Vain tiella sen muistaa

Miten sen voikaan toisinaan unohtaa mielestaan. Miten sen voikaan maistaa uudelleen, elavana, hengittavana, yksinkertaisuudessaan musertavana luonnonvoimana vasta tien paalla, taipaleilla, viivoilla pisteiden valilla?

Sanovat, ettei aina muuttanut omaa kotipaikkaa.

Se ei pida paikkaansa.

Aina muuttanut on maailmassa kiinni, lujemmin, todemmin kuin useimmat nurkkakuntalaiset, yhden seudun kasvatit, vuosikausien kotikulmakertymat omaavat.

Aina muuttanut on kasvattanut juurensa siina missa muutkin.

Mutta ne juuret eivat ole paikassa.

Ne ovat matkassa.

Ajassa ja tilassa.

Miten helposti sen voikaan hetkiseksi unohtaa, jos sallii itsensa jaada liian pitkaksi toviksi, liian pitkiksi hetkiksi, itselleen luonnottomaan tilaan. Miten sen voikaan unohtaa.

Yksinkertaisen totuuden.

- - - - - - - - -
Juna vapisee jalkojen alla/
juna vapisee jalkojen alla/
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa

Himmeän sinisessä yössä/
sateen solistessa kadun asfalttiin/
havahdun niin polttavaan ikävään/
että tahtoisin/
tahtoisin olla kuollut/
Ja kaikki minussa huutaa/
miten olisi voinut olla/
Ja ohitseni liukuvat tyhjinä/
elämän ruhtinasyöt

juna vapisee jalkojen alla (aina siellä)/
juna vapisee jalkojen alla (missä en ole)/
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa

Kamelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten/
huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku
Ja minä tiedän että ainoa kotini/
on jyrisevä asemahalli/
juuri ennen pikajunan lähtöä/
ja että minua odottaa/
aurinko ja meri

juna vapisee...

- Mika Waltari/Sininen yo

- - - - - - -

Toimittajan huomautus.
En ole koskaan ollut suurista suurin Don Huonot -kuuntelija, parahultainen korkeintaan.

Mutta taman runon biisiksi saattaminen - sen luen rytmiryhman ansioksi.

Kuuntele, hyva lukija.

Matkatarinoita aakkosettomalta taipaleelta, osa 3

Ukraina-Moldova-Romania-Bulgaria-a go go.

Satunnaisia huomioita, antropologisia havaintoja, tunnelmakuvia, pysahtyneita hetkia.

- - - - - - -

- Euroopan manner geneettisine rajoineen. Viimeistaan Romanian korkeudella, saadessaan niin tietyomaan kuin sen liikennetta ohjaavat poliisismiehet transformoitumaan vihellys- ja huutelukuoroksi, luontoaidilta blondin hiuskasvuston saanut flikka oppii peittamaan kuontalonsa. Rajansa molemmilla - kulkijan huumorintajulla ja ylenpalttisella huomiolla.

- Slaavipoliisit. Onko niiden univormukoodiin kirjattu viralliseksi saannoksi, etta pareittain partioidessaan toinen pitaa koppalakkinsa santillisen suorassa, toinen rennosti takaraivolla?

- Slaavimaiden avioliittoika. Mikali satut olemaan nainen ja yli 24 -vuotias, kysyttaessa valehtele olevasi jo vahintaan kihloissa. Muuten loydat itsesi pinnistamassa kielellisen osaamisesi aarimmilleen torjuessasi juna-, bussi- tai marshrutkamatkaseuralaisesi yrityksia jarjestaa tapaaminen hanen toistaiseksi naimattoman poikansa ja sinun valille. (Ehdotus illallistreffeista kiovalaispoliisin kanssa tosin miltei saivat kokeilemaan tatakin matchmaking -menetelmaa.)

