Thursday, December 30, 2010

Pakollinen tunnelmapala

Monster Magnet; Your Lies Become You

"How did I get here without you?
It's a miracle we're all sane
We're kinda like sucked in a vacuume
Of booking a flight on a doomed plane
Well you claimed you could read the future
And I'd say that you've nailed that down

You still want everyone to love you
Well here's a tip of my hat to you, Big Brain:
Do you really believe they can't see through
A circus punk playing a foul game?
Let me cast you a light, one that's natural
And with me you can strike that pose yeah
And you melt for the camera
'Cause your lies become you
Yes, your lies become you
Yes, your lies become you after all

How am I living without you?
Mmm I'm not even sure now that I'm sane
But this little dog's got enough sense
To know not to sleep in the cold rain
Yeah yeah yeah

How are you doing without me?
I'm sure you've found some new game
I never wanted to miss you
But then I never thought I could take pain
Hope it's warmer for you, princess
I in fact hope it's hot as hell
And you get what you asked for
'Cause your lies become you
Yes, your lies become you
Yes, your lies become you after all"

Sunday, December 26, 2010

Joulupotpuri - tuplabasareita ja kumisia kameleita



Tunnustetaan: kaikissa meissä asuu pieni tiskijukka.

Vähintään sellainen tiskijukka, joka kokee tarpeelliseksi tärvellä, kyseenalaistaa, kohottaa tai sarkastisesti kommentoida kulloinkin ohitse soljuvan illanvieton, sesonkijuhlan, peruskoulun aamunavauksen tai maljankohotuksen yleistunnelmaa lykkäämällä musiikkimasiinasta ulos edellämainittuun tarkoitukseen sopivan kappaleen.

Sesonkijuhlien kappalevalintakuninkaana tällaiselle tiskarinkaapua soveliaan kyseenalaistamisen, herjanheiton tai suoranaisen luovan vittuilun tekosyynä käyttävälle näyttäytyy - ylioppilasjuhlien ja ristiäisten ohella - joulu.

Tietenkin.

Tapanintanssien puukkohippatilastoja odotellessa DJ-wannabe inspiroituu lueskellessaan pelastuslaitoksen ja poliisitoimen toistaiseksi ilmoittamaa pyhäpäivien keikkakertymää - millaisen sesonkijuhlan karvaan kääntöpuolen ja turpa-kiinni-meillä-on-nyt-kivaa -mentaliteetin manifestaatiokokooman korrekti sanamuoto "kotihälytys" taakseen kätkeekään! Oman elämänsa tiskijukka hypistelee mentaalisia levyvarantojaan Klamydian ramokäännösten kohdalla - sen verran somaan pähkinänkuoreen kappale Hyvää Joulua (Mä en haluu tänään lyödä sua) perhejuhlan perimmäisen pyhyyden tiivistää. "Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ näin sen pitää tapahtua/Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ miks ei voi aina olla joulua?" - voiko sen enää kauniimmin sanoa?

Sama tilastoja tavaava ilonpilaaja ihmettelee syvästi sitäkin, miten Kumikameli -klassikko Jorman joulu voi yhä puuttua YouTube näennäisesti rajattomasta valikoimasta. Aivan - juuri se kipale, jossa Jorma-poika sai lahjoja rekka-autollisen ja isänkin joulu on tavallinen - juhlimisen myötä kaatuu joulukuusi, hajoaa väritelkkari ja lopussa voi äiti vaikeroi/ kun isä kotona mellakoi/ja pihalla poliisin pillit soi/ ja radiossa laulava kinkku. (/Ja joulua jatketaan kaksistaan/ kun isä on viety putkaan.)

Joko on pilkattu ydinperhettä riittämiin? Kukaties.

Siirrytään kiusaamaan piiloporvarilliseen - tai avoimen tunnustukselliseen - todellisuuspakoon kääriytyviä luttanoita, joille todellisinta todellisuutta tapaavat edustaa Täydellisten naisten DVD-ekstrojen vertailu ja debatointi BB-pudotusten siis ihan totaalisesta epäreiluudesta.

