Wednesday, May 19, 2010

Oman elämänsä Abdul Alhazred ja muita lovecraftiaanisia sydänkipuja



Maailman asiat hetkiseksi sivuun. Tunnen punapaitojen tuskan ja Kreikan vähävaraisten raivon oikeudenmukaisuudelle vieraiden leikkausten edessä. Tunnen sopukoissani darfurilaisen perheenäidin tuskan tulematta jäävän tulevaisuuden äärellä ja toisaalla kulttuurinsa mieskuvan vangiksi jääneen surrealistisen häpeän ja epäuskon.

Mutta toisinaan ne aiheet on laitettava syrjään. Hetkikseksi. Kuin lovecraftiaanisessa todellisuudessa konsanaan - ne eivät vaikene, mutta ne voi, hetkikseksi,vaientaa sisimpänsä äänen tieltä.

Jo sen vuoksi, ettei niiden huutoa kykene loputtomiin yksin kantamaan, tietäen, muistaen. Ignorance is a bliss - ja sillä on vissi vastakohtansa.

Mitä pidemmälle tietoisuuden kirjoja oman elämäsi Abdul Alhazredina selaat, mitä syvemminepäoikeudenmukaisuuden perimmäiseen kokemukseen ja globaaliuteen, sitä mahdottomammaksi käy sitä pois silmistä enää sulkea.

Mutta on yritettävä. Annettava toisinaan vuoro sisimmälle äänineen, itsekkäästi, egoistisesti; kuunneltava, mitä itsellä on sanottavaa. Mikäli et todella halua päätyä hulluksi arabiksi aavikolle, joka joskus oli elämäsi.

Joten niin minä kuuntelin. Kuuntelin yhden itsekeskeisen, egoistisen blogivuodatulsen verran. Koska puhujaa minusta ei luotu, annan musiikin viedä kuulijat, lukijat, keitä lienettekin, puolestani. Kappaleen sanat yhtäällä, linkki musiikilliseen versioon sitaatin alla:

- - - - - - -

Syysyö

Saunan tuoksu hiuksissa/
syksyn värit iltataivaalla/
istuvat he kaksin/
poika tekee nuotion/

Pyhäjärven pinnalle/
usva nousee kuulemaan/
luontoäiti kuiskaa:/
kesä ohi on/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
tuuli tuo lounaasta/
valssia viimeistä/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
kun suven retki päättyy/
unta talven nukkumaan/

Rantalepän varjoissa/
tulen helma heilahtaa/
kurjen itku mittaa/
kaikua kaipauksen/

Pojan vie kaupunki/
tytön taas syksy/
on elokorjuun hetki/
hetki jäähyväisten

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
tuuli tuo lounaasta/
valssia viimeistä/

Kanssasi valvon/
syyskuisen yön/
kun suven retki päättyy/
unta talven nukkumaan/


- Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Syysyö

No comments:

Post a Comment