimeistä puolista ja salassa sallituista rivinväleistä.
Taannoin julkaistiin tutkimus, joka kylmästi osoitti naisiin kohdistuvan perheväkivallan olevan Suomessa hiukan Euroopan unionin maiden keskitasoa yleisempää: joka kolmas suomalainen tuntee naisen, jota on pahoinpidelty kotona. EU-komission julkaisemassa tutkimuksessa kysyttiin EU-maiden kansalaisten näkemyksiä perheväkivallasta. 84% vastaajista piti perheväkivaltaa lakisääteisesti rangaistavana tekona.

Suomalaisten kohdalla vastaava luku oli 67%.

Tutkimus on osa EU-komission tiistaina julkaisemaa strategiaa, jolla pyritään parantamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa EU-alueella.

Tekemistä taitaa riittää.Syystä tai toisesta kulttuurimme tabuihin kuuluu - rattijuoppojen salaisen ihannoinnin ja maanpuolustuksen kritisointikiellon ohella - tilastollinen totuus siitä, että lasta täällä useimmiten lyö nainen, naista mies ja miestä toinen mies. Ja mies joka ei osaa tai halua puolustautua nyrkein, on akka tai joku muu ihme homo.

Kehitä tässä sitten tasa-arvoa.

Älkääkä vain kysykö, miksi ne pekkaericauviset painavat liipasinta kuraattorin tai psykologin kanslian ovenkahvan sijaan.

Mutta palataanpa niihin seksuaalirikoksiin.

Vielä 70 -luvulla laki piti insestin uhria osasyyllisenä rikokseen. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vasta 1994: Sulo Aittoniemen - entisen poliisin - sitkeästä vastustuksesta huolimatta.
Pojasta ei ole polvi juuri parannut: 2000-luvulla Vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen poliisista löi tiskiin väitöskirjansa. "- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla," Hahl ilmoitti.

Eli burkha päähän ja pysy kotona, akka - äläkä valita siitä, että suurin osa naisiin kohdistuvista väkivaltarikoksista tehdään juuri siellä ja raiskaajakin yleensä tuntee uhrinsa etukäteen? Meillä ei kuulu kulttuuriin sanoa, että 100% raiskauksista olisi vältettävissä rikoksen tekijän hienoisella käytösmuutoksella.

Kun jo esivalta lähettää seksuaalirikosten suhteen piiloviestiä uhrin perimmäisestä vastuusta, ei liene syytä ihmetellä tilastoarvioita, joiden mukaan esimerkiksi raiskausten enemmistö jää yhä ilmoittamatta poliisille.
Blogissa "Elävältä tapetun päiväkirja" raiskatuksi tullut nainen kävi koskettavalla tavalla läpi tuntojaan sekä raiskauksesta että siihen liittyneestä oikeusprosessista, jossa koko järjestelmä tuntuu suojelevan tekijää, raiskaajaa. Nainen julkaisi blogissaan myös oikeuden julkiseksi julistamaa materiaalia oikeudenkäynnistään. Raiskaaja ei tästä pitänyt: nainen sai haasteen kunnianloukkauksesta. Lopulta raiskattu tuomittiin suorittamaan raiskaajalleen nelinumeroisen korvaussumman.

Raiskaaja selvisi kolminumeroisella.

Tapaus ei ole poikkeuksellinen. Hovioikeuksien ansiolistoilta löytyy jo mitä kirjavampia perusteluja raiskaustuomioiden alentamiselle.

Itä-Suomen hovioikeus alensi Tohmajärvellä 15 -vuotiaan joukkoraiskanneiden viiden miehen tuomiot "seksuaaliseksi hyväksikäytöksi" Oikeuden mielestä miehet eivät olleet syyllistyneet raiskaukseen tai raiskauksen yritykseen: uhrilta kun jäi toteen näyttämättä, että hänet olisi saatettu alkoholilla puolustuskyvyttömään tilaan ja sidottu sängyn tolppiin.

Suonejoella hovioikeus alensi 55-vuotiaan poliisikonstaapelin käräjäoikeudessa raiskauksesta ja alle 16-vuotiaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saaman 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi, koetusaika päättyen 30.6.2011.
Rangaistusseuraamuksen perusteluissa hovioikeus lakonisesti toteaa, että raiskauksen osalta poliisimiehen uhriin "kohdistama väkivalta on ollut ladultaan verrattain lievää" ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, että "uhri oli jo täyttänyt 15 vuotta."