Ok, myönnetään: John Lennonin ja missuksen Happy Xmas (War Is Over) on rahtusen sentimentaalinen, hitusen tarkoitushakuinen ja aavistuksellisen sokerinen, mutta sen päivitetyllä videolla on yhtä kaikki todennettu vaikutus saada ns. tavallisten kansalaisten syvät rivit kiemurtelemaan sohvillaan, vääntelemään suupieliään ja toteamaan että vaihda kanavaa, mua ahdistaa kun tollasia juttuja näytetään.

On se hyvä, että se asioiden näkeminen ahdistaa.

Eikä niiden olemassaolo?

Historian tasainen toistuvuus todentuu joululauluissakin; jos koppakuoriaismiehen joulumessu saattaakin soida radiossa (vaan ei näkyä telkkarissa), on hiljaisuuteen vajonnut samoja teemoja toisteleva Woody Guthrien 1913 Massacre'kin

Ja sen seuranneen sodan piti sentään olla "the war to end all wars".

Paha maailma. Ei lahjoja tänä jouluna, laulaa Kuningas Timantti. (Eikä pätkätyötonttujakaan kiinnosta aina duunia painaa.)

Joko on kiusattu riittämiin mukavuudenhaluisia todellisuuspakolaisia?

Ehkäpä.

Siirrytään ruotimaan vitun valoletkuja ja muita jouluun liitettäviä mauttomuuden universaaleja tiivistymiä. Jos alkaa hatuttaa, tingentangelikoristeita, Karita Mattilan joululaulu-ulinoita ja vilkkuvaloilla somistettuja tonttuhattuja ei mikään haasta yhtä tehokkaasti kuin Twisted Sisterin uran komeasti päättänyt joululevy - suositellaan soitettavaksi kokonaisuudessaan, volyymit yhdellätoista ja repeat -nappula päälle viimeistään Let it Snow'n tai White Christmas'in kohdalla.

Se osuus tingentangelimauttomuudesta joka vielä on pystyssä tämän tukkahevikeskityksen jälkeen todella ansaitsee osansa joulukattauksessa.

Nyt on tullut aika kaapia kuusenhavut hiuksista, sulkea sanomalehdet, jättää väestö hetkeksi rauhaan ja leikkiä rauhan ja lämmöntunteiden toisintamista.

Tehtäköön se ehkä parhaimman Suomessa koskaan levytetyn joulukappaleen voimin.

Areena on teidän, Hassisen Kone.

Thursday, December 23, 2010

Joulusaarna mellakoista, knihdeistä ja viekkaista varkaista



Joulu.

Yhtäällä laitetaan kovat kaulaan, pyhänutut niskaan, korjataan ilmeet korrekteiksi ja varustaudutaan hymyilemään sukulaisille, joita normaalioloissa katselisi enintään kiikaritähtäimen ristikon läpi. Meillä on nyt kivaa, vittu.

Toisaalla paiskataan kakaroille parit paketit, käsketään olla kiljumatta kun aikuiset nyt kerran vuodessa haluavat vähän rentoutua ja olla rauhassa (ja on se nyt perkele kun ei sullekaan koskaan mikään kelpaa), vittu.

Kolmannella ei jakseta enää pelleillä, vaan kiskaistaan köysi kurkihirren yli. Ei väkisin, vittu.

Siinä jossain välissä muistetaan vielä unohtaa oma pakanallinen, Uralin takaa vaeltanut kulttuuriperu kotijumalineen ja keskitalven juhlineen ja sotketaan oman historian viimeisetkin sirpaleet tunnistamattomaksi mössöksi ymppäämällä niihin joko Lähi-Idästä vaeltanut paimentolaisusko tai Skandinaavisia hirsipuujumalia simatuoppeineen.

Yhtä kaikki - pääasia että saadaan päästellä tynkähistorian luoman häpeäntunteen höyryjä hetkisen verran ulvomalla, että kurjuus, kuolema ja heinäsirkat perivät maan, jos ne perkeleen mamut saavat romuttaa demokratian lisäksi vielä peruskoulujärjestelmänkin estämällä kollektiivisen Enkeli taivaan nuotin vierestä veisuun ja ehdottamalla, että joulujuhlanäytelmä sisältäisi muutakin kuin pyyheliinapäisiä lapsia imitoimassa itämaisia paimenia ja teiniäitejä.