- Katolilaisten pusikkovaltioiden ja slaaviseutujen juomatavat. Lokaalivaeston idea on kovin usein tarjota tyttopuoliselle matkalaiselle piripintainen lasi paikallisen perinteen mukaista valopetrolia - jota voidaan kutsua myos alkoholiksi - ja nauraa ymmartavaisesti taman kastaessa lasissa ylahuulensa ja passatessa irvistellen myrkyn eteenpain. Takuuvarma tapa saada kosolti uusia ystavia ja ponkittaa skandinaavinaisten mainetta on kulauttaa se veneenpesuneste alas kertaheitolla. (Jos tarjoava osapuoli sattuu olemaan venalainen sotilas, lisapisteita voi kerryttaa myos laulaa lurauttamalla pari saetta Moskovan valoja originaalikielella - sama se, miten huonolla.)

- Nouse slaaviseutujen yojuniin mieluusti tyhjin vatsoin. Joku hyttiseuralaisistasi kuitenkin ravistelee nukkuvan lankkarin keskella yota hereille maistamaan vasta junalaiturilta ostettuja perinneruokia. Syo kun tarjotaan, nukkua ehtii toistekin.

- Yojunien hoyhentyynyt. Matka, jonka valkoista noyhtaa kampaat hiuksistasi hyvan tovin.

- Ukrainalaiset hostellit. AK-47 -ammuntaa, hylattyja ohjustukikohtia, Chernobyl, tarkka-ampujakivaarin koettelua. Slaavit sentaan ymmartavat yha hyvan viihteen paalle.

- Modernia lansimaista ilmetta tavoittelevat lokaalit bussiyritykset - loputon kimara mita ihastuttavimpia yhdistelmia vanhoja kukkakuoseja ja neonvareissa hehkuvaa virtaviivaisuutta.

- Njepr. Taynna maatalouden sivutuotteita, poikkileikkauksia yleisimmista roskista ja neuloja joiden alkuperaa on parempi olla miettimatta. Silti sinne on pakko kastaa jalkansa.

- Jonot. Jonot, jonot, jonot. Ala erehdy jattamaan junalippusi ostoa lahtopaivaan.

- Joka vaittaa etteivat muutamat maailman kauneimmista siltamaisemista loydy Chisinausta, syyllistyy valehtelemisen syntiin. Ja rankastipa sittenkin.

- Kun paikalliset uusnatsit piirittavat sinut junalaiturilla tuuma jalkeen keskiyon ihastellakseen maiharinvarsiin tungettuja reisitaskuhousujasi, lavistyksiasi ja hihkuessa ”Hitler, Winter war, good, da da” ymmartaessaan sinun olevan Suomesta, loydat nopsaan sisaltasi pienen konsensuspolitiikon joka katsoo paremmaksi jakaa ”Winter war, sehr gut, da da” -nakemyksen ryhtymatta sen suurempiin oikaisuvaatimuksiin.

- Edellamainittujen uusnatsien ryhtyessa ottamaan kaverikuvia kanssasi on hymyileminen silti hiukan vaikeaa.

- Suomalainen hevimeteli. Miten usein inhimillista kanssakaymista helpottaakaan se, jos sattuu olemaan kotoisen samasta pohjoisesta perakylasta kuin juttuseurasi syvasti ihannoima rytmiryhma.

- Kotiseuduista puheen ollen. Hyvat ihmiset - Vlad Tepes ei ole syntyjaan sielta, missa nyt seisovat Draculateemapuistot ja vilkkuvat varivalot. Se oikea syntymakyla on syrjainen ja tasan yhden kivetyn kadun omaava lattakykkyla keskella pitkaa ja tyhjaa taivalta, jossa hevoskarryt ovat nippa nappa autoja yleisempi naky.

- Ukkosmyrskyt ja meri. Luonnonvoima, joka paukauttaa hostellihuoneesi ikkunan sisaan, hukuttaa pihan nilkansyvyiseen veteen, viskoo puutarhatuolit pitkin maantieta ja ajaa satunnaisen matkustavaisen ulapan rantaan, rinnankorkuisiin aaltoihin ja tuuleen, joka pirstoo tiukimmankin nutturan ja muuttaa hameenhelmasi nopeaksi Marilyn Monroe -impersonaatioksi.

