Minka kulkija huomaa muuttuneen Baltian maissa sitten ensimmaisen matkan? Sitten EU-jasenyyden? Sitten talouskasvun?
Nailla vuosilla ei sanota "silloin kauan sitten". Nailla vuosilla katsotaan nippa nappa vuosikymmenen taakse.
Mutta katsotaan silti.
Mika on uutta?
Eivat silloin asemilla partioineet yksityiset vartiointiliikkeet, mustine univormuineen ja akaisine aanineen.
Ei silloin joka toinen nurkka pitanyt takanaan rahanpyytajaa, kerjalaista - ja vielapa paikallista - kuppi ojossa.
Kodittomien nurkassanukkujien maaran laskee, ensivaikutelmana, lisaantyneen - tai sitten heidat on vain haadetty nakosalle.
Kuten roskakoreja tonkivat vanhukset siisteine vaatteineen, puhtaine hiuksineen.
Toilettien ovilta heita loytaa yha harvemmin: vastassa rahastajamummon sijasta on yha useammin kolikkoautomaatti ja sahkoistetty pyoro-ovi, joiden kokoluokkaan oltaisiin tytyvaisia milla hyvansa valtakunnan rajalla.
Ja ne vartijat. Siella, taalla, tuolla.
Kukaties muuttuvat markkinat luovat kaikille hiukan enemman syita olla peloissaan.
Kauan elakoon tasaveromalli ja talouskavun ihme.
(Ach - ja kuin Sattuman oikusta avaa nopea kurkistus paivan sahko-HS:n sivuilta eteeniseuraavan otsikon: Lama rikkoo perheita Virossa. Thanks for the coincidence, mate.)
No comments:
Post a Comment