Tuomioiden alentamissyiden valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin: raiskaajan vakituisesta työpaikasta raiskaajan tuoreeseen perheenlisäykseen ja haluun olla "viemättä perheeltä isää". Raiskauksen lyhyestä kestosta uhrn tuntemiseen ennalta. Uhrin vaatetuksesta tai humalatilasta siihen, ettei teolle "ole osattu nimetä muita silminnäkijöitä".

Perustelujen surrealistisuutta lisää yleensä se, etteivät oikeusistuimet juuri julkista perusteita valinnoilleen. Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan seksuaalirikosten salauskäytäntö on vesittänyt rangaistukset. Hän kertoo yllättyneensä tutkimuksessaam esiin tulleiden tekojen raakuudesta ja siitä, miten useat ei-törkeinä tuomitut raiskaukset täyttävät törkeän raiskauksen määritelmän.

Eikä oikeuskäyntimateriaalin tullessa julistetuksi salassapidettäväksi jälkipyykille juuri sijaa jää.

Tätä vasten itku ja poru muslimi- tai arabinaisten alisteisesta asemasta asettuu paradoksaaliseen valoon. Malka silmässä ei juuri kelpaisi puhua - ja kukaties tästä syystä erityisesti Perussuomalaiset, Halla-aholaiset ja muu yleinen Hommaväki sulkee suunsa tiukasti suomalaisnaisten ja -lasten kohtelun tullessa puheeksi. Raiskaustuomioista pysytään hissunkissunhiljaa, vaikka islamin naisille langettamista kauheuksista jaksetaan huutaa suuta sitäkin suuremmalla.

Onko se vallan niin, ettei rättipäillä ole naisten kohtelun suhteen sanottavaa - luterilainen kulttuuri se vasta tietää, miten akkoja tulee pidellä?

Kukaties.

Koraani sentään tuomitsee raiskaajan kivitettäväksi.

Maailmamme kuva - eli kappale keventävää dadaismia

Sähköpostit tukkivan roskapostivyöryn harvoja hyviä puolia lienee sen otsakkeiden toisinaan sattumanvaraisesti muodostama, tahaton mutta osuva mainoslauseiden ja kehotusten virta - arkipäivän tahatonta ja käskemättä muotoutunutta dada -runoutta, joka toisinaan iskevyydessään peittoaa virallisesti synnytetyt sisarensa.

Sama pätee (uutis)sivustojen laitoja koristaviin uutisotsikoiden listoihin. Toisinaan niiden tahaton järjestäytyminen tuottaa ajasta, maailmasta, maailman tilasta ja sen sellaisista virallista uutissisältöä kuvaavamman esityksen.

Kuten tänään;
- Suomalaismies pidätettiin alaikäiseen sekaantumisesta Pattayalla
- Gynekologille syyte - kirjoitti naisen nimen poistettuun kohtuun
- Tämä mainos raivostutti McDonald’sin - katso video!
- Tanskalaissotilaalla kidutuskuvia - ”kuin Abu Ghraib”
- Venäjä määräsi joukon kansalaisjärjestöjä tutkittavaksi
- Ranskan parlamentti äänestää eläkeiän nostosta
- Yhdysvaltojen seksikkäin kaupunki löytyy Teksasista

Kiitos inspiraatiosta, sinä nimetön keltainen iltapäiväjulkaisu. Ei lisättävää.

Olkiluodon Don Quijote

Aamuhetkinä ja iltojen pimeillä peilistäni tuijottaa naamataulu, jonka ulkopuolisen määritelmän, henkilökohtaisen kieliopin sekä käytännön politiikan tajun vuoksi - tai ansiosta - saan, saatan tahi joudun lukemaan kuuluvaksi hahmolle nimeltä aktivisti.

Pysäytä kadulla pari tusinaa tallaajaa, pyydä näitä määrittelemään ilmaisu tai nimike "aktivisti" - ja saanet soveliaan kirjavan otannan.