Joulu.

Jeesuksen synnyinsijoilla asiat ovat sentään kutakuinkin ennallaan. Nuoria arabiäitejä nääntyy tasaisella tahdilla tiesulkujen pieliin Pyhän Pietarin innolla Länsirannan - ja alueen sairaaloiden - portteja vahtivien israelilaisnuorukaisten hypistellessä rynkkyjään jouluisen tähtitaivaan loisteessa. Jo olemassaolevilta kakaroilta muistetaan välillä lykätä varmuuden vuoksi kotikatot kumoon iloisenkeltaisilla puskutraktoreilla.

Murjaanien kuninkaat eivät vieläkään ole päässeet ylös polvikoukustaan: sen verran rautaisella otteella länsimaiset yritysherrat edelleen pitelevät kiinni Mustan mantereen luonnonrikkauksista, kaivostoiminnoista, kalavesistä ja sisämarkkinoista - kun kolonialismi kerran halvat raaka-ainemarkkinat syliin pudotti, ei uusliberalismin messiaaninen sanoma näe niistä aiheelliseksi luopuakaan.

Knihti on vaihtanut hevosensa panssaroituun automobiiliin, tankkiin tai hävittäjään, mutta käy kuuliaisena husaarina yhä sotaansa kevlarin ja mellakkakypäräin suojista - muistaen miten että siihen on meitä opetettu/ että totella keisaria/ ja kuunnella pyhää lakia.

Vaikka sitten tappaen ja virtaan heittäen kaikki Petlehemin kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset.

Niin kauan kun WikiLeaks ei sitä huomaa, se on ihan ok. Herodeskin sanoi.

Kullan, mirhan ja suitsukkeen sijaan selaan maailman uutisten ruudinkäryä, murtuneita luita, pahaa tahtoa ja husaarin palveluksesta jaeltuja ristejä.

Hyvää joulua, Minskissä hakatut. Hyvää joulua, Chilen - ja vähän muidenkin - vankiloiden nälkälakkoilijat solidaarisuuspommittajineen. Hyvää joulua, Tshetshenia, jossa rauhaa ei nähdä eikä juuri odotetakaan. Hyvää joulua, Aasia ja itäinen Eurooppa, ja sadat tuhannet ihmiskaupan vastahakoisina joululahjoina nääntyvät mantelisilmät ja tatjanat.

Hyvää joulua, sinä työsi kunnialla ja velvollisuudentunnolla hoitava knihdinkuvatus, joka sormet syyhyten seulot internetin ihmemaasta kiinni niitä, joita herrasi väärinajattelijoiksi kutsuu.

Hyvää joulua, sinä BBC:n uutisiin raahattu ekonomisti, joka maasi kymppitonnin lukukausimaksujen rampauttaman tulevaisuuden sijaan kannoit huolta mellakoiden vaikutuksesta Lontoon keskustaliikkeiden joulumyyntiin. Hyvää joulua, te Suomen hallituksen talipäät, joiden kuningasidea oli pudottaa alle 25 -vuotiaat 250 euron toimeentulotuen varaan. Hyvää joulua, te samat saatanan hallitustaunot, verouudistuksesta, joka lykkää palkkaan lisää pari euroa ja kerää sen kymppeinä pois nousevina ruoka-, liikenne- ja terveydenhuoltomaksuina.

Joku vielä ihmettelee, miksi ne vapahtajaa tervehtivät viisaat miehet luikkivat paikalle valtaapitävien katseita vältellen, peitenimien ja öiden pimeän suojissa.

Luuleeko joku, että tämän päivän väärinajattelijalla on eriäviä vaihtoehtoja?

Kun viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ovat eksyneet valtionhallintoon, ei kansalainen juuri onnesta huokaa.

Täällä, Minskissä tai muuallakkaan.

Tavarataivaaseensa hukkuneille - tai sieltä jo pois löytäneille - jätän loppusanoiksi Göstan sävelet.

