Maassa maan tavalla ja muita urbaanilegendoja

Maassa maan tavalla - tai maasta pois. Ehdoton vaade, josta ei sovi tinkiä. Onneksi me, suomalaiset, syntyperäiset, näytämme hyvää esimerkkiä - tarvittaessa paitsi tänne muuttaneille, myös muualla asustaville. Lainkuuliaisuus on synnynnäinen ominaisuutemme, josta on mahdollista kiillottaa eräs mainostetun suomibrändin kirkkaimmista kruununjalokivistä.

Suomalainen ei koskaan tapa. Lakihan kieltää sen.
Suomalainen ei koskaan raiskaa. Lakihan kieltää sen.
Suomalainen ei koskaan suorita minkään sortin ryöstöä. Lakihan kieltää sen.
Suomalainen ei lyö naista, lasta tai miestä. Lakihan kieltää sen.
Suomalainen ei kiusaa koulussa tai työpaikoilla. Lakihan kieltää sen.
Suomalainen ei aja jurrissa tai ylinopeutta. Lakihan kieltää sen.

Olemme mallikansaa.

Käymme töissä. Pienestä pitäen. Aina ja kuuliaisesti. Siitä huolimatta, että kenialaiset ja romanialaiset maahantulijat jo ohittivat kantaväestön työssäkäyntitilastoissa. Sama tilasto vielä toiseenkin kertaan, "kriitikkojen" ja skeptismiä potevien sitä kuitenkin vaatiessa.

Suomalainen ei turhaan yhteiskunnan tukia käytä. Mieluummin painetaan duunia pienemmälläkin palkalla, sillä se on kunnon kansalaisen velvollisuus. Siksi Työvoimatoimiston listoilta ei koskaan löydykään yhtään täyttämätöntä siivoojan, lehdenjakajan tai telemarkkinoijan provisiopalkkaista tointa. Kaikki kelpaa - paitsi työttömyys.

Eikö?

Osakeomistaja palmuöljypelistä pois

Videoleike: osakkeenomistajan puheenvuoro Nesteen yhtiökokouksessa.

- - - - - - - - - -

"Kaikki ovat tasa-arvoisia - jotkut vain tasa-arvoisempia kuin toiset", tavataan sanoa niissä piireissä, joissa peräänkuulutetaan hiukan toisenlaista yhteiskuntavastuuta kuin ympyröissä, joissa tavataan olla huolissaan lähinnä tuloskasvun ja vapaiden markkinoiden elinmahdollisuuksista.

Hokema sisältää osin todenmukaisenkin ajatuspäätelmän siitä, miten omistavalla - pääomaa omaavalla - on sitä tasa-arvoakin hitusen isompi siivu. Vaan jokaiseen sääntöön löytyy poikkeus: Neste Oil Oyj:n vuosikokous Helsingissä 14.4. osoitti, ettei edes kappale sitä kuuluista pääomaa takataskussa suo yksilölle tasa-arvoa suhteessa muihin samalla pääomalla – eli tässä tapauksessa osakkeilla - leikkiviin.

Kritiikki on suurille toimijoille yleensä – ellei jopa aina - kiusallista. Tällä kertaa se oli kiusallista jo siinä määrin, että Neste koki tarpeelliseksi kohdistaa luovaa voimankäyttöä omistajakuntaansa: vartijat poistivat kokouksesta reippaasti kantaen seitsemän Greenpeace -taustaista kriittiseksi heittäytynyttä osanottajaa, joista kolme oli osakkeenomistajia, neljä heidän avustajiaan.

Greenpeace on monen muun ympäristöjärjestön ohella kampanjoinut jo pitkään Nesteen palmuöljytuotannon epäkohdista. Se vaatii yhtiöltä mm. tarkempaa selkoa öljytuottajiensa ja eritoten laittomista metsäraivauksista alkuperäiskansan alueilla tuomitun malesialaisen IOI-Groupin, Nesteen suurimman toimittajan, taustoista. Yhtiö on kuitenkin toistaiseksi kieltäytynyt vastaamasta mainittuihin kysymyksiin ja ilmoittaa hankkivansa öljyä vain kestäviltä toimittajilta – ja etteivät palmuöljytuotannon ongelmat näin ollen sitä koske. Ignorance is a bliss, kuten nimeltämainitsematon poppistarba ysäriaikoina lauleskeli.