Osalle väestöstä olen sietämätön ituhippi, todellisuudesta vieraantunut herranterttu ja hyvinvointipentu, jolla ei ole elämässään tärkeämpää tekemistä kuin roikkua ikuisesti yliopistolla - tai kortistossa - ja kivittää siinä sivussa turkisliikkeiden ikkunoita, paasata suu vaahdossa veganismin autuaaksitekevästä vaikutuksesta ja matkustaa ympäri maailmaa laukussa aatteen tai ajatusmallin sijaan lähinnä pari polttopulloa, hupparia ja määrittelemätön halu riehua ja rällästää siksi, että mellakointi nyt vaan on niin siistiä.

Toiselle lohkolle taas edustan jotakin, johon suhtaudutaan varovaisen positiivisesti, mutta sopivasti varoen - oma selusta varmistaen; ettei nyt vaan luulla että minä olen niitä - sanoen, että enhän minä periaatteessa laittomuuksia hyväksy ja sillä lailla ja onhan niiden joukossa tietysti monenlaista väkeä, mutta periaatteessa ainakin osa on kyllä ihan hyvälläkin asialla. Että eihän se ilmastonmuutos nyt kai niin kiva asia ole ja kyllä jonkun pitää lapsiakin ajatella, kai se siis on hyvä että joku tekee jotakin, kunhan tekee sillä lailla mukavasti.

Kolmannelle joukkiolle lienen pääasiassa joku, joka sanoo ja tekee sen ja sellaisia asioita joita itsekin haluaisi, muttei syystä tahi toisesta voi tai tohdi. Joku, jolle kerrotaan monin sanoin, miten hyvä on että joku jaksaa, joku viitsii, joku uskaltaa - meidän kaikkien puolesta ja meidän kaikkien asialla. Yrittää, vaikka yritys olisi jo alkumetreillä tuhoon tuomittu. Joku, joka poimitaan tien varresta kyytiin ja ajetaan mielenosoituspaikalle syytäen saatteeksi kannustuksen sanoja, jolle näytetään peukaloa ohiajavan auton ikkunasta, kuiskataan sukukokouksessa että hyvää työtä teet, mutta eikö sinua koskaan pelota.

Ja se lämmittää; kannustus. Ituhippiä huutavan kansanosan lienee vaikea uskoa, miten usein ja yllättävissäkin yhteyksissä sitä kohtaa; suorina sanoina tai varovaisena hyväksyntänä. Lopettaminen - ajattelun, toiminnan, aktiivisuuden - ei ole minulle vaihtoehto. Se merkitsisi minuuden loppua; persoonan kuolemaa.

Siksi kannustava sana siellä, toinen täällä lämmittää. Kun moraalinen selkäranka ja henkilökohtainen etiikka pakottavat jatkamaan, antaa lisäpontta tietää, ettei toimi yksin, ei itselleen - vaan suuremman joukon äänitorvena. Suuremman hyvän puolesta. Muista en tiedä - mutta omassa aktivismissani egotrippailulle tai individualismille ei juuri ole tilaa. Olen, loppujen lopuksi - vain sanomani välikappale.

Aktivismin historia on pitkä. Eritoten ituhippiä ja kommarimokuttajaa huutavia haluankin muistuttaa sanan suomalaisesta etymologiasta: aktivisti tarkoittaa toki yhä suoran toiminnan kannattajaa ja/tai suoraa toimijaa - mutta täällä pohjoisessa käsite yhdistyi alunperin 1900-luvun alussa venäläistämistä vastustaneeseen liikkeeseen, jonka parista karattiin Saksaan sotilasoppiin ja muotouduttiin lopulta jääkäriliikkeeksi. Aktivistiksi kutsuttaessa kannan siis harteillani monenlaisten sukupolvien perua - valkoisesta jääkäristä 60-luvun Amerikan yliopistokampuksilla parempaa maailmaa vaatineisiin rakkauden lapsiin, kivääriin tarttuneesta rotuerottelun vastustajasta 90-luvun minkkihäkkien avaajiin.

Miettikääpä sitä.

Entäpä se Olkiluoto, jonka otsikossa mainitsen? Siirrytäänpä jo siihen.



Olkiluoto Blockade, ydinvoiman vastaisten kansanliikkeiden synnyttämä kokeilu ulkomailta tutusta joukkosaarron metodin käyttämisestä mielenilmaisun välineenä. En minä sinne riehumaan mennyt. En siksi, että poliisia on kiva kiusata ja sakkolaputkin kasvattavat mukavasti skeneuskottavuutta.

