Valitun kansan viiden käsky

”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.”

- (Jeesus; Matt. 5:21–22)

Israel. Valitun kansan luvattu maa. Viides käsky - sitaattina yllä.

Avustuslaivue matkalla Gazaan. Mukana aluksilla myös kohtuullinen määrä nimekkäitä poliitikkoja ja kulttuurivaikuttajia, joukossa mm. kirjailija Henning Mankell. Lopputulos?

Laivueessa jopa 15 kuollutta Israelin joukkojen vallattua avustusaluksen (uutistoimisto AFP). Alus oli mukana avustusalusten saattueessa matkalla Gazaan mukanaan hätäapua ja kansalaisaktiiveja.

Valikoivaa pyhän kirjallisuuden luentaa?

Guardianin liveotanta.

Vapaa-ajattelijain tissiperseet ja muita tyylilapsuksia

Helsingin Vapaa-ajattelijat järjestää Kolmen sepän aukiolla kesäkuun alkumetreillä aikuismaista asennetta, vapaata ajatusta ja kerrassaan loisteliasta makua hehkuvan tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan - vautsi vau - pornolehtiin. Etukäteismainoksen mukaan vaihdettavaksi kelpaavat myös muut "pyhät" kirjat.

Hämmentävän mielikuvitukseton ja mallasjuoman kyllästämältä illanvietolta lemuava tempaus. Lisäksi tarkoitus jää ainakin itselleni hämäräksi. Kukaties olen, kastamattomana pakanana ja 21. vuosisadan vapaana naisena, niin kristillisen patriarkaatin läpisyömä ettei älyllinen kapasiteettini riitä käsittelemään niitä filosofisia sfäärejä, joissa tissipersesilikonijynksjynksjynks -porno liitelee. Vajaa käsityskykyni ei riitä aivan hahmottamaan sitäkään, mitä tekemistä pornolla on uskonnonvapauden tai tasa-arvon kanssa.

Lisäksi tempaus onnistuu puremaan itseään pornografian saralla lahjakkaasti nilkkaan. Varsinkin vanhemmissa Raamatun käännöksissä meno on toisinaan kiitettävän roisia ja seksuaalisesti loisteliasta: Loot tarjoamassa tyttäriään joukkopanon kohteiksi poikiensa sijaan, Nooan lapset keksimässä miten jatkaa ihmissukua kahdestaan mutta ilman sukurutsan syntiä, Laulujen laulu ja monet muut mielenvirikkeet löytävät vaivatta vastineensa myös 2000-luvun alun tusinapornon maailmasta - puhumattakaan niistä islaminuskon 72 neitsyestä.

Lieneekö perimmäinen idea siis herätellä huomaamaan, että Raamatun ohella maailmassa on muitakin värikuvamorsiamia käsityövirikkeeksi? Jos, toivon vapaa-ajattelijoiden hoksanneen varautua vastaamaan muidenkin kuin heteromiesten palveluun. (Feministisestä pornosta naisille pyydän vaikenemaan; minun kuluttajakokemukseni mukaan se kun on naisen ohjaamaa tai tuottamaa pornoa, joka eroaa tavallisesti jyystöstä vain sillä ettei se myy.) Siltä ei kuitenkaan ainakaan ennokkamainonnan perusteelta vaikuta: tapahtumaa ovat tukemassa Hustler ja Jallu, joiden kykyyn viihdyttää heteronaista suhtaudun vähintäänkin varauksella.

Kristillisen patriarkaatin läpisyömä kun olen.

"Akat hiljaa" ja muita suomalaisia kulttuuripoimintoja

Uudenvuoden aattona 2009 koettiin Sellossa kappale liki täydellistä kotoutumista suomalaisen perhe- ja mieskulttuurin saloihin; muutakaan en kykene sanomaan selaillessani tapauksen tutkinnasta raportoivaa päivän journalismia vuoden kääntyessä ihanaksi toukokuun illaksi 2010. Entisen naisystävänsä ja muutaman oheisnumeron ampuneen Ibrahim Shkupollin luetellaan olleen sairaalloisen mustasukkainen, omistushaluinen eron jälkeenkin ja uhkailleen naisystäväänsä toistuvasti jo suhteen kuluessa. Tuttua kauraa - näillä leveysasteilla.

