Unohtakaa Sellafield, Harrisburg, Chernobylin onnettomuuden syyt, helmikuussa 2010 Saksassa julkaistu tutkimus maan syöpätapausten lisääntymisestä ydinvoimaloiden lähistöllä ja samassa valtiossa "ikiajoiksi" suolakaivoksen kätköihin varastoitujen ydinjätesäiliöiden alkaneet vuodot, kotoisen Olkiluoto 3:n pystyynpykääjä Arevan vajavaiseksi todettu ja vakaviin vuotoihin johtanut uraanilietteen säilöntä Ranskan maaperällä ja Kiinassa vuotojen klubiin liittynyt uutuusvoimala.
Harrisburg on yhä toisella planeetalla - ja Suomessa haljetessaan uraani tuottaa edelleen vain lamppuun valkeaa. Siksi siniristimaahan on mahdollista ostaa ranskalaisen Arevan prototyyppireaktori, joka tarjouskierroksellaan torjuttiin turvallisuussyistä - piirustuksista kun puuttuivat toistaiseksi mm. reaktorin hätäpysäytyksen mahdollisuus - muun muassa Britanniassa, Kiinassa ja Intiassa. New York Timesiä myöten kotoinen Olkiluoto 3:mme esiteltiin varoittavana esimerkkinä huonosta rakennus- ja energiasuunnittelusta, kasvavista kustannuksista ja energiatehottomuudesta.
Mutta Suomi se ei Iisakin kirkostaan luovu. Vain puolislaavilaisella perimällä on mahdollista seistä sudeksi niin taloudellisesti kuin tuotannollisestikin osoittautuneen voimalatyömaan edessä ja vakuuttaa kaiken sujuvan aivan suunnitelmien mukaan - ja jos muuta väität, olet epäisänmaallinen ituhippi ja by the way, saunan takana on aina tilaa.
Suomalainen insinööri tai rakennusvalvoja ei erehdy. Siksi Olkiluodon voimalatyömaalta onkin löydetty vain noin tuhatkunta epäkohtaa ja suoranaista vikaa: huokoista betonia reaktoria odottamassa, vuotaviksi hitsattuja putkia, läpisyöpyvää metallia - joista rakennuttaja luonnollisesti pesee kätensä. Onhan ongelma todellisuudessa alihankkijan alihankkijan siskon mummin ja kummin kaiman veljenpojan puolalaisfirman kättenjälkeä. Siksi on oikeastaan melkeinpä ok tunaroida laadussa ja suhtautua turvallisuusohjeisiin kuin 70-luvun Neuvostoliitossa konsanaan. Minun ei tarvinne tarkemmin selventää, millaista toimintakulttuuria viittauksellani tarkoitan?
Alihankkijan siskon ja mummin kaiman firmasta huolimatta ydinvoima työllistää. Niin työllistääkin - vaan ei suomalaisia. Tämänhetkinen Olkiluoto 3:n työmaalla työskentelvistä suomalaisia on noin kolmasosa. Uusien reaktorien rakennuslupia anovat TVO ja Fennovoima arvioivat luvat saadessaan työmaidensa koostuvan suomalaisesta työvoimasta noin 45%. Vaan eipä rakennustyömaan arki ole juhlana näyttäytynyt ulkolaisellekaan siirtotyövoimalle: korkeiden kielimuurien - työntekijöitä löytyessä mm. puolalaisista portugalilaisiin ja ranskalaisista suomalaisiin - närästystä ovat ehtineet herättäää kieli- ja jopa kirjoitustaidottomat, ranskalaisen Bouguyes-yhtiön portugalilaiset esimiehet, epäselvyydet lomapalkoissa, sairausvakuutuksissa ja terveydenhuollossa sekä irlantilaisyhtiö Rimec, vuokratyöfirma, joka siirsi kesken Olkiluoto -projektin paperinsa Kyprokselle, pidättäen siinä samalla väitetysti jopa yli kolmanneksen työntekijöidensä palkasta jättäen selvittämättä sen, mihin rahat oikeastaan menivät.
SDP ja Kokoomus, nuo tasavaltamme suurimmat työväenpuolueet, paukuttavat kaikesta huolimatta puheenmuodostuselimiään ydinvoiman puolesta, lasketellen samaa lorua sen huokeudesta, työllistävyysvaikutuksista sekä sen Suomelle tuomasta, lisääntyvästä energiaomavaraisuudesta - siitä huolimatta, että suurin työllistyvä kansanosa voimalatyömaalla ovat puolalaiset ja ettei uraaninlouhintaa Suomessa harjoiteta. Mikäli Kokoomus ei ole ryhtynyt rakennusinnostaan itse säteilemään niin että kelpaa voimalan polttoaineeksi, hankitaan uraani vastaisuudessakin ulkomailta - ja kas, öljyn vähetessä uraanin maailmanmarkkinahinta onkin moninkertaistunut vuodesta 2000. Nykykulutuksella uraania on arvioitu riittävän noin 85 vuodeksi
Polttoaineen ohella maksavat myös rakennustyöt - ja eritoten niissä hutilointi. Olkiluoto 3, omaksi Sagrada Familiaksemme muodostumassa oleva työmaa onkin kaiken keskellä myöhässä jo neljä vuotta.
