Talvitumman tunnelmapala

Kertoisi joku senkin logiikan ja matematiikan, analyysin ja yhtälön, joka saa etsivän löytämään itsensä aina vanhenevien miesten sanoista.

Ei se, että takana on elämää; elettynä, ei vietettynä.

Vain se, miten se sanoiksi sanotaan.

Vailla Dorian Grayn muotokuvaa elänyt monen mailin ei enää kaunistele. Naiset sievistelevät, liian usein. Näkevät syitä siellä, missä niitä ei ole. Harmaita sävyjä maailmassa, jossa asiat lopulta joko ovat - tai eivät ole. Mustaa ja valkoista, arvoisat sievistelijät; sitä tämä elämä on.

Väitä muuta, ja - ystävä hyvä - taidat teeskennellä. Mitä sinä pakenet kutsumalla sitä harmaaksi alueeksi - sen sijaan, että uskaltaisit lausua itsellesi ääneen sen nimen?

Pidemmittä puheitta - jätän areenan Mike Nessille.


Cheating at solitaire

You can lie to yourself, you can lie to the world
You can lie to the one you call your girl
You can humble yourself to the hearts that you stole
Wondering who's gonna love you when you grow old?

With a fistful of courage and a heart full of rage
I realized I'd locked myself in a cage
I'll be the one standing there with the watery eyes
I'll be the fool in the mirror asking you - why asking why

When I got to the end of my dirty rainbow
And I found that there was no pot of gold
Well, I learned that I was empty and not quite as strong
For I had robbed my heart and cheated my soul

Look for the one with the watery eyes
I'll be the fool in the mirror asking you why
Cursing lovers in a warm tender embrace
Scoffing at the world and the whole human race

You can run, you can hide
You can feed your foolish pride
You can use and abuse
In the end you'll always lose at the game

You can run, you can hide
You can feed your foolish pride
With the hearts that you stole
And an empty pot of gold
And the lover's warm embrace
And the whole damned human race
You can use and abuse
In the end you'll always lose at the game