"Et ole koskaan paikassa / vaan paikka on aina sinussa"
Nostalgia. Synnytetty kreikan kielestä, niin monen muun tapaan. Nostos, kotiinpaluu. Algos, tuska. Ikävöintiä - menneen ikävöintiä. Kaihoa. Haikeutta. Nostalgian käsiteeseen tai tunteeseen liittyy usein menneen ihannointia - aikaa jona jotain vielä oli, ei ollut tai oli toisin. Takertumista. Vai silkkaa kaipuuta?
En tunnista käsitteestä itseäni - vaikka osin tunnistankin. Muuttojen lapsi, muutosten lapsi - ainoat juureni olen kasvattanut tiehen ja kulkeviin askeliin, enkä osaa siten ymmärtää tai kokei paikkoihin liittyvää haikeutta tai kaipuuta. Paikka olen minä, paikka on aina minussa. Voin saapua paikkaan josta joskus olen lähtenyt, seistä niillä täsmälleen samoilla askelen jäljillä - enkä silti löydä niistä enää itseäni. Tai sitä, jota etsimään tulin. Hetket kuluvat, ja paikka on minulle hetkessä. Nyt ja kukaties aina.
Nostalgiassani en etsi paluuta johonkin, joka joskus oli. Kerran koettu, kerran mieleen luotu paikka - se on aina olemassa, mutta vain minussa. Se ei sijaitse tyhjänä muistomerkkinä maantieteellisillä turuilla.
En etsi sitä mitä joskus oli. Jos jotain, etsin tunnetta siitä mikä joskus olin.
Mitä se sitten kulloisenakin ajanjaksona on ollut.
No comments:
Post a Comment