Kohtuaan lähti synnyttämään

Pimeys.

Siunaava pimeys. Siunattu pimeys.

Sanovat joulua perhejuhlaksi. Läheisyyden. Talven taitteeksi. On siinä ladattu symbolismia ajankohdan taakaksi; mitä nyt Sattuma asetti taivaankappaleet sattumaan niin, että eräs niistä kohtaisi kierrossaan kääntymän kohti määritelmällista ajanjaksoa, joka kotvan verran kaataisi sen ylle annoksen eteläistä siskoaan valopitoisempia aikayksiköitä.

Homo Sapiens, syntyjään uteliais tai vain kontrollifriikki: laji, joka uteliaisuuttaan halusi mitata aikansa, rakentaa rituaalinsa. Ehkä antaakseen ajalle sisältöä. Kukaties katkomaan jatkumon käsiteltäviin osiin. (Kumpi olikaan ensin: sisältö vai yritys ymmärtää luomaansa?)

Samapa tuo. Joulumanteliksi ajatushampaisiin.

Takaisin pimeään.

Kaupunki kaukana. Toinen ulottuvuus. Kun taskulampun sammuttaa, pimeys tulee. Ojentaa käsivarren, eikä kämmentä näe. Tuuli. Taivaankaari. Ajatuksensirkama valon symboliikalle: jos yksi kirjasi tähdet kuolleiden leirituliksi ja toinen valoiksi taivaanlaen tiipiin kudoksen takana – miksi kolmas hautaa ne näkyvistä mainosvalojensa saasteeseen?

Kova tuuli. Norjassa kutsuivat sitä Dagmariksi. Minä taidan vain antaa sille pusun. Sähkö hengittää pätkittäin: haavoittuvaisen elintavan pehmeä kohta. (Olisikin, millä iskeä.)

Onnea vain, kretiineille, joilla oli riittämiin aivosolujen puutostilaa asettua suorasähkölämmityksen alaisuuteen. Lupaan kutsua kuoliaaksihyytymistänne evoluutioksi. Siinä kun sovittelen askeleeni liiterin ja tuvanrappujen väliin.

Tuuli takinhelmoissa. Hyvä kangas. Ei pure läpi. Puuskissa tuntee painonsa pienuuden. Huppu poskilla: alkukantainen turva. Tunne pesäluolasta, ehkä kapalosta. Huolenpidosta. Itse omana vanhempanaan.

Initaatioriitti sekin. Hartaus epähengekkäälle. Symbolismi paiskaa kättä käytännön kanssa.

Metsään ei mennyt, symbolisminkaipuussaan, kädellislaji. Riitti se on, pieni ja henkilökohtainenkin.

Kirjani näen lukea lyhdynkin valossa. Pattereitako tässä tuhlaamaan.

Oman elämänsä Abdul Alhazred ja muita lovecraftiaanisia sydänkipuja

Maailman asiat hetkiseksi sivuun. Tunnen punapaitojen tuskan ja Kreikan vähävaraisten raivon oikeudenmukaisuudelle vieraiden leikkausten edessä. Tunnen sopukoissani darfurilaisen perheenäidin tuskan tulematta jäävän tulevaisuuden äärellä ja toisaalla kulttuurinsa mieskuvan vangiksi jääneen surrealistisen häpeän ja epäuskon.

Mutta toisinaan ne aiheet on laitettava syrjään. Hetkikseksi. Kuin lovecraftiaanisessa todellisuudessa konsanaan - ne eivät vaikene, mutta ne voi, hetkikseksi,vaientaa sisimpänsä äänen tieltä.

Jo sen vuoksi, ettei niiden huutoa kykene loputtomiin yksin kantamaan, tietäen, muistaen. Ignorance is a bliss - ja sillä on vissi vastakohtansa.

Mitä pidemmälle tietoisuuden kirjoja oman elämäsi Abdul Alhazredina selaat, mitä syvemminepäoikeudenmukaisuuden perimmäiseen kokemukseen ja globaaliuteen, sitä mahdottomammaksi käy sitä pois silmistä enää sulkea.

Mutta on yritettävä. Annettava toisinaan vuoro sisimmälle äänineen, itsekkäästi, egoistisesti; kuunneltava, mitä itsellä on sanottavaa. Mikäli et todella halua päätyä hulluksi arabiksi aavikolle, joka joskus oli elämäsi.

Joten niin minä kuuntelin. Kuuntelin yhden itsekeskeisen, egoistisen blogivuodatulsen verran. Koska puhujaa minusta ei luotu, annan musiikin viedä kuulijat, lukijat, keitä lienettekin, puolestani. Kappaleen sanat yhtäällä, linkki musiikilliseen versioon sitaatin alla:

- - - - - - -

Syysyö

Saunan tuoksu hiuksissa/
syksyn värit iltataivaalla/
istuvat he kaksin/
poika tekee nuotion/

Pyhäjärven pinnalle/
usva nousee kuulemaan/
luontoäiti kuiskaa:/
kesä ohi on/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
tuuli tuo lounaasta/
valssia viimeistä/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
kun suven retki päättyy/
unta talven nukkumaan/

Rantalepän varjoissa/
tulen helma heilahtaa/
kurjen itku mittaa/
kaikua kaipauksen/

Pojan vie kaupunki/
tytön taas syksy/
on elokorjuun hetki/
hetki jäähyväisten

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
tuuli tuo lounaasta/
valssia viimeistä/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
kun suven retki päättyy/
unta talven nukkumaan/


- Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Syysyö