Suomalainen kunniaväkivalta tulee yleensä raportoiduksi - jos siitä nyt ylipäätään tullaan viranomaisille ilmoittaneeksi - lähisuhde- tai perheväkivaltana. Siitä mitä ilmoitetaan, puhuu poliisin vuositilasto omaa kieltään. Yleisimmin, tilaston mukaan, lasta lyö yleensä nainen (siinä teille, jotka ajattelitte ryhtyä vinkumaan jotakin feminismimytologiaa), naista mies ja miestä toinen mies. Seuraava sukupolvi toistaa menestyksekkäästi oppimaansa karusellia.

Miesten välisessä väkivallassa on kaupantekijäisiksi yleensä mukana kulttuurillinen tekijä, joka pitää puolustuskyvytöntä - siis miestä, joka ei vastaa fyysiseen väkivaltaan lyömällä takaisin - heikkona yksilönä; neitimiehenä, heikkona miehenä tai muuna ihme homona. Kahta neidimpi on mies, joka menee ja ottaa pataansa naiselta - ja vielä tunnustaa sen ääneen. Mitä sopii odottaa kulttuuripiirissä, jossa jääkiekkokin on "neitikiekkoa" heti kun kaukalossa pelataan enemmän kuin tapellaan?

Miesten naisiin(sa) kohdistamassa väkivallassa taas tapaa korostua kulttuurin kunnia-ajattelu; "jos en minä niin ei sitten kukaan". Suomessa kuolee - jälleen poliisin tilaston mukaan - perheväkivallan seurauksena vuosittain keskimäärin 27 naista. Parisuhteen piirissä myös raiskataan tuhansia naisia ja lähes joka kolmas nainen kokee fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailemista jonkin suhteensa aikana. Syynä suurimmalle osalle veriteoista on mustasukkaisuus - ja suurin osa teoista tehdään erotilanteen yhteydessä tai eron jälkeen.

Naisten miehiin(sä) kohdistama väkivalta on prosentuaalisesti vähemmistöluokassa, mutta merkityksensä painolastissa se ei häviä vastaparilleen. Päinvastoin; voitaisiin jopa arvella, että naisten jonkin verran kasvanut osuus nyrkinheiluttajien ryhmässä kertoo omaa kieltään siitä, miten perinteisesti heikompi sukupuoli on ryhtynyt omaksumaan väkivallan kulttuuria sen sijaan, että vankempi astia huomaisi asioita olevan mahdollista ratkaista myös ilman pataan pistämistä. Toinen kumma kulttuuripiirre löytyy tämänkin matsaamisen parista; perinteinen sovinismiin taipuvainen ajattelumalli tapaa pitää naista esimerkiksi luonnostaan parempana vanhempana, ja kallistaa vaa'an siten usein esimerkiksi huoltajuuskiistoista naisen hyväksi - vaikka tämä nyt sattuisikin olemaan väkivaltaan taipuvainen.

Perheväkivaltaa esiintyy tasaisesti kaikissa sosiaaliluokissa, mutta poliisi kutsutaan herkemmin hätiin alimpien sosiaaliryhmien pariin: matalamman vuokratason alueilla ei kulisseilla ole niin väliä. Vuositasolla poliisi saa noin 50 000 kotihälytystä, joista kolmannes sisältää perheväkivaltaa. Eipä silti riemastuta: vakavastakin perheväkivallasta poliisin tietoon tulee kaikkiaan noin 10%. Lasten pahoinpitelyrikoksissa tilanne on vieläkin heikompi; ketjun heikoin lenkki korjaa lopulta onnellisen perheen koko sadon.

Jaa mikäkö sitten teki Shkupollin tapauksesta kotoutumisen riemuvoiton? Pääasiassa nämä seikat: sairaalloisen omistushalun ruokkima uhkailu, kunniasyistä suoritettu naisentappo sekä teon päätteeksi suoritettu itsemurha. Albaniassa kun kunniaväkivalta on perinteisesti miesten välinen asia, johon ei akkoja sotketa: tapellaan ja tapetaan keskenään ja kannetaan teon seuraukset pää pystyssä, ilman itsemurhia; olennainen osa kunnian ja miehisyyden lunastamista kun on, että laillisista seuraamuksista piittaamatta pestään kunnia tarpeellisin väkivallan teoin. Mies miestä vastaan ja silleen. Lokaaliin ajattelumalliin ei kuulu entisen akan tappaminen; ennemmin otetaan kunniasyistä henki vaikkapa naisen uudelta mieheltä. Samaten vieras on itsemurha teon päätteeksi: sehän olisi vastuun pakenemista, neitimieheilyä.