Neste Oil on maailman palmuöljytuottajista suurin. Valtaosa sen palmuöljystä tulee Kaakkois-Aasiasta, jossa sademetsäkatso on nopeinta maailmassa. Eniten metsää taas kaataa palmuöljyviljely – ja sademetsäkato puolestaan tuottaa viidenneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä: plantaasiksi myllätty metsänpohja vapauttaa kertarysäyksellä kymmeniä tuhansia vuosia maahan sitomansa kasvihuonekaasut saastuttaen siten vuodessa enemmän kuin maailman liikenne yhteenlaskettuine päästöineen. Suloinen yhtälö, jonka lopputulema ei ole kaunista katsottavaa: taloudellista voittoa tavoitellessa eivät parit inkkari-pinkkarit ja orangit paina – ympäristöpakolaisuudesta ja paikallisten elinkeinomahdollisuuksien tuhosta puhumattakaan.

Mitä tekoa tällä sitten on kriittisten osakeomistajien tai Suomen kanssa, mitä sijaa tavallisen matti tai maija meikäläisen elämässä? Vastaus on helppo: ilmastonmuutos vaikuttaa melko olennaisesti siihen, mihin saakka vesi mökkirannoilla nousee, kuinka hallaisiksi heinäkuut muodostuvat ja moniko joutuu muuttamaan maata elinmahdollisuuksia etsiessään.

Yksi virsi ei kuitenkaan muutu. Isot joet kasvavat pienistä puroista, mutta suurten pelaajien maailmassa ei yksittäisen omistajan mielipide juuri paina suuromistajan edessä: Suomen valtio omistaa Neste Oilista 50,1 prosenttia. Vastuuta, arvon päättäjät. Muista en tiedä, mutta itse haluaisin vastaisuudessakin pitää Hangon ja Turun saariston vetten päällä, eikä niiden alla.

- - - - -
Kauniiksi lopuksi kirjattakoon vielä ikuisten skeptikoiden vaatimat linkit ja lähteet:

- IOI -raportti/Maan ystävät

- Neste Oil: Tyytyväinen IOI:in
- Neste Oil: Tyytyväinen IOI:in: a)
- Neste Oil: tyytyväinen IOI:in b)

- Greenpeace: IOI-Group

- USDA Foreign Agricultural Service, Table 11: Palm Oil, World Supply and distribution

Merenneidosta vaahdoksi merensä laineille

Leonard Cohen: Suzanne

"Suzanne takes you down to her place near the river/
You can hear the boats go by/
you can spend the night beside her/
And you know she's half crazy/

It's that's why you want to be there/
And she feeds you tea and oranges/
that come all the way from China/

And just when you mean to tell her/
that you have no love to give her/
Then she gets you on her wave length/
and she lets the river answer/
that you've always been her lover/

And you want to travel with her/
And you want to travel blind/
And you know she will trust you/
for you've touched her perfect body with your mind/

And Jesus was a sailor/
when he walked upon the water/
And he spent a long time watching/
from his lonely wooden tower/

And when he knew for certain/
only drowning men could see him/
he said "all men will be sailors then/
until the sea shall free them"/

But he himself was broken/
long before the sky would open/
Forsaken, almost human/
he sank beneath your wisdom like a stone/

And you want to travel with him/
And you want to travel blind/
And you think maybe you'll trust him/
For he's touched your perfect body with his mind/

Now Suzanne takes your hand/
and she leads you to the river/
She is weaving rags and feathers/
from salvation army counters/

And the sun pours down like honey/
on our lady, lady of the harbour/
And she shows you where to look/
among the garbage and the flowers/

There are heros in the seaweed/
there are children in the morning/
They are leaning out for love/
and they will lean that way forever/
while Suzanne holds the mirror/"

- - - - - - -

On pieniä merenneitoja, jotka sukivat aamulla hiuksensa peittääkseen sen, mikä piiloutuu suortuvain alle. On pieniä merenneitoja, jotka eivät astele liki kohisevaa vettä - sellaiset pienet merenneidot pelkäävät vielä vastaavansa vaahtopäiden kutsuun. Sellaiset pienet merenneidot ovat moderneja; ne pyrkivät säilyttämään turvavälin elementtiin, joka on viedä ne muassaan.

