Kuu, taivaankannen kirkkaana hohtavan hallitsijan - auringon - salaperäinen varjo, muotoaan muuttava seuralainen. Auringolla sijansa arkitodellisuudessa - maanviljelyksessä, vuorokaudenajoissa, toimessa ja käytännössä. Kuun vaiheista taas menneet lukeneet kasvua, kuolemaa, muutosta ja enteitä - sanoneet vaikuttavan ihmisen toimiin ja määräävään loitsuille otolliset ajat.
Kuun on kautta historian tulkittu vaikuttavan maailman tapahtumiin, ihmisten luonteisiin ja käytökseen. Kuu ei ole toiminnallinen taivaankappale - sen merkitys on ollut tunnepuolella. Moni laskee syntymähetkensä mukaan kuumerkkinsä ja tulkitsee sen vaikutusta luonteeseensa - syntymähetken kuunvaihetta myös pidetään otollisimpana hetkenä ponnistusten, uusien ideoiden ja pyrkimysten toteuttamiseen. Uskoo ken tahtoo. Kuuhulluudesta silti syyttävät, monet, unettomuuttaan. Levottomuuttaan. Tunnepohjaista epävakauttaan?
Saamelaiset uskoivat kuun pimetessä peikon syövän siitä palaa - tai varkaan sitä tervanneen, mokoman hohteen haitatessa rosmon toimia. Siitä monimuotoisesta haltija- ja jumaljoukosta, jonka palvonta Suomessa vallitsi vielä keskiajalla ja reformaation alkuaikoina taas löytyvät Kapeet, kuun syöjät, joiden aiheuttama kuunpimennys oli. Toisaalla maailmassa kuuta on syönyt milloin suuri käärme, lohikäärme tai muu mystinen taivaankannen olento.
Täydellisen kuunpimennyksen merkitys kulttuureittain on vaihdellut suurestikin. Ja toisaalta, hämmästyttävän yleisenä ja inhimillisenä on kautta maankannen kulkenut sama tapa reagoida; soittaa rumpuja, laulaa, huutaa, tömistää ja pitää meteliä - yrittää pelottaa pois kuuta popsiva taivaan eläjä.
Kuluvan torstain ja perjantain välisenä yönä kuu pimenee täydellisesti klo 01.21. Mikä kuunpimennykselle on kautta tulkitun historiansa antanut merkityksensä - pelko siitä, että mystinen hirvityinen popsii oikeuden kaikelle irrationaaliselle tunteellisuudelle?
No comments:
Post a Comment