Täydellinen Shkupollin teko ei kuitenkaan ollut; täyttääkseen suomalaisen kunniaväkivallan vaateet henkirikosta ei missään nimessä olisi tullut suorittaa käsiaseella eikä julkisella paikalla. Täydellinen suomalainen kunniamurha edellyttää työkaluksi metsästysasetta ja tekopaikaksi lainarahoitteista omakoti- tai pientaloa. Kulissien takaa kuuluu kummia - ja käsiaseiden sijasta tappovälineiden kakkospaikkaa pitävät vuodesta toiseen metsästysaseet, joiden kotona säilyttämistä ei rohkene kyseenalaistaa yksikään kukkahattutäti, ministeri tai pasifismin sanakirjasta löytänyt ituhippi. Maassa maan tavalla, niinku.

"Ei saa laitostua!" ja muita virastoelämän surrealismiotantoja

Sairaalahoito on Armon Vuonna 2010 todettu vakavaksi uhaksi yksilön kyvylle huolehtia elämänsä pienistä arkisista asioista; yli viikon kestävänä se on vaarassa syödä kyvyn maksaa laskunsa, muistaa kuuluvatko housut päähineeksi vai jalkaan ja syödä silloin, kun vatsa ilmoittaa itsestään näläntunteella. Lisäksi mokoma sairaalahoito uhkaa leimata aikuisen yksilön itseensä kuin kiinalaisen ankanpojan kepin nokassa vale-emona kiikkuvaan kangasriekaleeseen. Uskokaa pois; vailla hoitoa ja vapaalla jalalla voivat kaikki paremmin, nyt ja iänkaikkisesti, aamen.

Mikäli kuitenkin käy niin valitettavasti, että yksilö on moiseen riskiympäristöön tuotava, pyritään häntä mitä monituisemmin toiminnoin ja rituaalimenoin suojelemaan tältä aikamme supermöröltä: laitostumiselta.

Esimerkiksi liikkuminen sairaala-alueella ilman kumisia sisätohveleita on - laitostumisen ehkäisemiseksi - ankarasti kiellettyä; viis muusta, mutta tohvelit on oltava. Päättelen niiden siis ehkäisevän laitostumista samaan tapaan kuin kumisaappaat grillaukselta salaman osuessa. Tai ehkä ne toimivat talismaaneina jäniksenkäpälän tai luonnonkansojen toteemien tapaan.

Piirustelu ja maalailu osasto-olosuhteissa altistaa myös laitostumiselle; sehän sottaa ikävästi pöytäpinta-alaa, joka joudutaan sitten puhdistamaan vedellä pyyhkien. Näin ollen on parempi ettei potilas piirustele, maalaile tai muutenkaan pura tuntojaan taiteen keinoin; jos niin tekee, voi se laitostuminen tulla ja iskeä. Sitä ehkäistääkseen on parempi viettää päivät tekemättä mitään; laakereillaan lepäävä potilas on siltä aina paremmassa turvassa kuin omaehtoisia toimintoja pyrkimään harjoittava. Oppia ikä kaikki.

Itsensä kaikensorttinen ulkoinen ylläpito on myös kelpo riskitekijä. Niinpä potilaan korvarenkaat ja kasvorasvat tulkitaan helposti merkiksi absoluuttisesta terveydestä - riippumatta siitä, kykeneekö hän esimerkiksi nousemaan vuoteestaan ilman soveliasta kemikaalitroppia. Siisti ulkoasu: terve potilas. Niinpä potilaan on parempi viettää päivänsä tarjolla olevissa, 70 -luvun muotia edustavissa sairaala-asusteissa (väreinä kuolleen kanarialinnin keltainen ja haalistunut pinkki) ja unohtaa kammata hiuksensa aina lääkärin tavatessaan. Ensivaikutelma - se on se tärkein. Eikö niin hoettu jo peruskoulussa? Aikuisten maailmassa se toimii myös hoitoperusteena ja yhdenmukainen asukin nostaa kykyä torjua ikävä laitostuminen.

loppupäätelmä: jos siis tulet sairaalaoloissa salaa värjänneeksi hiuksesi huoneesi kylppärissä, muista hangata lavuaarin kielivät väriläiskät pois vaikka karvanpoistoaineella, ettei henkilökunta tule huomanneeksi sinun altistaneen itsesi laitostumiselle hävittämällä juurikasvusi.