Sunday, December 19, 2010

Joulutervehdys virkavallalle



Suomalais-luterilaisen, kärsimysmentaliteetin sävyttämän jouluperinteen olennainen osa on tunnetun historian hämäristä saakka ollut joulusiivous. Savuisimmatkin pirtit ja turvekattoisimmatkin majat on kuurattu nurkasta nurkkaan, järjestelty kulhot ja kaulimet ja valmistauduttu vapahtajan, joulu-ukon, valon synnyn juhlan tai minkä milloinkin tuloon - riippuen siitä, onko edetty aikakautta ennen kristinuskon miekan voimalla maahan ajamista vai sen jälkeen.

Tänä jouluna matalan majani siivoustoimenpiteissä auttavan kätensä pyrki parhaansa mukaan ojentamaan vapahtajan tai joulu-ukon sijasta astetta sinisempi taho - Suomen poliisi. Asuntooni ystävällisesti suoritettu kotietsintä jätti jälkeensä muun muassa (tuuletussyistä?) aukimyllätyn sängyn, säntillisestä vuosikertajärjestyksestään (arkistointisyistä?) sekoitetun Judge Dredd -kokoelman, kokoelman (koristelusyistä?) lattialle taputeltuja rapaisia kengänjälkiä ja uuteen uskoon plarattuja kirjahyllyn täytteitä.

Tahdonkin täten omistaa seuraavan (valo)kuvallisen joulutervehdykseni valtiomme huomaamattomasti toimivalle, ammattimaiselle ja tehokkaalle (not) virkavallalle. Tervehdyksen ensimmäisenä osuutena toimikoon taannoisen Ruotsin kruunupääparin, Victorian ja Danielin, yleisöstä bongattu siviilipoliisipari. Arvoisille lukijoille esitänkin jouluisen vekkulin kuva-arvoituksen: löydättekö mainitut viranomaiset oheisesta kuvasta? (Vihje: mikäli tehtävä tuntuu vaikealta, toimii toisen vyötäisilleen unohtama varustevyö hyvänä tuntomerkkinä.)

- - - - - -

Löytyikö?

Onnistuneille esitettäköön palkinnoksi samaisen vierailun lehdistökorokkeelta bongattu Suojelupoliisin edustaja, jonka naamioitumisyritys toimittajakollegojen pariin edustaa jo astetta edistyneempää mallia:



- - - - - -

Ja ihan vallan sinisiä veikkosia jatkotervehtiäkseni isketäänpä tänne vielä sama veikkonen elokuisen Olkiluoto Blockaden yhteydestä bongattuna:



- - - - - -

Näissä ystävällismielisissä merkeissä kelpaa meidän jatkaa kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Ja mikäli joku nyt keksisi ryhtyä ipisemään yksityisyyden vaarantamisesta - tai yksilöiden saattamisesta naurunalaisiksi - joutunen vastaamaan vetoon toimittamalla vapaavalintaiseen viranomaisosoitteeseen pesulalaskun eteiseni lattialle pudotetuista ja ikävän rapaiseksi tallotuista säärystimistä.

Nottas tiedättä.

Monday, December 13, 2010

Pommipoikia ja pohjoismaista terrorismia

Näin siinä sitten kävi.

Ruotsiinkin eksyi joku, joka pohjoismaalaiseen tapaan piti itseenkohdistettua väkivallantekoa validina mielipiteenilmaisun välineenä. Epäpohjoismaalaiseen tapaan tekijä vain valitsi köyden tai kotikaapissa nököttäneen metsästysaseen sijasta pommin.

Pohjoismainen äärioikeisto luonnollisesti kiittää tapahtuneesta päät painuksissa, polvillaan ja kädet vaaditussa muodostelmassa luojaansa, Hitlerin haamua, Timo Soinin syntymäpäivää tai mitä nämä veikkoset nyt pyhinään pitävätkin.

Yhtä uskonnollisesti oikeassa tahollaan on samassa matalaotsaisten fanaatikkokerhossa painiva pommipoika. Islamin yksinkertaiseen kanssaeläjien kunnioitukseen, hengelliseen nöyryyteen ja almunantoon vähäosaisemmille nojaava peruskoodisto toteutuu Tukholman pommileikissä yhtä mainiosti kuin kristilliset arvot Päivi Räsäsen seurakunnassa.

