Oliko tv auki viime tiistaina? Toivottavasti myös oikean kanavan kohdalla. Ykköskanavaisen näyttämä kokoperheen elokuvan Bloody Sundayn soisi osuvan monen silmiin; ihan notta muistuttamaan näkökulmasta jos toisestakin, tässä terroristiretoriikan ja mieltäolemisen maailmankaikkeudessa.
Jos yleistiedossa uupuu, tiivistettäköön tarinan pitävän sisällään kappaleen lähihistoriaa: sunnuntaina 1972 Britannia kielsi rauhanomaisen kansalaisoikeuksia penäävän mielenosoituksen Derryn kaupungissa, Irlannissa. Loppumerkki marssille puhui omaa kieltään; brittiarmeija hyökkäsi, ampui kovilla kohti aseettomia mielenosoittajia tappaen 13 ja haavoittaen 14 ihmistä. 70- luvun Irlanti ei lopulta ole kovinkaan kaukana; liian usein vain unohtuu että kaikenlaisia oikeuksia saattavat vaatia monenväriset eläjät monilla maailmankolkilla. Kaikkeuden raja ei kulje Euroopan laidalla.
Tämä on se päivä, josta laulavat U2 ja McCartneyn Paul. Britannian Yleisradio ei muuten kelpuuttanut biisejä soittolistoilleen.
Täällä on kuljettu kappale matkaa Kemin verisestä torstaista kaukana 40 -luvulla; se edellinen kerta kun täällä aseeton mielenosoittaja kuoli viranomaisen toimesta. Silti olisi tärkeä kunkin ymmärtää, miten helposti väkivalta syntyy ja miten se aina synnyttää lisää voimankäyttöä; mistä se kumpuaa ja mikä sitä lietsoo. Eriarvoistumisesta, janan päiden venymisestä liian kauas toisistaan kasvaa sellaista raivoa, ettei sitä taltuta hymyin ja lupauksin. Se purkautuu muilla keinoin. Pelotteita lisäämällä, voimankäytön oikeuttamisesta puhumalla ei päästä puusta pitkään; pampulla hoidetaan vain oiretta itse taudin syyn ollessa toisaalla. Ei se laastarilla parane, jos on kerran syntynyt.
Virkavallan - kansan oikeuttaman esivallan - on pysyttävä aina sinä osapuolena, joki toimii paitsi lain kirjaimen, myös sen hengen mukaan; sen ei sovi aloittaa väkivaltaa vaan osoitettava ymmärrystä ja ammattitaitoa lukea syntyviä tilanteita ja toimia, elää niiden mukaan; elämä ei ole ennakolta käsikirjoitettu prosessi, tässäkään. Huolestuneen huvittuneena seuraan sivusilmällä vuodentakaista Smash Asem -mediaspektaakkelin puintia; mistä lähtien viranomaisesta tuli taho, jolle kyvyttömyys myöntää virheensä ja oppia niistä on hyvä? Kuka tahansa muu tapahtumanjärjestäjä olisi jo julkisesti kivitetty epäammattimaisista toimista ja vaadittu nimiä vastuuseen puutteellisesta suunnittelusta ja johtamisesta. Perkele, ne on minun rahojani jolla sekin pelleily maksettiin.
Kiasman kulmalla seisoa väestöä valtamedian valokuvaajista kokoomusnuoriin, lastenrattaista Perussuomalaisten viestintäpäällikköön ja kotiinpalaaviin kauppakassikansalaisiin saakka. Silti poliisijohdolla riitti pokkaa puhua mitä sylki suuhun toi; en tiedä missä nämä sedät olivat työtään tekemässä, mutta kovasti se näytti poikkeavan ympäristöstä jonka itse näin. 50 humaltunutta varhaisnuortako mellakka? Ja minulle vielä maksetaan siitä, että valvon työssäni suomenkielen oikeellista käyttöä. Miksi kummassa, kun ei siitä suuremmissakaan ympyröissä näytetä piittaavan. Mitä tästä opimme? Melko monessa Kallion baareista mellakoidaan tämän määritelmän mukaan vähintään kerran viikossa. Eikä portsareilla muutan ole jouha -varusteita.
En sano muuta, mutta sanon sen kyllä syövän uskoa virkavallan ammattitaitoon ja kykyyn hoitaa sille asetettuja tehtäviä: katsoa nyt, kun sinikaulus tv-ruudussa tai oikeussalissa kertoo kirkkain silmin jostakin, jota ei koskaan tapahtunut. Saahan sitä satuilla, mutta vain kun on kyse sadunkerronnasta. Ei todenpuhumisesta. Niin sitä ainakin äiti opetti - ehkä hänen äitinsä kertoi pojalleen toisin? Tiedä häntä.