Menin, koska se mainittu moraalinen selkäranka niin vaati. Menin, sillä tiesin puhuvani yhä useamman suulla: neljässä vuodessa ydinvoiman kannatus on romahtanut 62%:sta 53%:n - ja tämä mittaus on ajalta ennen kahden uuden ydinvoimalaluvan rakentamista, ennen tietoja rakenteilla olevan Olkiluoto 3:n jätteen seitsenkertaisesta vaarallisuudesta suhteessa edellisiin voimaloihin, ennen Olkiluoto 3:n neljän vuoden myöhästymistä ja - toistaiseksi - kolmen miljardin euron lisälaskua, ennen voimalatyömaalta löydettyä runsasta tuhatta rakennusvirhettä ja vikaa.

Menin, Venäjän maastopalojen yhä riehuessa Chernobylin laskeuma-alueella. Menin, sillä en usko rakennusluvat myöntäneen hallituksen omistavan kristallipalloa, joka kykenisi takaamaan ettei Suomessa esiinny seuraavan 100 000 vuoden aikana maanjäristyksiä, maasto,- metsä- tai kiinteistöpaloja, tulvia, luonnonmullistuksia, poliittisen kentän painotusmuutoksia, ulkoisia tai sisäisiä konflikteja, geopoliittisen aseman muutoksia, rakennusmokia, inhimillisiä virheitä tai muunkaan sortin fiboja.

100 000 vuotta on pitkä lasku siitä hyvästä, että TVO tuli myyneensä taulunsa oikeille tahoille, joiden päitä eivät käännä uraanin maailmanmarkkinahinnan nousu, Arevan ansiot uraanilietevuotojen saralla tai äänestäjäkunnan vastustus suunnitella uraaniakaivantaa Natura-alueillemme.

Siksi menin. Ja mitä kohtasinkaan?



Ei riittänyt, että joukkoamme vahtimaan oli köyrätty puolen Satakunnan poliisit. Paikalle oli vihelletty myös rajavartiolaitos sekä Puolustusvoimat. Näiden vihreiden veikkosten mönkijät risteilivät maastossa ja miehittämätön tiedustelulennokki huristeli ilmatilaa valvomassa. Rauman poliisin tiedottaja Lars Grönroos vahvistaa lennokin paikallaolon - rauhanomainen mielenilmaus keski-ikäisine naisineen oli sille kuulemma sovelias testikenttä.

Sitä, kuka vihreät veikkoset lennokeineen paikalle kutsui, ei enää kerrottukaan: Olkiluodon voimala-aluetta hallinnoiva Teollisuuden Voima Oyj - tuttavallisemmin TVO - sanaili vastuun olevan poliisilla, poliisi TVO:lla. Yhtä kaikki - puolustusvoimain virka-apupyynnöstä Finavia sulki Porin ilmatilan. Vain muutaman hipin tähden.

Asetelma on silmiini suorastaan hellyttävä; puolen Satakunnan poliisit vellovat Olkiluotoon johtavilla teillä, joku isoksi kasvanut pikkupoika leikkii lennokillaan ja rajavartiolaitoksen kopteri lappaa lisäväkeä paikalle - ja kaikesta tästä huolimatta pieni, tässä nimettömäksi jätettävä autonominen aktiivisolu sai kaikessa rauhassa sompailla kahden kilometrin päähän voimalasta ja siirtyä vapaaehtoisesti maantielle odottelemaan poliisia.

Sinällään turvallisuuslapsuksessa ei ole mitään uutta - esimerkiksi Greenpeacen aktivistit vierailivat voimala-alueella viimeksi menneenä keväänä. Mutta jättää se aktiiviselle toimijalle ristiriitaisen tunteen poliisioperaation onnistumisesta: millä tolalla lie voimala-alueen turvallisuus tavallisena arkipäivänä?

Niitä kun mahtuu 100 000 vuoteen melko monta.

- - - - - - -
- Blogin kuvat: Indymedia
- Olkiluoto Blockade
- Blokkaus kuvissa

Mekin olemme vasemmisto - sanon minä

Toisinaan suollan tekstiä toisaallekin kuin tyttöjen päiväkirjoihin joita tyynyn alla pidetään, ajatuspurskahduksina etenevään leikekirjablogiin tai muihin piskuisiin, henkilökohtaisiin lokeroihin.

