The Trick Is To Keep Breathing

The Trick Is To Keep Breathing

She's not the kind of girl
Who likes to tell the world
About the way she feels about herself
She takes a little time in making up her mind
She doesn't want to fight against the tide

And lately I'm not the only one
I say never trust anyone

Always the one who has to drag her down
Maybe you'll get what you want this time around

Can't bear to face the truth
So sick he cannot move
And when it hurts he takes it out on you

And lately I'm not the only one
I say never trust anyone

Always the one who has to drag her down
Maybe you'll get what you want this time around

The trick is to keep breathing
The trick is to keep breathing

She knows the human heart
And how to read the stars
Now everything's about to fall apart
I won't be the one who's going to let you down
Maybe you'll get what you want this time around
I won't be the one who's going to let you down
Maybe you'll get what you want this time around

The trick is to keep breathing

Agraariyhteisö - ja vastarintaliikkeen tummuneet silmät

Minä en koskaan valvo liian myöhään.

Se on vain luovaa kansalaistottelemattomuutta agraariyhteiskunnan ahdistavaa aikatauluperintöä kohtaan.

Talvitumman tunnelmapala

Kertoisi joku senkin logiikan ja matematiikan, analyysin ja yhtälön, joka saa etsivän löytämään itsensä aina vanhenevien miesten sanoista.

Ei se, että takana on elämää; elettynä, ei vietettynä.

Vain se, miten se sanoiksi sanotaan.

Vailla Dorian Grayn muotokuvaa elänyt monen mailin ei enää kaunistele. Naiset sievistelevät, liian usein. Näkevät syitä siellä, missä niitä ei ole. Harmaita sävyjä maailmassa, jossa asiat lopulta joko ovat - tai eivät ole. Mustaa ja valkoista, arvoisat sievistelijät; sitä tämä elämä on.

Väitä muuta, ja - ystävä hyvä - taidat teeskennellä. Mitä sinä pakenet kutsumalla sitä harmaaksi alueeksi - sen sijaan, että uskaltaisit lausua itsellesi ääneen sen nimen?

Pidemmittä puheitta - jätän areenan Mike Nessille.


Cheating at solitaire

You can lie to yourself, you can lie to the world
You can lie to the one you call your girl
You can humble yourself to the hearts that you stole
Wondering who's gonna love you when you grow old?

With a fistful of courage and a heart full of rage
I realized I'd locked myself in a cage
I'll be the one standing there with the watery eyes
I'll be the fool in the mirror asking you - why asking why

When I got to the end of my dirty rainbow
And I found that there was no pot of gold
Well, I learned that I was empty and not quite as strong
For I had robbed my heart and cheated my soul

Look for the one with the watery eyes
I'll be the fool in the mirror asking you why
Cursing lovers in a warm tender embrace
Scoffing at the world and the whole human race

You can run, you can hide
You can feed your foolish pride
You can use and abuse
In the end you'll always lose at the game

You can run, you can hide
You can feed your foolish pride
With the hearts that you stole
And an empty pot of gold
And the lover's warm embrace
And the whole damned human race
You can use and abuse
In the end you'll always lose at the game

Kuka vahtii vartijan kameraa?

Kukaan ei väitä, että Suomenmaan jokainen vartija hiipii partioalueensa hämärissä teleskooppipatukkaa hypistellen ja koulupudokkaan hullunkiilto silmissään mätkittäväksi soveliasta maalia etsien.

Terveen kriittinen taho sen sijaan ei tule kieltäneeksi sitä, etteikö maassa, jossa yksityisten vartijoiden luku jo ylittää poliisihenkilöstön määrän, mukaan mahtuisi mätiäkin omenoita.

Yksityinen vartiointibisnes on ison rahan toimintaa. Pelkästään Helsingin keskustaa valvoo 2000-3000 kameran armada, josta noin 60 linssiluteen arvioidaan kuuluvan poliisille.

Epäkohta-altis detalji sekin, että useimmiten aluetta partioivat vartijat ja sitä zoomaavat kamerat kuuluvat saman yrityksen valvontaan. Tilaisuus saattaa tehdä varkaan, vaikka aie alunperin hyvä olisikin.

Vuoden 2003 järjestyslakimuutoksen jälkeen yksityisiä vartiointifirmoja on siinnyt kuin sieniä sateella. Ala on verrattain nuori, eikä sen tarkoitettua pyrkimystä korvata katukuvassa vähenevien poliisien tointa ole kovinkaan kattavasti valvottu.

Olisiko aika riisua viranomaisuskolta sen turha gloria ja muistaa, ettei mikään ala vapaa väärinkäytöksistä? Kokonaiskuvaahan vartijoiden väärinkäytökset - ja vieläkin enemmän niiden painaminen villaisella - syö: jos kohtaa, kuulee tai olettaa kohtaavansa stevarin kuvaan astuessa asiatonta, ammattitaidotonta ja mielivaltaista toimintaa, tulee harva kunnioittaneeksi sitäkään joukkoon eksyvää, joka hoitaa toimensa moitteetta.