Elokuva loppuu lehdistötilaisuuteen ja kansanedustaja Ivan Cooperin lakoniseen toteamukseen siitä, miten Britannia on toimillaan antanut IRA:lle suurimman voiton jonka se koskaan voi saada. Toimittaja kysyykin mikä on hänen viestinsä niille nuorille, jotka päivän tapahtumien seurauksena hylkäävät väkivallattoman vaikuttamisen tien ja liittyvät IRA:han. Laitetaan suorana sitaattina: "Tämän päivän tapahtumien jälkeen minä en pysty enää moralisoimaan heitä."
Jos mielenosoituksen järjestäjät kertovat tavoitteenaan olevan sekasorron tuominen Helsingin kadulle, minäkin huolestuisin virkavallan edustajana ja huolestuinpa silloin tuntevana yksilönäkin asiasta..
ReplyDeleteSekasorto edistää dialogia yhtä lailla kuin väkivaltakoneiston tarkoitushakuinen tarve vahvistaa itseään tällaisen itseään syöttävän moottorin kautta. Toisaalta jokaiseen ryhmään mahtuu koko inhimillinen spektri, ja riittävällä katalyysillä kaikki kokevat tulleensa tyydytetyiksi... Lopulta anarkismi ei kuitenkaan lopu, globaali dialogi jatkuu ja poliisin ote vahvistuu pääoman suojelijana.. vaikkakin omat kokemukset ovat olleet aina hyvin positiivisia.
Minusta mielenosoituksen järjestäjät lisäksi väheksyivät kokouksen sisältöä, sillä jos jossain tässä maailmassa on onnistuttu, niin on saatu saman pöydän ääreen nationalistisessa ajatuskehitelmässä elävien joukkojen hallitsevat yksilöt.
Itsen palvonta ja keinotekoiset varallisuus- ja arvojärjestelmät vievät mennessään tahdoltaan heikot, ja lopulta etuja valvotaan sotimalla... Mitä muutakaan sitä voisi sitten tehdä, kuin kapinoida sitä vastaan ? Mielenosoitus taisi olla kaikkien mielessä hypetetty moninkerroin vaarallisemmaksi tai kiehtovammaksi kuin mitä se olisi ollutkaan, mutta asiaa tuskin voi tarkastella yksipuolisena kokonaisuutena.
Ymmärrän anarkistien asenteen, koska ratkaisut pitäisi saada just nyt eikä kymmenien vuosien päästä, mikä on kuitenkin realismia.. ja anarkistit keskimäärin silloin jotain muuta :)
Huolestuminen "sekasorron lupaamisesta" asettuu mielenkiintoiseen kohtaan janalla, jonka toisessa päässä on virallisena annettu selitys jäykähkölle kimppaharjoitukselle rajavartiolaitoksen kanssa; virkavalta perusteli lopulta saartoa Supolta saamillaan ennakkotiedoilla, joiden mukaan kyseessä ei ollut mielenosoitus vaan suunniteltu mellakka. Miten akkuranttia tai ammattimaista sitten on tienvarsimainosten lueskeluun ja viikkokausia aiemmin julkisilla nettifoorumeilla julkaistuihin tietoihin perustuva tiedustelu on onkin sitten eri juttu. Samaten se, mikä kummassa onkaan "suunniteltu mellakka"; kun viimeksi asiasta työkseen kaukomailla jouhailleen ja muuta mukavaa puuhastelleen henkilön kanssa jutustelin, totesi tämä ettei moista olekaan: on korkeintaan tilanteita, joissa kahden tai useamman ryhmän välisten jännitteiden voidaan olettaa pahimmillaan kärjistyvän jonkinasteiseen yhteenottoon - tai sitten spontaanisti liikkeellelähtevää lynkkausjoukkoa. Eikä kumpaankaan vaihtoehtoon sovi varautua vain yhden, tiukasti käsikirjoitetun ja ennaltasuunnitellun askelkartan mukaan. Sanakirjamääritelmän mukainen mellakka kun on yleensä spontaanista syntyvä ja spontaanisti etenevä prosessi, jonka mukana on osattava elää ja reagoida hyvinkin äkkiä.
ReplyDeleteAsemin jouhailusta tuli mieleen lähinnä suomalainen lavatanssikulttuuri parhaimmillaan; jäykästi, mielikuvituksettomasti, kömpelösti; pääasia ettei tarvitse poiketa ennaltasuunnitellusta kaavasta - osoittautui se sitten toimivaksi tai ei.