Toisinaan - tyrkyttäen tai pyynnöstä - rustaan sanoja muillekin. Lehtiin, lippusiin, lappusiin; erilaisiin medioihin vaihtelevalla menestyksellä, levikillä ja kohderyhmällä. Tällä kertaa pyynnöstä.

Olkaa hyvä; osuuteni löydätte kolumnin keskivaiheilta, itsekkäästi sitatoituna:

- - - - - - - - - - - - - - -
Mekin olemme vasemmisto

”Vasemmisto tarkoittaa yhteiskunnallisissa kysymyksissä jyrkkää uudistustoimintaa kannattavia poliittisia ryhmittymiä”, määrittää Wikipedia.Me kolme – anarkisti, sitoutumaton, kommunisti – miellämme itsemme kuuluvaksi vasemmistoon Wikipedian ja vuosisataisen historian määrittelemällä tavalla, vaikka Vasemmistoliitto juhlikin keväällä 20-vuotista olemassaoloaan lyhentämällä puolueen kutsumanimen muotoon Vasemmisto.Yksi puolue ei voi omia suomen kielen yleistermiä. Siksi haluamme perustella, miksi mekin määritämme itsemme kuuluvaksi vasemmistoon.

* * *

Jos jokin yksittäinen ryhmittymä omii termin vasemmisto, mihin se jättää meidät kaikki loput? Vasemmistoa eivät ole ainoastaan puoluekartalla punaisen lipun alla marssivat joukot, vaan myös me puoluepolitiikan ulkopuolelle jättäytyvät poliittiset toimijat. Anarkistit ja autonomit olemme myös yhtä lailla vasemmistoa, vaikka lippumme olisivat mustat tai emme sellaisia tunnustaisi. Ympäri eurooppaa meidät tunnetaan ”radikaalivasemmistona”, mutta vasemmistona yhtä lailla. Me olemme jo marginaalissa: mitään ei voiteta sillä, että aiheutamme hajaannusta pienen joukkomme kesken. Minä liputan yhtenäisyyden puolesta.

* * *

Sitoutumaton vasemmistolaisuuteni ei löydy oppikirjoista, jäsenkorteista tai piirileikeistä. Se on henkilökohtainen etiikka, jonka on synnyttänyt elämä itse. Omakohtaiset kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta, epätasa-arvosta, vääryyksistä; moraalinen selkäranka, jolla epäkohtia kohdatessaan on vain yksi vaihtoehto – reagoida.Se selkäranka ei ymmärrä tapaa etsiä eriävyyksiä yhteneväisyyksien sijaan. Se selkäranka halveksii piileskelyä poliittisten sanaleikkien takana; vääryyksiä ei tänäänkään voiteta makeiskorein tai korulausein. Epäoikeudenmukaisuuden haastaminen – saatika selättäminen – vaatii rohkeutta ottaa riskejä, puhua suoraan, puhua totta – asioista niiden oikeilla nimillä. Se on haaste, joka menestyäkseen vaatii tuekseen yhtenäisyyttä.

* * *

Kommunismi on minulle tietoisuutta siitä, että kapistalismissa elämme luokkayhteiskunnassa, johon kuuluu sisäänrakennettuna riisto. Me kommunistit emme nojaa ”vastuulliseen markkinatalouteen” vaan sosialismiin. Myös tämä on syvää vasemmistolaisuutta.Ymmärrämme, ettei maailma ole parannettavissa vain hyvällä tahdolla tai vain parlamentaarisin keinoin. Tarvitsemme rakenteellisia yhteiskunnallisia muutoksia, suunnitelmallista toimintaa ja todellista taistelua kapitalismia vastaan. Niinpä olemmekin esittäneet keskusteluja yhteisistä tavoitteista ja yhteistoimintaa sosialidemokraateille, vasemmistoliittolaisille ja muille politiikan suunnan muutosta haluaville.

* * *

Oikeistovoimat on voitettava ja kapistalismin tilalle sytyttävä ihmisyyden valo. Siihen tarvitaan yhteistyötä, ei hajaannusta tai sanaleikkejä. Ollaan yhdessä vasemmisto!

