Lontoon kirjeenvaihtaja: kolmas luku

Musiikki on kappaleita. Lyriikat sanoja. Holappa Holappaa. Runous sanomista.

Runo, sadepäivä ja reaalipolitiikan suhteellinen muuttumattomuus. Ihmiskasvoinen kapitalismi, markkinayhteiskunta ja kilpailumentaliteetin valuma, infektio, leviäminen alempiinkin kerroksiin. Kun maailman määrääväksi mentaliteetiksi kasvaa "nappaa parhaat ja juokse", ei sen ruumiillistuminen ostoskadulle ole tapahtumaketjuista yllättävimpiä. Kipi kipi. Optio. Halvemmalla kuin alennusmyynnistä. Erikoistarjous.

Siihen johtanut yhtälö - no. Sitä on, ihminen ja yhteiskuntarakenteensa, toistanut kerran jos toisenkin. Aina luomastaan lopputuloksesta lapsenomaisen hämmästyneenä.

Historiankirja ja lukutaito. Does not compute.

* * *
Teollinen kulttuuri voitti sotansa,
täit kuolivat sukupuuttoon, luteet loppuivat,
mutta hyvänen aika Moskovassa ja New Yorkissa
on torakoita mustina aaltoina käymälöissä,
keittiöissä ja komeroissa ne hyökyvät,
niihin tottuu jo lakanoiden ornamentteina.
Kumpi ideologia siis valita, kumpi hylätä,
vai olisiko meille tarjolla muita kriteereitä?
Kunhan ei puhuta aivojen syöpäläisistä.

Oi äiti, humanismi maistuu väljähtäneeltä
kuin lämmin kalja, ihmismäiseltä sosialismilta.
Nuoriso kaipaa jälleen verenmakua, aitoa,
raikasta kaaosta, puhdasta kapitalismia
tai psyykenlääleillä demokratisoitua sentralismia.
Minkä maailmanlopun testamenttaisi maailmalle?
Vaikkapa sopulilauman esimerkiksi ihmisille,
kunhan ei hävitetä aivojen syöpäläisiä,
jotka pohjimmiltaan suojelevat ympäristöä.

* * *

Satelliitit laulavat, joku puhuu avaruudessa,
lentokoneet pomppivat kaupungista toiseen
kuin sirkuskirput, mutta maata pitkin
valuu hahmotonta tahnaa, ihmisiä,
se jäytää autiomaitten reunoilta viimeisenkin ruohon,
ajelehtii mantereelta toiselle pelkällä aallonharjalla
ja tarttuu rannikoille, öljy ja terva.
Kaikkien rajojen läpi se imeytyy vastustamattomasti.

Pilvenpiirtäjissä, hallintorakennuksissa vapisevat miehet,
joilla on henkilöllisyys. Papit ja ideologit kyselevät,
onko kaikilla sittenkään sielua,
joten eikö jo tietyissä olosuhteissa
napalmi tai myrkky ole armeliain lääke.
Tahnaa pestään maanpinnalta
tulella, myrkyllä ja säteilyllä, mutta
se on saavuttanut lopullisen ylivallan,
lähestyy pohjoisia kaupunkeja,
huvilan portista ulos astuessa
täytyy kävellä puukengissä,
jotta ei tahrisi jalkojaan.
Tuomiopäivä lähestyy epäilemättä.

- Pentti Holappa