Kuka vahtii vartijan kameraa?

Kukaan ei väitä, että Suomenmaan jokainen vartija hiipii partioalueensa hämärissä teleskooppipatukkaa hypistellen ja koulupudokkaan hullunkiilto silmissään mätkittäväksi soveliasta maalia etsien.

Terveen kriittinen taho sen sijaan ei tule kieltäneeksi sitä, etteikö maassa, jossa yksityisten vartijoiden luku jo ylittää poliisihenkilöstön määrän, mukaan mahtuisi mätiäkin omenoita.

Yksityinen vartiointibisnes on ison rahan toimintaa. Pelkästään Helsingin keskustaa valvoo 2000-3000 kameran armada, josta noin 60 linssiluteen arvioidaan kuuluvan poliisille.

Epäkohta-altis detalji sekin, että useimmiten aluetta partioivat vartijat ja sitä zoomaavat kamerat kuuluvat saman yrityksen valvontaan. Tilaisuus saattaa tehdä varkaan, vaikka aie alunperin hyvä olisikin.

Vuoden 2003 järjestyslakimuutoksen jälkeen yksityisiä vartiointifirmoja on siinnyt kuin sieniä sateella. Ala on verrattain nuori, eikä sen tarkoitettua pyrkimystä korvata katukuvassa vähenevien poliisien tointa ole kovinkaan kattavasti valvottu.

Olisiko aika riisua viranomaisuskolta sen turha gloria ja muistaa, ettei mikään ala vapaa väärinkäytöksistä? Kokonaiskuvaahan vartijoiden väärinkäytökset - ja vieläkin enemmän niiden painaminen villaisella - syö: jos kohtaa, kuulee tai olettaa kohtaavansa stevarin kuvaan astuessa asiatonta, ammattitaidotonta ja mielivaltaista toimintaa, tulee harva kunnioittaneeksi sitäkään joukkoon eksyvää, joka hoitaa toimensa moitteetta.

Kiitos vain, pätemistarvetta kokevat nutipäät; teidän ansiotanne se on, ettei alan maine kaikkialla niin ruusuinen ole.