Oman elämänsä Abdul Alhazred ja muita lovecraftiaanisia sydänkipuja

Maailman asiat hetkiseksi sivuun. Tunnen punapaitojen tuskan ja Kreikan vähävaraisten raivon oikeudenmukaisuudelle vieraiden leikkausten edessä. Tunnen sopukoissani darfurilaisen perheenäidin tuskan tulematta jäävän tulevaisuuden äärellä ja toisaalla kulttuurinsa mieskuvan vangiksi jääneen surrealistisen häpeän ja epäuskon.

Mutta toisinaan ne aiheet on laitettava syrjään. Hetkikseksi. Kuin lovecraftiaanisessa todellisuudessa konsanaan - ne eivät vaikene, mutta ne voi, hetkikseksi,vaientaa sisimpänsä äänen tieltä.

Jo sen vuoksi, ettei niiden huutoa kykene loputtomiin yksin kantamaan, tietäen, muistaen. Ignorance is a bliss - ja sillä on vissi vastakohtansa.

Mitä pidemmälle tietoisuuden kirjoja oman elämäsi Abdul Alhazredina selaat, mitä syvemminepäoikeudenmukaisuuden perimmäiseen kokemukseen ja globaaliuteen, sitä mahdottomammaksi käy sitä pois silmistä enää sulkea.

Mutta on yritettävä. Annettava toisinaan vuoro sisimmälle äänineen, itsekkäästi, egoistisesti; kuunneltava, mitä itsellä on sanottavaa. Mikäli et todella halua päätyä hulluksi arabiksi aavikolle, joka joskus oli elämäsi.

Joten niin minä kuuntelin. Kuuntelin yhden itsekeskeisen, egoistisen blogivuodatulsen verran. Koska puhujaa minusta ei luotu, annan musiikin viedä kuulijat, lukijat, keitä lienettekin, puolestani. Kappaleen sanat yhtäällä, linkki musiikilliseen versioon sitaatin alla:

- - - - - - -

Syysyö

Saunan tuoksu hiuksissa/
syksyn värit iltataivaalla/
istuvat he kaksin/
poika tekee nuotion/

Pyhäjärven pinnalle/
usva nousee kuulemaan/
luontoäiti kuiskaa:/
kesä ohi on/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
tuuli tuo lounaasta/
valssia viimeistä/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
kun suven retki päättyy/
unta talven nukkumaan/

Rantalepän varjoissa/
tulen helma heilahtaa/
kurjen itku mittaa/
kaikua kaipauksen/

Pojan vie kaupunki/
tytön taas syksy/
on elokorjuun hetki/
hetki jäähyväisten

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
tuuli tuo lounaasta/
valssia viimeistä/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
kun suven retki päättyy/
unta talven nukkumaan/


- Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Syysyö

Nekrologista post mortemiin

Kun jokin menee läheltä.

Kun jokin menee läheltä; kun tapahtuu jotakin, joka saa aikaan tuntemuksen luisista jaloista, jotka juuri kävelivät oman hautasi ylitse.

Kun jokin menee läheltä; kun tapahtuu se jokin, jota olet osannut pelätä - ja silti tiedon asettuminen ymmärretyksi ottaa tovin. Mieli suojautuu; ei suostu samoin tein käsittämään, käsittelemään loppuun asti sitä, mikä otti ja tapahtui.

Kuolema. Kun se tulee vieraisille.

Ja kun se saapuu vieraaksi sellaiselle, jolle olet muutama tuokio menneisyyteen päin lausunut "parasta mitä MINÄ elämääni osaisin toivoa tulevaksi, olisi luova ilmastomarttyyrius tai vastaava poistumakeino, joka antaisi viidentoista minuutin valon itse asialle ja poistaisi minut miesvahduudesta. Kaikki voittaa."

