Ja kaikki se tulee takaisin

Yrittää pysyä pois Helsingistä. Yrittää täyttää päivänsä työllä. Kesällä se vain on kovin haasteellista. Antakaa minulle tekemistä; aikaa pois asunnostani, aikaa pois itsestäni. Riittävästi tekemistä - silloin en ajattele.

Alkoholi ei tähän vaivaan sovi. Se sekoittaa mielenpohjan segmentoituneet kerrokset entistä pahemmin, ajaa esiin senkin joka yleensä pysyy piilossa. Silti kokeilen, toisinaan. Suomalaisen parannuksen loitsuma, yritys alisesta ylisiin. Parempi kyky oli muilla, aikoinaan.

Mikä on, elämän paloissa, kun eivät asetu kehyksiinsä. Mihin kehyksiin? Niitä etsiessä.

Se mikä oli ei ole enää. Yritän luopua, vanhasta itsestä, infantiileiksi käyneistä ajatuksista. Siinähän yritän. (On makaaberisti sanottu, mutta toisinaan mietin että parasta mitä minulle voisi tapahtua, olisi kuulla lääkärin sanat: "sinulle on elinaikaa enintään viisi vuotta." Tulevaisuutta vailla vastuukin poissa, ikuinen nuoruus lyhyessä paketissa? Ei mietintöjä kaukaisille ajoille, jos ei niitä tulisikaan. Mene, mene, mene jaa tee, pian se loppuu. Älä ajattele, toimi. Hävittävää ei enää ole. Valkoisen länkkärin elintasomurhe, allergia hienopestyä elämää kohtaan? Tiedä häntä.

- - - - - - - - - -
"Outside another yellow moon
punched a hole in the nighttime, yes
I climb through the window and down the street
shining like a new dime
The downtown trains are full with all those Brooklyn girls
They try so hard to break out of their little worlds

You wave your hand and they scatter like crows
they have nothing that will ever capture your heart
they're just thorns without the rose
be careful of them in the dark
oh if I was the one
you chose to be your only one
oh baby can't you hear me now

Will I see you tonight
on a downtown train?
Every night is just the same
you leave me lonely now

I know your window and I know it's late
I know your stairs and your doorway
I walk down your street and past your gate
I stand by the light at the four way
You watch them as they fall
they all have heart attacks
They stay at the carnival
but they'll never win you back

Will I see you tonight
on a downtown train?
Where every night is just the same
you leave me lonely now
Will I see you tonight
on a downtown train?
All of my dreams just fall like rain
all upon a downtown train

- Tom Waits: Downtown train

Kodinturvajoukoista

Silmiin sattui rivimäärältään pieni uutinen siltä Suomen kolkalta, jossa aikanaan opiskelin: Skinheadit suihkuttivat Lahdessa pippurikaasua karibialaismiehen silmiin

Heinolassa asustellessani törmäsin asuinpaikkani mainitessani kahteen peruskysymykseen: "Eiks se oo se Apulannan kotikaupunki?" ja "Ai Heinola, eikö siellä oo tosi paljon niitä natseja?" Muutamat asiat eivät näy vuosikymmenessä kovinkaan paljoa muuttuneen: Heinola on yhä apulannan ja satunnaisten teininatsien kaupunki.

Selailin illan ratoksi puolilaiskasti viime vuosien rikostilastoja. Aikanaan paljon Uuden Suomen möykkäpalstoilla ja muissa vastaavissa ympäristöissä mainostettu, Helsingin keskustan alueen maahanmuuttajataustaisen nuorison katuväkivalta on vuoteen 2008 mennessä hävinnyt liki tyystin. Sen sijaan myös keskusta-alueella ovat lisääntyneet tuntuvasti rattijuopumukset sekä kategorisesti alkoholiperäinen välienselvittely, siis järjestyshäiriöt kadun ja terassin puolella. Perheväkivallan suhteen Suomi myös kiikkuu yhä eritoten pohjoismaisen tilaston kärkipäässä - jos kärkipääksi nyt voidaan laskea nyrkinheiluttamisen yleisyys perhepiirissä. Myös luku ns. kantasuomalaisten keskinäisissä parisuhteissa tapahtuvista henkirikoksista oli, muuhun suhteutettuna, huomattava.

Siitä heräsikin iltasella tragikoominen ajatussikermä. Miten olisi, jos muutamasta hassusta ulkomaalaistaustaisesta nahinoijasta valittava kaljupäinen kansanosa siirtäisikin energiansa rattijuoppojen ja perhettään mukiloivien suuntaan? Perustaisi leijonalippuisen kodinturvajoukon kiskomaan juopuneita autojen rateista ja möyhentämään perheenjäseniään tirvovat uuteen uskaan? Yhtä paradoksaalista ja todellisuudesta irtautunutta, mutta lukujen valossa loogisempaa käytöstä. Siinäpä parillekin populistipuolueelle uutta verta vaaliteemoihin.

Ennen aikojaan mennyt

Tänään tunnen, jälleen, vanhenneeni. Ennen aikojani. En hyvällä tavalla, en viisastuen, en uusia näkökulmia saaden, en löytäen tai arvostaen. Vain kyynistyen, väsyen, nähden liikaa ja liiankin tarkkaan.

Sama ympyrä, kehä, rata, kiertää itseään uudelleen ja uudelleen. Samat kilometripylväät saman tien pielissä, samat maamerkit samoin tarkoituksin. Ei saisi tai pitäisi valittaa, tuntea näin - Afrikassa niillä on vielä huonommin, mutta mitä tehdä jos maasto rintalastan alla on yhtä suurta afrikkalaista kuivakautta nälänhädällä ja koleraepidemialla? Tai paremmin, osuvammin ilmaistuna aikaa epidemian ja nälän niiton jälkeen: kun jäljellä on vain hiekka, ruumiit ja muisto jota kukaan muista.

Sanovat, että ulkopuolelta, kauempaa näkee asiat usein selvemmin. Kenties. Enkä minä pidä siitä mitä näen. Otan mieluummin luottamuksen sileästä turkista pitävän otteen ja taitan sen niskan sormieni väliin. Naps - mitä jää jäljelle?

Into, mihin lie menit. Asioihin ja ihmisiin, tekemiseen ja tuntemiseen. Mihin katosi lapsi, mistä tuli tilalleni tämä itsensä sivuun nostanut ja pois luovuttanut vanhus?