Poliisi pääoman suojelijana.. Silloin tällöin saa lukea lehdensyrjästä rivejä yksityisten vartiointiliikkeiden ja valvontakameroiden määrän kasvusta. Vaan mitä linjoja voikaan vetää huomioiden välille siitä, miten suurin osa mainitusta henkilöstöstä ja teknologia-aparaateista sijoitellaan kulmille, joilla ei ihmisiä juuri liiku - mutta yksityistä omaisuutta sijaitsee sitäkin enemmän? Samalle janalle tekee miltei mieleni siirtää myös puheet vaatimuksista lisätä Suomi-jouhailun resursseja - vaikka samaan aikaan maakuntien peruspoliisitoiminta ja esim. surullisenkuuluisa liikennevalvonta ovat perin mielenkiintoisessa jamassa. Yksittäisenä kansalaisena koen sen kuuluisan perusturvani kannalta olennaisemmaksi tekijäksi henkilöstön, joka poimii liikenteestä liian raskasjalkaiset autoilijat ja on naapuripitäjän sijasta naapurikorttelissa silloin, kun naapurilla sattuu flippaamaan.
"Minusta mielenosoituksen järjestäjät lisäksi väheksyivät kokouksen sisältöä, sillä jos jossain tässä maailmassa on onnistuttu, niin on saatu saman pöydän ääreen nationalistisessa ajatuskehitelmässä elävien joukkojen hallitsevat yksilöt."
Ajatuskulku toimisi, jos tämä hallitseva ryhmä edustaisi aidosti sivistynyttä, näkemyksellistä ja pitkiä linjoja vetävää kansanosaa. Lyhytnäköisten talousintressen mukaan kulkemalla ei synny maailmaa eikä mallia, jossa mellakointi - todellinen sellainen - ainakaan vähenisi.
"Mielenosoitus taisi olla kaikkien mielessä hypetetty moninkerroin vaarallisemmaksi tai kiehtovammaksi kuin mitä se olisi ollutkaan, mutta asiaa tuskin voi tarkastella yksipuolisena kokonaisuutena."
Ikä antaa joskus tarpeellista perspektiiviä. En ole enää lapsi, mutta niistä ajoista jona keskisormipaitaan pukeutuminen ja "systeemi kusee!" -sloganien raaputtaminen pulpettiin oli suurinta kapinaa sitten ikinä ei silti ole niin kauaa, ettenkö kykenisi halutessani samaistumaan Antti Anarkisti 17 veen ajatusmalliin. Eräs ystäväni työskentelee nuorisohuollon piirissä; lastenkodissa, jossa käsillä oleva ikäryhmä kattaa valin esipuberteetista nuoren aikuisuuden kynnykselle. Hänen suhtautumisensa Asem -farssiin oli lakoninen; kehotus räätälöidä toimissa olleelle jouharyhmälle 3kk:n työssäoppimisjakso vastaavaan laitokseen - tai mikäli se olisi mahdotonta, hankkia jokaiselle kolmeksi kuukaudeksi sopivan ikäinen lainalapsi tutustuttamaan kys. henkilö nuoren vallankumouksen pohjimmaiseen painoon. Ei hassumpi ajatus, myönnän.
"Ymmärrän anarkistien asenteen, koska ratkaisut pitäisi saada just nyt eikä kymmenien vuosien päästä, mikä on kuitenkin realismia.. "
Itse en ymmärrä tarvetta puhua Asemin yhteydessä anarkisteista tai anarkismista. Aatesuunnan kannattajia paikalla oli tuskin paria tusinaa. Sellaista väkeä sen sijaan enemmänkin, jonka paimentaminen kaupungilta oli vielä muutama vuosi sitten nuorisotoimen, ei mellakkapoliisin tehtävä. Helsingin kaupunki ulkoistaa jaa säästää? Tiedä häntä.
Ps. Mielenosoitusilmoituksissa on kautta aikain - myös harva se vappu ja vaalienalus - käytetty retoriikkaa, johon olennaisena osana kuuluvat vallankumouksen, muutoksen ja kapinan kaltaisten ilmaisujen käyttö. Miksi näistä julisteista suhteettoman huomion saakin vain yksi? - se lie jo toinen tarina.
Peilailin ajatuksillani sivusta seuranneen valtavirran yleisön tunteita, joka tuntui odottavan jotain massiivista, ja joka myös sai sitä lopulta ikäänkuin huvituksensa, katharsiksen. Ikiaikainen gladiaattoritaistelu pelattu nykyhetken muodossa... ja keskustelusta itsestään tuskin kukaan on kiinnostunut, sillä sehän koskettaa jo monimutkaisia aivotoimintoja... Paljon... Poliiseja... toimintaa !
ReplyDeleteKoin oloni jossain vaiheessa sairaaksi ja katosin muualle, koska koko tilanne lähinnä osoitti kaikki ne tasot, joilla olemme ihmisinä itsemme muuranneet ajatuksiimme. Ja kuinka vahvat ovatkaan ne muurit, joita yritetään murtaa...
Harmillisesti vastaan kapinointi toimii näitä järjestelmiä vahvistavana elementtinä, ja sen muuttaminen taas vaatii pääomaa, joka on osa sitä. Vaikutuskeinot vaatinevat luovimista ja pukeutumista valepukuhin.
Tapahtuma oli kuitenkin anarkistien koolle kutsuma, mikä synapseissa herättää mielleyhtymän.