Tästä vähäisestä yksityiskohdasta oma fanaatikkokerhostomme ei luonnollisesti välitä. Sille ei riitä, että Tukholman imaami, Ruotsin islamilainen yhteisö ja vähän muukin muslimien enemmistö tuomitsee nähdynkaltaiset tempaukset; kun yleistäminen ja faktojen kaihtaminen on elämäntavaksi kerran valittu, ei saavutetuista ajatusurista hevin luovuteta.

Samanlainen yleinen verenjanon herätysjuhla maahanmuuttokriittisten keskuudessä nähtiin Tampereen murhapolton yhteydessä. Tulipaloon liittynyt irakilainen pizzayrittäjä räjäytti potin: Hommaforumin keskustelukerho repesi spekulaatioiden riemujuhlaan, jota ei näyttänyt hävettävän avoimesti iloita kolmen (kanta)suomalaisen kuolemasta. Yrittäjän maahanmuuttajataustan lisäksi muita perusteita ajatusleikeille ei kaivattu. Miksi olisikaan? Liian monet nappulat pelilaudalla olisivat vain sotkeneet maahanmuuttokriittisen matalaotsan pahimman pelon manifestoimisen. Enitenhän kerhomme pelkää sitä, ettei ulkomaalainen olisikaan se lapsia syövä ja koteja polttava hirviö, jona heidät pyritään esittämään.

Jollakin niiden pahuus on perusteltava.

Toimikoon yleistäminen siis kerhomme pääasiallisena argumentoinnin keinona. Se - ja jo mainitsemani faktojen unohtaminen. Vedetään peliin esimerkiksi Europolin - the European Law Enforcement Organisation - terrorismitilastot:

Europolin tilastot terroriteoista Euroopassa 2006-2009:
- Total number: 1770
- Islamic: 6 (0.34%)
- Right Wing Ethno-Nationalist and Separatist: 1596 (90.17%)
- Left Wing: 106 (5.99%)
- Other/Not Specified: 62 (3.50%)

Näyttää siltä, että kotto-Suomessa sianpäitä lähettelevät ja naispuolisia väärinajattelijoita "yllätyshalaamisella" uhkailevat nutipäät ovat tuottaneet itsensä sellaiseen aktiivisuuden tilaan, josta peljätty islamilainen terrorismi voi korkeintaan uneksia.

Mutta mitäs niistä yksityiskohdista.

Samaa mieltä on myös nimimerkki Kaunainen Työtön, joka muistuttaa myös että “liibatilaabati töttöröttötötötöö sivilisaatioiden törmäys gettoutuminen ja muutamia muita sanoja jotka kopioin wikipediasta lalla-lalla” [kirjoitusvirheet korjattu]., kommentoi pommiuutisen kommenttiosastoa tökkivä sarkastinen Lehti -julkaisu.


Yleisesti ottaen keskustelijat pitävät parhaana vaihtoehtona, että iskun takia kehitysapu lopetetaan, vähemmistöjen asemaa heikennetään, työttömyysturvaa karsitaan, irtisanomissuoja ja lakko-oikeus poistetaan, humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus lakkautetaan ja vanhustenhoidon määrärahoja lisätään tuntuvasti. Myös faktojen tarkastamisesta ja mielipiteiden perustamisesta niihin olisi pikimmiten luovuttava
, se jatkaa, säästäen minulta kirjoittamisen vaivan.

Mihin Tukholman pommimies sitten tähtäsi? Luultavasti samaan kuin tunnetun maailmankaikkeuden aiemmatkin terroristit: antamaan pökköä pesään demokratian vastaisille toimijoille, luomaan pelon ilmapiiriä ja ajamaan erinäisten valtioiden lauman maalaamaan itsensä yhä tiukemmin nurkkaan, johon niitä usutetaankin: tilaan, jossa sanan-, kansalais- ja yksilönvapauden rajoittaminen kansallisen turvallisuuden nimissä on isänmaallinen velvollisuus, kansalaisia ryhdytään luokittelemaan A-, B- ja Ö-luokkaan uskonnollisin sekä etnisin perustein ja kansalaisyhteiskunnan kriittisen äänenpainot nuijitaan hiljaisiksi lainsäädännön voimin - pois keikuttamasta venettä ja yhden johtajan yhtä oikeaa mielipidettä.