Ketiapiini. Bentsodiatsepiini. Antidepressantti.

Pienillä merenneidoilla on simpukkasermejä, joita asetella itsensä ja kuohujen kutsun väliin. Sellaiset pienet merenneidot yrittävät uskoa loitsujensa auttavan.

Sellaisia pieniä merenneitoja ei katsova löydä Disneyn hymyileväin punatukkien tai taideteosten suloseireenien joukosta. Sellaiset pienet merenneidot löydät H.C. Andersenin tekstistä - siitä alkuperäisestä, jota ei vielä ilman immin ole pehmitelty soveliaaksi myös perheen pienimmille.

Sellaiset pienet merenneidot ovat tavanneet tehdä sen saman virheen: uskoa noidan sanoihin. Uskoa mahdottomaan, siirtymään meren maailmasta maalla kulkevien joukkoon. Ja sellaiset pienet merenneidot - ne ovat oppineet virheistään. Ja, toisinaan, vain juuri ja juuri välttäneet kohtalonsa hajota vaahdoksi meren laineille kuvitellessaan tavoittelevansa maallakävijäin rakkautta.

Sellaiset pienet merenneidot kieltäytyvät melodramaattisen lapsukaisen kaavusta. Ne tietävät riskinsä ja ristinsä liian hyvin, suhtautuakseen vakaviin asioihin kevyesti.

Traumaperäinen stressi. Trisyklinen masennuslääke. Mirtatsapiini. Sitalopraami. Serotoniini. Noradrenaliini.

Sellaiset pienet merenneidot tapaavat saada toisia loitsuja apteekin paperille kirjailtuina. Mutta niiden usko loitsuihin tapaa olla silkkaa satua.

Islannin pölyt ja hippien fillarit

Islanti savuttaa tahdilla, jota se viimeksi jaksoi ylläpitää 1800 -luvulla. Silloin tuprahtelu kesti parisen vuotta - miten lienee savullisuusjakson laita tällä kertaa?

Yhtä kaikki: jos jaksaa tuprutella riittämiin, kukaties Balin purjelautarannoilta ja Intian perämetsistä itseään etsivien hippien määrä laskee muun turhan lentomatkailun tapaan. Need I say more, ilkeä luonne kun olen?

(Ulkomaalaisista maahantunkeutujista huolestuneita sen sijaan kehoitan pika pikaa hakeutumaan tänne - yhteisvoimin uhka on vielä torjuttavissa!)

Masentunut nainen - asusteella se lähtee ku laivat Turusta!

"Älä mene liian liki uniasi;
ne ovat savu ja ne voivat haihtua -
ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.

Oletko katsonut uniasi silmiin:
ne ovat sairaita eivätkä ymmärrä mitään -
niillä on vain omat ajatuksensa.

Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat valhe, niiden tulisi mennä -
ne ovat hulluus, ne tahtovat jäädä."

- E. Södergran

- - - - - - -

Mentaalisen herkiksi heittäytyneille naisenpuolille sallittakoon klisheiset sitatoinnit, ylitsevuotava melodraama ja satunnaiset lapsukset iltakarkkien väreissä ja lukumäärissä - vallitsihan aikoinaan sekin maailmanaika, jona naistentautien luokitus myös hysterian tunsi. Sivaltavammat havainnot valtion hoivapuolesta säästettäköön pisteliäämpiin päiviin - kertomukset siitä, miten uusin lääkkein sairaalasta uloskirjattu ja sittemmin itsensä polttokirjaillut potilas palautetaan riveihin "epäonnistuneeksi yölomaksi" kaunisteltuna ja suhteessa toivottuun päinvastaisia tuloksia tuottavan lääkityksen vakuutellaan "ennakoivan hyvää hoitovastetta". Sivallellaan, kun aika on.

Pisteliäämpiä päiviä odotellessa mielen etsintää kuvaillen kappale henkisten lähteväin laivain tunnelmista. (Lähtevät kuin Estelle Turusta, sanoi eilinen mummo.)