Kuolema ja kokemus kattauksesta, joka tarjoiltiin väärään kabinettiin - tarjoilija; täällä minä istuin.

27.4.2010 Meksikon Oaxacassa saarrettuun San Juan Copalan triqui-alueelle matkalla ollut avustuskaravaani sai vastaansa puolisotilaallisen ryhmittymän pystyttämän tiesulun sekä rajun tulituksen, jossa Uusi tuuli- ja Estelle-aktiivi Jyri Jaakkola sekä ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja Beatriz Alberta Cariño Trujillo kuolivat välittömästi. Kulkue oli hyvin tietoinen siihen kohdistuvasta konkreettisesta uhasta ja uhkauksista: maailmankolkilla joissa tappaminen useimmiten jää rangaistuksetta, se on perin helppoa. Mikä sai karavaanin, uhkailusta huolimatta, aloittamaan matkansa, olemaan luovuttamatta, kääntymättä takaisin? Moraalinen velvoite, idealismi, toivo toivosta toivottomuudenkin keskellä - vai sikermä kaikesta tästä ja hiukan muustakin?

Karavaanin tavoite oli kuljettaa syrjään unohdettuun, paramilitaarien ryhmien terrorisoimaan kylään ruokaa ja vettä, dokumentoida näkemäänsä sekä pyrkiä osaltaan avustamaan rauhanneuvottelujen käynnistämisessä alueella. Hinta pyrkimyksestä muodostui kovaksi - ja samalla muistutukseksi siitä, miten monen arkipäivää ryöstöt, tapot, katoamiset ja pahoinpitelyt ovatkaan.

Miten taustoittaa tapahtunutta?

San Juan Copalaa on kurittanut pääasiassa Ubisort ja Mult -järjestöjen välinen pitkittynyt konflikti. Ubisortia rahoittaa pääasiassa Oaxacan hallituspuolue PRI (Partido Revelucionario Institucional), jonka yhteydet ulottuvat myös Multin pohjakerroksiin. Karavaaniin kohdistuneesta hyökkäyksestä oli vastuussa Ubisort.Tahojen keskinäisestä syyttelystä huolimatta vastuu osuu Ubisortin harteille: se on marraskuusta saakka ylläitänyt alueen tiesulkuja, hankaloittanut alueella kulkemista sekä katkaissut kaupan päälle myös puhelinkaapelit ja sähkönjakelun.

Triqui-intiaaneja on Meksikossa kaikkiaan noin 30 000. Heistä osa asuu yhä omalla alueellaan, loput ovat paenneet väkivaltaa ja uhkailua. Alkuvuodesta 2007 järjestöjen keskinäiseen väkivaltaan uupunut San Juan Copala julistautui autonomiseksi siirtäen siten vallankäytön puolueilta kyläläisille itselleen. Alueen taistelevat järjestöt - ja erityisesti Ubisort, joka menetti eniten kannattajiaan - pitivät pyrkimyksiä alueelliseen autonomiaan liki avoimena sodanjulistuksena. Lopputuloksena oli kiihtyvä väkivallan kierre. Meksikon liittovaltiokaan ei varsinaisesti hurraa alkuperäiskansojen pyrkimyksille autonomiasta. Alueellinen itsehallinto kun ei sovi kitkatta yhtälöön alueen rikkaiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä pilkkahintaan tai väkivaltaa työkaluna käyttäen.

Nyt tappavan konfliktin pelätään tarjoavan alueen kuvernööri Ulises Ruizille soveliaan tekosyyn marssittaa joukkonsa kyliin ja laittaa piste autonomiaprosessille. Alueen lähihistoriaa katsoessa voidaan kuitenkin todeta, ettei armeijan läsnäolo ole omiaan vähentämään ihmisoikeusloukkauksia - vaan lähinnä päinvastoin.

Nyt voit hyvästisi toivottaa/ja myös hyväksyä/että maa nielee sen minkä synnytti/eikä aio palauttaa

Mitä sanoa tapahtuneen tapahduttua? Lausumalla hiljaisen tervehdyksen niille, jotka riskeistä tietoisina ja niistä huolimatta ovat tehneet, tekevä ja tulevat tekemään tehtävänsä.