Suvi Auvinen, Riia Colliander & Juha Säijälä

- Kolumni Tiedonantajassa 3.9: Mekin olemme vasemmisto

- Auvinen on anarkisti ja teatteritaiteen maisteriopiskelija. Colliander on sitoutumaton punavihreä aktivisti ja järjestötyöntekijä. Säijälä on kommunisti ja vapaa toimittaja. 

Kasvottomista vartijoista, reisiluista ja tunnistuksesta

Yhdenmukaisuus. Etymologiasyntynsä kreikan sanasta analogos; järjenmukainen; yhtäpitävä. ) Merkitsee yhdenmukaisuutta, samankaltaisuutta, vastaavuutta, verrattavuutta.

Yhdenmukaisuus terminä kuvaa asioiden samankaltaisuutta, verrattavuutta tai vastaavuutta. (Biologiassa ilmaisu taas kuvaa (alkuperältään erilaisten) elinten samatoimisuutta tai samatoimintaisuutta.

Univormu. Yhteisnimike virka-asulle, jota ennen oikeinkirjoituksen keksimistä uniformuksikin kutsuttiin. Latinankielinen etymologiasyntynsä merkiten yhtä muotoa tai yhdenmukaista.

Univormun - jonka ylleen saattavat vetää sotilaat, valtion viranomaiset, vartijat tai muut yhden käskyttävän tahon alla työskentelevät - perimmäinen merkitys on brändätä kantajansa, todentaa näkyvästi heidän kuulumisensa tiettyyn ryhmään sekä nostaa tämä ryhmäidentiteetti yksilön identiteettiä merkittävämmäksi tekijäksi. Univormu yhdenmukaistaa, edustaa sen määrittänyttä tahoa enemmän kuin kantajaansa - univormun kantajan esittämä identiteetin edustaen näin enemmän univormua itseään kuin siihen pukeutuneen henkilöyttä.

Univormussa henkilö on osa suurempaa kokonaisuutta. Tunnistamaton muurahainen itseeän suuremmassa koneistossa.

Mutta mennäänkö yhdenmukaisuudessa ja organisaation kasvottomassa edustuksessa liian pitkälle silloin, kun turvallisuusviranomaisten tupu-hupu-lupu -ketju kykenee piiloutumaan omaan hahmottomuuteensa ja suorittamaan suojistaan tekoja, joilta se sanelee viatonta kansalaista suojelevansa?

- - - - - - - - - - - -

Vartija katkaisi 17-vuotiaan reisiluun - ei tuomiota

17-vuotiaan pojan jalan katkaisemisesta syytetty vartija vältti tuomion ja korvausvastuun. Syynä oli se, että silminnäkijät eivät pystyneet erottamaan paikalla olleita neljää kaljua vartijaa toisistaan. Tapauksesta uutisoi Ilta-Sanomat.

Tapaus sattui Tikkurilan asemalla. Silminnäkijät todistivat, että yksi vartijoista oli potkaissut poikaa. Tuloksena oli reisiluun murtuma ja esimerkiksi armeijan lykkääntyminen.

Oikeus katsoikin, ettei pojan luu voinut murtua "hallitun maahanviennin" seurauksena. Myös vartijoiden kertomusta tilanteesta pidettiin epäuskottavina.

Käräjäoikeus tuli siihen tulokseen, että epäselvä tapaus pitää ratkaista syytetyn eduksi, jonka vuoksi vartijaa vastaan nostettu syyte hylättiin.

- - - - - - - - - -

Kaltaiseni tekstiilien piilosanomista, merkityksestä ja pukineiden autoritäärisyydestä kiinnostuneet puolipervertikot voivat pitää seuraaviakin töitä tutustumisen arvoisina:

- Rafaeli & Pratt: Tailored meaning - on the meaning and impact of organizational dress (Academic work on organizational dress referred to uniformity (homogeneity) of dress as one dimension, and conspicuousness as a second. Employees all wearing black, for example, may appear conspicuous and thus represent the organization even though their attire is uniform only in the color of their appearance not in its features.

- Pratt & Rafaeli: Artefacts and organizations - Beyond mere symbolism (Described struggles between employees and management about organizational dress as struggles about deeper meanings and identities that dress represents.)