Kiitos vain, pätemistarvetta kokevat nutipäät; teidän ansiotanne se on, ettei alan maine kaikkialla niin ruusuinen ole.

CMX, ihmepillerimantra ja räyhäkäs nostalgia

Kuulkaas, te kaikki kotiemme pikku sokeriturvat, balladinkuluttajat, teinigootit ja muut pseudoälykästä kirjallisuusviitteiden tuntijaa teeskentelevät, kotimaisen rockin sentimentaalisimpia tuntoja kuluttavat pikku söpöstelijät.

On bändejä, jotka ansaitsevat tulla kouludiskojen hitaiden kaulannuolentakappaleiden ja edelläparjattujen pikku psudoälykköjen parrankasvatusyritysten leimaamaksi. Ja on niitä, jotka saavat kohtalonsa leiman syyttä suotta. Tai vähintään puolivahingossa.

Ja kyllä: CMX, myöhempine tuotantoineen, osin tämän leiman ansaitsee.

Vaan vieläkin ansaitummin se on, totuuden nimissä, iskettävä näiden risupartaisten Sartren koottujen teosten takakansitekstin lukeneiden samettitakkien ja nettikauppaketjun sifonkiriekaleiden maailmantuskaan hirttäytyvien pikkulikkojen otsiin. Ihan vaikka vain siksi, että saan tuntea pientä - ja hieman epäreilua - ylemmyydentuntoa luukuttaessani näille mustahuulille Johannes Kastajaa tai Mattia, joka mökissä asuu ja syöpää joka Matissa asuu.

Nostalgiaa illanlämpimiksi poteva ylemmyydentuntoisa bloginrustaaja kelailee levollisin ottein vanhoja, ajan kultaamia C-kasettejaan, radiojuontajien välihuutoineen ja suloisine häpeäpilkkuineen.

Vaan osuviakin otteita löytyy. Kappaleita, jotka aika on elänyt korkeintaan ajankohtaisemmiksi.

Kuten se CMX:n Päänsärkijä.

Jäävät kakkoseksi, Ruosteen pseudogootilliset tunnemaalailut ja Siivekkään vaahdot maailmanväsymyksen rannoilla.

Seroquel naamaan, diapam taskuun, tienviitta pätkätöistä ja kulutuksesta kultainen vasikka.

CMX: Päänsärkijä

Meille on laulettu tuhansin lausein
kauniita asioita, kauniita asioita
lemmenlupauksia, kuisketta kaihon
pyydetty lipevin kielin ja anoen
tanssimaan sielumme pohjalla
väärien profeettojen seireenilaulun tahtiin

Maailman kudetta eestaas uiden
langaksi siihen tahtoisimme
eksyneet, pienet, tahtonsa myyneet
vähäänsä tyytyvät kuluttajapiruparat
osinkolaivueen paraatilippujen
värien loistossa sokeina itkemme
kädessä ei edes puulusikkaa

Tahdon elää, tahdon kuolla
niin kuin olisi paikka tuolla
hämärätaipaleen takana tuolla
tähtien välissä, mahdoton saavuttaa

Mikä alkemistien paja on siellä
missä tyhjyys muutetaan jokaisen unissa
haaveilemaksi täydeksi elämäksi
auringon loistossa, kasvojen edessä
hyväntahtoisen kaikkivallan
joka ei lyö, joka ei herjaa
paimen kaitsee kultaista karjaa
niityillä joilla ei varjoja näy

Rakkaat ystävät, meitä on kusetettu
ja ahdistukseemme otamme lääkkeet
niitä on kaikkia laatuja riittämiin
takaamaan tytöt ja pojat niin hyödylliset
tuotantovälineiden kannalta
joissa ei muuta outoa lienekään
kuin että kukaan ei elä ja potki
kun hampaita vedetään suusta ulos

Minä tulen hulluksi näistä sanoista
Minä tulen hulluksi näistä sanoista

Turkikset, tehosika ja miksi Monty Python vetäytyi eläkkeelle

Olipa kerran britannialainen huumoriryhmä, joka päätti pistää pillit pussiin ja vetäytyä sinne, minne pikkuilkeät ja yhteiskunnallisesti tarkkasilmäiset huumorinrustaajat sitten vetäytyvätkään.

Puhun tietenkin Monty Pythonista.

Aikansa muuttuvaa maailmaa silmäiltyään ryhmä päätti laittaa lipun uransa luukulle todeten, ettei fiktio enää kykene kilpailemaan todellisuuden absurditeettien kanssa - totuus oli elänyt tarun kuoliaaksi. Ja on päiviä, epäuskoisen nauruntyrskinnän täyttämiä lukuhetkiä, joiden aikana ei lainkaan ihmettele käytettyjä perusteita.