Tässä hän, surullista kyllä, luultavammin onnistuukin. Tästä pitävät Hommakerholaiset - sekä heitä äänestäviä perseääliötä kosiskelevat valtapuolueet - huolen.

On hetkiä, jolloin ymmärrän täydellisesti Monty Python -ryhmän perustelut ilmoitukselleen päätöksestä lopettaa komedian teko: nykytodellisuuden absurdiuden kanssa ei vain ole enää mahdollista kilpailla fiktiivisen huumoren keinoin. Todellisuus pesaisee fiktion mennen ja tullen - lingoten kaupan päälle.

Wednesday, December 8, 2010

Lex Soininvaara, perustulo ja astetta uudempi Suomi

Harvoin osuu mainoskampanjan lanseerausajankohta yhtä nappiin kuin vihreiden itsenäisyyspäivänä ilmoille lykkäämä vihreästi virkeämpää uutta Suomea kuvaillut imagopläjäys. Herlinin hermostumiselle Uusi Suomi -brändin lokaamisesta en jaksa korvaani lotkauttaa, mutta vihreiden uudemman Suomen sävy pistää silmään; kovin pilkistää riveiltä kokoomuksellisen sinisiä sanoja, vaikka vihreää päälle koetetaankin sutia.

Älkää peljästykö; en aio blogioksentaa vanhavasemmistolaista vihreäallergikon lausuntoa. Kunhan listaan kasan kirjoihin ja kansiin dokumentoituja tosiasioita.

Vihreämpi uusi Suomi lupaa tekstisisällössään oikeastaan vain yhden konkreettisen asian: perustulon. Sitä vihreät lupaavat ajaa jatkossakin. Mutta millä keinoin?

Köyhyyttä vähentääkseen on hallitus päättänyt ryhtyä oivallisiin toimiin:
vastaisuudessa opintonsa keskeyttävän, 18-25 -vuoden ikähaitariin osuvan nuoren toimeentuloturvaa voidaan uuden lain turvin leikata jopa 40 prosenttia. Väärän opiskelualan valinnut jää kiikkiin valintaansa ja opiskelukyvyn syystä tai toisesta menettäneet päätyvät nätisti leikkuupöydälle - parempi siis pitää mielenterveydestä kiinni ja olla poksahtamatta perheelliseksi. Epätoivottavaksi toiminnaksi laki määrittää myös opintojen keskeyttämisen töihin hakeutumisen vuoksi.

Suunniteltu toimeentulotuen leikkely vaeltaa hallintokoneiston käytävillä Lex Soininvaaran nimikkeellä - esitys siitä kun tulla tupsahti Osmo Soininvaaran johtamasta SATA-komitean perusturvajaostosta.

Kokoomusministeri Risikon suulla lain yhteydessä on - luonnollisesti - toisteltu myös totuttua mantraa siitä, miten se toimeentulon ulkopuolelle leikkaamisen sijaan paimentaa syrjäytymisvaaraan ajautuneet nuorukaiset isällisen kurinpidollisesti takaisin yhteiskunnan turviin. Huomaamatta on jäänyt, miten valtion tuottavuusohjelma - jonka toimimattomuus ja tuottavuuden vähentäminen sen lisäämisen sijaan on jo eduskunnan tarkastusvaliokunnnassakin pistetty merkille - on onnistuneesti poistanut osaavaa työvoimaa sosiaalitoimen ja työhallinnon toimipisteistä. Jäljelläolevat painavat pitkää ja ylikuormittunutta päivää. Millä resurssein näihin uuden lain syrjäyttämiin lie on aie puuttua - se jää Risikoltakin huolellisesti määrittelemättä.

Valiokunnan ratkaisevassa äänestyksessä vihreiden edustajaa ei näkynyt. Kun samasta kuluvana keskiviikkona äänestetään isojen poikien puolella, painavatko vihreät hyväksyntänsä lain sinetöimiselle - vai hyväksyvätkö sen hiljaisesti jättämällä saapumatta paikalle?

Kokoomukselta heruvien suosiopisteiden ylläpito vaatii rivakkaa hännänheilutusta: hallituspaikasta kiinni pidettäessä ei periaatteiden myymisellä vaikuta olevan rajoja.