Matkatarinoita aakkosettomalta taipaleelta; osa 2

Kun on viettanyt lapsuutensa ryomimalla, kiipeilemalla, hiipimalla ja murtamalla itsensa sisaan hylattyyn rakennukseen toisensa jalkeen, sita osaa arvostaa.

Toisaalta - tiedostamisen kirouksen (ignorance is a bliss) yhta varhain paalleen mananneena se samaan aikaan kummittelee tiensa nykypaivaan, yha hairiotta jatkuvan sokean teknologiauskon ja oman edun paalle ymmartavan ihmisyyden perusluonteen pariin.

Chernobyl.

Pripyat.

Geigermittari kourassa kertomassa, hellittamatta ja avuliaasti, paljonko suositellun paivittaisen sateilyannoksen ylitin.

Areva; luotan kykyysi ja nelinumeroiseen rakennusvirhelukuusi tuottaa meille jatkossakin mahdollisuus paatya globaaliksi jaljenjattajaksi, suurten suunnitelmien tilastolliseksi lopputulemaksi. Ala, Areva, meita peta - annoimmehan me jo rakennusluvan reaktorillesi, jonka turvallisuussyista hylkasivat Ranska, Intia, Kiina ja Venaja - ja joka puolivalmiinakaan ei esimerkiksi brittien turvallisuuskasitysta tayta.

Turistivirtaukset Chernobylin alueella ovat kasvamaan pain. Sateilevien jarvien maa jo suunnitelmissa?

Matkatarinoita aakkosettomalta taipaleelta

Minka kulkija huomaa muuttuneen Baltian maissa sitten ensimmaisen matkan? Sitten EU-jasenyyden? Sitten talouskasvun?

Nailla vuosilla ei sanota "silloin kauan sitten". Nailla vuosilla katsotaan nippa nappa vuosikymmenen taakse.

Mutta katsotaan silti.

Mika on uutta?
Eivat silloin asemilla partioineet yksityiset vartiointiliikkeet, mustine univormuineen ja akaisine aanineen.

Ei silloin joka toinen nurkka pitanyt takanaan rahanpyytajaa, kerjalaista - ja vielapa paikallista - kuppi ojossa.

Kodittomien nurkassanukkujien maaran laskee, ensivaikutelmana, lisaantyneen - tai sitten heidat on vain haadetty nakosalle.

Kuten roskakoreja tonkivat vanhukset siisteine vaatteineen, puhtaine hiuksineen.

Toilettien ovilta heita loytaa yha harvemmin: vastassa rahastajamummon sijasta on yha useammin kolikkoautomaatti ja sahkoistetty pyoro-ovi, joiden kokoluokkaan oltaisiin tytyvaisia milla hyvansa valtakunnan rajalla.

Ja ne vartijat. Siella, taalla, tuolla.

Kukaties muuttuvat markkinat luovat kaikille hiukan enemman syita olla peloissaan.

Kauan elakoon tasaveromalli ja talouskavun ihme.

(Ach - ja kuin Sattuman oikusta avaa nopea kurkistus paivan sahko-HS:n sivuilta eteeniseuraavan otsikon: Lama rikkoo perheita Virossa. Thanks for the coincidence, mate.)

Viikon Virheät ja politiikan irtopisteet

Ydinvoimapäätösten jälkimainingeissa vietin tovin selaillen istuvan hallituksen meriittilistaa - helleperversionsa kullakin.

Kuluvalla hallituskaudella on tehty ennätyksellinen vähäinen määrä (myönteisiä) luonnonsuojelupäätöksiä. Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava lausahtikin, miten "Suomea johtaa ehkä historian luontokielteisin hallitus".

Melkoinen saavutus, kun otetaan huomioon yhtenä hallituspuolueena olevan Vihreät.