Liiallista melodraamaa välttääkseni - tai kukaties sitä luodakseni - omistan menneille, oleville ja tulevilla teksteissäni aiemminkin kummitelleen runon loppupuoliskon: ajan numerot muuttuvat, toiset asiat eivät koskaan:

"Te luulette, että mun henkeni/
valeviisauteenne viihtyy:/
mitä enemmän minua kiusaatte/
sitä enemmän mieleni kiihtyy./

Te luulette, että mun henkeni/
veriottelussamme taipuu:/
mitä enemmän minua sorratte/
sitä enemmän valtanne vaipuu./

Näennäisesti kenties taipua voin/
yli voimien käypään valtaan/
mut kahleissakin minä säilytän/
oman henkeni uhrialtaan;/

ja jos ette elää salli mun/
niin tappakaa minut vainen:/
sillä minä olen vankina vaarallinen/
ja kelvoton alamainen!"

- L. Onerva: Resitatiivi 1

Koko perheen säteilevä piknik -tapahtuma

Useimmille lie tuttu tuo Kauko Röyhkän mainio kesäbiisi, jossa perhe pakkaa autonsa kesäretkelle asianmukaisen täydeksi ja isäkin syö kermajäätelöä. (Kappale, jonka pääni sisäinen jukeboksi pyöräyttää soimaan aina Suomen kesäteillä matkaa taittaessa ja observoidessa takaikkunaa myöten täyteen ahdettuja perheautoja, joiden takapenkeillä pyörivät kiljuvat mukulat, vanhempien leukapielet jatkavat kiristymistään, uimarenkaat ja kylmälaukut ovat pudota ikkunain raoista ja käytetyimmät puheenparret alkavat olla "turvat kiinni, meillä on nyt kivaa!", "ei voi olla taas pissahätä kun vasta justiinsa käytiin" ja "sä vain kuvittelet että sua oksettaa".)

Kyllästyttääkö se hikinen auto tai suomalaisen mökki-idyllin hyttysten syömä todellisuus sinilevän, hyttysten, grillin mustaksi värjäämän makkarapaistoksen ja naapurin urpoilijain vesiskootterein katveessa? Ei hätää - loppukesäksi suloinen Suomenmaa tarjoaa astetta rakentavan koko perheen retkeilykohteen.

Espanjalla on oma Sagrada Familiansa, tuo ikuinen rahallinen moolokinsa ja arkkitehtien kestokäyttöön tehty kiistakapulansa. Pohjoinen serkkunsa, tuo Olkiluodon Monty Python -sketsistä karannut ydinpyhäkkö. Olkiluotoon pystytetään maailman suurinta ja soveliaan kokeiluluontoista EPR-ydinreaktoria; valmistetta, jota esimerkiksi Britannian viranomaiset pitävät liian riskialttiina edes kokeiltavaksi. Suomea, tuota ydinvoiman siirtomaaksi halajavaa pohjoista tasavaltaa, ei moinen haitannut - meillä luotetaan insinöörin viisauteen kuin farisealaiseen ylipappiin ja lasketellaan sujuvaa munkkilatinaa loppuratkaisuista, jotka kyllä työn edetessä hiljalleen selviävät.

Merkkinä jumalisesta uskostaan insinöörin kaikkivoipaisuuteen maamme hallitus on tuonut pöytään ehdotuksen peräti kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Terveen kriittisyyden nimissä tarjoammekin tilaisuutta kyseenalaistaa ydinvoimalobbareiden munkkilatina silkalla selkosuomella: vastauksena hallituksen edesvastuuttomaan toimintaan on joukko huolestuneita kansalaisia aikeissa sulkea Olkiluodon tiet vuorokauden ajaksi 28. elokuuta 2010. Pakkaa mukaan lapset, koirat, piknik -korit ja muut tarpeelliset seuralaiset - huvin ja hyödyn mainiosti yhdistävälle retkueelle kesän viime metreillä.

Lisätietoja tarjoaa internetin ihmemaa:
- Olkiluodon blokkausretki

- Olkiluodon blokkausretki virallisemmassa muodossa