Muistetaanpa sekin, ettei ydinvoimayhtiöltä vaadita maassamme vakuutusta, joka kattaisi mahdollisten onnettomuuksien, pienten tai suurten, kustannukset.
On tietenkin asiatonta kysyä, aiotaanko uusilla, lupaa hakevilla reaktoreilla kenties tuottaa ydinsähköä vientiin. Kysymyksen asiattomuuden vuoksi sopiikin pysäyttää selvitys uusien ydinvoimaloiden vaikutuksesta sähkömarkkinoihin.
Suomessa välitetään tulavaisuudesta, suloisista lapsenlapsenlapsenlapsista ja vähän ympäristöstäkin. Näiden entiteettien hyvinvoinnin varmentamiseksi vielä pyörivien, vanhojen voimaloidemme sekä rakenteilla olevan lisäkkeen ydinjäte voidaankin loppusijoittaa tavalla, joka 70- ja 80-luvuilla valmiiksi muokattiin: peruskallioon, ensimmäisenä maana maailmassa. Siitäkin huolimatta, että Olkiluoto 3:n tuottama jäte on vain seitsemän kertaa aiempaa vaarallisempaa. Viimeisimmät tutkimukset myös kyseenalaistavat peruskallion suoman turvan - eikä unohdeta Ruotsista pohjanmaalle saapunutta maanjäristystervehdystäkään, jollainen edellisen kerran saatiin kokea 1626. Ydinjäte taas pysyy säteilevänä peräti 200 000 vuoden ajan: peruskoulumatematiikallakin siis selvittänee varastointiin liittyvät ajalliset haasteet - sekä alaviitteen siitä, miten ja kenen hallinnassa suomalainen yhteiskunta jätteisiinsä suhtautuu esimerkiksi 300 vuoden kuluttua.
Toistaiseksihan pääsy voimalatyömaalle on ollut verrattain helppoa: esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeace vieraili rakennuksilla keväällä 2007 - ja uudestaan kevättalvella 2010; peräti kolmasti saman vuorokauden aikana. Tsot tsot, turvallisuuspäällikkö: miten suu pannaan, jos asialla jonain päivänä ovatkin silloisen maailmanajan todelliset pahat pojat?
Maassa maan tavalla ja maassa maan lain mukaan: kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain tulkitsevat käsitettä hiukan vapaammin. Näin ollen edes oikeuskanslerin lausuma ydinvoiman lupaesitysten valmistelijan - sama mies tekemässä ja hyväksymässä hakemustaan - jääviydestä eivät vaikuta lupaprosessin etenemiseen. (Ei, en aio enää toista kertaa tehdä viittausta 70-luvun Neuvostoliittoon - vetäkää toverilliset johtopäätöksenne ihan itse.)
Talous pyörii talouden ehdoilla - mutta raja se osakeyhtiömuotoisen yrittäjyydenkin tasa-arvoisuudella. Suomessa ydinvoimalaitosta rakentava yhtiö on oikeutettu myymään osakkailleen sähköä omakustannehintaan - mutta muilta osakeyhtiöille moinen toimintatapa on kielletty.
Säteilevää kesää ja aktiivista uutta vuotta. Toisinaan päivän energiapolitiikka seuraava saa outoja tuntemuksia siitä, miten huomaamaton aikakone olisi tullut siirtäneeksi kesälomanviettäjän hilpeään 70-luvun teemapuistoon. Kauan eläköön halkeava uraani, kuutioitu betoni ja takkia kääntävä pseudopolitiikka - hurraa, hurraa, hurraa!
(Milläkö sitä ydinvoiman sitten korvaisi, kysyy skeptikko tässä kohtaa - jos ei jo ole toivottamassa paasaavaa hippiä saunan taakse? Vastaus on helppo, mutta valitettavan vaikea toteuttaa: se kun vaatisi Suomea lunastamaan brändilupauksensa innovaatioyhteiskunnasta ja uuden ajan teknologiaratkaisuista. Viimeisimmän kannanoton vaihtoehtoisen energiantuotannon puolesta esittävät 40 tutkijaa julkilausumassaan: sähkön tarve mahdollista kattaa myös ilman lisäydinvoimaa.)
No comments:
Post a Comment