Joulun absurditeettipinnat veti kotiin Tanskan sikatuottajien johtaja Henrik Mortensen, joka maansa eläinsuojelujärjestöjen tapaan oli syvästi huolissaan lahtiporsaiden suurista kuolleisuusluvuista: 30% niistä kun kuoleen ennen teurasikään ehtimistä.

"Me teemme valtavasti töitä pitääksemme eläimet elossa; jokainen kuollut porsas on liikaa", hän sanoo. Way to go, John Cleese.

Vuodenvaihteen kotimaisen perseilypommin taas kirjaa kontolleen Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton toiminnanjohtaja Tuula Dahlman.

Turkistuotanto on laillinen elinkeino, sanoo liitto. Viis siitä, että se on räikeässä ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa ja menisi kollektiiviseen konkurssiin, mikäli valtion sille syytämä tukirahoituksen virta ohjattaisiin toisaalle. Mutta mitäs pienistä: ei näissä asioissa ole ennenkään tässä maassa maalaisjärkeä toteltu.

Yhtä kaikki. Sanomalehti Sunnuntaisuomalainen raportoi sunnuntain 2.1.2011 numerossaan turkistuottajien liiton suorittaneen sensurointi-iskun lehden sekä tarhuri Kent Nygårdin väliin.

Sunnuntaisuomalainen seurasi kahdeksan kuukauden ajan elämää turkistarhalla keinosiemennyksestä turkishuutokauppoihin. Marraskuun 2010 puolessavälissä uusikaarlepyyläisen Kent Nygårdin tarhalla alkoi 1300 siniketun nahkominen. Tarhurin kanssa oli sovittu, että Sunnuntaisuomalainen seuraa urakkaa. Nahkomista edeltävänä päivänä toimittajan puhelin soi. (- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton toiminnanjohtaja Kristian Bengt ilmoitti Tuula Dahlmanin kieltäneen nahkonnan seuraamisen. Toimittaja vastasi sopineensa asiasta Nygårdin kanssa ja ettei asia siten kuulunut liitolle. (- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Vaan kotimaista turkkuriveljeskuntaa ei sovi ärsyttää. Sen näytti tietävän myös don Dahlmanilta puhelun saanut tarhuri Nygård.

Parinkymmenen minuutin kuluttua Nygård soitti toimittajalle sanoen, ettei aio asettua liiton johtajia vastaan, vaan kieltää pääsyn tarhalle. Nygård lisäsi, ettei hän halua veristen kuvien päätyvän lehteen lasten ja nuorten nähtäväksi.
- Veriset kuvat voivat vaikuttaa hyvin voimakkaasti ihmisiin, jotka eivät ole tottuneet niihin eivätkä tiedä, mistä on kyse, hän sanoo.
(- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Dahlman perusteli kuvauskieltoa sillä, että kuvilla voisi olla vaikutusta turkisalan hyväksyttävyyteen.
- Kun ihminen näkee, että kettuja kuolee, hän ajattelee, ettei kettuturkkeja tarvita. Tuntuu, että tekisin itsemurhan, jos suostuisin kuvaamiseen. Se on ikävää katsottavaa. Ei siitä saa kuin ikäviä kuvia. Vaikka olen koulutukseltani agronomi, on ketun lopettaminen niin surullinen ja kielteinen asia, ettei siitä saa myönteistä kuvaa."
(- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Nahkominen jäi kuvaamatta. Seuraavan kerran toimittaja oli tervetullut tarhalle turkiksia kammattaessa.
(- Sunnuntaisuomalainen 2.1.2011)

Miten se vanha perustelu taas menikään? "Sillä, joka ei ole mitään kiellettyä tehnyt, ei ole mitään salattavaa"?

Nämä traagisuudessaan huvittavat tapaukset kertovat turkisalan pelosta alansa, tarpeettomaksi käyneen tekohengitettävän reliikin puolesta. Huoli imagosta on ilmeinen: ei auta, vaikka pelastajiksi on pykätty söpöjä joulupukkimainoksia, brändikampanjoita ja yleviä puheita siitä, miten suomalaiset turkistuottajat ovat eläinten hyvinvoinnin asialla - ilman heitä kun turkikset ostettaisiin Kiinasta ja muista vinkuintioista, joissa, voi pojat, olot kuulkaas vasta huonot ovatkin.

Samalla perusteella voisimme tosin ottaa lapsityövoiman käyttöön Suomessakin - paremmat työolothan lapsosilla täällä olisi kuin jossain Vietnamin peräpusikoissa.

Mutta mitäs pienistä. Eihän näissä asioissa ennenkään ole logiikalla sijaa ollut.

Palautetta Dahlmanille voitte muuten lähettää osoitteella tuula.dahlman@stkl-fpf.fi Julkisena virkamiehenä hän vastannee mielellään toimenkuvaansa kuuluviin kysymyksiin.