Vaan ei tämä taival totta vie kovin luontoystävälliseltä näytäkään.

Bensavero on pysynyt ennallaan. Dieselvero vuorostaan kurittaa edelleen julkista liikennettä.

Pallastunturin hotelli laajenee kaikessa rauhassa kansallispuistoon.

Kiista ympäristöministeriön sulauttamisesta maa- ja metsätalousministeriöön jatkuu sekin - eikä näytä tällä erää kovinkaan lupaavalta. Saimaannorpan kuutit saanevat hukkua kalaverkkoihin jatkossakin, jos uusi ministeriömutantti asiasta saa päättää.

TVO ja Fortum hakivat lupia kahdelle uudelle ydinvoimalahankkeelle - ja luvat myönnettiin. Vihreille keskustelu koko aiheesta vaikutti olevan lähinnä kiusallista. Selkeän tuomitsemisen ja selkärangallisen ulosmarssin sijaan Vihreiden puoluejohto mm. kieltäytyi vastaamasta Fortum -aiheisiin kysymyksiin Turussa pidetyssä puoluekokouksessaan.

Siitä pidettiin kiinni, että puolue pysyy hallituksessa ydinvoimapäätöksistä huolimatta.

Imagollisesti Vihreillä voisi siis mennä paremminkin. Jostakin se on aloitettava - uusi nousu ja positiivinen imagorakentelu.

Nousipa mieleeni mokoma näin heinäkuun alussa silmätessäni Tuija Braxin ja Oras Tynkkysen lausumat sukupuolineutraalin avioliittolain kirjaamisesta seuraavaan hallitusohjelmaan. Ajankohtainen ja yli puoluerajojen yhdistävä aihe, Pride -viikon ja mönkään menneen ydinlupaäänestyksen välimaastoon.

Ja siitä hemmetin kiva kortti pelattavaksi, ettei sillä - toisin kuin ympäristökysymysten saralla - oikein voi hävitä.

Tällä erää sukupuolineutraalia avioliittolakia puoltavat Kokoomus, Rkp, SDP, Vasemmistoliitto sekä vapaamielisempi sektio Keskustaa.

Eli menivät seuraavat vaalit miten menivät, on aiheen ujuttaminen hallitusohjelmaan verrattain helppoa (ennakoiden Tynkkynen ehti jo Kokoomusta aiheesta kiitelläkin). Imagovoiton kuitenkin korjaa luonnollisesti se taho, joka ensin ja tehokkaimmin ehtii sen nimissään julkisuuteen tuoda.

Kivasti kierretty; epämiellyttävät kysymykset maton alle ja uutta kiiltoa päälle. Jos ei ympäristökysymyksissä menesty, voi aina fiksata puolueprofiilia uuteen suuntaan?

Viikon natsihihhulit ja kaasuattentaatit

Helsinki Prideen ja eritoten sen vielä heteroseksuaaliselle tielle käännytettävissä oleviin lastenvaunuikäisiin kansalaisiin kohdistettu kyynelkaasuattentaatti tuskin on mennyt ohi kenenkään korvien.

Tekijöiden paljastuminen natsisympatioita omaaviksi urhoiksi parikymppisten ikäluokasta ei ollut varsinainen yllätys: ovathan oikeistopopulistien suosimat keskustelupalstat, sivustot ja julkitulot sisältäneet jo pitkään avointa rasismia ja leiskuvaa naisvihaa - historiankirjansa lukeneena sitä on lähinnä ihmetellyt, että vihaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan ilmaistiin näin avoimesti vasta nyt. Tähän astihan myös rasismi on pyritty piilottamaan "maahanmuuttokriittisyyden" kaltaisten kiertoilmausten taakse ja naisviha kutsumalla vihamielisyyden kohteita "feministeiksi" tai "yliopistoakoiksi".

Mikä sitten tekee kyynelkaasuepisodista niin hersyttävän paradoksaalisen? Lähinnä oikeistopopulistien itsensä harjoittama skitsofreeninen tapahtuman tulkinta.

