Mistä media tapaa innostua? Ei asioista. Ei liian vaikeista kysymyksistä. Ei sellaisista, joilla olisi käytännön merkitystä. Asia ei myy; se vaatii ajattelua, pohdintaa, kukaties myös omakohtaista pohdintaa. Ja se on vaikeaa. Se ei ole kivaa ja siksi suuri yleisö asiasta innostu - eikä media siihen puutu. Kysynnän ja tarjonnan laki; viis siitä, että sopivasti kokan suuntaa korjaamalla tämäkin olisi ainakin joiltain osin helposti muutettavissa.
Vasemmistonuoret liittokokousti menneenä viikonloppuna ja lopputuloksena käsiin kasautui valtavasti hyvää tekstiä poliittisen ohjelman ja asiakirjojen muodossa. Paljon asiantuntevaa, haastavaa ja radiaaliakin tekstiä - esimerkiksi uusi maahanmuuttoasiakirja, joka sävyltään on yleiseen tasoon verratessa hyvin radikaali - ja silti asiantunteva. Tämä(kään) ei mediaa kuitenkaan kiinnostanut. Sitä kiinnosti kokouksen 70:stä aloitteesta vain yksi: se, joka koski kannabista ja rohkeni ehdottaa pienimuotoisen kotikasvatuksen ja käytön sallimista. Miksi en ole yllättynyt siitä, että kaiken *asian* keskeltä poimittiin vain se yksi ja ainoa, joka koettiin riittävän helpoksi - ja ennen kaikkea raflaavaksi? Asiasta puhuminen kun on ikävää. Siinähän saattaa jopa joutua ottamaan kantaa ja perustelemaan kantojaan - sen sijaan, että keskittyisi jyrkkään ja perustelemattomaan tuomitsemiseen (oman egopönkityksen nimissä?).
Mainitulta nuorisoliikkeeltä löytyy aiheesta erikseen myös päihdepoliittinen asiakirja, joka osaltaan selventää kantoja itse aineeseen, nykykäytännön ristiriitaisuuksia ja käytännön mielivaltaista vaihtelemista tapaus- ja paikkakuntakohtaisesti. Mitään uutta tuossa nyt median hampaisiin päätyneessä aloitteessa ei oikeastaan ollut: jo nyt laki sallii jättää käyttörikoksen vaille rangaistusta. Kysyä voi sitäkin, kumpi on parempi; antaa hippien kasvattaa parit puskat keittiön nurkassa vai johtaa nämä ostamaan pöperönsä järjestäytyneen rikollisuuden valikoimista - näin karrikoiden ilmaistakseni? Todettu on sekin, ettei nykyinen päihdelainsäädäntö ole asiantuntijoiden mukaan enää ajan tasalla.
Kannabista en puolla tyystin ja sellaisenaan laillistettavaksi, mutta pienimuotoisesta oman käytön kotikasvatuksesta tai kannabiksen käytöstä en näe syitä rangaista nykykäytännön mukaisesti. Tähän valtakuntaan mahtuu jo liikaakin huumeisiin liittyvää rikollisuutta ja ongelmia. Päihteitä ei tule rinnastaa ja käsitellä yhtenä, tabuksi julistettuna myttynä; toisaalla Euroopassa hyväksi ja haittoja vähentäväksi havaittujen käytänteiden ehdoton rajaaminen harkinnan ulkopuolelle ei palvele kenenkään etuja.
Paljon voisi vielä lisätä laillisten päihteiden käytön - vai väärinkäytön? - ikävistä oheistuotteista, pontikankeiton historiasta ja moneen kertaan muuttuneesta lain kirjaimesta. Mutta en minä jaksa - alan vielä vaikuttaa kannabisyhdistyksen kannattajajäseneltä. Minä, joka en edes itse sauhua; laillisesti tai laittomasti. Suitsukkeen utua lukuunottamatta. Eikä sitä nyt oteta lukuun.
No comments:
Post a Comment