Tuesday, December 7, 2010

Itsenäisyyspäivästä - Kiitos Lenin 1917




Propsit vain kaikille; palasiksi menneille tai palasina palanneille, kaukopartiovärväyksestä tunnustukseksi saadun opiaattiriippuvuuden harhamaan eksyneille, alkoholiin psyykensä myöhemmin haudanneille, perheensä sen rintamamiestalon ohella vasaroineille - elämänsä, nuoruutensa, kaiken kaikkisen terveytensä parin metalliprenikan tai nätisti värjätyn nauhanpalan edestä menemään laittaneille.

Toisaalla se on sanottu jo riittävän osuvasti - ei minun enää tarvitse sen ylitystä yrittää. Voin vain toisten sanat toistaen sanoa, ettei sota ole rikos ainoastaan sen jalkoihin jäävää siviiliväestöä, niitä naisia, lapsia ja vanhuksia kohtaan - se on rikos myös niitä univormuun puettuja ja poliittisten etuuksien nimissä lahdattuja yksinkertaisia nuorukaisia kohtaan, joiden virta vuosisadasta toiseen on valitettavan loputon.

Sanottakoon ääneen seuraavakin:
ennen fennomanian ja kansallistunteen keksimistä - ja silloinkin se keksittiin palvelemaan silloisen yhteiskuntamallin yläluokan poliittisia intressejä - Suomen alueella sotaan suhtauduttiin siten, kuten siihen suhtautua pitää. Värväreiden tulosta kuultaessa nostettiin reput selkään, ravattiin metsään ja sanottiin, ettei tässä kylässä kuulkaas ole sotaväkeen kelpaavia. Menkää muualle.

Ei paljoa kiinnostanut, kuninkaiden lippujen alla vaeltelu. Eivät vaikuttaneet talonpojan tai kengittäjän arkeen, rajanvedot jossain kaukomailla. Tai lähempänäkään. Ja mistäs sen tiesi, jos uusi herra vaikka olisi edellistä parempi - laittaisi vaikka pienemmät verot? Kannatti yrittää, ja pitää itsensä elossa sen nähdäkseen.

Kauas on tultu niistä päivistä. Vaan periaate se vain pysyy samana: isänmaallisin mahdollinen asia jonka sotilas missä tahansa saattaisi näinäkin päivinä tehdä, olisi heittää pysänderi olan yli, kehoittaa herroja komentajia ja päättäjiä vetämään vitun päähänsä ja juoksemaan vuorille sekä todeta, että on tässä elämässä parempaakin tekemistä kuin kuolla ennen aikojaan.

Vaikka jäädä kotirintamalle naimaan sitä vaimoketta. Make love, not war.

Mikä mies se on, joka valitsee boobsien sijasta pommit?

Epäisänmaallisuudesta äkämystyneille sisällytettäköön tähän kohtaan selventävä sanallinen paragrafi. Mikäkö tekee linjanmittaisesta ja rajat ylittävästä pysänderin olan yli heittämisen ajatuksesta niin isänmaallisen?

Silkka käytännön matematiikka: yksinään on paha sotia.

Ilman puskurivyöhykkeenä ja tykinruokana välissä huseeravia sotilaskuntia arvon päättäjät - vuosisadasta toiseen - olisivat yllättävän tilanteen edessä: on luotu ongelma, ja nyt se pitää selvittää. Ihan itse. Kääriä hihat ja käydä kurkkuun kiinni. Jos uskaltaa.

Näihin kauniisiin sanoihin päätettäköön pari vuorokautta myöhässä syntynyt itsenäisyyspäivän messu. Tai melkein: lähiöidemme pilottitakeille ja hallintovallan piilonutipäille omistettakoon Yrjö Kallisen vanhat sanat:

Kyllä vielä sotilaiden kanssa voi keskustella sodastakin ja rauhan asiasta. Sotilaiden, jotka ovat nähneet, mitä sota on. Mutta taivas varjelkoon meitä tavallisilta siviileiltä, jotka ovat isiltä perittyä sotaintoa täynnä. Näiden kanssa on helisemässä"

Siinä teille, Natottajat.