Media, tuo kommunististen muslimifeministen valtaama mamuhyysäyslinnake, syyllistyy tietenkin sananvapauden polkemiseen ja oikeamielisten mustamaalaamiseen julkaisemalla tekijöistä ne tiedot, jotka valtakunnan poliisitoimi on katsonut aiheelliseksi julkistaa. (Loogista on olettaa, että ilmeisesti myös poliisilaitos on menetytty em. salaliitolle.) Se että oikeiston äärisiipi itse viljelee palstoillaan avoimia, esimerkiksi Akuliina Saarikoskeen ja Sofi Oksaseen kohdistettuja raiskauskehotuksia, ei ole millään asteikolla tuomittavaa: sehän on vain sananvapautta. Nyt Priden kaasuattentaatin kohdalla homma.fi, tuo oikeistopopulistien kotikontu, argumentoi ettei väkivaltarikoksen suuntaamisessa seksuaalivähemmistöihin ole mitään ihmeellistä, päinvastoin: normirikos josta ei tarvitse hälyä nostaa.

Vaan auta armias, jos muslimitaustainen nuorukainen olisi viskannut gasokranaatilla jonkinlaista valkoisen vallan kokoontumisajoa.

Kelataan kalenteria tovi taaksepäin.
Suomen lisäksi myös muissa entisissä Neuvostoliiton alustalaismaissa järjestetään Pride -kulkueita. Erityisen hankalaa niiden kulku on tavannut olla Baltian maissa: toukokuussa Vilnassa järjestettiin maan ensimmäinen Pride -tapahtuma, joka sai niskaansa muutakin kuin yksittäisen kaasukranaatin. Marssin osanottajat kuljetettiin paikalle bussin suojissa ja poliisi otti mielipiteesta mittaa tapahtuman vastustajien kanssa. Valtiojohdossa ei juuri vihapuheen määritelmistä välitetty: sitä viljeltiin tasaisesti poliittisen kentän laidalta toiselle.

Jääräpäisesti järjestetyn marssin viesti oli tästä huolimatta - tahi juuri näiden seikkojen vuoksi - harvinaisen selvä; demokraattisessa valtiossa kaikkien oikeudet ovat keskeneään tasa-arvoiset: myös mielipiteenilmaisun suhteen.

Neuvostoliiton entisissä alustalaismaissa esiintyvä homofobia juontaa juurensa maiden lähihistoriassa. Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus oli järjestelmään kohdistuva rikos - ja tämä muistijälki tuntuu jääneen monen mieleen, vaikka geopoliittisesta menneisyydestä muilla rintamilla pyritäänkin eroon. Muistileima viestii järjestelmän asettamasta heteronormista poikkeamisen olevan yhteiskuntaa horjuttava poikkeama, suorastaan harkitun rikollinen teko kansakunnan yhtenäisyyttä ja kallista itsenäisyyttä kohtaan. Pavlovin koirien tapaan poikkeamaan reagoidaan - aggressiivisesti.

Minkäs sille mahtaa, että minua hitusen hymyilyttää hommaväen avoin 70-luvun neukkulan arvojen pystypäinen puolustaminen sekä omalaatuinen luulo siitä, että heillä on jonkin sortin erivapaus olla noudattamatta Suomen lakia. Maassa maan tavalla - tai maasta pois. Niitäkin valtioita löytyy, joissa homoseksuaalisuus on yhä kuolemantuomioon johtava rikos.

Lupaan auttaa lähtijöitä pakkaamisessa

Hellekuun kevennysmeemi

Kuluvan hetken meemi. Kevennys. Kesähitinomaista tasapäisen pseudohumoristista viihdettä populaarikulttuurin köykäisimmän osan kustannuksella.

Ja hyvä on.

Yleisön pyynnöstä toinenkin.

Vain osoittaakseni, että omaan maailmanparannuksen tulikivenkirjaamien saarnatuolipuheenvuorojeni lisäksi olla myös himputin hauska ja huumorintajuinen veikko.