Hysteriaa eivät naistentaudit siis enää tunne. Klisheet sentään kyllä - miten usein depression tahi ahdistushäiriön kerrotaankaan olevan poistettavissa uuden kampauksen tahi asusteen voimin?

Hyvä on. Huivi kaulaan, vaikka miten henkeä ahdistaisi

Masentaako maahanmuutto, ahdistaako asekontrolli?

Masentaako maahanmuutto, jonka hallinnalle hyysäripoliitikot, vihertävät kukkahattumokuttajat, viherpiipertäjät ja muut kommarit eivät halua, viitsi tai näe syytä tehdä mitään - eikä varsinkaan rajoittaa?

Ahdistaako asekontrolli, jonka nimissä rohjetaan edes teoreettisessa mielessä pohtia sitä, pitäisikö viisitoistakesäisen rajoittamatonta oikeutta tarkastella ympäristöään haulikon avustamana hiukan hillitä?

Pistääkö vihaksi, ettei niitä hyysättyjä vähemmistöläisiä saa pistää kuriin silloin, kun mokomat unohtavat maan tavat ja lait, jättävät niitä noudattamatta ja mokuttajien korruptoima virkavaltakin jättää puuttumatta tapahtumiin?

Onneksi Teille, arvon turhautuneet maahanmuuttokriitikkomme ja muut hyysäriallergiset, löytyy reaalinen vaihtoehto: Somalia.

Eivät hyysärit hyssytä, kontrolloijat rajoita ja sosiaalietuuksiakin luetaan vain niille, joille on rukiista rannetta niitä kerätä.

Vitusta voimaa - kielioppia femakoille ja vähän muillekin

Sieltä sitä tullaan ja toisinaan takaisinkin halutaan. Ainakin välillisesti. Ihmiskunnan enemmistön siirryttyä uskontokuntiin, joissa nainen on se väen vähämielisempi osapuoli, tuli tästäkin elimestä ja käsitteestä kakkosluokan tavaraa, kaupattavaa, käytettävää ja vähintäänkin voimatonta. Voi vittu, soturi ei ole, ei ole ollut eikä tule olemaankaan mikään vitullinen neiti, vaan vähintäänkin fyysistä munaa omaava kyrväkäs! Johan urheiluselostajatkin alkavat vikistä jääkiekon olevan neitikiekkoa heti, kun kaukalossa pelataan enemmän kuin tapellaan.

Ennen tätä uskonnollispohjaista yhteiskuntarakenteen muutosta vaginalla - vitulla - oli erityistä voimaa lokaalissa agraarikulttuurissa. Talon emäntä käytti voimaansa niin karjaa kuin lapsia suojatakseen: kun lehmät ensi kertaa laskettiin keväällä ulos navetasta, seisoi talon mahtileidi koivet avoimeni portin päällä. Vittu suojasi myös pahalta silmältä ja monilta muilta ikävyyksiltä.

Pakkohan moisesta ruumiinaukosta on ollut tehdä pornoteollisuuden käyttöesine, autovahan myynninedistämiskeino ja puhekielen välimerkki. Itse käyttelen vittua melko rehevin sanakääntein, saaden toistuvasti pyyhkeitä "epäfeministisestä kielenkäytöstä", "itseni" tai "naiseuteni" häpäisemistä tai mistä milloinkin lie. Näille nillittäjille minulla on nopea ja hyväksi havaittu konseptivastaus: en minä käytä vittua kirosanana. Minä käytän sitä voimasanana. Siinä on kuulkaas kohtalainen ero.

Päivän linkkinä omistankin kaikille itsensä liian vakavasti ottaville fanaatikoille, punatukkaisille naistutkimuksen opiskelijoille ja muille väliin jääville ikäville lieveilmiöille Jouni Kempin, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen järjestelmäasiantuntijan ja runoilijan, lyhyen johdatyksen vitun käyttöön.

Tämä vittumainen ja vitullinen tapaus tiedottaa jatkossakin pysyttelevänsä ehtana feministinä ja kannattavansa siten lämpimästi sukupuolten kaikensorttista tasa-arvoa. Nottas tiedätte.