Jolla on kaiken lisäksi rautainen musiikkimaku:

Toivotalkoiden toinen puoli

Ohjelmassa vielä vedon verran ydinvoima-aihelmaa.

Suomen päätoiminen ydinvoimalobbari, Kokoomus, puoluekokousti Jyväskylässä 12.6. kuluvana vuonna. Kokouspaikkana toimineen messukeskus Paviljongin nurkissa vieraili myös ydinvoimaan hieman 2000-lukuisemmin suhtautuvan Greenpeacen väkeä. (Aamulehden otos päivän tapahtumiin lie lennokkaimmasta päästä.)

Yhtä kaikki: puolue jakeli kokousväelle muun materiaalin joukossa myös Bob Helsingin aivoriihen kukaties kauneinta tulosta: vauvansinistä Toivokassia kylkeen printattuinen Toivon käyttöohjeineen. Kahden päivän aikana satunnainen tarkkailija tosin ehti laittaa korvansa taa lausahduksia, joiden ristiriita Toivon käyttöohjeiden kanssa oli ilmeinen. Antropologinen tarkkailija kirjasi parhaat muistiin: nauttikaa, hyvä yleisö.

- - - - - -
Toivon käyttöohjeet

1. Älä häpeä olla innostunut. Kaiken kyynisyyden keskellä innostus on paras tapa saada muutkin innostumaan.

2. Ei ole toivoa ilman positiivisia viestejä. Anna ihmisille uskoa tulevaisuuteen. Ole kuitenkin rehellinen.

3. Älä peittele totuutta silloinkaan, kun se on epämiellyttävä. Etsi ratkaisuja.

4. Älä heitä lokaa. Sano mieluummin jotain positiivista niistä, jotka ovat kanssasi toista mieltä.

5. Vastakkainasettelun aika on ohi. Tulevaisuustalkoisiin tarvitaan ihmisiä joka puolelta. Älä etsi eroja. Ne eivät yhdistä ihmisiä. Niiden sijaan yhteiset päämäärät yhdistävät.

6. Puhu kieltä, jota on helppo ymmärtää. Monimutkainen kieli ei ole osoitus älykkyydestä. Se on typerä tapa peittää ajatuksen puute ja tehokas tapa piilottaa hyväkin sellainen. Kerro mieluummin, miten päätökset vaikuttavat ihmisten arkeen.

7. Älä jumitu yksityiskohtiin. Kytke nekin suuriin päämääriin. Silloin ne saavat merkityksen.

8. Jos sinua vastaan hyökätään, älä provosoidu. Empatia on yllättävä ja tehokas puolustus.

9. Tunnusta, kun olet tehnyt virheen. Uskalla pyytää anteeksi.

10. Kuuntele. Omat ajatuksesi ovat sinulle jo tuttuja. Vain kuuntelemalla tiedät, mitä myös muut ajattelevat.

11. Ole rohkea. Toimi. Toiminta on kauneinta puhetta.

- - - - - - -
Käytännön toivon lausahduksia:

- Olisitte kaikki nätimpi näky köyden jatkona.”

- ”Vedä itses jojoon!”

- ”Mene töihin!”

- ”Paljonko sä saat tuntiliksaa tosta häiriköinnistä?”

- ”Mutta ydinjätettä ei edelleenkään tule yhdestä voimalasta enempää kun korkeintaan kuusi tynnyriä.”

- ”Arabimaathan teitä siis rahoittaa?”

- ”Neuvostoliitto hei hajosi jo!”

- ”Mä olen aina miettinyt, millaisilla kyrvillä siitetään tollaisia terroristeja!”

- ”Suomalaista ydinjätettä ei tasan ole viety ulkomaille!”

- ”Pitää vissiin mennä katkomaan noiden köydet.”

- - - - - - -

Practice what you preach, sanoisi engelsmanni. Vielä on Bob Helsingillä kurssitettavaa.